Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä lähes kahdeksan vuotta, josta kohta neljä vuotta naimisissa.
Ongelmani on se että miten saan vaimoni tajuamaan ettei vanhoja asioita voi enään muuttaa eikä niille voi enään muuta kuin ottaa opiksi ja unohtaa?
Silloin tällöin vanhat asiat tulevat hänen toimestaan esiin ja kysynkin että miksi taas niitä vatvotaan? Vastaus on kun niitä ei ole hänen mielestään selvitetty.
Olen kertonut asiat moneen kertaan ja samoilla sanoilla joka kerta, mutta hänen vastauksensa on ettei usko minua ja että minun ei tarvitsi kuin kertoa totuus. Mutta kun olen kertonut!
Mitä tässä voi tehdä? Nostaa kytkintä?
Ongelmani on se että miten saan vaimoni tajuamaan ettei vanhoja asioita voi enään muuttaa eikä niille voi enään muuta kuin ottaa opiksi ja unohtaa?
Silloin tällöin vanhat asiat tulevat hänen toimestaan esiin ja kysynkin että miksi taas niitä vatvotaan? Vastaus on kun niitä ei ole hänen mielestään selvitetty.
Olen kertonut asiat moneen kertaan ja samoilla sanoilla joka kerta, mutta hänen vastauksensa on ettei usko minua ja että minun ei tarvitsi kuin kertoa totuus. Mutta kun olen kertonut!
Mitä tässä voi tehdä? Nostaa kytkintä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kysyt, että miksi totuudessasi puutteita näkee. Oletko (kylmästi) todennut (faktat pöytään), että miten asiat on ja julistanut näin loppuunkäsitellyksi käsittääksesi, vaikket yksin voi asiaa hoitaa? "Enempää ei voi tehdä." Vatvominen viittaa johonkin asiaan, jolla ei ole väliä. Siinähän ei ole mitään tajuamista, ettei mennyttä voi muuttaa.
Jos kysmyksessa on uskottomuus, niin vastapuolella on "ikuinen lupa" kiukutella asiasta. Siita toipumiseen menee nimittain koko elama...Jollet jaksa kuunnella niin kytkin pohjaan.
Minä en ole häntä pettänyt, mutta hän on itse tulkinnut asioita niin että olisin. Ja näistä päätelmistään hän pitää kiinni kuin hukkuva oljen korresta.
Päätelmät hän on tehnyt muiden puheista jne. Enkä minä ole millään lailla tehnyt sellaista että näille puheille olisi perustetta.
Hän on eronnut ja olen ymmärtänyt että ex-mies oli lähetellyt kukkia jne. muille naisille.
Ehdotan ett annat rouvasi vilkaista sinun viestii. Jollakin tavalla olet(ko?) aikoinasi loukannut siippasi uskollisuuden saralla... Voihan olla ett toisella osapuolella on parhalillaan kriisi menossa. Itsekin alan syytteleen miekkostani eniten silloin kun omat asiat on rempallaan ja itsetunto nollassa. Osoita rakkautta...
Miten niin uskottomuudesta toipuvalla on ikuinen lupa kiukutella asiasta? Siinä tapauksessahan petetty osapuoli ei ole asiaa anteeksi antanut. Varmasti toipumiseen menee kauan, mutta ei sitä jokaisen riidan yhteydessä tarvitse eikä kannata esiin ottaa.
Voiko sellaista vaatia antamaan anteeksi? Oletetaan ettei anteeksiantoa ole tapahtunut. Jos haluat petturina jatki aa suhdetta niin joudut ottamaan sen riskin etteentiseen paluuta ole..Vaihtoehtoina on lopettaa suhde tai jatkaa toisen ehdoilla.
Siinäkin tapauksessa että olisi ollut kyse uskottomuudesta, pitäisi asiasta mennä yli ja jatkaa sitä muistelematta, jos on kerran päätetty jatkaa. Jos antaa anteeksi niin pitää myös pyyhkiä asia mielestään ja sihen ei enää ikinä palata. Jos taas ei anna anteeksi niin sitten ei enää pidä jatkaa yhdessä.
Sitäpaitsi täsäkin tapauksessa, kun on kyse vain epäilystä, on vaimon tehtävä päätös antaako anteeksi epäilemänsä teon vai ei, muutenhan käräjiä käydään lopun ikää. Yleisen oikeustavan mukaan ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan, eikä ketään voi vaatia esittämään todisteita syyttömyydestä. Kuinka voi todistaa jotain mitä ei ole tehnyt? Jos asia jää siis todistamatta, on vaimon päätettävä uskooko vai ei, jos uskoo niin asia unohdetaan täysin,jos ei niin sitten erotaan.
Jos hänen kanssaan on vaikea selvitellä asiaa puhumalla niin kirjoita kirje, ehdit harkita tarkemmin miten asian selität.
ilmeisesti rakastaa sinua,,.. pelkää, eli hyökkää. Ole viisas anna huomiota, anna Hänen tuntea että on ainutlaatuinen. Ellet tunne niin niin unohda koko juttu
Ja niin tulen tekemäänkin.
Minä jopa hemmottelen häntä ja yllätän pikkujutuilla esim. joskus tuon hänen lempi suklaataan, teen ruokaa, aamiaista, siivoan hänen puolestaan, autan häntä siinä sun tässä jne.
Minä rakastan häntä täydestä sydämestäni, mutta...
Mitä hän pelkää ja miksi hyökkää?
"Mitä tässä voi tehdä?"
Vaikka vanhjen asioden kaivelu ja syyttely on avioliiton tuhoava voima, niin silti tarvitaan myös toinen, joka jatkaa seuraavalla tuhoavalla voimalla. Puolustautumisella.
Riidassa jokainen henkilökohtainen voitto on häviäminen parisuhteelle. Syyttäjä ei kaipaa puolusteluasi, vaan sitä että saa olla itse oikeassa.
Syyttelyyn ei koskaan kannata vastata puolustautumalla, eikä myöskään välinpitämättömästi, niin ettet ota mitään kantaa. Jos suhtaudut toiseen niin kuin toinen olisi ilmaa, niin parisuhteeseesi on päässyt sisälle kolmas tuhoava voima.
Mitä voit tehdä, silloin kun toinen syyttää?
Kuuntele, mutta älä puolustaudu. Silloin olet tehnyt syyttäjän hampaattomaksi. Syyttäjä ei voi jatkaa koska ei saa sinusta otetta.
Ole kiinnostunut aiheesta ainoastaan syyttäjän tunteiden tasolla, ei koskaan henkilökohtaisesti.
Käytännössä tarkoittaa sitä että käännät katseesi pois itsestäsi (syyttäjän kohteesta).
Käännät katseesi syyttäjän tunteisiin, niin että syyttäjä kokee että häntä rakastetaan kuunnellaan ja ymmärretään.
Kun käännät katseesi pois itsestäsi, niin huomaat ettei toisen kuunteleminen ole vaikeaa. Vaikeaa se on vain silloin jos otat syytöksen henkilökohtaisena itseesi kohdistuvana.
Syyttäjällä ei ole koskaan mitään annettavaa itsellemme. Ainoastaan rakkaudella on annettavaa. Syyttäjä voi olla oikeassa, ja sinun muuttumisen tarpeellisuus voi olla oikeassa, mutta se ei tarkoita vielä sitä että ajankohta on juuri sinulle oikea. Jos lähdemme muuttamaan itseämme ympäristön vaatimuksesta, niin poltamme itsemme loppuun, ja samaan aikaan uusi vaatimus on jo kimpussamme.
Kiitos sinulle tuntematon kirjoittaja tuosta ylläolevasta kommentistasi.
Olen itse tilanteessa, jossa varsin nuori suhteemme (2 vuotta yhdessäoloa) on jatkuvasti kärsinyt puolisoni mustasukkaisuudesta omaa exääni kohtaan, vaikka en ole antanut aihetta mihinkään tällaiseen. Syynä voi olla hänen omat ikävät kokemuksensa.
Olen ehkäpä suhtautunut liian aggressivisesti hänen syytöksiinsä, ja aina on seurannut mökötystä ja pattitilanne.
Ehkäpä kokeilen mainitsemaasi lähestymistapaa, ja yritän saada hänet ymmärtämään hänen olevan nykyinen ja ainoa rakastamiseni kohde.
Pitää miettiä kirjoittamaasi ja kiitokset neuvoista.
Tuo, ettei puolustaudu, voidaan ehkä hoitaa myös siten ettei samaistu syytökseen. Että tutkii syytöstä ulkopuolisena kuten tutkisit esim. appelsiinia pöydällä.
Ja että jos vaikka vihastuu syytöksestä niin ei samaistu siihen; ei totea että olen vihainen vaan että viha on minussa ja tarkastelee tuota tunnetta, jolloin se menettää tehonsa eikä aiheuta enempää pahaa.
Eli näinkö?
Ihan oikein ymmärsit.
Tunne on eri kuin minä, eli tunne pitää kohdata ulkopuolisena.
Silloin kun on tunteiden kanssa eksyksissä ja tunteet alkavat hallita, niin ja tunteet minä on sekoittuneet yhteen.
Menneisyyden haavat estävät erottamasta tunteita ja persoonaa. Silloin koko persoona muuttuu kun kokee itsensä uhatuksi vihaiseksi katkeraksi yms.
Jos haluamme ettei persoonamme muutu eri tilanteissa, niin on opittava erottamaan minä ja tunteet toisistaan. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, jos emme opi kääntämään katsettamme itsestä pois, sillä vasta siinä hetkessä olemme vapaat menneisyyden haavoista.
Haavoja joihin reagoimme, riittää koko elämäksi. Kuitenkin pitää pystyä elämään niiden kanssa.
Otan vielä esimerkin.
Vaimosi syyttää sinua, eikä ole merkitystä onko vaimosi oikeassa tai väärässä. silloin tunne saa tämän aikaan, tunne on sekoittunut persoonaan ja persoona on sen tunteen vietävänä. Huomaatko persoona muuttui, menit naimisiin rakastavan vaimon kanssa ja nyt vaimostasi on tullut syyttäjä.
Sinä puolustaudut ja sekin johtuu tunteista, vanhat haavat saavat sinut reagoimaan, ja samalla sinunkin persoonallisuutesi muuttuu. Myös vaimosi meni naimisiin rakastavan miehen kanssa, mutta nyt mies on inttäjä joka ei voi myöntää virheitään. Tässäkään ei ole mitään merkitystä oletko puolustautuessasi oikeassa tai väärässä, tunne hallitsee.
Tunne on aina totta ja ilman tunteita olisimme pelkkiä robotteja. Vaimosi on oikeassa ja sinä olet oikeassa tunteiden osalta, koska molemmat tuntee, se on totuus jota on turha kieltää. Eläisimme valheessa jos kieltäisimme tunteet. Meidän pitää hallita tunteita, eikä tunteiden meitä, mutta emme voi hallita jos emme ensin erota minää ja tunteita toisistaan.
Voimme hallita vain, sitä mikä voidaan erottaa hallittavaksi. Jos emme itse astu auktoriteettiimme, niin tunteet astuvat sille paikalle. Tunteet on säälimätön kilpailija joka ei anna meidän nukkua paikoillamme.
Näinhän se on. Onko tuo jostain kirjasta?
Samaistumis juttu oli Athony de Mellon kirjasta Havahtuminen.
Sama asia löytyy varmasti monestakin kirjasta, mutta se ei ollut suoraan lainattu keneltäkään.
Olen lukenut satoja hengellisiä ja psykologisia kirjoja, ja ihminen kokonaisuutena on itseäni kiinnostava aihe.
ja kiitokset kommenteista.
...kertoa asiat eri sanoilla? Ehkä vaimostasi tuntuu, että olet opetellut tarinan ulkoa, jos joka kerran kerrot sen samoilla sanoilla, eikä hän siksi luota, että tarinasi olisi tosi? Oikeissa ja tosissa tarinoissa tarinan voi kertoa eri tavoin ja lopputulos pysyy samana. Valheellisissa ja keksityissä tarinoissa täytyy aina pysyä samassa kaavassa, jotta tarina pysyy yhtenäisenä. Yksinkertaista prykologiaa.
Kysy myös häneltä, miksi hänestä tuntuu, että asiaa ei ole käsitelty loppuun. Mikä on ongelmana, ettei asiaa ole loppuunkäsitelty. Syyksi ei riitä, että hän epäilee sinun tarinaasi, kysy häneltä tarkennusta, mikä saa hänet epäilemään tarinaasi, mitä kohtaa hän epäilee ja miksi. Kysy häneltä, mikä on hänen käsityksensä ja arvauksensa siitä miten asiat ovat menneet, jos hän ei kerran usko sinun tarinaasi.
Kun tiedät mikä konkreettisesti mättää, voit kertoa hänelle saman asian eri sanoin. Ja muista, että naiset ovat hyvin tarkkoja ja tekevät pienistäkin yksityiskohdista havaintoja. Kerro hänelle niin paljon yksityiskohtia kuin vain pystyt. Ympäripyöreys saa naisen epäilemään, että kaikkea ei kerrota. Tai no, en tiedä päteekö tämä kaikkiin naisiin, mutta se pätee minuun ja minun naispuolisiin ystäviini.
Ja muista olla pahoillasi asiasta - jos et muusta, niin ainakin siitä, että olet pahoittanut naisesi mielen.
Olen kertonut kantani niin moneen kertaan ettei siihen enään muita sävyjä saa. Eri sanoilla ja painoituksilla jne. Mutta asiat ovat nyt urautuneet, koska ne asiat ovat kaluttu niin puhki ettei niistä irtoa mitään uutta. Olen tämän sanonutkin ja ihmetellyt että miksi asiaa enää vatvotaan kun mitään uutta ei saada esiin.
Sitten olen kysynyt että mitä hän haluaa että tehdään että asia voitaisiin unohtaa. Vastaus on joko ettei hän tiedä tai että minun pitää kertoa totuus. Kun sanon että olen kertonut jo totuuden, vastaus on tuo em.
Kun kysyn että mikä sitten on hänen mielestä totuus niin vastaus on ettei hän tiedä ja että minä sen tiedän, mutten kerro.
Muutaman kerran hän esittänyt jonkinlaisen mallin asiasta ja minä olen sitten koe mielessä sanonut että hyvä on, olet oikeassa, noinhan se sittenkin on ja nythän olen myöntänyt ja pyydän anteeksi että olen mokannut verisesti, joten nyt asian voi kuopata, mutta... päivien, viikkojen , kuukausien päästä taas sama kuvio.
Mutta aion seuraavaksi kokeilla ehdotustasi syyn tarkentamisesta ja oikein perusteellisesti. Ja sitä että mikä nyt sitten on vikana ja lähteä purkamaan kohta kohdalta syitä. Olen jonkin verran tuota tehnytkin, kuten edeltä selvenee.
Välillä tuntuu ettei hän edes kuuntele mitä sanon ja keskeyttää koko ajan esittäin eri variaatioita sellaiseen tahtiin etten välillä pysy mukana missä mennään.
Tosiasia on kuitenkin se että olen kertonut totuuden ja rakastan häntä hyvin paljon. Muuten hän on maailman ihanin ihminen, mutta ihan yhtäkkiä ollaan taas jauhamassa vanhoja, vuosien takaisia juttuja, joihin liittyviä ihmisiä on kuollutkin.
Ei kai voi olla pahoillaan siitä mitä EIi ole tehnyt. Eikä siitäkään että nainen on pahoittanut mielensä tyhjästä?
Ihmeen kärsivällisesti olet kestänyt ja selittänyt hänelle yhä uudelleen. oletko kokeillut kovempaa tyyliä? Siis että ehdottomasti ja jämptisti sanoisit että nyt riittää. Että et siedä perättömiä syytöksiä enää kertaakaan. Että se on sietämätöntä! Sano että hän pilaa teidän suhteenne sairaalla mustasukkaisuudella ja perättömillä kuvitelmilla, ja että jos se ei lopu niin teidän on erottava. Asiallinen voit olla, mutta tiukka, älä anna hänen kohdella itseäsi ihan miten tahansa