Meitä ihmisiä on monenlaisia ja näin ollen työkavereita on monenlaisia. Mutta entäpä jos työkaveri(t) on luonteeltaan hankalia, joiden kanssa ei pääse sinuiksi ja työ nimen omaan edellyttäisi sitä? Vaihtaisitteko työpaikkaa, jos ette tule toimeen työkaverin kanssa? Tuleeko silloin tunne, että ei osaa suhtautua erilaisiin henkilöihin?
Kerron henkilökohtaisen esimerkin.
Työkaverina on naishenkilö jolla on melkoisen räiskyvä luonne. Hän ottaa ensimmäisenä "pulttia" jos joku asia menee pieleen. No hän purkaaa kiukkunsa meihin muihin ja on välillä hyvinkin loukkaava (selkään puukottajamainen). Pahinta tässä on se, että hän ei osaa pyytää anteeksi tai edes pahoitella käytöstään. Itselläni on ns. niskavillat pystyssä, kun näenkin hänet. En pysty työskentelemään kunnolla hänen kanssaan.
Kerron henkilökohtaisen esimerkin.
Työkaverina on naishenkilö jolla on melkoisen räiskyvä luonne. Hän ottaa ensimmäisenä "pulttia" jos joku asia menee pieleen. No hän purkaaa kiukkunsa meihin muihin ja on välillä hyvinkin loukkaava (selkään puukottajamainen). Pahinta tässä on se, että hän ei osaa pyytää anteeksi tai edes pahoitella käytöstään. Itselläni on ns. niskavillat pystyssä, kun näenkin hänet. En pysty työskentelemään kunnolla hänen kanssaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvin tuttu tunne. Pakko vaan koittaa kestää, koska tässä upeassa yhteiskunnassa ei ilman karenssia irtisanouduta vaikka terveys menisi työn takia.
Ota asia puheeksi hänen kanssaan suoraan ilman välikäsiä, ennen kuin lähdet, jos pidät työstäsi. Hanki uusi työpaikka ennen kuin jätät vanhan. "Räiskyviä" yms. luonteita riittää joka paikkaan. Mistä tiedät että hän on selkäänpuukottaja? Muilta selkäänpuukottajiltako?
Tiedän tämän tyylin, kun useasti keskustellessa hän rupeaa solvaamaan muita. Varmasti olen itsekin saanut moitteet tältä henkilöltä, en epäile yhtään.
Mutta se ongelma. Minä en oikeastaan uskalla ottaa puheeksi hänen kanssaan, millainen hän on. En kertakaikkiaan uskalla. Syystä että tämä persoona raivostuisi ja tilanne olisi entistä pahempi. Johtajalle ei auta mennä huomauttamaan, koska hän voi käsittää etten tule toimeen työkaverin kanssa.
Eikä se puheeksi ottaminen välttämättä auta. Tiedän juuri tuon kuvailemasi kaltaisen tyypin meilläkin töissä. Olen onneksi tosi vähän hänen kanssaan tekemisissä.
Jos sinun työkaverisi on yhtään samantyyppinen kuin tämä minun, niin ei sellainen tyyppi tajua tehneensä mitään väärää. Ei auta puolustella itseänsä yhtään ja vaikka "keskustellessa" käy ilmi, että joku toinen on tehnyt sen virheen, josta hän huutaa, niin se huutaminen ei vain lopu. Tälläisen tyypin mielestä kaikki on muiden vikaa, syyttipä hän jopa kopiokonetta kummalliseksi kun ei osannut kopioida sillä:)
Joten sinun kannattaisi varmaankin kaikesta huolimatta yrittää puhua pomollesi. Onko hän ns. järkevä tyyppi, joka kuuntelisi? Entäpä onko muilla kollegoilla vaikeuksia tulla tuon kiusankappaleen kanssa toimeen? Nimittäin pidemmän päälle tuollainen solvaaminen on raskasta.
mulla oli koulussa samanlainen räksyämmä,tämä vaan ei kestänyt sitä jos joku oli parempi.
Työyhteisössä naiselle pitää näyttää kaapin paikka heti ensikontaktista alkaen. Mitään paskaa ei pidä suvaita, vaan sanoa suoraan, jos naisen toiminnassa jokin ottaa päähän. Silmille ei saa päästää hyppimään kertaakaan. Eli naisen koulutus töissä on vähän samanlaista kuin koiran koulutus.
Naiset eivät käy armeijaa. Lisäksi he ovat tottuneet kotona olemaan kaiken napa ja pomottamaan, ja joskus siirtävät "kodin" työpaikalle. Lisäksi heillä on tippaleipäaivot, kuumia aaltoja ja selkään puukottaminen verissä. Nämä seikat tulee ottaa huomioon, kun naisen kanssa työskentelee.
Hyvin koulutettu ja sisäänajettu nainen on vähintään hyvä työkaveri kuin mieskin. Kuuliainen, tunnollinen ja kohtelias. Osuutensa on myös miehellä. Jos mies on neiti tai hissukka, niin kyllä akat sen jalkoihinsa talloo.
vähintään yhtä pahat selkäänpuukottajat ja epävarmuuttaan muihin purkavat, kuin naistenkin. Usein itse saan tällaiset miehet työpaikalla kimppuuni. Nainen ei saa olla miestä koulutetumpi ja itsevarma työssään.
Myönnän, että olen hissukkasorttia. Ilmeisesti tämäkin naisihminen on huomannut tämän ja siksi hänen on helpompi käyttäytyä sillä tavalla, kun tietää ettei saa vastaan mitään kritiikkiä.
Olen huomannut, että hänen käytöksestään on tullut minulle patoutumia. Pelottaa ajatellakin, että mitä sitten tapahtuu kun ne patoumat purkautuvat. Siinä voi ärräpää jos toinenkin lennellä ;)
Mutta minun ja varmasti myös koko työyhteisön henkeä helpottaisi, jos tämä "Justiina" ymmärtäisi pahoitella käytöstään meille henkilökohtaisesti! Mutta kun ei. En tiedä jaksanko enää kauaa katsella ja kuunnella tätä.
En ole samaa mieltä tuosta löpinästä, että vain naisia pitää kouluttaa etteivät hypi silmille. Kyllähän kyse on ihan ihmisistä yleensä. Selkäänpuukottajia ja toisen alistajia löytyy kummastakin sukupuolesta.
Kyllä se kumminkin on niin, että hissukoita sorretaan. Minäkin olen luonteeltani kiltti, mutten hissukka. Ne ovat kaksi eri asiaa. Uskallan siis sanoa, jos joku yrittää sortaa. Ulkonäköni ja ystävällisyyteni vain hämäävät, ellei minua paremmin tunne.
Eräässä vanhassa töypaikassani uutena yksi kollega yritti tallata päälleni, mutta kun avasin heti ekalla kertaa suuni, niin eipä sen jälkeeen yrittänyt. Kaikki sujui muutenkin hyvin ja sovussa hänen kanssaan. Hissukoita sorretaan sen takia, kun heitä voi sortaa eikä saa vastaväitteitä. Voimakastahtoisempi taas sanoo vastaan, niin eihän heitä uskalla sortaa. Näin se vain menee.. Ihan niinkuin eläinmaailmassa. Ei me ihmiset sen fiksumpia olla. (tai ne sortajat)
Mutta asioille voi tehdä jotain. Ja sinun ehdottomasti pitää nyt tehdä jotain. Olethan jo itsekin huomannut, että sinua rassaa koko homma. Se on tosi sääli, että yksi ainut ihminen voi pilata koko työyhteisön ilmapiirin. Annoin tossa yläpuolella neuvoksi puhumisen pomolle. Kokeilepa sitä. Jos on pätevä pomo, niin ottaa kyllä jutun hoitaaksensa.
mitä ihmettä sä selität?
sulla ei taida olla edes tippaleipää aivojen paikalla ku noin pilvisiä juttuja sepostat!
Ko. ihminen ei koe mitään tunnontuskia haukkuessaan todella törkeällä tavalla, kirosanoja kaihtamatta, työtovereitaan. Näiden selän takana. Naamatusten on mielin kielin mutta en uskokaan, ettäkö olisin välttynyt vastaavalta.