Me oltiin yhdessä vuosi, meillä oli omat hankaluudet mutta silti oltiin onnellisia yhdessä tai ainakin niin luulin. Hän oli ostanut meille kämpän ja kaikenlaista muuta, oli yhteinen elämä valmiina. Mä vaan en ollut ihan niin äkkiä valmis kuin hän, ja hän joutui melko pitkään odottelemaan .. ongelmia oli mun exänkin suunnalta. Jouduttiin salaa deittailemaan, se kuulemma oli yks juttu joka hälle oli liikaa .. se ainainen salailu, ja mun exällä oli ennen taipumusta väkivaltaan joten poikakaveri nyt jättäessään minut totesi että siitä ne ongelmat vasta alkaisivat .. että exä varmasti seurais jos muuttaisin hänen luokse ja tulis riehumaan jne.
En usko siihen, puhuin exän kanssa asiat selväksi eilen ja hän oli ihan ok asian suhteen. Tein vaan sen ilmeisesti liian myöhään. Olin pelännyt liian kauan.
Mä uskon vakaasti että tämä poikakaveri joka nyt minut jätti oli mulle se oikea, en oo koskaan tuntenut miehen kanssa mitään tälläistä. Viikko sitten oli puhetta kihloista .. siitä pari päivää, hänellä oli ilmeisesti ongelmia oman exänsä kanssa lasten hoidosta .. silloin alkoi meidänkin vaikeudet .. poikakaveri katosi yhteyksistä ja kun sain kontaktin niin hän jätti.
En ymmärrä, oltiin ihan päivien päässä yhteisestä elämästä. Soitin ja juteltiin, hän oli niin järkkymätön päätöksessään. Aikoo mennä elämässään eteenpäin, etsii uuden naisen. Olen kuulemma liian kiinni täällä. Ennen oltiin yhteyksissä monta kertaa päivässä, nyt ei yhtään eilisiä puhelinsoittoja lukuun ottamatta. Sattuu, vuosi sentään yhdessä ja olin jo niin valmis yhteiseen elämään. Katsellaan vaikka vuoden päästä hän sanoi, että haluaa nyt vain olla.
Hänestä olin varattu nainen, mutta ei se pidä paikkaansa! Entinen olikin hyvin ymmärtäväinen, se kai vaan selvisi mulle liian myöhään. En vaan pysty hyväksymään tätä eroa, siinä ei ole mitään järkeä. Onko mitään mitä voisin tehdä? En haluaisi luovuttaa kun tunnen meidän kuuluvan yhteen .. Hänen ex ja rahamurheet jotenkin laukaisi tämän kaiken, auttaisiko aika? Hän oli niin rakastunut minuun, ei kai se voi parissa päivässä mennä ohi??
En usko siihen, puhuin exän kanssa asiat selväksi eilen ja hän oli ihan ok asian suhteen. Tein vaan sen ilmeisesti liian myöhään. Olin pelännyt liian kauan.
Mä uskon vakaasti että tämä poikakaveri joka nyt minut jätti oli mulle se oikea, en oo koskaan tuntenut miehen kanssa mitään tälläistä. Viikko sitten oli puhetta kihloista .. siitä pari päivää, hänellä oli ilmeisesti ongelmia oman exänsä kanssa lasten hoidosta .. silloin alkoi meidänkin vaikeudet .. poikakaveri katosi yhteyksistä ja kun sain kontaktin niin hän jätti.
En ymmärrä, oltiin ihan päivien päässä yhteisestä elämästä. Soitin ja juteltiin, hän oli niin järkkymätön päätöksessään. Aikoo mennä elämässään eteenpäin, etsii uuden naisen. Olen kuulemma liian kiinni täällä. Ennen oltiin yhteyksissä monta kertaa päivässä, nyt ei yhtään eilisiä puhelinsoittoja lukuun ottamatta. Sattuu, vuosi sentään yhdessä ja olin jo niin valmis yhteiseen elämään. Katsellaan vaikka vuoden päästä hän sanoi, että haluaa nyt vain olla.
Hänestä olin varattu nainen, mutta ei se pidä paikkaansa! Entinen olikin hyvin ymmärtäväinen, se kai vaan selvisi mulle liian myöhään. En vaan pysty hyväksymään tätä eroa, siinä ei ole mitään järkeä. Onko mitään mitä voisin tehdä? En haluaisi luovuttaa kun tunnen meidän kuuluvan yhteen .. Hänen ex ja rahamurheet jotenkin laukaisi tämän kaiken, auttaisiko aika? Hän oli niin rakastunut minuun, ei kai se voi parissa päivässä mennä ohi??
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä, mutta koita puhua ajan kanssa omaakin kantaasi asiaan. Nuorimies voi olla jyrkkä kannoissaan, mutta ehkä jokin järkipuhe olisi paikallaan. Kuinka vältät ettei ex sitten tule riehumaan, ei kai ex tiedä missä mies asuu... itse voit juotua muuttamaan muuhun osoitteeseen (?) jos seurailee. Onko paikkakunta pieni? Ei kai se sun vika ole jos ex väkivaltainen, miksei mies tajua. Aika junttimaiselta kuulostaa jotkut miehet kun ei ymmärrystä ole mihinkään, pelkkää oikuttelua.
Aikomuksena oli muuttaa yhteen, eri paikkakunnalle eli oisin siis muuttanut hänen luokseen. En usko siihen enää että ex seurailisi tai riehuisi, se on ollut hyvinkin asiallinen kun puhuttiin vihdoinkin asiat halki.
Tämä poikakaveri ei vielä tiedä tästä käännöksestä että mun ex ei ehkä olisikaan niin iso ongelma, siinä on mun pieni toivo. Kun häneen vaan saisin jonkun yhteyden että voisin kertoa ja voitais puhua.
Miesten kanssa on hankalaa. Ovat niin ehdottomia ja mustavalkoisia.
Nyt hän sitten kertoi mulle todellisen syyn, ex muija oli jättänyt jonkun luoton maksamatta ja mieheltä ilmeisesti menee kaikki alta. "elämäni kääntyi ylösalaisin...en aijo siihen sekoittaa nyt sinua .....anteeksi kaikesta.." Mitä nyt? Mun pitää vain luovuttaa ja antaa asioiden olla? Ei vaan tunnu reilulta menettää elämänsä rakkautta sen ex muijan sekoilun takia :(
kirjoittaisit kirjeen.... Laitat paperille rauhassa kaikki tuntosi ja toinenkin saa rauhassa itsekseen lukea sen. Minulla tämä on toiminut. Keskustelutilanteessa ei ehdi rauhassa ajatella ja tulee sanottua mitä ei ihan tarkoitakaan. Kokeile, toivottavasti toimii!
tuohon mukaan. Elämä velkaisen ja luotottaman ihmisen kanssa on tuskallista. Vaikka kuinka rakastaisi ja haluaisi yhdessä olla. Aina ei se rakkaus riitä.
Raha kun on yksi iso osa elämää. Valitettavasti.
Ja kun sitä ei ole,ongelmia syntyy. Ihmisen elämä pyörii vain siinä ulospääsyssä,miten saada asiat kuntoon ja elämä takaisin ruotuun. Siinä ei hirveästi sulle tilaa ole.
Joten ymmärrän täysin miehesi ratkaisun. Hän on todella fiksu ihminen ja näyttää että välittää susta kovasti. Siksi hän ei halua sun tulevan siihen kärsimään hänen ongelmiaan.
Ja puhun nyt kokemuksesta. Täysin.
Tuntuu vaan taas niin pahalta, kaipaan häntä aivan hirmuisesti. Pääseekö tästä koskaan yli? :(
et pääse koskaan tästä yli. Mutta voinkertoa että kyllä pääset... aika parantaa haavat. Usko vaan.
Nyt keskityt itseesi vaan ja haet elämältä niitä mukavia asioita. Teet kaikkea mukavaa.
Ajan kanssa asia helpottuu.
Voimia!
Eli olin eroamassa ex-miehestä kun tapasin uuden. Hän rakastui minuun, omat tunteeni heräsivät hitaammin ja yritin toppuutellakin, koska ajattelin, etten halua suin päin rynnätä vakavaan suhteeseen. Mies sanoi, että odottaa minua vaikka miten kauan, kunhan saa mut. Hän lähetti päivittäin viestejä, kertoi tunteistaan, kehui. Yhtäkkiä kaikki jäi. Koitin tavoitella häntä, mutta hän ei vastannut viesteihin, ei puheluihin. Perui tapaamisia viime minuuteilla, kun joskus sain sovittua näkemisen. Lopulta kun kävin hänen ovellaan ja hän olikin muuttanut pois, sain vastauksen että mun kannattaa unohtaa hänet, hän on jo jatkanut elämäänsä, koska ei jaksanutkaan odottaa mua. Olin helvetin vihainen ja rikki. Hän ei vaivautunut edes puhumaan mulle asiasta. Ja mä jopa uskoin, että meidät oli luotu toisillemme. No, nyt etsin sitten sitä omaa "oikeaani", jonka hän siis jo sitten löysikin. Haluan uskoa, että niitä oikeita on jossain enemmänkin. Eiköhän niitä meille ole! Jotkut miehet toimivat paskamaisesti. Tsemppiä! Kyllä se siitä. Ajan kanssa. Niin se minullakin kävi.
Rauhallisesti kyllä elämä voittaa ja löydät varmasti jonkun paremman.:) Sulla ei sentään ole niin huonosti kuin mulla että emäntäni petti, talo meni ja työpaikalla on yt-neuvottelut eli työpaikkakin on vaarassa ja silti hymyilen ja menen sitkeesti eteen päin vaikka vaikeeta on ollutkin. Periksi en anna.:) Uuden elämän voi aloittaa aina eikä pidä jäädä roikkumaan vanhaan jos on käynyt niin että suhde päättyy.:)