Onko täällä muita naisia ( miks ei miehiäkin ), joille ei edes tulisi mieleen kostaa ilmoittamalla "salarakkaan" puolisolle. Mä tunnustaudun olemaan niin "tyhmä" että jos salasuhteeseen ryhdyn, en koskaan tarkoituksella enkä puolivahingossa käräytä kumppaniani. Mä esimierkiksi sovin etukäteen voiko laittaa vistiä edes satunnaisesti minun aloitteesta, en soittele ja ruikuta, en laita "vahingossa" viestejä kun on perheensä kanssa, en lähettele sähköpostia tma JOS asiasta ei ole sovittu.
Onko muita sellaisia, joille oikeasti riittää se tapaaminen silloin tällöin?
Ihmetyttää täällä nuo koston uhoajat, jotka laittaa viestiä puolisolle jne. Mitä sillä saavuttaa paitsi pahaa mieltä kaikille?
Onko muita sellaisia, joille oikeasti riittää se tapaaminen silloin tällöin?
Ihmetyttää täällä nuo koston uhoajat, jotka laittaa viestiä puolisolle jne. Mitä sillä saavuttaa paitsi pahaa mieltä kaikille?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kaikki tietäis totuuden, millä oikeudella ketään järjestelmällisesti saa kusettaa? Etkö itse haluais tietää jos olisit suhteessa?
Mietipä, onko katkeroitunut salarakas oikeilla motiiveilla tekemässä puolisoa tietoiseksi. Minusta ei. Jos minä toisena naisena "vahingossa" laittaisin tiedon puolisolle, niin tuskin siksi, että puoliso tietäisi mitä toinen tekee. Eiköhän syynä olisi kosto suhteen lopettamisesta ( eli valitsisi vaimon ) tai toive siitä, että vaimo heittää pihalle ja minä saisin tuon miehen.
Eli jos vaimon / miehen olisikin syytä tietää, en usko niihin salarakkaisiin, jotka vilpittömästi tuon tiedon puolisolle haluaa toimittaa.
Siksi minä en koskaan sitä kertoisi, toki toivoisin, ettei toista iän kaiken "viilata linssiin", mutta sen asian kertominen puolisolle, ei varmastio tee minusta perempaa ihmistä.
suhteessa tulee kohta, jolloin ei kukaan tyydy olemaan salarakas. Onko sinun mielestä siinä vaiheessa sitten "reilumpaa" käräyttää pettäjä? Minun mielestä ei. Jos suhde on vakisuhde on mielestäni reilumpaa kertoa aika piankin asiasta kuin venyttää asiaa. Kerran känniörvellystäkin vieraan kanssa on monen vaikea antaa anteeksi, saatti vakipanoa. Miltä kuvittelet sitten tuntuvan sen, että kumppanisi onkin rakastunut toiseen ja pettää tietoisesti, vie pohjan koko toisen elämältä vuosienkin ajan? Sellaiseenko ihmiseen sä yleensäkin haluat suhteen?
Parasta tietenkin olisi, jos pettäjä ymmärtäisi pakata kamansa siinä vaiheessa kun himot vie, mutta pettämiselle rakennettu "rakkaus" on ihan huuhaata, sekä kakkoseen kohdennettu että puolisoon. Molempia viedään kuin pässiä narussa.
Ei ole tarkoitus rakastua. Silloin lopetan suhteen, jos varattuun mieheen meinaan rakastua. Edelleenkään, en ymmärrä salarakkaita jotka vahingossa paljastaa suhteen kumppanin puolisolle, ajavat omaa etuaan. Jos pettäjä taas lopettaa suhteensa minuun, sen suon, ilman kostoa. Jos eroaa vaimostaan, harkitsen erikseen voiko häneen luottaa.
Toki olisi suotavaa, että kaikki olisi uskollisia puolisolleen, mutta näin ei ole.
se taistelu ja likainen peli vasta alkaakin, kun toinen rakastuu. Puhdas pyytteettömyys ei taida kuulua salarakaskuvioihin ihan ensimmäisenä. Katkeruus ja pettymys saa kuvittelemaan tulleensa huijatuksi, tai joutuneensa jonkun narsistin uhriksi, vai alkupeleisttä asian oli sovittu.
Muutoin olen kyllä sitä mieltä, ettei puolisoille kannata ilmoitella. Nehän saattavat muuten joutua kohtaamaan omat virheensä ja löytää toisensa uudelleen... tai jatkaa elämäänsä muina aikoina normaalina kuin muutkin rikolliset.
Ollaan sovittu suht tarkasti siitä, miten ja milloin viestimme. Pidän tästä omalta osaltani tiukasti kiinni, koska en halua riskejä ottaa ja joutua huolimattomuuden vuoksi yleisen riepotuksen kohteeksi. Jos mies minusta joskus kertoo avokilleen, se on hänen valintansa - minä en sitä tee, ei minulla ole mitään "kostettavaa" siksi, että joku ehti ennen minua...
hyvää suhdettamme ilmoittamalla siitä vaimolle. En halua pettävää miestä itselleni, sen olen hänelle sanonut jo suhteen alussa. On molempien intresseissä hoitaa tapaamiset niin, ettei puoliso aavista mitään. Seksi on erittäin hyvää ja sitä on riittävästi. Avioliitosta olen saanut jo oman annokseni, joten tämä järjestely sopii mainiosti.
mutta toisinpäin: Minulla on toinen mies, "omaani" en rakasta, vaikeaa ollut vuosikaudet - ja eroan vielä tämän vuoden aikana. Vaikkei tuota toista olisikaan. En aio aio kertoa tuosta toisesta miehestäni mitään kohta ex-miehelleni. Mitäköhän hyötyä ja iloa siitä olisi kenellekään? Jos homma olisi toisinpäin, niin miksi haluaisin kuulla miehen toisesta? Ainakaan silloin, jos mies aikoisi erota muutenkin.
Kuten ajattelinkin, onhan teitä tai meitä.
Ei varmaan se suotavin muoto parisuhteesta, mutta minun tehtäväni ei ole ketään käryttää ja olihan teitä muitakin, jotka samoin ajattelette. Asian selvittely on heidän asia, minä ajattelen: Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää".
kun voi kävellä päivänvalossa ja saa tekstailla jasoitella millon haluaa.. Joskus ihan oikeesti ihmettelen näitä ihmisiä.
Mulla on sellanen veikkaus, että jos te olisittekin vastaisuudessa tän miehen kanssa ihan "päivänvalossa" niin taitais käydä niin, että siltä suhteelta loppuis viehätys.. Täällä tuntuu monesti(ei kaikki) mutta suuri osa näistäkin pettureista ja kakkosista olevan suhteessa johon sen viehätys perustuu vain ja ainoastaa siihen, että se on niin jännää, kun pitää salaisesti olla..
On se niin perkeleen jännää ja olen suuri ihminen, kun olen kusettaja, olen haluttu ihminen, voin tekstailla miehelle salaa, jonka vaimo ei aavista mitään. Olen helvetin haluttu, kun mies haluaa mua niin perkeleesti ja näkee vaivaa, etti jäis kiinni.. Vittu kasvakaa aikuisiksi ja eläkää arkea
Mikä reilu peli?? Toisen selän takana touhuatte. Nukutteko yönne hyvin???
miehen varatun salarakkaan olotila on kohta aika vaikea, ihme jos kehtaa näyttäytyä, mistä hän kyllä kovin pitää. Blondilla kyllä menee varmaan vähän aikaa, että ymmärtää mistä kysymys. On sitten hänen asiansa kertooko miehelleen, minä en sitä tee.
En tarkoitakaan että on reilua pelata puolison selän takana, tarkoitan, että palaan siten reilusti että en käräytä, vaadi enkä kiristä.