Tilanne on sellainen, että sukulaisissani on eräs henkilö, joka pukeutuu, meikkaa ja käyttäytyy varsin erikoisesti. Puhutaan iäkkäämästä naishenkilöstä, joka suoraan sanoen näyttää järkyttävältä.
Ongelma on se, että hänen aikuiset lapsensakin häpeävät häntä ja tilanteissa jossa on paljon ihmisiä paikalla saa omat lapsensa häpeämään.
Kyseessä on toki mukava ihminen, joka loukkaantuu todella helposti.
Miten sanoa ihmiselle kauniisti,että ei sovi lähteä esim. 80v päiville huorahtavassa meikissä ja todella erikoisissa ja liian pornahtavissa vaatteissa?
Jokainenhan tietysti pukeutuu kuten haluaa, mutta kun mielestään hän on erittäin kaunis ja seksikäs vaatteissaan. On varsin kurja kuulla, että hänen lapsensa sanoo, että "Äiti näyttää taas ihan portolta".
Jos mie sanoisin, niin saattaisin sanoa aika pahasti... ja todella suoraan, mutta pitäisi varmaan yrittää mainita asiasta jotenkin hienotunteisemmin?
Todennäköisesti täräyttäisin "Näihin juhliin, et kyllä ton näkösenä lähde, että näytät ihan huoralta" ja siitähän alkaisi varsinainen sota.
Niin tää meni nyt niin sekavaksi, mutta pointti oli se, että voiko asiasta ylipäätään sanoa? Miten se kannattaisi tehdä? Auttaiskohan se mitään vaikka sanoisi?
Ongelma on se, että hänen aikuiset lapsensakin häpeävät häntä ja tilanteissa jossa on paljon ihmisiä paikalla saa omat lapsensa häpeämään.
Kyseessä on toki mukava ihminen, joka loukkaantuu todella helposti.
Miten sanoa ihmiselle kauniisti,että ei sovi lähteä esim. 80v päiville huorahtavassa meikissä ja todella erikoisissa ja liian pornahtavissa vaatteissa?
Jokainenhan tietysti pukeutuu kuten haluaa, mutta kun mielestään hän on erittäin kaunis ja seksikäs vaatteissaan. On varsin kurja kuulla, että hänen lapsensa sanoo, että "Äiti näyttää taas ihan portolta".
Jos mie sanoisin, niin saattaisin sanoa aika pahasti... ja todella suoraan, mutta pitäisi varmaan yrittää mainita asiasta jotenkin hienotunteisemmin?
Todennäköisesti täräyttäisin "Näihin juhliin, et kyllä ton näkösenä lähde, että näytät ihan huoralta" ja siitähän alkaisi varsinainen sota.
Niin tää meni nyt niin sekavaksi, mutta pointti oli se, että voiko asiasta ylipäätään sanoa? Miten se kannattaisi tehdä? Auttaiskohan se mitään vaikka sanoisi?
Vastaukset 64
Vanhimmat
sukulainen läheinenkin henkilö sulle? Itse en isän siskolle menisi sanomaan mutta läheiselle serkulle voisin sanoakkin, tosin kauniisti.
Onko kyseinen henkilö iäkäskin? Mikäli hän on koko elämänsä samaan tyyliin pukeutunut/itseään ehostanut ja sen tyylin itselleen omaksunut, kokee olevansa kaunis ja näkee peilistä sen minkä itse haluaa nähdä niin saattaa olla,että vain loukkaat ja pilaat välinne,etenkin jos ette ole läheisiä.
Minkä ikäisiä lapset ovat? Saattaisi olla tehokkainta jos lapset itse sanoisivat,että heille on kovin ikävää kun äiti pukeutuu noin.
kovin läheinen hänen kanssaan, vaikka tekemisissä hänen kanssaan usein olenkin. Itseäni asia ei siinä mielin haittaa, että itse ajattelen että kukin pukeutuu miten haluaa ja näyttää siltä miltä näyttää.. Mutta koska yksi hänen lapsistaan on minulle todella läheinen ja rakas ihminen, tuntuu pahalta hänen puolestaan.
Hänen lapsensa ovat reilu 30-vuotiaita, lapset vaan ovat myös tuumanneet, että eivät pysty sanomaan koska hän loukkaantuisi todella pahasti.. Ja nimenomaan hän on aina pukeutunut ja meikannut sillä tavoin ja itse sanonutkin, että vihaa tavallisia vaatteita :)
Siinä mielessä vaikeaa, että muiden sukulaisten kanssa pystyy puhumaan kyllä pukeutumisesta ja meikkaamisesta rennosti. Jos on mennyt pieleen, niin voi tuumata, että nyt on menny vähän yli. Tai puolvitsinä, että etkö oo kurkannu peiliin tänään? :) Eikä tarvitse pelätä, että toinen loukkaantuisi pahasti.
on jo yli kolmekymppisiä niin eiköhän ne osaa suunsa avata mikäli tarpeelliseksi sen kokee. Jos ei ole siitä harmistuneet 30vuoteen niin paljoa,että olisivat mitään sanoneet niin tuskinpa kannattaa sunkaan sanoa. Ajattelin tosiaan,että kyse on pienistä lapsista. Ja jos kyseisen sukulaisen lapsetkin tietävät kuinka pahasti heidän äitinsä loukkaantuisi niin ehkä kannattaa olla hipihiljaa, eihän se kuitenkaan sun elämään liiemmin vaikuta.
Eli siis kuten sanoit itsekkin,asiahan ei oikeastaan kuulu kenellekkään muulle kuin henkilölle itselleen. Meikkijutuista yms kannattaa sitten vaan höpöttää niiden sukulaisten kanssa jotka kyseistä huumoria ymmärtää eikä loukkaannu. Jokaisella on oma herkkä kohtansa josta ei tahdo vitsiä vääntää.
että miten nämä aikuiset lapset voisivat asiasta sanoa. Mie olen pikkasen väärä ihminen siihen ja täräytäisin sen todella suoraan.
Näitä aikuisia lapsia on aina haitannut ja häirinnyt asia, mutta eivät ole koskaan omien sanojensa mukaan uskaltaneet sanoa asiasta, koska heidän äitinsä on luonteeltaan helposti loukkaantuva ja todella pitkävihainen.
Ja sanotaan, vaikka niin että on tulossa tilanne, jossa on isot juhlat ja hänen poikansa avovaimon suku tapaa ensimmäistä kertaa toisen sukulaiset.. ja kun kyseessä on -miten sen sanoisi- toiselta puolelta hieman hienostuneempi suku.
En mie osaa selittää, mutta kun heitä hävettää asia ylipäätään. Kannattaako riskeerata välit sanomalla ja sitten ollaan monta vuotta mykkäkoulua. Vai antaa tilanteen olla ja hävetä vaan.
aika inhaa kuulla lapsiltansa, että ne on äitiään hävenneet 30vuotta...Ei todellakaan tarvi olla edes helposti loukkaantuvaa sorttia jos pahoittaa mielensä kun portoksi kuvaillaan.
Siis jos kyse olis mun äidistä niin antaisin olla ja kunnioittaisin äitiäni ja äitini oikeutta olla oma itsensä.
Eihän kukaan haluaisi omaa äitiään loukata.
Tosin mä toivoisin, että jos mun lapsiani aikuisenakin jokin asia mättäisi, että se sanottaisiin heti suoraan. :) Mutta tässä nyt on erilainen tilanne.
Mie jo tuumasin tuossa, että miun mielestä ehkä parhainta olisi vain ajatella niin, että se on hänen oma tyylinsä, eikä se ole hänen lastensa vika että hän niin pukeutuu.
Tavallaan tuon mie halusinkin kuulla, että "Siis jo kyse olis mun äidistä..." :)
mä haluaisin, että mun lapset niin pienenä kuin isonakin kykenis hyväksymään ihmisen ulkokuoreen katsomatta. Mulla on monenlaisia kavereita, joidenkin pukeutumistyyliä ei ymmärrä yhtään. Mun sisko vasta erikoisesti pukeutuukin mutta mun mielestä on rohkeaa olla rehellisesti oma itsensä, ei mulla siihen ole nokan koputtamista. Mä ihailen ihmisiä jotka eivät pukeudu muita miellyttääkseen vaan ollakseen itseensä tyytyväisiä.
Toki haluan myös,että lapset voi mulle isoinakin rehellisesti sanoa jos jokin painaa mieltä mutta ei joka asiassa voi niin toimia.
samaa mieltä, että jokaisella on oikeus olla se mitä haluaa olla.
Kiitos sulle :) Yritänpä siis kannustaa heitä siihen, että ei pidä hävetä toisen puolesta vaan antaa hänen olla mitä hän haluaa.
Ja Angie antokin tuolla hyvän shoppailu-vinkin mitä voisin itsekkin äärimmäisessä hätätilanteessa kokeilla :)
Pienet vihjeet kun ei mee perille niin sillon on sanottava suoraan...
No. Vähän jotain siihen tapaan kuin että "Sinullapa on galleriassasi muikea ilme" kun mieli tekee sanoa että "Suihinottoharjoittelijako olet?"
Ongelma redusoituu siis kauniisti puhumiseksi.
että siusta näytän suihinottoharjoittelijalta :)
Tässä nyt on vain sellainen ero ko. olevaan naisihmiseen, että en ole koskaan edes väittänyt näyttäväni kauniilta :)
Tiedän, että peilistä katsoo tärähtäneen näköinen ilmestys ja joskus jopa yritän meikata korostaakseni niitä aavistuksen parempia puolia, jotta ei tarvitsisi ihmisten niin kamalasti pelästyä :)
Upeehan sä oot ja älynätit silmät :)
Tonkin asian voi ilmaista, niin että
"Näytät räjähtäneeltä kananperseeltä" :)
Eiku ton vois muotoilla niin että "Näytät kyl siltä että sun pullias vois leipoo kerran jos toisenkin".
Uskotko toisella sanomisella vai tarviiko todistaa käytännössä? :)
Vaikka sinisilmäinen olenkin, en silti usko kaikkea mitä näen tai kuulen tai koen :)
No mikä sitten olis niinku sellainen juttu millä uskot? Kolme P:tä (pullottava patukka puntissa)? Kultaa sormessasi? 20 vuotta päivittäistä vakuuttelua?
Emmä rumille puhu. Ei siitä oo mitään hyötyä mulle :D
20-vuotta jos kuulisin saman joka päivä tulisin hulluksi :D (okei, entistä hullummaksi)
En mie varmaan usko millään :P
Sit sulle voisi järjestää sellaisen "tutustu parhaisiin puoliisi ja kohtaa vähemmän mairittelevat piirteesi toisen silmin."... voisin taluttaa sinut peilin eteen, katsella olkasi yli ja kertoa kaikki parhaat puolesi (joita jo kuvastasi paljastuu todella monta). Sitten voisit kertoa mistä et itsessäsi pidä ja kertoisin puolestani kuinka minä asian näen... yllättyisit.
Sitten voisi kuoria vaatetusta pois ja toistaa aina saman sitä myöten kun uutta ihasteltavaa löytyy... Kunnes totuus sinusta alkaa olla kasassa.
Näin minä tekisin ja nauttisin joka hetkestä iha n oikeasti... ;-)
Taitaisi olla parempi vaan pitää silmänsä kiinni ja olla hiljaa :P
Sä olet kovin kovin nega. Ja mitä toisesta viestiketjusta luin niin ihastuessasi vielä tunnepakoinenkin.
Ja kuitenkin noin syötävän suloiselta vaikutat... olisi harmi jos sä et pääse jonkun ukkelin viereen tunteen lämpöö ja turvaa. Vaikutat itseasiassa hyvin herkältä neidiltä loppujen lopuksi... hmmm. Ettet vain joskus olisi mennyt vähän rikkikin?
Se viesti siinä toisessa ketjussa kylläkin kuvasi sitä tilannetta, mutta se oli kyllä sellainen tilanne ja kohde jossa ja jolle ei tunteitaan näytellä. :) Ja siitä ei yhtään sen enempää.
Jeh, joskus vaan käy niin.
No tais mennä mun mustalaisarvaukseni ihan päin ... Mut totta, ei kaikille pysty tai halua näyttää tunteita, tiedän kun sitä itse vuoden pari harrastanut työkaveria kohtaan.
Mut oliks toi sun itsekritiikki ulkonäkös suhteen oikeesti sun mielipide pärstästäsi? Toivottavasti se oli läppää koska sä siis olet kaunis nainen vaikka kuva onkin tollanen ihme muikistelu mut kyl siit hahmottaa sellaisen "mulletoi.com" naisen ;-)
No jaa.. :) En oikeasti pidä itseäni erikoisen kauniina, sieltä peilistä nyt kattoo sen näkönen tyyppi kun kattoo ja kyllä mie sen kanssa ihan sujut olen.
Eipäs arvostella sitä muikistelua, prkl :) Naama peruslukemille siellä, sillä miulla on melkosen usein tuollainen ilme kun mietin jotakin! :P
Hyvä näin. Symppiksen näköinen olet muikkunakin :D
Jos kahtakytä vuotta et kestäisi niin kai yksi ilta menee kuitenkin sekoamatta? :)
Juu, tarvii varmaan tarkastella tilannetta kuuman suihkun jälkeen. :) Ehkä mie selviän.
Hah. Toivottavasti et pidä minua minään pipipäänä stalkerina :)
Aloitetaan:
Sulla on todella kaunis kasvojenmuoto. Tuollainen muoto joka on tasapainoinen ja siro naisella. Miehenä olisit kovasti hinttarin näköinen mutta naisena sä oot just sellanen herkkä olemukselta. Korkeat poskipäät on mielenkiintoiset, leuka on hyvin naisellinen.
Ihosi vaikuttaisi olevan kaunis - oli tuo sitten pakkelin ansiota tai luonnostaan - niin kuvassa ainakin tuo päällyste on nimenomaan samettimaista. Silitellä tekisi mieli.
Hiukset sulla on ehdottoman upeat. Tyyli ja väri sopii sun muuhun olemukseen ihan loistavasti, ja siis tuo miltä ne näyttää... tykkään. Tykkään kovasti. Hyvin hyvin siliteltävät ja tekis mieli pörröttää...
Suu... harmi kun muikistat. Tai ei harmi. Toi on kivan näköinen tolleen mutta ... vaikuttaa että sulla ei oo ihan kapeet huulet kuitenkaan. Melkeimpä veikkaisin päinvastoin... Eli niissä on vähintään sellainen suukoteltava ulkonäkö :)
Nenä... Hmh, toi nyt ei ole mikään hehkeimmistä hehkein malli mutta sopii kokonaisuuteen oikein hienosti. Itseasiassa toi on ainoo "heikkous" mikä sun kasvoissas on ja toikaan ei edes oo silleen ruma vaan ihan tavallinen nenä... budjettivalinta mutta onnistunut sellainen :)
Otsa kaunis tipikupoli. Tykkään :)
Kulmakarvat... aijai. Kauniit. Tekee susta silleen vähän ihmettelevän oloisen ja jotenkin avoimen näköisen. Kauniit linjat ja korostaa ...
... sun upeita silmiä. Vau. Sua on heitetty sellaisilla tuijottimilla että sydän lyö pari tahtia ylimääräistä. Oikeesti. Kauniin muotoiset ja suuret, niin selkeät että sun ei tarvi edes elvistellä millään ripsillä korostaakses... Jos pieni hymy kasvoillasi katselisit minua uteliaana ja tarkkaavana niin mä häkeltyisin.
Kokonaisuus on ainakin mun silmään upea, ilmeisesti olet myös jokseenkin ilmeikäs joten siitä irtoaa vielä pari plussapistettä lisää. Miellyttävät katselemista kestävät kasvot. Näyttäis myös ettet ole mikään pullukkakaan joten veikkaisin että se mihin tuo nätti turpa on kiinnitetty ei ole sekään lainkaan huono esitys...
Mä taidan tarvita kylmän suihkun.
*lentosuukko* :)
Kuten isomummillani oli tapana sanoa "Niin pirun ihana ET."
Kyllä, nenästä olen samaa mieltä, siitä en myöskään pidä :) Mutta olen onnellinen, että se siinä naamassa on, sillä sen olen joskus murtanut. :)
Kipitäppäs sinne kylmään suihkuun :P
viestini taisi kadota johonkin bittiavaruuteen tai sitten tarvitsen silmälasit :)
Taisi tila loppua kesken... Näin kyllä tuon viestin jossa hätistelit minua pois kimpustasi suihkuun .... ja noudatinkin neuvoa - olenhan niin hemmetin kiltti ja tottelevainen enkelipoikanen.
Oli muuten naisellista että kymmenen ominaisuutesi joukosta poimit sen mistä itse et pidä. Kerro mielummin jotain mitä oot aikaansaanut vastakkaisessa sukupuolessa tolla katseellasi... mun mielestä noi silmät on niin sellaiset... kirkkaat ja kauniit että niihin jumittaa. Olet kaunistanut selaintani tämän illan.
Sä oot jotain 26v? *arvaa*
ennen kuin menisin sanomaan yhtään mitään.
Kerron sulle erään tarinan tuttavapiiristäni. On mies lähellä kuuttakymppiä jo. Kun hänen äitinsä kuoli, alkoi "poika" pukeutua äitinsä vaatteisiin. Viimein ymmärsi ja hyväksyi identiteettimuutoksensa. Julkisesti alkoi esiintymään naiseksi pukeutuneena. Ei häpeillyt yhtään. Päinvastoin nautti uudesta olemuksestaan. Miksi olisi pitänyt mennä kertomaan, ettet sinä voi miehenä pukeutua naistenvaatteisiin, jos hänen oli hyvä olla niin?
Jk. Hassu näkyhän se on kylillä kun "mies" ajelee ladallaan kääritty sätkä suupielessä ja ranskalainen naisten muotihattu päässään.
jos on itseensä tyytyväinen niin sitten on.
On se kieltämättä ikävä nähdä, että toiset häpeävät häntä. Se ilmenee vielä niin, että juhlissa esim. eivät keskustele edes hänen kanssaan vaan ottavat etäisyyttä. :/
Teit itsestäsi juuri naurettavan idiootin xDD
Miten asia kuuluu sinulle millään lailla? Minua ei ainakaan kiinnosta kuin omani ja Rouva Ratikan pukeutuminen. Muut pukeutukoot vaikka märkäpukuun ja snorkkeliin.
Entäpä jos sinä itse mielestäni pukeutuisit persoonallisesti ja joku tuttusi tulisi nätisti huomauttamaan, että seksityöläisetkin pukeutuvat säädyllisemmin? Vaikka se totuus olisikin, se loukkaisi. Vai?
ylemmäs vastasin, että itselleni asialla ei ole niin väliä, mutta koska hänen lapsensa on läheinen ja rakas ihminen miulle ja asia häntä hävettää kamalasti - se tuntuu miustakin pahalta ja mietin, että voiko asialle jotain tehdä.
Jos joku sanoisi, että pukeudun kuin seksityöläinen, ensinhän se tuntuisi luultavasti pahalta (riippuu sanojasta), mutta sen jälkeen kyllä katsoisin peiliin ja tekisin asialle jotain.
Ja lähipiirissä on sellaisia, jotka suoraan täräyttävät, että "Kato ny helvetti sinne peiliin, ihan karseen näkönen olet" tai "Mä en kyllä lähe sun kanssa mihinkään jos oot ton näkönen". Useimmiten kyllä näissä tapauksissa on ollut omalla kohdallani aamu ja en ole vielä heränyt kun olisi pitänyt johonkin lähteä. Mutta en silti loukkaannu näistä kommenteista.
että tosinaisten kimppuun käydään raukkamaisin asein. Kirpelalle jo kerroin, ettei vastaisi noille raukkiksille. Älä sinäkään vastaa.
mitä vain, mutta onko se sun asiasi? Mä olen itse sen verran konservatiivinen pukeutuja, että aika monen ihmisen kohdalla tekisi mieli kysyä, että onko peili mennyt rikki, mutta mitäpä se oikeastaan mulle kuuluu...
Ajattele siltä kannalta, että suurin osa suomalaisista on vähemmän viehättäviä, niin mitäpä yksi lisää haittaa... :)
Ja kuten mainitsin jo, että ylipäätään kysyin että miten hänen aikuiset lapsensa voisivat asiasta sanoa teidän mielestänne.
Miua se asia ei niinkään häiritse. Asiasta on vaan porukalla puhuttu, että miten he voisivat asian esittää, koska se heitä häiritsee. Pitäisikö olla hienotunteinen vai täräyttää suoraan, antaako asian olla vai mitä tehdä.
vaikka hänen tyttärensä pyytäisivät häntä lähtemään ostoksille kanssaan ja sitten ihan kauheasti kehuisivat sellaisia vaatteita, jotka heidän mielestään on sopivia? Ihmiset tykkää kehuista, joten saattaisi edes osittain muuttaa pukeutumistaan.
Tai etsisitte kuvia jostain toisesta vastaavasta naisesta joka näyttää samalta ja katsoisitte miten hän reagoi ja että tajuaako vihjeen.
Ei varmaan kannata sanoa, että näytät kauhealta, mutta jos vähän kerrallaan? Ensin sanositte, että noin lyhyet hameet ei sovi, muutaman kuukauden päästä, että meikki ei sovi, jne.
Toi kyllä kuulostaa hyvältä idealta :) Paha vaan, että hänen lapsensa ovat miehiä, eivätkä siis shoppaile yhdessä.
Käydään kyllä yhdessä joskus ostoksilla, mutta häntä ei saa tavallisiin vaatekauppoihin.. :) Se on hieman hankalapuoli.
Noi oli kyllä ihan hyviä vinkkejä :) Itseasiassa meikkauksessa on käynyt niin, että tyttöjen kesken mainittiin, että siulle sopisi sen ja sen tyyliset kulmakarvat.. kun ennen ne hällä oli semmoiset sentin paksuiset suoraan ripsivärillä väritetyt. Nykyisin näyttää ihan kulmakarvoilta vaikka pikimustat ovatkin. Että ehkä tuossa on jotain perää tuossa kehumisessa :)
ehkä sukulaisesi on portto ja yrittää kalastaa lisää asiakkaita
Ehkä kyseinen ihminen ei huomaa vanhentuneensa, vaan kuvittelee itsensä nuoreksi tyttöseksi? Peilikuvassa nähdään muistoja. Toisten ulkonäöstä ei ole helppo puhua päin naamaa, ja kenties asia ei muille kuulukaan.
Oman tyylinsä voi säilyttää ja päivittää sitä. Esim. keski-ikä ei tarkoita sitä, että olisi pakko leikata hiukset lyhyeksi ja käyttää tuulipukua, vaan kenties siirtyä vähemmän paljastaviin vaatteisiin?
Itse olen hillitympi kuin 10 vuotta sitten: en enää meikkaa valkoisella kasvomaalilla ja mustalla huulipunalla, kengissä on alle 10 cm korkoa enkä enää pidä korsettia päällysvaatteena kuin fetishbileissä ;-)
juu ei miun mielestä tuulipukuun tarvii siirtyä :)
Ehkä hieman pitempi hame ja rinnat vähän vähemmän esillä ja just meikki voisi olla hieman hillitympi.
Miun mielestä kyse aika pitkälle on siitä, että hän pitää itseään nuorena vielä :)
Samulin?
En ehkä menis sanomaan jos kerran suuttuis melko varmasti loppuiäkseen.
Meillä on suvussa sattunut sellainen tapaus että toisella mummollani ja hänen siskollaan tuli riita jostain hautakukasta (joka piti yhdessä ostaa jonkun tutun haudalle) ja se riita kesti sitten mummoni kuolemaan saakka. Jotenkin surullista :/ No, pohjanmaalaiset taitaa olla aika itsepäisiä :D
Niin mutta asiaan taas...Eikö se toisaalta ole ihan hauskaa kun jotkut ihmiset erottuu pukeutumisellaan joukosta? Tietenkin vaikea nyt kuvitella miltä hän näyttää sitten oikeasti...
Aika jännää kyllä sekin jos omat lapset ei voi edes nätisti sanoa vanhemman pukeutumisesta. Miun äiti ja minä sanotaan aina suoraan toisillemme (jos ollaan joskus vaateostoksilla yhdessä) jos joku vaate ei sovi toiselle. Eikä siitä ole tullut koskaan mieleen edes suuttua.
Se ilmeisesti onkin aina ollut ongelma, että hälle ei voi sanoa oikein mistään kun loukkaantuu mitättömistäkin asioista.
On hirvittävän vaikea selittää miltä toinen ihminen näyttää. Erilaisuus on mun mielestäni ihan hieno asia yleensäkin, mutta ehkä sekin menee tässä hieman yli.
Miekin oon tottunut sanomaan asioista aina suoraan ja en normisti loukkaannu.
Sinun tulee huolehtia vain omasta ja seuralaisesi pukeutumisesta. Sekä lapsiesi, mikäli semmoisia on siunaantunut. Muut huolehtivat omista koltuistaan.
henkilökohtaisesta tyylistä eikä suoranaisesta etikettivirheestä, asia ei kuulu muille.
seuraukset on sitten vaan kannettava
..on tosi, niin ihan on kyllä tädin oma asia.
Missä iässä sitä sitten muka saa alkaa pukeutua niinkuin itte tykkää?
totta on.
Mun puolesta saa pukeutua ihan miten tykkää, ei se multa pois ole. Kyllä mun mielestä hän näyttää järkyltä, (niin näytän itsekin), mutta ei se sitten taas ole mun ongelma.
Ikävää vaan on se, että aikuiset miehet häpeävät häntä, eivätkä halua että hän osallistuu suvun juhliin. Jos syksyllä tullaan juhliin kesävaatteissa, vastaavasti toukokuussa talvivaatteissa, hautajaisissa pukeudutaan kirkkaan punaiseen mekkoon, jossa halkio on ylös asti ja rintsikat näkyvät.. niin onhan se jotenkin omituista.
tapahtuman luonteesta kuin hänen pukeutumisestaan?
Jos kirkkaan punainen mekko halkiolla (hautajaisissa) on ihan tosielämästä, eikä vainaja ole toivonut tällaista asennetta, niin sitten näkisin miekin punaista. Mutta en painottaisi niinkään hänen henkilökohtaista tyyliään vaan kunnioitusta vainajaa kohtaan. Kantaisin pihalle jos ei kolttu vaihtaisi väriä.
Mulle tulee mieleen lähinnä se vanha satu jossa isoisä lyötiin nurkkaan syömään puukaukalosta kun vapisteli hutut pitkin pöytiä.
Loppuratkaisun kaikki muistaa.
Jos vanhusta täytyy hävetä ja vältellä vain erikoisen pukeutumistyylin vuoksi niin heikoilla mennään meikäläisen mielestä. Luulisi ihmissuhteista löytyvän intrigeeravampiakin virikkeitä.
siis kyseessä enemmän on se, että miten pukeutua eri tilanteissa ja varsinkin juhlissa.
Ja todellakin, kirkkaanpunainen mekko hautajaisissa jonka päällä kyllä sitten oli musta takki. (Silloin häpesin kyllä miekin ja meinasin kilahtaa totaallisesti.. mutta se on sitten toinen juttu. )
Siksi tästä nyt on sellainen "numero" sitten tullutkin. Seuraavat juhlat ovat vauvan kastejuhlat. Eivät siis niin pukeutumissääntöjen mukaiset kuin hautajaiset.
onhan tuo hieman käsistä karannut sitten. Mie jakaisin asian selkeästi etikettitilanteisiin ja henkilökohtaiseen tyyliin. Muullon olkoon niinku on, mutta -jos vainajan ei oleteta näin haluavan- hautajaisissa ei tosiaankaan kekkelehditä punaisessa mekossa.
Mitä jos rajoittaisitte häntä vain hautajaisten osalta? Lanseeraisitte sen mustan (valkoinen sallittu) pukeutumisen jollain millä tahansa... keksikää jotain. Vanha traditio, suku on sopinut että kaikki, vainaja itse toivoi-
Mistä muuten johtuu, että hän ei tiedosta tai välitä etiketistä?
Mutta sitten jos hautajaiskäytös olisi kurissa niin eiks kaikki olis ihan ok? Riekkukoon muuten. Mummielestä.
asiaan? Jos se on sitä ja persoonallisuus sen takia vähän muuttunut, niin sitten mä sietäisin jopa sen punaisen mekon hautajaisissa.
..mitä tekopyhää paskaa, sori nyt vaan.
Jos mamma on kerännyt luunsa paikalle kunnioittaakseen vilpittömästi vainajaa, henk.koht. aivan sama vaikka pukeutuisi kokovartalokondomiin.
Jos punaisen huoramekon tarkoituksena on rienata ja vittuilla sukulaisille, sitten toki monoa perseeseen.
Muussa tapauksessa on yhtä korrektia tulla kyselemään miksi olet hautajaisissa pukeutunut siihen H&M:n varttimarkan mustaan toppiin Diorin käsintehdyn timantti-ihmeen sijaan?
Ongelma on omassa pienessä päässänne..ja pienessä lompakossanne, hehehe
;)
Johan minä olisin antamassa aika saatananmoisia vapauksia. Ainoa paikka missä tuollainen vituttaisi on hautajaiset, eikä kyse ole rahasta vittu soikoon vaan jostain mitä sinunlaisesi sika ei tajua.
wagnerillakin on mustat sortsit jumaliste.
..kielenkäytöä, hyi..
...aikuista ihmistä neuvomaan. Meidän suvussa ne erikoisuudet saavat olla juhlissa erikoisia ihan rauhassa. Kukaan ei mene häiritsemään, eikä kenelläkään ole yhtään mitään sanottavaa heille :)
Neuvoisin että anna toisen olla. Lasten asia se ehkä olisi muttei kyllä tavallaan ole niittenkään. Jos ei kerran sellaista keskusteluyhteyttä ole että voi sanoa (mun äiti esim kysyy "sopiiko tää mulle?? tms"), niin sitten ollaan hiljaa. Nolouden tunteet saa heittää pois, ei ne lasten piikkiin mene vaan ihan sen omituisesti pukeutuvan omaan nilkkaan.
iän myötä myös persoonallisuus muuttua tai "vapautua". Onkohan tossa vähän dementiallakin osuutta asiaan? Antaisin asian vain olla, paitsi hautajaisiin yrittäisin jotenkin vihjaillen opastaa: "itse ajattelin laittaa kokomustaa ja näin kunnioittaa vainaja, olihan hän mulle tosi rakas". Oma isoäitini on muuttunut persoonaltaan iän myötä hmm.. hieman roisipuheiseksi. Hän on 80v. elämästään ollut "hieno rouva" puheissaan ja pukeutumisessaan ja on vieläkin ulkoisesti. Mutta jutut...:D Kuulee koko ajan muiden puheissa kaksimielisiä vihjailuja ja toistelee niitä ihmeissään. Katselee BB:tä ja kommentoi kaikkia alapään juttuja. Menee kyllä välillä metsään, kun termit ja tavat on tainnut hieman muuttua sitten hänen nuoruutensa tai vaikka keski-iänkin...:P
Eipä noita oikein voi paheksua eikä suhtautua mitenkään. Lievä dementia on tiettävästi jo meneillään. Ei sitä tiedä, minkälainen hurumummo sitä itse on samanikäisenä, jos edes niin pitkään elää:P
dementoitunut hän ei ole. Eikä niin hirvittävän iäkäs, hieman alle 60v. :)
Pukeutukoon miun puolesta miten haluaa :) Nuo hautajaiset olivat sellainen tapaus, jossa miulla kiehui kyllä, otin sen suorana vittuiluna häneltä.
Kyllä miun mielestä arvokkaampiin juhliin voisi pukeutua aavistuksen peittelevämmin. Hautajaiset, sitten näitä 70v, 80v juhlia, joissa itse juhlittava oloneuvos ei haluaisi, että "kaikki näkyy".
Pläh, olkoon koko asia.
mutta kauniita unia nyt :)