Olen tavannut ihanan miehen. Asutaan jo valmiiks parin sadan kilsan päässä toisistaan. Ollaan käyty muutamilla treffeillä ja tekstailtu ja soiteltu. Tullaan hyvin juttuun...samoja mielenkiinnonkohteita ja arvoja, intohimoa ja muutenki mukavaa yhessä. Tykkään siitä jätkästä ja meinaa olla ikäväki, vaikka ei ees kovin hyvin tunneta.
Ongelmana on se, että meidän on tosi vaikee nähä ku molemmilla on omat kiireensä ja kaiken lisäks se lähtee keväällä vaihtoon ulkomaille (en oo kysyny kauanko se on siellä. Uskon kuitenkin, että sekin vois olla kiinnostunu musta ehkä ihan vakavassakin mielessä. Viime treffeillä vähän sekstailtiin ja sen ois nyt niin helppo jättää tää vaan tähän, vaikka ei se mikään pelimies ookkaan. Kannattaako tähän ruveta? Vaikee nähä ja tutustua sen takia syvemmin toisiimme. Pitäis varmaan kysellä et haluuko se tulevaisuudessa vielä nähä...tai tietääkö se mitä se haluaa...toisaalta en kyllä itekkään tiiä. Oisko tällasessa kaukosuhteessa mitään järkee...(mulla on kyllä aiemmin kokemusta kaukosuhteista)tuntuu niin vaikeelta edetä mihinkään. Sit tuntuu myös siltä et mää useimmiten oon se joka ottaa yhteyttä. Pelkään et tää jää vaan tähän...tajuan et se oli samanlainen ku monet muutki jätkät. Toisaalta mulle sanottiin et sen huomaa, et se tykkää musta. Hoh hoijaa...sanokaa jotain tähän. Pelkään, et jos rupeen tässä vaiheessa kyseleen liikaa siltä näitä niin se säikähtää tai ahistuu. Haluisin toisaalta jo jotain vastauksia, vaikka en oo varma omista tunteitakaan täysin ja yleensä yritän ottaa rennosti ja edetä omalla painollaan näissä asioissa...mitä mieltä jätkät on? Kiitos kommenteista!
Ongelmana on se, että meidän on tosi vaikee nähä ku molemmilla on omat kiireensä ja kaiken lisäks se lähtee keväällä vaihtoon ulkomaille (en oo kysyny kauanko se on siellä. Uskon kuitenkin, että sekin vois olla kiinnostunu musta ehkä ihan vakavassakin mielessä. Viime treffeillä vähän sekstailtiin ja sen ois nyt niin helppo jättää tää vaan tähän, vaikka ei se mikään pelimies ookkaan. Kannattaako tähän ruveta? Vaikee nähä ja tutustua sen takia syvemmin toisiimme. Pitäis varmaan kysellä et haluuko se tulevaisuudessa vielä nähä...tai tietääkö se mitä se haluaa...toisaalta en kyllä itekkään tiiä. Oisko tällasessa kaukosuhteessa mitään järkee...(mulla on kyllä aiemmin kokemusta kaukosuhteista)tuntuu niin vaikeelta edetä mihinkään. Sit tuntuu myös siltä et mää useimmiten oon se joka ottaa yhteyttä. Pelkään et tää jää vaan tähän...tajuan et se oli samanlainen ku monet muutki jätkät. Toisaalta mulle sanottiin et sen huomaa, et se tykkää musta. Hoh hoijaa...sanokaa jotain tähän. Pelkään, et jos rupeen tässä vaiheessa kyseleen liikaa siltä näitä niin se säikähtää tai ahistuu. Haluisin toisaalta jo jotain vastauksia, vaikka en oo varma omista tunteitakaan täysin ja yleensä yritän ottaa rennosti ja edetä omalla painollaan näissä asioissa...mitä mieltä jätkät on? Kiitos kommenteista!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et tos oli sinulla jo vastauksia jo vaikka kuinka. Siitä vaan pitäs sitte valita..
En kuitenkaan näkis et tuo kaukosuhde homma nyt ainakaan tuohon aloitteluun on mitenkään kovin toimiva juttu.
Kokeile vaik et ilmotat et ite haluaist vaik nähdä/tutustua jatkossakin viel, ja et ottakoon yhteyttä, ja anna olla vähän aikaa, jos ei kuulu, ei ole tarpeeks kiinnostusta siellä, jos kuuluu niin luultavasti tarpeellinen määrä löytyy.
ja miehenä sanoisin et pitää paikkansa, jos liikaa kyselet ja jatkuvasti viestiä laitat ja jos ei ole siel viel ihan selvillä ite niin varmasti ennemmin ahistaa ja karkottaa kun auttaa asiaa.
Tosiaan, oot ite kartalla jo hyvin, nyt vaan valkkaat miten homman hoidat :> meni syteen tai saveen
Itse näen vain kysymyksiä, vastaukset löydätte varmasti te kaksi yhdessä. Toimi niinkuin itse tunnet parhaimmaksi, älä liikaa ajattele miltä toisesta mahtaisi tuntua, et voi sitä kuitenkaan varmasti tietää. Oikea hetki toimia on juuri silloin kun itse sen koet olevan. Joko ja lähennytte tai erkanette, kumpikin suunta on kuitenkin eteenpäin ja rakentava, ei kannata jähmettyä paikoilleen, hetki saattaa ajelehtia huomaamatta ohi, jääkö sitten vain kaipuu? Ehkä kaukosuhde ei ole niitä helpoimpia suhteita, sydäntä kannattaa kuitenkin kuunnella. Joku on joskus sanonut että järki on hyvä renki mutta huono isäntä. Jos sul on vahvat tunteet ystävääsi kohtaan, kannattaa kertoa se hänelle.
Jossain aiemassa keskustelussa tais kanssa olla joku sun viesti missä valitit sitä että sinä joudut aina ottamaan yhteyttä. Nojoo, en tideä mitä teidän kannattaa tehdä, varmaan haluisin sanoa että kannattaa rohkeasti kysyä asiaa häneltä.
Mutta koska olen itse vähän samantapaisessa tilanteessa (valitin kanssa aiemmassa keskustekussa tätä), tiedän että se suoraan kysyminen on helpommin sanottu kun tehty. Itseni pitäsi varmaan kanssa kysyä tätä asiaa tytöltä jota tapailen. Meidän ongelman on se että vaikka ollaan nähty jo monesti, tuntuu kun olisimme kokoajan jollain toisilla treffeillä. Pidetään kädestä kiinni ja suudellaan lopuksi jotankin "virallisen" oloisesti, ei muuta. Yksi syy tähän on varmaan että olosuhteiden pakosta meidän on pakko tavata kaupungilla aina, eli varsinaista mahdollisuutta olla kahden ei ole ollut. Hän on ujo, ja on myöntänyt että hänen on vaikea päästää ihimisiä lähelle, mutta luulisi että tässä vaiheessa että voitasiin olla vähän vapautunemmin eikä semmosta hermostunutta "ekoilla deiteillä" fiilistä olisi olemassa. Itsekin olen ruvennut aika varovaiseksi hänen kanssaan, koska hän sanoi että hän helposti ahdistuu jos joku tulee liian lähelle,en tiedä että takoittiko henkisesti vai fyysysesti, mutta hän kuitenkin silloin sanoi että jos tämän hyväksyn niin ollaan "samalla sivulla".
ELi itsekin jodun tässä kai kysymään niin suoraan kun vain voin, koska hän ei ole osannut lukea /tai halunnut) rivien välistä tähän asti. Eli että kiinnostaako vai ei...
Itse jokatapaukesssa pidän hänestä aikalailla, muuten en olisi jaksanut tämmöstä touhua näin kauan. Mutta ei minunkaan maltti ole loputon.
Jotain pitäs nyt kyllä tehä tai sit on vaan unohettava koko juttu...ollaanhan me edetty siitä edellisestä johonki jos muistat mitä aiemmin kirjotin, mut pelkään silti, et tää on jotenki niin tuhoon tuomittua meidän välimatkan takia. Sit vielä tykkään siitä paljo ja toisaalta tiedän et seki musta, mut riittääkkö se ylittämään tän välimatkan? Asutteko te eri kaupungeissa, ja siks ootte nähny vaan kaupungilla vai miten on?
Tosiaan rupee turhauttaan tää tietämättömyys...minä kun en yleensä ole se aloitteen tekijä. Yleensä olen jotenkin se kylmempi ja välinpitämättömämpi osapuoli. Voisin siis sanoa, et ehkä se tyttö ei haluu päästää sua lähelle heti, koska on tosissaan kiinnostunu susta ja haluis oottaa tai jotain? (tai enhän mää tiiä millanen se on mut...) Niin no ite yritän olla vielä jonku aikaa kärsivällinen ja ehkä kysellä jotain et nähäänkö vielä. Sullekin kärsivällisyyttä vielä...kyllä se susta jotain haluaa:). Mietin vaan et jos pidän siihen liikaa yhteyttä...niin ja vielä se että...viime treffeillä vähän sekstailtiin eikä se oo ottanu ollenkaan yhteyttä muhun sen jälkeen. Siitä on kulunu jo melkeen viikko ja nyt pelkään et tää oli vaan joku panojuttu ja jää tähän. Oliko? Ei se kyllä ollu yhtään sen tyyppinen...sano jotain :)
Aika ikävältähän toi kuullostaa että ei oo viikkoon ottanu yhteyttä.. :/ Ehkä sun kannattais vaikka tekstata että haluuks se vielä nähdä. No toivon ainakin sun puolesta että se ei oo mikään pelimies. Mitä tulee tohon kaukosuhteeseen niin ei se varmaan hyvää tee. Itsellä viime suhde kaatui siihen että olin intissä.. eräänlainen kaukosuhdehan sekin on.
Niin voin nyt sitten vaikka kertoo vähän meistä. Ollaan kummatkin vähän ujomman puoleisia. Itse olen niin kaukana pelimiehestä kun vaan voi olla. Hänestä tiedän että se ei ole ennen seurustellu ollenkaan.
tämän takia en haluisi luopua hänestä koska ollaan järjelläkin ajteltuna semmosia että voitais varmaan tulla hyvin toimeen. Itse olen siis aika ihastunut häneen sen lisäksi, ihan ulkonäköönkin.
Se mitä pelkään on just se että se ajattelee musta ikäänkuin järjellä että oon mukava ja ehkä sille sopiva mies (ihan peruskomeakin ;), mutta että se jokin kipinä puuttuu.
Niin ja samassa kaupungissa asutaan. Juttu on se että mä asun vielä kotona (oon 87, se 86), ja se asuu perin kaverin kanssa kaverikämpässä, mutta nillä on niin tulehtuneet välit että sinne sotatantereelle ei kuulemma ole menoa. Enkä haluisi tuoda häntä mun vanhempien eteen meille tässä vaiheessa. No olemme kummatkin muuttamassa, minä pois kotoa ja se pois sieltä missä nyt asuu. Mutta siihen menee vielä noin 3 viikkoa. Luulen että semmonen kahestaan vietetty leffailta sohavalla punaviinin kera vois ehkä murtaa niitä jäitä mutta en jaksais odottaa niin kauan, kun tää stressaa mieltä niin paljon.
Eli en tiedä että joudunko sitä ennen jo kysymään missä mennään.
Ongelmanahan on just se että se on aika "kylmä" kun tavataan, esim käsikkäin ei kävellä jos en varta vasten ota hänen kättä omaani. Enkä haluisi "pakottaa". Ja häntä ei paljon näytä haittaavan että meni esim just pari viikkoa tapaamatta. Toisaalta se voi johtua siitä että se taitaa olla aika loppu siihen tilanteeseen mikä sillä on kämpässään, on pahoissa riidoissa vanhan kaverinsa kanssa, ymmärrän jos se vie huomion ja voimat.
En edes kuvittele että mihinkään petiin hypätään pitkään aikaan vaikka asiat hyvin meinisikin, ei ainakaan mulla oo mikään kiire. Mutta olis semmonen pieni läheisyys tässä vaiheessa ihan paikallaan.
turhauttavaa todellakin tämä tietämättömyys :(
Niin tosta teidän jutusta...uskon oikeesti ainaki ton perusteella et se tyttö ois kiinnostunu susta ja haluis sun kaa jotain...? Vaikuttais vähän siltä et sitä pelottaa heittäytyä sun kaa johonkin, varsinki jos se ei oo seurustellu ja on tosi ujo. Ehkä sillä ei oo hirveesti kokemusta jätkistä? Voi olla et se haluis, että veisit sen ekaks sun kämpille ja sit vasta pyytää sut. Mikset vois viiä sitä sun luo...ei kait teidän porukat aina oo kämpillä?
Uskon et se tarvittava kipinä löytyy, jos on löytyäkseen, sitte ku pääsette vähän parempaan ilmapiiriin...missä nyt sitte oottekaan viettäny aikaa.
Ehkä se ei vielä tiedä mitä se haluaa, jos ette oo ees vieraillu toistenne luona. Voi olla vähän aikasta kysyä et missä mennään...samaa kyllä mietin omalla kohallaniki. Ite oon kans sellanen kylmä. Oon saannu kuulla sitä kyllä monilta. Yritän toisinaan olla lämpimämpi, mut monesti varmaan vaikutan aika etäiseltä. Mun tapauksessa se ei tarkota todellakaan et en olis kiinostunu! Tytöt vaan joskus yrittää leikkiä vaikesti tavoiteltavaa :). Suosittelen pitämään sitä käestä kiinni jatkossakin, jos siltä tuntuu. (Oonkohan aivan hakoteillä tässä jutussa? :))
Ite pitää varmaan nyt oottaa hetkinen ja kattoo kuuluuko sieltä toisesta päästä mitään. Jos ei niin kysyn kyllä suoraan sit ite. Toivottavasti tää auttaa jotain...välillä vaan menee hermot jätkien kaa!
Kiitos voi olla että auttokin:) Voi olla että yön yli nukkuminen kanssa autto. Eilen siis tavattiin ja jäi aika pahasti hampaan koloon se että oli taas aika etäinen tunnelma.
Siis ei se sillä tapaa ole ujo, kyllä se juttelee, melkein enemmän kun minä ja nauraa ym. Mutta se on täysin kykenemätön mihinkään aloitteisiin, edes vaikka siihen käden tarjoamiseen niin että siitä vois helpommin pitää kiinni.
NOjoo, juttu on varmaan niinkun sä sanot, tai ainakin toivon niin. Tai sitten se on niinkun tossa aijemmin pohdin että sen mielestä mä oon mukava, mutta ehkä mielummin kuitenkin vaan kaverina.
Ja kyllä ne mun porukat aina täällä on, valitettavasti...
Taidan kanssa tehä niin että oottelen vaikka sen vajaan kuukauden ja kattelen miten käy sitten kun päästään olee kahestaan.
Ilmottle sitten kun tiedät lisää teistä, haluun kuulla :)
Juu...ois ihan kiva kuulla miten tuo teidänki tilanne etenee. Meillä aika heikosti.
Ollaan pidetty tässä yhteyttä ja kysyin et haluuko se vielä nähä. Ihan vilpittömästi se vastas et joo kyllä ois kiva nähä. Mut millon? Ois ollu nyt viikonloppuna aikaa nähä ja se pyysi mua käymään sen luona. En heti ollu menossa, mut sit ku olin sanomassa et joo voisin tullakki niin se ehti ekaks, et joku toinen viikonloppu ois parempi. Ärsytti sitte kivasti!(ois se ollu nyt vähän hankalaa kuitenki ku molemmilla oli jotain omia valmiita suunnitelmia).
Nyt vaan ei jaksais enää tällästä puhelimen välityksellä meininkiä. Ois kiva edetä johonki, jos tämä olis edetäkseen ja löytyis joskus sellanen ajankohta, et voitais nähä ilman mitään hirveen suuria järjestelyjä. Mut jos sulla ois vinkkejä tähän (vaikka sitte unohtaa koko tyyppi...onhan niitä meressä kaloja)niin kerro. Niin, jos siis satut vielä lukemaan tän niin ois kiva kuulla missä tuo teidän juttu menee...niin ja muidenkin kommentit ois tervetulleita!
EN kyllä oikeen osaa sanoo etohon teidän tilanteeseen. Oon ite selannu täällä suomi24ssä nöitä palstoja. Parikin semmosta keskustelua on sattunu silmään missä ihmiset väittävät että oikeesti olevat kiinostunueita, mutta eivät halua olla kokoajan yhteydessä. Tiedä sitten, ehkä se vähän tuo lohtua, ainkin itselleni. Jotenkin vaan tuntuu että jos olis ihan oikeesti ihastunu niin haluis olla enemmän tekemisissä. itsellä ainakin tämä tyttö on eka asia mieleesä kun herään ja viimenen kun meen nukkumaan. Vaikee kuvitella että näin olis hänellä.
Me ollaan siis kokoajan kyllä oltu melkein jokapäivä yhteyksissä mesessä. Ensitapaaminen tais kuitenkn olla joskus syyskuun ihan alussa. Ollaan melkein joka viikko tavattu. Mutta siitä viime kerrasta kun tänne kirjoittelin ei olla tavattu, se on ollu käymässä kotonaan "syyslomalla", se on siis toiselta paikkakunnalta kotoisin. Nyt on semmonen tilanne että itsellä on kauheesti kiireitä koulun kanssa, ja kohta meillä kummallakin alkaa olee paljon kiireitä kun ollaan molemmat muuttamassa. Ajattelin kuitenkin jos huomenna ehittäis tavata. En oo vielä siltä kysyny. Sit on tulossa aika kiusallinen tilanne sen muuton suhteen. Oon muuuttamassa samaan kerrostaloon mistä se on muuttamassa pois (samana päivänä) En tajuu tämmöstö yhteensattumaa,mut niin se kuitnekin menee. Ja mun faija on ainakin auttamassa mua muutossa, niin sitten nä joudun kai esittelee ne toisilleen, koska oon kuitenkin kerotnu porukoille että oon tapaillu yhtä tyttöä. Ihmettelen kuitenkin että miten ne esittelen, en mä sitä ainakaan tyttöystäväks voi oikeen kutsua koska homma ei ole todellakaan sillä tasolla vielä.