Olemme n.5v seurustellut pari,joista reilut 3v. avioliiton tyynessä satamassa. Vaimo aloitti kevättalvella 08 aikuisopiskelun, ja koulussa työskentelee erittäin treenattu lihaskimppu, josta hän ylistävästi joskus jutteli. Tuli syksy,vaimoni kävi äkäisemmäksi kotona, tuli enemmän omia menoja. Sit selvittelin asioita...
Parhaana päivänä 24 textaria kyseiselle herralle.
Huomautin, että onko reilua, ei kuulemma asiat kuulu mulle. Meni muutama päivä, löyty salapuhelin prepaid kortilla. Auton hanskaluukusta toiset prepaid pakkauksen kuoret...Yhtenä iltana lähti treffeille ihastuksen kanssa. Oli pitkä ilta, laitoin meidän rakkaan 2,5v tyttären nukkumaan ja odotin.
Puolilta öin jo yritin soittaa, yllätys.. puhelin kii. No puol 2 vaimo jo tuli kotiin..Oli kuin olisi kaupassa käyny. Ei mitään omantunnon tuskaa. No nyt on tyttären kanssa saatu illat olla kahdestaan vaimolla aina jotain menoa!!!
Onko vastaavia kokemuksia/kommenttia?
Parhaana päivänä 24 textaria kyseiselle herralle.
Huomautin, että onko reilua, ei kuulemma asiat kuulu mulle. Meni muutama päivä, löyty salapuhelin prepaid kortilla. Auton hanskaluukusta toiset prepaid pakkauksen kuoret...Yhtenä iltana lähti treffeille ihastuksen kanssa. Oli pitkä ilta, laitoin meidän rakkaan 2,5v tyttären nukkumaan ja odotin.
Puolilta öin jo yritin soittaa, yllätys.. puhelin kii. No puol 2 vaimo jo tuli kotiin..Oli kuin olisi kaupassa käyny. Ei mitään omantunnon tuskaa. No nyt on tyttären kanssa saatu illat olla kahdestaan vaimolla aina jotain menoa!!!
Onko vastaavia kokemuksia/kommenttia?
Vastaukset 24
Vanhimmat
On kyllä aika uskomattoman törkeetä pettämistä. Ja ei suostu ilmeisesti edes puhumaan asiasta. Vaikuttaa vähän siltä että olet jäänyt kynnysmatoksi. Ois luultavasti aika pontevan kannanoton aika. Mieti, että mikäli vaimosi luopuisi suhteestaan, voisitko antaa hänelle anteeksi? Luottaisitko häneen vielä? Jos tuntuu mahdottomalta niin erohan siinä on sitten edessä. Helppohan se on tässä ulkopuolisena sanoa, mutta haluaisin ainakin ajatella, että jos kohdalleni sattuisi vastaava tilanne, iskisin vain joku kaunis päivä eropaperit tyynen rauhallisesti puolison nenän eteen. Vähintään sen pitäisi aiheuttaa jonkinlainen reaktio, vaikka tuon kirjoituksesi perusteella nainen vaikuttaa kylmenneen aika pahasti. Ajattele sinä nyt vain tytärtäsi ja itseäsi. Vaimosi kohtelee pahasti kaltoin teitä molempia, tyttäresi saa olla onnellinen tuollaisesta isästä.
Jaksamista sulle. Toivottavasti asiat selviää jollain tavalla.
Pelästytä eukkosi toden teolla. Panosta itseesi täysillä ja kohtele eukkoa kuin ilmaa. Osta uusia vaatteita ja laita partavettä aina kun lähdet ulos.
Jos pystyt anna emännälle hyvät kyydit pedissä ja sitten painut puhelimeen vessaan. Älä kuitenkaan oikeasti alennu samaan kuin vaimo eli pettämään vaan pistä hänet pelkäämään.
Minustakin on hienoa että kaiken tunnemyllerryksen keskellä jaksat hoitaa lastasi. Hienoa! Ja jos voimasi vähenevät etsi ajoissa ihminen, joka jakaa kanssasi lapsenhoitoa, joku johon voit luottaa ja jolle voit valaista taustaa sen verran kun sinusta tuntuu sillä hetkellä tarpeelliselta.
Itse olen jo yli vuoden yrittänyt kestää, koska miehelläni on ihastus, jonka kanssa ei vielä ole ollut intiimiä suhdetta, mutta minulle on kerrottu että jos tyttö olisi hiukankaan rohkeampi, niin sellainen jo olisi. Tyttö on palvelualalla, naimisissa (mikä ehkä jarruttelee) mutta ylläpitää flirttiä mieheni kanssa. Mieheni viettää kaikki tytön iltavuorot hänen seuranaan ja kun poikakaveri ei pääse töistä hakemaan niin minun mieheni hoitaa " ystävällisesti" sen homman.
Yksinäiset illat on tuttuja ja tuskallisia kun tietää missä toinen on. Kymmenen jälkeen mies tulee kotiin ja korkkaa kaljan...
Minä vain olen kuulemma katkera ja kateellinen kun yritän kertoa mielipiteeni asiasta.
Avioeropareit jätin, mutta siitä ei ollut kuin hetken kuherruskuukauden ylläpitäjäksi. Nyt mietin vakavasti kakkosvaiheen hakemista.
Onneksi lapset on jo isoja.
Jaksamista sinulle ja muille kohtalontovereille.
suostutte tollaseen? Sen vielä voin ymmärtää että käy vahinko ja molemmat todella haluavat yrittää uudestaan, mutta alottajalla ja sulla näyttää olevan kovin yksipuolista toi uuden mahdollisuuden antaminen.
Molemmat pidätte kotia pystyssä ja hoidatte lasta samalla kun toinen menee ja tekee mitä haluaa. Tuossahan kirjaimellisesti pyyhitään persettä teidän suhteella ja ainut tarkoitus sille on se että on joku paikka jonka toinen hoitaa ja johon on turvallista tulla. Jos toinen ei ymmärrä tai suostu kuuntelemaan järkipuhetta ja käyttäytyy yhä välinpitämättömästi, niin on ehkä syytä alkaa teidänkin miettimään sitä omaa (ja lapsen) etua yhteisen edun sijaan.
Alottajalle voin sen verta sanoa että usein nuo lihaskimppuihastukset ovat menevää sorttia. Lähipiiriin kuuluu yksi samansuuntainen tapaus jolla pyörii naisia jatkuvasti ympärillä. Kaikille näille naisille yhteistä on kuitenkin se ettei kukaan heistä ole jäänyt viimeiseksi vaikka ovat niin luulleet, vaan matka on jatkunut eteenpäin kyllästymisen iskiessä. Tässä vaiheessa nämä palaavat häntä koipien välissä herkästi takaisin ja kertovat jonkun tarinan siitä kuinka he tajusivat tehneensä väärin ja siksi laittoivat suhteen poikki ja palasivat kotiin. Se on kaikella todennäköisyydellä paskapuhetta missä jättäjä onkin ollut jätetty. Se on se hetki jolloin joudut pysymään vahvana, koska anteeksipyynnöt ja katumus eivät ole aitoja vaan ne tulevat yksinjäämisen pelosta ja hylätyksi ja petetyksi tulon tunteesta.
Selviät parhaiten kun hoidat oman osuutesi . Tyttäresi on sinulle tärkein ja hänelle tärkein on hänen vanhempansa. Toisen osapuolen syyllisyyden ja oman anteeksiannon pohtiminen on turhaa. Voit suojata itsesi omalta syyllisyydeltäsi huolehtimalla tyttärestäsi (ja tämän äidistä) niin hyvin kuin pystyt. Toisen ostamista uhrautumalla ei kuitenkaan kannata yrittää. Se, että jatkatteko yhdessä vai eroatteko kannattaa päättää erikseen suhteessa kokonaisuuteen. Hormooniensa vietävänä oleva nainen tekee kaiken aina oikein, eikä tunne syyllisyyttä tekemisistään.
Pitkässä juoksussa ihmiset ihastuvat ulkopuolisiin, se on normaalia, mutta se miten he tilanteen hoitavat tekee asioihin sen tärkeän eron. Toiset pystyvät vain nauttimaan ihastuksesta, sen kutkuttavasta tunteesta ja tuomaan himot ja halut kotiin ja kohdistamaan ne kumppaniinsa, jolloin koko suhde paranee yleensä. Toiset alkavat loitontua kumppanistaan, koska tämä ei ole "hän". Kolmannet hyppäävät seksiinkin ja tämän jälkeen usein tulee eteen se, että pettävä voi harkita jopa eroa. Mikä on tärkeintä, on se, että ihastuminen toiseen on yleensä merkki ihastujan kriisistä. Kasvamme suhteessa eri tahtiin ja haluamme eri asioita, aina emme edes tiedosta mitä haluamme, muuta kuin että muutosta elämäämme. Opiskelemaan lähtökin on mielestäni merkki muutoshakuisuudesta.
Jollei suhteessa pystytä puhumaan se tuskin kestää tällaista nykyaikana. Vaimosi ei pysty puhumaan eikä nähtävästi edes halua (voiko syynä olla se, että kokee, ettet ole aiemminkaan ymmärtänyt mitä hän sanoo vai onko aina ollut samanlainen?) Itse miettisin tarkkaan mitä tekisin. Ensimmäisenä aloittaisin päiväkirjan, minne merkkaisin vaimon menot, riidat asiasta jne, kaikki keskusteluyritykset tilanteen selvittämiseksi. Mutta vaimoa en kummemmin painostaisi.
Pidä päiväkirjaa pari kuukautta. Jos tilanne on mitä kuvailit pistäisin eron vireelle ja marssisin samalta istumalta lastenvalvojalle ja dokumentointiin nojautuen vaatisin lähihuoltajuutta. Älä anna vaimon ehtiä ensin äläkä päästä asiasta hajulle. Se ei rakasta sua ja kohtelee välinpitämättömästi lastaan kun noin elää ja on siltä osin valintansa tehnyt. Tärkeintä on, että lapsi saa hyvän hoivan sen ihmisen kanssa, johon luottaa ja joka on läsnä. Vaadi vaimoa muuttamaan pois asunnostanne. Jos se kuitenkin on vaimon nimissä harkitsisin etukäteen kämpän hankkimista hipihiljaa.
Sä olet hyvä ja rakastava isä, sille et voi mitään, että vaimosi ei ole sellainen kuin kuvittelit. Älä anna sen pilata omaa ja lapsen elämää. Isä on ihan yhtä hyvä ja rakastava vanhempi kuin äitikin, monesti parempikin. Imeväinen tarvitsee tisua jo terveydellisistä syistä, mutta sen jälkeen kumpi vain voi olla se rakkain ja tärkein. Naisesta ei tule hyvää äitiä jollei hän halua olla sellainen ja vaimosi ei koe sitä tärkeäksi. Voithan sä toki pysyä suhteessa, mutta jokupäivä heräät siihen, että vaimosi on tuolla menolla muuttanut lapsen kanssa jonkun ääliön luokse ja silloin elämäsi on katastrofi.
Olen nähnyt lähipiirissä just noin käyvän, vaimo muutti yhteen ihastuksen kanssa ja molemmat elää kuin sinkkuelämää, vaikka vaimo otti lapsen mukaansa. Vihaksi pistää tuollainen, ettei ajatella lasta. Älä luule, että vaimosi muuttuisi eron sattuessa, eihän se osaa ajatella kuin alapäätään nytkin, ei se ajattele sua tai lastaan. Jotkut ihmiset eivät kasva aikuiseksi, eivätkä ikinä kanna vastuutaan. Kannattaa miettiä asiaa.
jätä se.
Hanki oma sivusuhde. Kyllä vaimo sitten tajuaa.
Onpas todella hävytöntä käytöstä! Puhuminenhan on tällaisissa tilanteissa mielestäni se ensimmäinen "lääke" yrittää saada tilanteeseen muutosta, mutta kun vaimosi elää nyt jotain "elämänsä nuoruutta" tämän lihaskimppunsa kanssa, niin onko lie siitäkään apua...?? Nyt kuitenkin, kun vietät tyttäresi kanssa iltoja, niin ehdit miettimään sitäkin, että jos vaimosi yht'äkkiä lopettaisi nämä tapailut lihaskimpun kanssa, niin pystyisitkö vielä luottamaan häneen?? Pystyisitkö unohtamaan kaikki menneet ja jatkamaan elämää hänen kanssaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan?
Jos itse olisin asemassasi, niin harkitsisin HETI erilleen muuttamista ja sen myötä ottaisin eron. Olen yksinäinen nainen ja olen aina ollut sitä mieltä, että "parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa". Elämä on muutenkin lyhyt ja kerran täällä vaan ollaan, joten ei kenenkään tarvitse tuollaista kestää. Sinuna en tekisi mitään vaimosi eteen, en laittaisi ruokaa hänelle enkä mitään muutakaan. Pidä huoli vain itsestäsi ja tyttärestäsi ja ajattele, mikä teille kahdelle on parasta. Olet todella esimerkillinen isä tyttärellesi!!
Voimia ja jaksamista sinulle! Toivottavasti asiat järjestyvät, tavalla tai toisella.
Ansaitset kuule elämällesi paljon parempaa. Älä jää tuskailemaan paikoillesi...ota tyttäresi kainaloon ja vaihda osoitetta.
Ei ole mitään järkeä kiduttaa itseään jonkun sellaisen kanssa joka voi tehdä noin. Kyllä tässä maassa vielä kunnon naisiakin löytyy. Pidä pintasi!!
Kiitoksia kaikille, jotka ovat lukeneet, ennenkaikkea kommentoineet tätä juttua.
Täytyy tunnustaa, olen eropaperit täyttänyt, ja asiaa puheeksi ottanut vaimon kanssa. Ei nimeä alle laittanut.Tosin hakemuksen voi jättää muutenkin. En vain vielä uskaltanut. Olen kyl liian kiltti ollu kai aina, enkä ole rajoja osannu asettaa. Kävin lääkärissä muusta syystä ja sit mainitsin myös henkisestä murheestani.
Lääkäri pyysi yhdessä käymään juttusilla. Rohkeasti kotona otin puheeksi. No, voimasanoja tuli vastapuolelta... Ei hän apua tarvi.. Ei tietenkään, hän on aina oikeassa!!! Lääkäri oli sitä mieltä, että olisi vaimon valehtelun osannu tulkita, kun silmiin olisi päässyt katselemaan keskustellessa! Kai se on vielä hetki kärvisteltävä, jos rysän päältä kii sais....
Ja oikeasti, kyl joku muu osoitteen sit vaihtaa kuin minä.Hän on luokseni muuttanut aikanaan, en minä hänen..... Kaikille hyvää syksyistä päivää!!
... oikea suunta ja asenne tähän asiaan! Hienoa! Kuten itsekin mainitsit, niin erohakemukseen ei tarvita molempien allekirjoitusta. Eroa voi hakea vain toinen osapuoli ja saahan eron sittenkin, kun on riittävän kauan asunut asumuserossa. Ei kannata välittää, vaikka vastapuolelta tulisi mitä kommentteja tässä tilanteessa, sillä hänhän tämän tilanteen on alkujaan saanut aikaankin.
Oli hyvä, että otit asian puheeksi myös lääkärisi kanssa, sillä puhuminen aina auttaa omassa jaksamisessa. Nyt olet jo päättänyt, että "Ja oikeasti, kyl joku muu osoitteen sit vaihtaa kuin minä.Hän on luokseni muuttanut aikanaan, en minä hänen.....", niin miksi et toimisi heti? Kannattaako odottaa edes siihen asti, että saat vaimosi "rysän päältä" kiinni? Nimittäin helposti käy niin, pitkittyessään asiat vain mutkistuu ja lopullinen ero vain venyy venymistään. Eroprosessi on muutenkin pitkä, joten sinun asemassasi toimisin heti, kun itse tuntisin olevani siihen valmis!
Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi!
niin eroaisin heti, sillä pitkittyessään asiat vain mutkistuu. Toki täytyy kuulostella omaa sisintään ja tehdä oma päätös sen mukaan! Voimia sinulle!
Hei taas kaikille!Joustavan työni johdosta ehdin päivälläkin joskus lukea Teidän kommentteja,
olen yllättynyt, kuinka paljon kirjoitukseni on kiinnostanut ihmisiä. Enkä varmaan yksin ole tilanteessani, varmaan monia muitakin pareja taistelee samojen murheiden riipiessä sisintä rikki. No ensimmäinen avioliittoni aikanaan sisälsi samoja piirteitä, nuorena yrittäjänä,velkaakin oli rutkasti, piti töitäkin paljon tehdä. Niin eka vaimoni haki viihdykettä muualta,no hän oli työtön ja kai pitkästynyt..
7vuotta meni hukkaan hänen kanssaan. Nykyään teen töitä paljon vähemmän, ja annan perheelle aikaa,olen siis jotain oppinut!! Mutta niinkuin joku kommentoikin, niin hormooniensa vallassa olevaa naista ei pitele mikään....
Mutta jos tästä liitosta ei muuta jää, niin ainakin pieni tyttäremme, Hän on minun pieni prinsessani!!!
eli olkoon tuleva ex-vaimosi etävanhempi,niin minä tein vastaavassa tilanteessa kun kerran perhe ei kelvannut!
Valitettavan usein huoraavien naisten miehet antavat näiden lumppu-vaimojen viedä lapset mennessään!
Yök mitä käytöstä puolisoaan kohtaan,lapsiaan kohtaan.Pilkata ja halveksia noin OMAN LAPSENSA vanhempaa,sitten nämä vielä silmät kirkkaina selittävät kuinka rakastavat lapsiaan.
Vailitettavasti samanlaisia paskiaisia on miehissäkin,yök vielä kerran jos toisenkin!
Harmin paikka sinulle ja pienelle tytöllesi...Älä rupea kuitenkaan mihinkään kosto tai pelottelu puuhiin. Opiskeluaikana ihminen on muutenkin kriisissä ja vaimollasi lienee viellä jonkinlainen itsenäistyminenkin menossa. Puhumattomuus asioista merkkinä siitä. Tiedät nyt kuitenkin tästä toisesta miehestä ja että pettää sinua? Miksi asia ei kuulu sinulle jos hänellä on suhde toiseen? Aviorikos on syy avioeroon. Uskon että joskus vaimosi katuu.
Hei taas.. Yllättäen tääkin ilta lapsen kanssa.
No,ei sentään ihan kahdestaan on meillä kissa ja koira seurana. Tosin hereillä vain minä ja kisu, joka mouruaa pihalle.... On tässä pähkinää ja rohkeuden keräystä kerrakseen, tehdä ratkaisu.Toisaalta jos olen lapsen,ja taloudenhoitaja, mutta muuten pelkkää ilmaa, niin periaatteessa ratkaisu helppo. Mutta toisaalta, minusta tulee ihmisten silmissä julma, jos haen eroa, ja vaimo joutuu muuttamaan pois...... Asiat olisi paljon helpompi ymmärtää, jos olisin jotenkin pahan luontoinen, tai ravaisin kapakoissa, juopottelisin. Mutta kun en.
Ehkä siis liika kiltteys, nöyryys/nöyristely EI ole hyväksi...
Jos et nyt heivaa sitä vaimoasi ulos lapsen ka sinun kodista,niin vaimosi heivaa sinut opiskeluiden jälkeen.
Kertomuksestasi päätellen vaimosi on todella röyhkeä ja mitään rajaa hänellä ei tule alistemisessasi koskaan olemaan.
p.s. tekisin vielä dna-testin onko lapsesi sinun!
Todella törkeää toimintaa vaimoltasi.. Pettäminen jatkunut selvästi jo pitempään kertomuksesi mukaan. Ihmettelen myös että vaimosi menee illat omia menojaan eikä hoida lasta, kuulostaa aika kummalta jos uusi mies menee lapsen edelle.. Mä näkisin ettei tilanteessa ole muuta ratkaisua kun se, ettet anna nää hänen kohdella sua noin. Nostat kissan pöydälle ja vaadit vaimoasi kertomaan mikä on homman nimi. Tuo ettei vaimosi suostu edes puhumaan asiasta, on todella törkeää sinua kohtaan. Sinuna heittäisin naisen pihalle, sanot että saa alkaa pakkaamaan kamojaan. Älä alistu moiseen kohteluun!
Kiltti mies kestää kaiken, näytät ajattelevan. Vaimosi tietää, että tekee hän mitä hyvänsä, sinä kilttinä miehenä otat hänet aina takaisin.
Tai jos alat esittää vastarintaa, niin vaimosi vetoaa yhteiseen lapseenne ja sinä nöyrryt, jatkamaan liittoanne. Näyttää myös siltä, että haluat päästä REHVASTELEMAAN, että meidän liitto on kestänyt kaiken, me emme ole eronneet.
Missä on itsekunnioituksesi?
Toivottavasti sä saat tyttäresi yksinhuoltajuuden ja saatte muutettua vauhdilla jonnekin muualle.
Hei taas! Muutaman rivin ajattelin naputella, ei ole tilanne muuttunut. Puhelimia vahtii kuin haukka, Eilen illalla, kun vaimo lähti koiran kans ulos, jonka todella harvoin tekee.. Ni käsilaukusta piti salapuhelin ottaa mukaan! No, minähän myöhemmin avasin keskustelua, että eikös leikit jo riitä! Helpompi olisi jakaa lusikat, niin hän saisi rauhassa touhuta ihastuksensa parissa. No minähän taas vainoharhainen... juupajuu, salapuhelimella oli soittanu likkafrendilleen. Tarkistin kysymällä asian kaverilta tänään. Oli kyllä soittanut, MUTTA vasta meidän tosi henkevän keskustelun jälkeen... Eli johkin muuhun tarkotukseen sitä tarvittiin jälleen. Täytyyhän salarakkaalle hyvät yöt toivottaa. Tällaisia kivoja tunnelmia täällä. Toivottavasti muilla mukavampaa!! Oikeasti jatkuva kusetus käy hermoon, mut jos hetken vielä olisi pelissä mukana..... Ps. Iloista päivää kaikille,jotka jaksanu lukea näitä juttuja!!!!!
Hei taas! Aina muuten pitää löytää positiivisia juttuja!!!!!!!!! 13kg parissa kk painoa pois.
Masuhermot huonona, ni yleensä iltasella oksennan päivän ravintoa pois. Todella positiivista, eikö vain.. Olen muuten tänään syönyt 35g suklaata, terveisiä Tärkeälle Tukihenkilölleni, joka saatat lukea joskus tämän.... Ps. Jaksamisia kaikille samanlaisien ongelmien kanssa taisteleville!!!!
noin pienellä ajalla laihtunut noin paljon ja painon pudotukseen liittyy vielä oksenteluakin, niin eikö nyt pitäisi mennä lääkäriin?? Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi!