Kävin eräässä ulkomaalaistaustaisessa ravintolassa lounaalla, koska ajan paikasta usein ohi ja mesta näyttää kivalta.
Paikalla on neljän ulkomaalaistaustaisen miehen seurue, joka pitää valtavaa mekkalaa, koko ruokailun ajan. Muita paikalla ei sitten ollutkaan. Syön nopeasti ja pakenen paikalta. Ruoka oli ihan ok, mutta en halua toisten lounastaa paikassa, joka tuntuu kuin olisi jossakin huutokaupassa.
Jos paikalla sattuu olemaan tietomiehiä, niin olisi varsin kiinnostunut tietämään, miksi jutelessa pitää huutaa ja mesota ? Edes suomalaiset känniläiset ei pidä moista melua.
Ps. En ole rasisti, mutta jotain rajaa silti pitäsi olla.
Paikalla on neljän ulkomaalaistaustaisen miehen seurue, joka pitää valtavaa mekkalaa, koko ruokailun ajan. Muita paikalla ei sitten ollutkaan. Syön nopeasti ja pakenen paikalta. Ruoka oli ihan ok, mutta en halua toisten lounastaa paikassa, joka tuntuu kuin olisi jossakin huutokaupassa.
Jos paikalla sattuu olemaan tietomiehiä, niin olisi varsin kiinnostunut tietämään, miksi jutelessa pitää huutaa ja mesota ? Edes suomalaiset känniläiset ei pidä moista melua.
Ps. En ole rasisti, mutta jotain rajaa silti pitäsi olla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomi on hyvin pieni maa, jossa on hyvin vähän ihmisiä. Me suomalaiset olemme hiljaisia ja vähäpuheisia verrattuna muihin ihmisiin.
Olen matkustellut paljon ja törmännyt monessa maassa kovaääniseen jutteluun. Se särähtää korvaan, koska en ole sellaiseen tottunut. Hiljaisia ja hidaspuheisia suomalaisia taas pidetään jossain muualla vähä-älyisinä tai epäkohteliaina.
Sellaista se on tässä isossa maailmassa, että joku asia on meillä normaalia ja toisaalla se on epänormaalia - ja toisin päin. Ei sitä kannata kovin vakavasti ottaa, ehkäpä voisi jopa olla suvaitsevainen ja antaa toisten mekastaa vaikka itse haluaisi hiljaisuutta. Hiljaisia paikkojakin löytyy: kirjastot, metsät, oma koti jne. Jos et pidä tietystä ravintolasta sen meluisuuden takia, älä käy siellä. En minäkään käy muutamissa ravintoloissa, koska niissä mekastavat lapset.
monikulttuurisiin suhteisiin? Ai niin, kaikkihan joka liittyy jollakin tavalla ulkomaalaisiin tai ulkomaihin kuuluu tälle palstalle... Suomessa ollaan aina kuin hautajaisissa, muualla pidetään elämisen ääntä.
muuta eikö monikulttuurisiin suhteisiin lueta myös Suomessa oleilevien/asuvien ulkomaalaisten suhde paikalliseen väestöön ja yhteiskuntaan?
Mutta kun joku on keksinyt määritellä tuonne otsikon alle:
"Asuuko kultasi kaukana ulkomailla? Oletko liitossa ulkomaalaisen kanssa? Keskustele suhteesta ja arkipäivästä, kun kumppani on ulkomailla tai ulkomaalainen."
Tämän takia tällä palstalla saa puhua vain parisuhteista ja kaikki muu on kiellettyä. Mitä ilmeisimmin, koska iso luuta lakaisee paljon muutakin kuin täysin asiattomia (törkeitä, rasistisia, pelkkää haukkumista ja ivaamista sisältäviä..) viestejä.
Pitäisi saada ylläpito poistamaan tuo tarkempi määritelmä, jolloin täällä voitaisiin keskustella vähän laajemmallakin mittakaavalla asioista? Ihan pelkästään parisuhteesta, avioliitosta, perheestä ja sen ongelmista voisi sitten puhua tuolla monikulttuuriset perheet -palstalla?
Paljon olisi muutakin lisättävää tuohon esittelytekstiin ja ylipäätään parannusehdotuksia on paljon esitetty (en tiedä sitten onko kukaan kokenut asiakseen viedä esittämiään asioita eteenpäin).
Itselleni suhde (tässätap. mokusuhde) on hyvinkin laaja käsite johon kuuluu myös eri kulttuurien kohtaaminen muussa kuin parisuhteessa. Monilla on ulkomaalaisia eri kulttuuripiiristä ja uskonnosta tulevia ystäviä, työrovereita, opiskelutovereita, tuttuja, tuntemattomia ja paljon tiedossa myös eri maalaisia, joihin ei haluakaan ottaa kontaktia mutta tyypit pyrkivät "iholle" esimerkiksi joukkoliikenteessä (tai heidän käytös häiritsee, kummastuttaa muuten, aiheuttaa mielipiteitä tai kysymyksiä).
On myös ihmisiä, joiden tapoja ei pystytä ymmärtämään tai edes haluta ymmärtää myös näistä "epäonnistuneista" suhteista pitäisi voida keskustella. Samoin kuin monikulttuurisuuden lieve ilmiöistä.
Ymmärrän kyllä, että pelkässä parisuhteessa tai suhteen aloittamis vaiheessa ei huvita mennä perhepalstalle, joten ihan, hyvä että on oma palsta myös heille, joilla ei ole sitoutunutta parisuhdetta (ja toisaalta on paljon vakio porukkaa, joka mielellään on yhdellä palstalla (öhööm;D))
Palstan laajempi suhdemäärittely (josta puhun) vaatii kuitenkin suvaitsevaisuutta palstan varsinaisilta käyttäjiltä (eli mokupareilta tai lähinnä suomalaiselta puolisolta, joka kirjoittaa tänne suhteestaan), joidenka käyttäjyys on profiloitu sivulle. Olkaamme siis suvaitsevaisia tässäkin asiassa ja sallikaamme erilaisten suhteiden käydä keskustelua, vaikka ne eivät näkyisi itse palstan määrittelyssä.
Älkäätte pitäkö niitä keskustelu palstanne karkoitettavina loisina vaan mahdollisuutena uudelle näkökulmalle siihen mitä monikulttuurisuus ja jopa monikulttuurinen suhde merkitsee.
Tänäänkin tuli laitettua viestiä ylläpitoon, että josko tälle "iso luuta lakasoo" -tilanteelle pystyttäisiin jotain tekemään.
Minunkin mielestä parisuhteeseen (moku tai ei) ja arkipäivään kuuluu todella laaja kirjo asioita, positiivisia ja negatiivisia. Mokusuhteessa niitä asioita mitä ilmeisimmin on vielä enemmän kuin ei-mokusuhteessa, koska on käsiteltävä ja ratkottava kaikki kulttuuri-, kieli-, uskonto-, oleskelulupa-, muutto-, sopeutumis- jne asiat vielä "normaalien" parisuhdeasioiden lisäksi.
Jos palstan otsikkoa ajatellaan, niin sehän on vain monikulttuuriset suhteet. Tämän vuoksi palstalla pitäisi voida keskustella sekä ystävyys- ja tuttavuussuhteista että jollain tasolla myös niistä bussissa-tuntematon-ulkomaalainen-juippi-otti-asiakseen-tarrata-pakaraan-kiinni-kulttuurivaihdon-merkeissä -"suhteista".
Meeppäs korkeasaaren paviaanihäkin luo kun niille tuodaan ruokaa niin näät että ihan sama mekkala sielläkin syntyy. Toi on vaan sitä niin paljon puhuttua "kulttuuriperintöä" josta suomalaiset ovat vieraantuneet.
Näin tässä joku aika sitten dokumentin joka oli tehty jossain afrikkalaisessa kaupungissa. Rannalla oli poikajoukko jonka keskellä kiehui klommoinen kattila täynnä jotain puuroa. Kun se alkoi olla valmista syntyi yhtäkkiä yleinen kähinä kun kaikki ryntäsivät kahmimaan sitä mössöä käsillään ja riistämään sitä toisilta. Oli kirkumista ja tappelua, aivan kuten apinalaumassa. Nämä kansakunnan toivot olivat kaikki orpoja tai ainakaan vanhemmista ei ollut tietoa, muunlaista nuorisoa siellä ei taida ollakaan.
Kauhistuksella odotan sitä aikaa kun tietokoneet alkavat ymmärtää puhetta. Silloin nämä miljoonat luku- ja kirjoitustaidottomat apinat ryntäävät nettikahviloihin puhumaan itsensä jonkun mahon suomiämmän liiveihin ja sitä kautta tänne tautiperintöämme rikastuttamaan.