Tätä palsta lukiessa (ja muuallakin) ei voi olla päivittelemättä että aina kun Karita Mattila jossain jotain saavuttaa, Isokoski-kuoro alkaa huutaa: ME KANS, ME KANS! Ja se tapahtuu joko suoraan tai peitetysti vähättelemällä Mattilan saavutusta tai vaikkapa yrittämällä tehdä sille ongelmia joita omalla sopraanolla on tms.
Kun se kommunismi ja kateus on niin syvään juurtunut että heti ollaan automaattisesti osingoilla, vaikkei oma sopraano olisi mitään oikeasti mainittavaa edes saanut aikaiseksi.
Eihän se Isokoski voi lopun elämäänsä Mattilan siivellä ratsastaa. Täällä Suomessa se ehkä onnistuu tiettyyn pisteeseen, mutta maailmalla ei. Ja siitähän on näyttöäkin.
Kun se kommunismi ja kateus on niin syvään juurtunut että heti ollaan automaattisesti osingoilla, vaikkei oma sopraano olisi mitään oikeasti mainittavaa edes saanut aikaiseksi.
Eihän se Isokoski voi lopun elämäänsä Mattilan siivellä ratsastaa. Täällä Suomessa se ehkä onnistuu tiettyyn pisteeseen, mutta maailmalla ei. Ja siitähän on näyttöäkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Enpä tuosta siivellä ratsastamisesta nyt oikein tiedä...
Eivätköhän molemmat taiteilijat pärjäile omilla avuillaan vallan mainiosti, mistä kiitos heille itselleen. Kaksi sopraanoa mahtuu maailmaan vallan mainiosti, eikä varmasti kumpikaan ole liikkeellä kilpailumielellä toistaan vastaan.
Nautitaan musiikista!
K.B.
Eiköhän molemmat sopraanot ratsasta omilla ansioillaan. Ei Wienistä saa Kammersängerin -arvonimeä ratsastamalla toisten ansioilla, eikä levytyksistäkään jaeta kansainvälisiä palkintoja muiden siivellä laulamisella. Yllätys, yllätys - Suomenkin kokoiseen maahan saattaa mahtua kaksi hienoa alansa osaajaa (tässä tapauksessa sopraanolaulun). Molemmilla on omat arvokkaat ominaisuutensa ja ansionsa, kumpikaan ei liene täydellisiä, mutta ansaitusti ihailua saavat molemmat.
Juuri siitä on kyse. Pakosti tulee toistuvasti mieleen että Isokosken avut ja tekemiset eivät ilmeisesti sittenkään riitä köörin jäsenille kun menestykseen haetaan jatkuvasti tasoitusta ja hyvitystä muualta.
Mitä tulee kilpailuun, niin perusteellinen kartoitus ansioista, saavutuksista ja tekemisistä olisi erittäin terveellistä tehdä kaiken turhanpäiväisen haikailun ja kadehtimisen parantamiseksi. Itsepetosta on kun ei viitsi edes ottaa selvää tai ummistetaan silmät siltä mitä muualla tapahtuu.
Lestislaumalle ei sovi Karitan menestys. Ne yrittää painaa sen matalaks jopa täällä. Aika kolkkoa jengii. Vähän sama Uusitalon kohdalla. Vittu et sitä jätkää poljettiin muutama vuosi sitten. Asialla akatemian omat piirit, ne kähisevät oopperamafiosot.
Lestadiolaiset eivät oopperan päälle ymmärrä, se kun ei ole hyväksi ihmisille ja heidän jumalasuhteelleen. Isokoski ei myöskään ole mitenkään suosiossa lestadiolaispiireissä, koska on tehnyt aikoinaan ratkaisun lähteä maailman estradeile esiintymään - joten älkää nyt aina ja kaikkialla lestadiolaisia syyttäkö.
Sitä paitsi aivan paranoidia ylipäänsä väittää, että olisi jokin ryhmä, joka masinoi Mattilan vastaisia viestejä keskustelupalstojen tukkeeksi. Enpä ole näillä palstoilla koskaan nähnyt Isokosken fanien riehuvan, mutta sen sijaan kipeät karitan palvojat saavat aina kohtauksen, kun karitan pienistä vioista sivulauseessa mainitaan. Ja syynä on tietenkin vain kateus etc, koska La Karitassahan ei vikoja ole. En myöskään ymmärrä, miten ihmeessä Isokosken seksuaalinen suuntautuminen pitää aina ottaa esiin takaisin väliajoin, ihan kuin se jotenkin lauluun vaikuttaisi. Säälittävää, miten ei voida myöntää, että Suomessa on muitakin huippuluokan sopraanoita, kuin vain Mattila.
Nimittäin jos Isokoski saataisiin kaapista ulos, sen laulukin muuttuisi varmasti vähemmän kitiseväksi ja uikuttavaksi ja yleisote tulisi rennommaksi.
Mitä taas tulee muihin huippuluokan sopraanoihin, niin missä ovat niiden vastaavat näytöt? En minä ainakaan tiedä yhtäkään toista suomalaista kuin Mattila joka olisi nostattanut vastaavia myrskyjä yleisöissä sen paremmin kuin lehdistöissä. Se nyt vaan on niin, joten iloitaan ja kannustetaan kun meillä tällainen spesiaalitapaus on. Eihän mikään estä maamme nuoria tähtäämästä samaan ja jos he sen saavuttavat, niin varmasti saavat myös vastaavaa tunnustusta.
Tärkeää on tajuta ettei oikotietä onneen ole vaikka kuinka hinkuaisi eikä sinne kiivetä muitten reittä pitki.
Mikä olis paras apu Soilelle?. Eikö olis jo aika saada kunnon kankee. Ei nainen muutoin vapaudu, löydä itseään, elämän tosi sisältöä. Se ois tosi filosofiaa, syvintä ja parasta estetiikkaa, koko taiteen olemassaolon syy ja syvyys. Pitäiskö auttaa hiffaamaan.
Just. Tuohan se on se yleinen tapa, jolla suomalaiset junttimiehet ja -naiset luulevat lesboudesta parannuttavan...Ja eikös Isokoski ole jo ulkona kaapista aika reilustikin, jos koko Suomen klassista musiikkia seuraava ja siitä keskusteleva kansanosa tietää hänen paitsi uskon- niin myös rakkauselämänsä asiat.
Aikuisten oikeesti: hankkikaa oma elämä ja pitäkää huolta siitä!
Sille ei kunnon suomalainen kanki kelpaa. Seitsemän Salomea tanssimassa ilman yhtään huntua voisi olla tehokas hoitomuoto? >:o
Ja mitähän se Kartsa nyt on saavuttanut? Mediajulkisuutta. Ei muuta. Minusta tässäkään keskustelussa Karita ei ole edes ollut keskustelun, saati sitten kritiikin, keskiössä. Ohjauksesta kun Karita ei tiettävästi vastaa.
Osoittaa varsin kipeämielistä fiksaatiota lukea se tuolla tavoin. Salomen yhteydessä Soilen nimeä ei ole edes mainittu, joten melkoinen aasinsilta taas...Itse asiassa taidat itse ylläpitää koko Isokoski- Mattila -asetelmaa, sinähän sen Soilen aina itse esiin vedät. Ei kukaan muu. Hankkiudu hoitoon!
Ei pelkästään Isokoski-fanit vaan muutkin ooppera-alan vähemmistöryhmät alkavat samantien vaatia oikeuksiaan sinne maailman huipulle...
Hiljattainhan ne marssi taas ulos kansallisoopperassakin...
Taisi olla viime viikolla Hesarissa pieni ja huomaamaton juttu Soile Isokosken uusimmasta levystä. Levyn esittelijä kiitti erityisesti Isokosken LAULUÄÄNTÄ, joka onkin kaunis ja vivahteikas. En tiedä, oliko esittelijä kommunisti ja kateellinen Mattilalle, mutta minusta hän kirjoitti asiaa. "Oma sopraano" on minusta aika veikeä sanonta. Parempi oma sopraano Suomessa kuin yleinen maailmalla!
Juu, on se kummallista, kun maailmallakin lehdistö kehuu Soilea ja hänen uutta levyään (mm. Die Presse, Sunday Times). Maailmanlaajuinen salaliitto Karita Mattilaa vastaan täytyy saada loppumaan! Ihan kauhistuttaa, miten ne lestadiolaislesbot on saanutkin tällaisen masinoitua! Tässä jää juutalaisten salaliitto kakkoseksi! Voi Karita- parkaa, kun näin hänen siivellään yritetään ratsastaa!
Huomautan ettei kukaan sanonut että Isokosken ratsastus Mattilan saavutuksilla onnistuisi muualla. Tuossa aloituksessa valitan sitä, että täällä Suomessa Isokosken pari kannattajaa nostaa häntäänsä aina automaattisesti kun Karita Mattila jotain jossain saavuttaa. Siis tämä automaattinen osinko-reaktio tässä ärsyttää. Eli joku Isokosken sukulainen reagoi välittömästi Mattilan menestykseen ikäänkuin myös Isokoski olisi jotain saavuttanut samaan aikaan. Aivan älytöntä touhua mutta tietysti kateushan on tunnetusti kiimaakin kovempi eikä kateellinen tykkää kun toisella meneekin lujaa ja lujempaa.
Isokosken laulusta ollaan montaa mieltä ja mitä tulee tähän mainittuun levvyyn niin Gramophone-lehti kirjoittaa tyylin "mitähän tässä nyt sanoisi" ja päättää kirjoituksen sanomalla ettei levy yllä Isokosken Strauss-levyn tasolle. No, en ole kuullut levyä joten en ota kantaa. Karitasta kyllä pidän enemmän äänellisesti ja tulkitsijana eikä kukaan todellakaan voi väittää etteikö Karita olisi saanut huomattavasti enemmän aikaiseksi tuolla maailman eri oopperataloissa. Siitähän tässä ennenkaikkea on kyse. Mainiota että meillä on tällainen huippuluokan sopraano esimerkkinä nuorille tulokkaille. Ilman tällaisia esikuvia ei edes uutta polvea tulisi.
Tähtikultti, fundamentalistinen fanittaminen ja vastakkainasettelu ovat jotain mitä itseni on vaikea sulattaa klassisessa musiikissa. Konserttitilanteessa parhaimmillaan tapahtuva yhteinen elämys on nimittäin jotain todella hienoa ja tuollaisen yläpuolella.
Nariseva kriitikko on kuunnellut kotona pari referenssilevytystä ja palaa halusta päästä konserttiin ruotimaan poikkeavuuksia pilaten samalla spontaanin kokemuksen mahdollisuuden.
Tähtikultti samaten estää vapaan taidenautinnon jonkun vähemmän arvostetun esiintyjän konsertissa. On herttaisen yhdentekevää mikä on senhetkisen esiintyjän tasoitus tai sijoitus kansainvälisen lehdistön ATP-listalla, kun ainutkertainen esitys alkaa.
Vaikuttava musiikkielämys voi tapahtua kadulla tai oppilasmatineassa kun kuulijan asenne on kohdallaan. Jos joku kokee Karitan laulun epämieluisana, ei kannata ostaa niitä lippuja MET:hen. Jos taas Soilen äänenmuodostus kuulostaa jollekin liian kommunistiselta, kannattaa käyttää rahat muihin konsertteihin. Armahtakaa itseänne ja nauttikaa musiikista!