Itselläni on 10 vuotta ollut passiivinen muoto syömishäiriöstä: en laihduta, mutta voidessani (henkisesti) pahoin, jätän syömättä.Toisinaan ahmin oksetuspisteeseen asti ruokaa ja karkkeja mikä taas on bulimian oire.Tähän kuuluu epätasapaino oman naisihanteen kanssa: en pidä itseäni megalihavana, bmi on alhainen, mutta koen että Hennes & Mauritzin mallit osoittavat minulle, että jos en ole heidän näköisensä, en ole mikään enkä kukaan.Olen siis sairaalloisen wannabe-hyvännäköinen.Se masentaa ja samalla inhoan (ei suurensuuria) kurvejani koska koen naiseutta vastenmielisenä.
Mitä mieltä olette, pitäisikö naisihanteessa painottaa enemmän älyä, tunneälyä, uramenestystä, kotiäitiyttä, sporttisia saavutuksia, sosiaalisia kykyjä ja empaattisuutta kuin pelkästään nollakokoisuutta yhdistettynä fitness-lihaksiin (en ymmärrä miten lihaksikas ja treenattu voi olla nollakokoinen ;> )? Naisen persoona kunniaan! Koska olen itse niin neuroottinen, arvostan ystävissäni ensisijaisesti rauhallisuutta, järkevyyttä , tervettä itsevarmuutta ja rohkeutta kuin että olisivat tarpeeksi laihoja Zaran muotivaatteissa.Persoonat on mulle pop.Ja muuten, vahva ja menestyvä nainenkin voi näyttää jopa Barbielta.
Mitä mieltä olette, pitäisikö naisihanteessa painottaa enemmän älyä, tunneälyä, uramenestystä, kotiäitiyttä, sporttisia saavutuksia, sosiaalisia kykyjä ja empaattisuutta kuin pelkästään nollakokoisuutta yhdistettynä fitness-lihaksiin (en ymmärrä miten lihaksikas ja treenattu voi olla nollakokoinen ;> )? Naisen persoona kunniaan! Koska olen itse niin neuroottinen, arvostan ystävissäni ensisijaisesti rauhallisuutta, järkevyyttä , tervettä itsevarmuutta ja rohkeutta kuin että olisivat tarpeeksi laihoja Zaran muotivaatteissa.Persoonat on mulle pop.Ja muuten, vahva ja menestyvä nainenkin voi näyttää jopa Barbielta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinun kirjoituksesi olis sopinu paremmin jollekin terveys/sairauspalstalle ku tänne.
Pointtinahan oli se, miten ihanne voi omassa päässä(ni) olla niin vääristynyt (ei tosin kenenkään syy, oma vika) tai äärimmilleen vedetty et tulee sairaax.
kuulostaa enemmän sairauskertomukselta ku miltään muulta. Ja toiseksi, ei tuo kovin todelliselta kuulosta. Pelkkä provo.
Olet ristiriitoja täynnä ja jotenkin käsityksesi naisesta sekoittuu median antamasta fantasiasta, omista luuloistasi ja harhoistasi yhdesksi sekamelskaksi.
Naisia on erilaisia, eikä kaikkia naisia yhdistä mikään muu kuin sukupuoli. Laihoja naisia on sekä fiksuja että typeriä', ihan niin kuin kauniita ja rumiakin, riippuu siitä kuka katsoo ja miten hän em. ominaisuudet määrittelee.
Paras tapa naiselle olla hyvännäköinen, miellyttävä ja suosittu, on olla sinut itsensä kanssa. Naiseus kuuluu naisen elämään, naisellisuus taas on naisesta itse kiinni, joskaan rimsut ja röyhelöt eivät tee naisesta naisellista. Yhtä hyvin poikamainen pisamanaama nähdään naisellisena kuin minihameessa ja push upeissa flirttaileva typykkä; riippuu taas siitä kuka katsoo.
Tasapainoinen nainen (ja mies) on aina kaunis olemukseltaan. Itseään saa ja pitää rakastaa, siitä se akikki lähtee.
Hei. Lakkaa kelaamasta sitä, mikä on muiden ihannenainen. Sehän voi olla mitä tahansa! Jos pidät persoonaa tärkeänä, ala satsata siihen. Kaikki lähtee sun omasta minäkuvasta. Keskity siihen, kuka olet (se on totuus nyt ja aina) ja mitä puolia haluat itsessäsi kehittää. Ihmisen isoin kysymys on: kuka minä olen? Selvää on, että ihminen on muutakin kuin keho ja se, miltä se näyttää eri vaatteissa ja eri kuvakulmissa.
Ala keskittyä siihen, mikä tuntuu itsestäsi parhaalta ja mukavimmalta. Ei kannata kysellä täällä tuntemattomilta, miltä sinun pitäisi tuntea itsestäsi, sillä saat tuhat ja yksi vastausta tuntemattomilta. Haluat varmaan sen aidoimman ja totuudellisimman omalta itseltäsi. Luota omaan itseesi ja siihen, että elämä kantaa. Lykkyä pyttyyn!
Tämä aihe sopii tänne palstalle oikein hyvin. Tällainen ajattelu tyypillistä monelle nuorelle naiselle. Miesten pitäisi ymmärtää, millainen terveysongelma naisille muodostuu kun he yrittävät asettua kauneusihanteiden mukaisiksi.
Satuin kuulemaan kun Big Brotherissa joku päivä miehet puhuivat, että 170 senttiselle naiselle ihannepaino olisi 55 kiloa. Minä olen 169 cm, ja hoikimmillani olen aikuisena ollut 55,5 kg. Tämänkin saavutin vain sillä että lenkkeilin päivittäin pari tuntia, tein lihaskuntojuttuja ja söin vain yhden kerran päivässä, illalla esim. hernekeittoa ja salaattia. Nyt olen kesästä lähtien syönyt normaalisti(?), pari kertaa päivässä esim. puuro, smoothie, salaatti ja kasvisateria(ei eläinrasvaa). Välillä olen leiponut leivonnaisia, karkkeja en syö. Viime kuussa söin suklaata. Liikuntaa harrastan paljon. Nyt paino on 60 kg, eli aivan liian läski olen! Varmasti kelpaisin jollekin peräkylän 40-60-vuotiaalle, mutta oman ikäisten miesten kanssa en uskalla ruveta millekään, sillä en jaksa enää kuunnella kuinka mies puhuu toisista naisista "voi että sillä on timmi pylly". Ei kiitos, mieluummin olen sinkkuna.
Jos elettäisiin 90-lukua, niin olisin tosi hyvännäköinen, kroppani muistuttaa tuon ajan cindy crawfordin, Tanja Vienosen ja Janina Frostelin kroppaa. Mutta nykypäivänä nuo tuon ajan ihannekropat on auttamatta pulskia.
En voi kuvitella kuinka rankalla dieetillä nollakoon tähtöset ovat.
Tällaista tämä todellisuus on nykyisin.
Lopuksi täytyy kehua missejä, esim. Satu Tuomisto ja Lola Odusoga ovat huippuja, kun näyttävvät mallia että muutkin kuin nääntyneen näköiset voivat olla seksikkäitä!
Tiesitkö, että "Sitä saa, mitä tilaa" on aivan oikeasti totta? Jos jatkuvasti murehdit painostasi, vedät todennäköisesti puoleesi ihmisiä ja tapahtumia, jotka korostavat näkemystäsi. Ihminen näkee sen, mitä haluaa nähdä.
Naisia tungetaan melko ahtaaseen muottiin. Huippustarat syövät 3 tomaattia päivässä ja heidät meikataan kauniiksi, jotta he eivät näyttäisi nälkäkuolemaa lähellä olevilta. Huomautuksesi lihaksikkuuden ja laihuuden yhteensopivuudesta oli aiheellinen, sillä suurin osa Hollywood-tähtien lihaksista on kuulemma meikattuja. Esim. Jennifer Garner on tunnettu lihaksistaan, mutta oikeasti ne ovat vain feikkimeikkiä. Ei ihmiskeho pysty ylläpitämään terveitä lihaksia olemattomalla ravinnolla. Kai siis ymmärrät, että ne H&M:n mallit ja muut vastaavat ovat yleensä vain kuvanmuokkauksen, rankan meikin ja kauneusleikkausten tulosta? Tietysti on myös luonnostaan erittäin hoikkia ihmisiä, mutta siihen vaikuttavat enimmäkseen geenit. Miksi yrittää näyttää luonnonvastaiselta, jos ei ole kyseisiä geenejä saanut?
Itsekin olen taistellut painoni kanssa, kaikkea bulimianpoikasta ja ortoreksiaa on ollut silloin tällöin jo 8 vuoden ajan. Nykyään olen 165 cm/66 kg, eli siis monien mukaan läski, vaikka lääketieteellisesti normaalipainoinen olenkin. Mitat ovat 102-75-110, eli olen melkeinpä renessanssi-Venus. Nykyisillä elintavoillani tunnen oloni hyväksi ja terveeksi, mitä nyt välillä tulee mässäiltyä tai juopoteltua. Olen vegetaristi, syön runsaasti kasviksia, minulla on liikuntaharrastuksia ja työni on fyysisesti raskasta. Minulla on kehossani selkeästi sekä lihasta että läskiä. Päätin jonkun aikaa sitten, etten enää jaksa välittää, jos joku kiukuttelee ulkonäöstäni. Värjäilen tukkaani pinkiksi, turkoosiksi ja siniseksi. Käytän mitä vaatteita lystää. Minua kiinnostaa nykyään vain oma mielipiteeni ja välillä rakkaan sulhaseni mielipide (hän tosiaan pitää ulkonäöstäni, vaikka itse on juuri sellainen "läpipaskantaja", ettei liho, vaikka syö kuin norsu). Miksi en välitä? On paljon kivempaa, kun ei tarvitse stressata turhaan ja voi toteuttaa itseään. En jaksa hävetä itseäni, siitä tulee vain paha mieli.
Minulle "oikean naisen malliksi" on tullut nainen, joka on onnellinen kehossaan ja viihtyy naisena, eikä angstaa, jos ei täytä jonkun toisen ihanteita. Tapasin kai oikean jumalattaren, hän on vatsatanssiopettajani. Hän on yli 50-vuotias, pyöreähkönpuoleinen, mutta silti vahvalihaksinen, onhan hän opettanut vatsatanssia pari vuosikymmentä. Muodokas vanha rouva, jolla on silmälasit ja niin sädehtivä hymy, että sitä tekisi mieli vain jäädä tuijottamaan ihmeissään. Kun näen hänen tanssivan, ymmärrän, mistä naiseudessa on kyse oikeasti.