miten on?

olen itse juuri tässä hiljan pohdiskellut, että olen ollut tosi nirso pitkän aikaa miesten suhteen.Toki näin nuoruudessaan kaipaa päällimmäisenä vain kokeiluja ja uusia seikkailuja ja niitä hyvännäköisiä yhdenillan juttuja. Mutta mistään en löydä ketään edes 'ihan hyvännäköistä', joka olisi juuri mulle sopiva seurustelukumppani.

Olen mielestäni ja monien muidenkin mielestä tosi hyvännäköinen. Hoikka, hyvä perse ja suhteessa isot ja nätit tissit, blondi. Kasvoista en pidä itsessäni, muttei kukaan ole kyllä koskaan niitä säikähtänytkään:) Ja luonteeni on valloittava, oikeasti!:) olen yleensä se kaveriporukan hauskin ja nauran koko ajan, mutta ajattelen myös syvällisemmin ja olen pannut merkille, että olen erityisen fiksu ja ajattelevainen. Mitä ei harmikseni moni koskaan huomaa ja tiedä, koska olen juuri sen näköinen ja oloinen, että usein herää stereotypioita ja ennakkoluuloja mua kohtaan. Vaikka siis en nyt miltään hutsulta näytäkään tai lapsellisesti käyttäydy.

Joten pointtini on, että kyllä mulle kelpaa vähän mörököllimmänkin näköinen mies kunhan on vain samalla tasolla mun kanssani henkisesti ja noin, vaikka ei tällaisesta uhkeasta blondista päällepäin uskoisi :)

Ei voi. 150-kilosena en kehdannut ostaa edes pornolehteä kiskalta. 95-kilosena sain hätistää rumimpia tarjokkaita konkreettisesti tiehensä.

Totuus on se, että liha puhuu, mutta se liha ei saa olla löysää.

No tottakai voi! Kuulostaa aika kummalliselta että ei voisi saada. Onhan ulkonäkökin tärkeää ja monesti juuri se saa ihmisen ottamaan toiseen kontaktia esim baarissa. Ei se silti ole tärkein asia. Ei pelkästään hyvällä ulkonäöllä suhdetta rakenneta, kyllä siihen tarvitaan muutakin. Kuulostaa kliseeltä, mutta jos toinen on ihana, mukava, luotettava ja toista kunnioittava niin ulkonäkö ei ole este kiinnostumiseen. Yhdenillan juttujen kanssa on eri, silloin ei välttämättä ole väliä onko toinen täysi mulkku vai ei mutta jos haluaa vakavaa suhdetta ja ihmistä lähelleen niin tärkeintä on luonne.