En taas tajua mikä logiikka tässäkin on?! Ensin mies jaksaa pyörittää "puoli vuotta", ja osoittaa selvästi kiinnostuksensa. Sitten kun "pehmittely" tuottaa tulosta, ei enää niin kauheesti tunnu kinnostavankaan. Onko se vaan niin, että kun saalis on saatu kiinni, tehtävä on suoritettu, ja voi siirtyä seuraavaan uhriin?
Mitä????
Ansku.
12465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
metsällä tai kalalla ollaan.
Ei se kuollut saalis veneen pohjalla tai repussa ole yhtään niin kiinnosta, kuin seuraava elävä kuusen oksalla tai koskessa kiven kosteessa.
Otsikko sen jo sano...
No miks sua tarvi pehmitellä se puoli vuotta? Onko mies sinä aikana muuttunut joksikin muuksi kuin mikä se alunperin oli?
Puolessa vuodessa ehtii turtua siihen että joutuu itse kokoajan toimimaan ja pitää hakee sen toisen huomiota puoliväkisin. Siinä menettää herkästi uskon itseensä ja että "en mä tolle oo kiinnostava".
Toisin sanoen. Jos se tyyppi on joutunut jahtaamaan sua puoli vuotta niin sä olet sille velkaa puolen vuoden verran huomiota ja pyrkimistä. Kato sellaista se tunnelaina on hanibani.
Jos olet tahallaan leikkiny vaikeasti tavoiteltavaa niin miehessä ei ole luultavasti vikaa vaan hän on vain kyllästynyt leikkeihisi. Jos taasen olette tapailleet ns. tasapuolisesti niin olet törmännyt kusipäähän.
Se puoli vuotta oli liioiteltu, ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Tapailtu on tasapuolisesti, ja puhelin on ollut kuumana. Ongelma oli aluksi se, että olin ensin enemmän kaveri pohjalla, toisin kun hän. Sitten tunteet (ikävä kyllä) tuli kuvioihin, ja tämä näytti olevan lopputulos!Että ilmeisesti se kusipää!!
Hän muuttui kiinnostavaksi, kun ei enää ollutkaan kiinnostunut sinusta.
Sinä olit ihana, vaikket miehelle lämmennytkään aluksi. Kun mies ei lämmennyt lopuksi, hän on kusipää. Niinkö?
Vai voisiko kyse olla siitä, että tutustuessan sinuun paremmin mies huomasikin, ettei tunteita alun toiveista huolimatta ollutkaan tarpeeksi? Onko se synti?
Älä kärjistä!!! Ei se ole niin musta valkoista. Mutta myönnän, kaikkien tapahtumien jälkeen, et oon ehkä hieman katkera. Aiheesta sais varmasti aika monen sivun esitelmän, mut en jaksa kirjoittaa!Ihmettelen vaan, että mikä tuli kun kuitenkin ehdittiin tutustuun aika hyvin, ja yhä edelleen sanoo tykkäävänsä! Mut asia ei edisty mihinkään suuntaan, tuntuu et vaan loppujen lopuksi pelailee!
Monihan (ainakin mies) ihastuu ensin ulkonäköön tai johonkin muuhun yhtä pinnalliseen. Luodaan ihmisestä mielikuva, jonka perusteella halutaan tutustua. Valitettavasti tutustuminen ei aina johdakaan tunteiden syvenemiseen rakkaudeksi.
Onko se mielestäsi pelailua? Eikö ihmisestä voi pitää, vaikkei romanttisia tunteita ja intohimoa olisikaan tarpeeksi suhdetta ajatellen?
Mutta sanomattakin selvää, että moisen kokenutta harmittaa. Niin harmittaa sinua ja niin harmittaisi minuakin.
KROOOOHHH...
muuttuu kiinnostavaksi vasta sitten, kun se alkaa luovuttaa?
"Onko se vaan niin, että kun saalis on saatu kiinni, tehtävä on suoritettu, ja voi siirtyä seuraavaan uhriin?"
Ei vaan: *moni kakku on tunnetusti päältä kaunis*
Ehkäpä kun mies tutustui sinuun ns. pintaa syvemmältä, häntä saattoikin suunnattomasti
ärsyttää jokin *piirre* sinussa, mutta ei hän
ehkä kehtaa sanoa tätä enää päin naamaa
vaan vetäytyy ja olettaa että *ymmärrät itsekkin yskän*