Kotirouva

Kun lapsemme olivat pieniä, tuskastuimme päivähoitorumbaan, jatkuvaan kiireeseen ja siihen ettei perheen yhteistä aikaa ollut nimeksikään. Yhdessä miehen kanssa harkittiin ja päätettiin että jätän hyvän työni ja otan työkseni kodin ja lastemme hoitamisen. Elämä rauhottui ihanasti, oli aikaa olla lasten kanssa, löytyi vihdoin myös aikaa parisuhteelle ja kodin pitämiseen siistinä ja viihtyisänä. Kaikenkaikkiaan koko perheen elämänlaatu parani, kun yksi perheestä (tässä tapauksessa minä, - voisi se olla mieskin) pystyi satsaamaan arkielämän sujumiseen. Palkkani on perheen hyvinvointi, ja kaikki perheen tulot ovat olleet koko ajan yhteisellä tilillä, tarvitsematta selvitellä kuka maksaa ja mihin rahaa käytetään. Se vaatii luottamusta ja luotettavuutta.

Olen tyytyväinen ja ylpeä kotirouvavuosistani. Lasten kasvettua olen palannut töihin, ja uskon että läheiset ja hyvät välit koko perheessä ovat tämän yhteisen ratkaisun ansiota. Suosittelen!

Kotivanhempi on nykyään paras yhteiskuntarauhan takuu. Hän antaa lapsille aikaa ja turvallista läsnäoloa (jota päiväkodeissa ja kouluissa on yhä vähemmän, kun toimintaa pitää tehostaa), terveellistä ruokaa (päiväkodeissa ja kouluissa annos pitää tuottaa aina vain halvemmalla), auttaa läksyissä ja elämän pienissä murheissa, ulkoilee, kuuntelee ja välittää. Siinä ohessa kotivanhempi voi vielä hoivata omia tai puolisonsa vanhempia, jotka muuten jäisivät kokonaan systeemin jalkoihin.

Näin lapsella on parempi mahdollisuus kasvaa täyspäiseksi kansalaiseksi. Eihän se mahdotonta ole muillekaan, mutta kyllähän lapsen kasvun tukemiseen käytetty aika parantaa todennäköisyyksiä roimasti.

Jonkun katkeroituneen lähettämä viesti.

Itse iskin juuri pyykinkuivaustelineen tantereeseen. Olen ihan vitun väsynyt, masentunut ja tosielämästä vieraantunut kotirouva, jonka ukko on menestyvä, itsekeskeinen kusipää, joka ei ole koskaan kotona. Jos en minä hoitaisi muksuja kotona, niin heitteelle jäisivät. Sen lisäksi pesen pyykit, pidän kodin siistinä, hoidan omakotitaloon liittyvät ulkotyöt, huolehdin lapsille ruuat... Mies urputtaa, kun en anna tarpeeksi enää sille pillua. Viime yönäkin heräsin syöttämään vauvaa ja mies siinä sitten muisti haukkua minut pihtariplösöksi, joka on kylmä ja mielisairas ihminen. Just joo, kiitti vitusti.
Itse se makaa kotona ollessaan sohvalla valittamassa. Lopun ajan on "työmatkoilla" tai töissä. Vittu kun tympii ja tekisi mieli ottaa lapset ja painua helvettin.