Erosin noin vuosi sitten pitkästä suhteesta väkivaltaiseen mieheen. Vuosia ajattelin että joskus mulla vielä olisi mahdollisuus onneen toisen ihmisen kanssa... Sitten tässä kesällä tutustuin yhteen mieheen, josta sitten aloin pitämään ihan tosissani ja päädyimme sänkyyn. Ehkäisynä oli kondomi, mutta kuitenkin tästä noin 2 viikon kuluttua jouduin toteamaan, että olen saanut häneltä herpestartunnan :(.
Mikä pahinta, tämä tyyppi ei seksin jälkeen ottanut mitään yhteyttä, ei vastannut viestiini, vaikka olimme jo pari kuukautta olleet yhteyksissä. Mulle hän ei sanonut tätä tautia sairastavansa, että olisin saanut valita, otanko riskin.
Nyt olen todella masentunut tämän vuoksi, koen olevani likainen ja kamala tautinen nainen, jota ei ketään enää koskaan voi huolia. Miten koskaan voin alkaa tapailemaan ketään, ja kertoa tästä inhottavasta sairaudesta.
Että hyvästi vaan rakkaus, joka ei koskaan kohdalleni saapunutkaan :(. Kai mut on tuomittu elämään ikuisesti yksinäni.
Mikä pahinta, tämä tyyppi ei seksin jälkeen ottanut mitään yhteyttä, ei vastannut viestiini, vaikka olimme jo pari kuukautta olleet yhteyksissä. Mulle hän ei sanonut tätä tautia sairastavansa, että olisin saanut valita, otanko riskin.
Nyt olen todella masentunut tämän vuoksi, koen olevani likainen ja kamala tautinen nainen, jota ei ketään enää koskaan voi huolia. Miten koskaan voin alkaa tapailemaan ketään, ja kertoa tästä inhottavasta sairaudesta.
Että hyvästi vaan rakkaus, joka ei koskaan kohdalleni saapunutkaan :(. Kai mut on tuomittu elämään ikuisesti yksinäni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Terve, jos toi on tolleen kuin selitit niin aika ikävä tapaus joka ei ole yhtään sinun syy.
Vastuullisesti käytitte kortsua kuitenkin. Hyvin tehty, mutta se ei ole aina täysin luotettava ja nuita sattuu.. otan osaa.
Olet tälle miehelle luultavasti ollut vain pelkkää seksiä.. että kunhan läpmeet, niin tilanne on käsitelly ja seuraavan kimppuun. Varmaan ollut useampi lämmiteltävä sinunkin aikana..
Siis sanoit, että saat valita otatko riskin? outoa. Kieltämättä hieman outoa, että jos sanoi nuin, niin olet hypännyt sänkyyn.. minun korvaan tuo kuulostaa likaselta.
Asian käsittelemiseen menee aikaa.. hoidat nyt herpeksen pois. Valitettavasti vain hetkellisesti, mutta kuitenkin. Yrität alkaa elää tasapainoista elämää, ehkä se herpes tulee vaan kerran. Ei tiedä.
Isompaa stressiä jos haudot, niin sieltähän se tulee uudestaan varmemmin.. ja alussa varmaan tuleekin useammin.
Kyllä se siitä. Käsittelet asian ja alotat uudelta pohjalta.
Jos tai siis kun alat vielä tapailemaan jotain, niin rehellisyyttä peliin ja asiat ilmi herpeksestä, vaikka arka asia onkin. On rikos levittää tautia jos siitä tietää..
Voit myös käydä katselemassa jollain herpessivuston keskustelupalstalla, kunhan olet siihen valmis.. tiedä vaikka tapaat siellä jonkun mukavan tyypin jolla on sama tilanne.
Ehkä helpompaa niin.. sinä päätät.
Voimia eteenpäin ja vannon, että elämäsi ei lopu tähän.
Kerro mistä päin tartuttaja on?
Muistan miten kipeä olin kun sain tartunnan joskus hamassa nuoruudessani. Lekuri vielä epäili paljon pahempaa, tippuriakin oli siihen aikaan yleisesti varmaan. Enkä tiennyt edes tyypin nimeä keltä sain.
No, se eka tautikerta pahin, ei kärsiny vessa-asiallekaan kuin suihkutellen samalla, oli turvotusta, rakkuloita...
Mutta...ajanoloon lientyivät, saattoi tulla tiettyyn aikaan kuukaudesta uusiksi aina tai stressattuna tms.
Vuosikymmenten saatossa ei enää vaivaa, mutta virus jää ikiajoiksi elimistöön. Arvaa vaan enkö pelännyt että aktivoituu synnytysten ajaksi, olisi ollut vaaraksi vauvalle. Sanoivat että sitten leikataan jos niin käy. Samoin koin aivokuumeen, pelkäsin että se on herpes-virus joka sen aiheutti. No ei ollut.
Normaalia sukupuolielämää olen viettänyt nuoruudessa, aviossa ja jopa nyt 'ikäihmisenä'. Ei tietääkseni ole tarttunut (ei kukaan ainakaan valittanut) miehiin. Pitää muistaa pidättäytyä seksistä jos on rakkuloita, aktiivivaiheessa. Silloin tarttuu.
Jaa että miten lohdutan? Siten että et ole sen kummempi kuin muutkaan. Seksitaudit tarttuu kun niiden tartuntatapa on niin miellyttävä! Luin juuri eilen duodecimin lääkärikirjasta. Sitä voit netistä katsoa. Myös kondylooma ollut riesanani, mieheni sai sen myös. Ei niiden takia kannata elämänhaluaan menettää. Niitä vaan on.
Silti sanon että harkita kannattaa ja suojautua jos voi. Mutta ei ne ole ihmisen hyvyyden tai huonouden mitta.
terveisin mummo/äiti/opeihminen
jossa kerrotaan juuri että psyykkinen ahdistus asiassa on melkein pahempaa kuin itse vaiva. ja huomaa kuinka yleinen se on. Et ole tokikaan ainoa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=sae20050&p_haku=herpes
Tuntuu, kun näitä palstoja lueskelee, että nykyisin on paljon miehiä, jotka tapailevat useita naisia samaan aikaan. Tai käyttäytyvät juuri samoin kuin tuo sinun tapaama mies.
Kannattaa olla siinä suhteessa tosi varovainen.
Minusta ainakin tuntuu siltä, että uskaltaako nykyisin edes miehiin tutustua juuri tuon asian takia.Pettymys on niin suuri.
Olen todella pahoillani puolestasi ja voin kuvitella nyt tunteesi.
Jaksamista ja voimia sinulle. Niinkuin tuossa yhdessä viestissäkin on kerrottu, elämä jatkuu sittenkin.
Ja toivon todella, että kaikkien noiden kokemiesi jälkeen kuitenkin löydät sen oikean rakkauden ja ihmisen joka on sinun arvoisesi.
Kiitos kannustavista kommenteista, on ollut hetkiä joiden aikana tuntuu ettei millään ole enää mitään merkitystä, vaikka tiedän ettei tämä maailmanloppu varsinaisesti ole. Tunne vaan itseni jotenkin niin petetyksi, kun ensin olin yhden miehen kaltoin kohtelemana vuosikausia, ennenkuin sain voimia repiä itseni irti, ja sitten käy heti näin.
Ja kaikki tuntuu tietysti vielä pahemmalta koska tulin tällä tavoin tartunnan saaneeksi, jos se olisi edes tullut pitkästä suhteesta, olisi asia mulle ehkä paremmin hyväksyttävä, mutta kun koin vaan tulleeni hyväksikäytetyksi, niin asia tuntuu niin helvetin rankalta.
Mutta ehkä tästä vielä selviän. Ja teille kaikille jotka kannatte jotain tautia, olkaa rehellisiä, ja kertokaa se toiselle osapuolelle. Niin minunkin on pakko jatkossa tehdä, vaikka en tiedä, miten siihen koskaan tulen pystymään, kun muutenkin omaan äärimmäisen huonon itsetunnon.
Ja kunnioittakaa toisia edes sen verran, että olette rehellisiä aikeissanne, jos suunnitelmissa ei ole kuin seksi, miksei sitäkin vois rehellisesti sanoa.
ex-avomieheltä, joka myöskään ei niin välittänyt vaivaansa kertoa. Onneksi olen päässyt tosi vähällä, välillä tulee vaan haavauman tapainen joka paranee nopeasti. Epäilenkin että kyseessä on itseasiassa huuliherpesvirus, aito genitaaliherpes pitäisi olla huomattavasti äkäisempi.
Lääkäriltä voi saada estolääkityksen jos vaiva on kovin äkäinen.
Tunsin itsekkin hirveitä huonommuudentunteita yms. vielä pari vuotta tartunnan jälkeen, nykyään tuskin edes ajattelen asiaa. Herpesvirusta kantaa kuitenkin joka toinen vastaantulija. Sukupuolitauteihin pitäisi muutenkin alkaa suhtautua niin kuin mihin tahansa sairauksiin, eikä syyllistää ja lyödä sairastuneita. Mutta mitenkäs sitä muuten osa väestöstä muuten taas tuntisikaan ylemmyyttä ja paremmuutta...
Hei vaan,
Itse sain tänään juuri kuulla että mulla on genitaaliherpes... Olin juuri aloittanut uuden suhteen (tosin tällä hetkellä kaukosuhde) ja jännitin kertomista valtavasti. Mies suhtautui asiaan kuitenkin äärimmäisen kypsästi ja olemme edelleen yhteyksissä. Rehellisyys kannattaa - sillä tavalla se oikea rakkaus erottuu ja sinulla itselläsikin on parempi olo. Kuten olet ehkä huomannut, ongelma on tosi yleinen, mutta koska tauti on edelleen tabu, harvat siitä puhuvat. Meitä on monia ja elämä jatkuu!
Olen nainen ja sain herpeksen ensimmäisestä kerrasta kun olin 17v. Aluksi mulla oli todella vaikeaa hyväksyä asia.
Seurustelin viimeiset 5 vuotta, exälläni oli herpes aktiivisena todella harvoin, mulla pari kertaa vuodessa.
Kannattaa kertoa tulevissa suhteissa rehellisesti herpeksestä, niin aion myös itse tehdä,
uskon että aikuiset miehet suhtautuvat siihen asiallisesti.
Kohta mulla edessä uudelle kumppanille kertominen ja hieman jännittää.
Herpeksen kanssa on mahdollista elää. Vaikka ei se taatusti siltä aluksi tunnu. Lohdutuksena voi sanoa sen, että oireilijoita on paljon, ja kantajia vielä enemmän.
Minuakin riivasivat alkuun kaikenlaiset saastaisuusajatukset. Että olen likainen ja vastenmielinen tautipesäke. Kesti aikaa päästä siitä kamalasta tunteesta eroon.
Stressaamista ei tietenkään voi estää, kun saa asiasta tietää, mutta itseään voi yrittää rauhoitella. Oireilla on taipumusta talttua ajan myötä, eikä virus välttämättä edes aktivoidu kovin hanakasti. On olemassa lääkkeitä, jotka tehoavat hyvin suurella osalla ihmisistä. Kierteeseen saa estolääkitystä. (Minä olen syönyt estoa puolisen vuotta sairastettuani sitä ennen putkeen lähes saman verran.)
Minulla on myös sellainen käsitys, että yllättävän harvat miehet loppujen lopuksi ottavat äkkilähdön kuullessaan asiasta. Tämä sairaus on aivan varmasti useammalla kuin uskommekaan. Kaikista tärkeintä on muistaa, ettei ole yhtään sen huonompi ihminen herpeksen takia, vaikka vaiva onkin ikävä.