Olen 40, eronnut ja ollut yksin lasten kanssa useamman vuoden tyytyväisenä arkiseen oloon. Jokinlaisia lyhyitä suhteita, lähinnä seksin takia :) on toki ollut. Vähän ajan sisällä olen tavannut kaksi miestä, joissa tunteet ihastumisessa asti. Olen miettinyt, mitä oikein haluan parisuhteelta / kumpi toimisi pidemmälle:
1. Toinen samantyyppinen kuin minä, jolloin varmaan helposti tietää, mikä on mukavaa, mitä toinen ajattelee jne. mutta myös negatiiviset fiilikset hyvin voimakkaita, molemmilla yhtä aikaaa. Helposti tunteita melkoisesti kuluttava suhde.
2. Toinen hyvin erilainen, joka kiehtoo erilaisuudellaan ja voi antaa minulle suhteessa monta uutta ajatusta, tapaa tehdä asioita, syvällisiä keskusteluja, ei aina lähde mukaan minun räiskymiseen ja vauhtiin.
Ei välttämättä heistä kumpikaan ole se minun OIKEA mutta vastaisuudenkin varalle näitä mietin, että mihin oikein uskaltaa ryhtyä/tyytyä.
1. Toinen samantyyppinen kuin minä, jolloin varmaan helposti tietää, mikä on mukavaa, mitä toinen ajattelee jne. mutta myös negatiiviset fiilikset hyvin voimakkaita, molemmilla yhtä aikaaa. Helposti tunteita melkoisesti kuluttava suhde.
2. Toinen hyvin erilainen, joka kiehtoo erilaisuudellaan ja voi antaa minulle suhteessa monta uutta ajatusta, tapaa tehdä asioita, syvällisiä keskusteluja, ei aina lähde mukaan minun räiskymiseen ja vauhtiin.
Ei välttämättä heistä kumpikaan ole se minun OIKEA mutta vastaisuudenkin varalle näitä mietin, että mihin oikein uskaltaa ryhtyä/tyytyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ottaisin itse tuon ykkösen. Mutta sinä teet päätöksen toki! Luulen, että erilaisuus erottaisi kyllä teidät lopuksi, jos alat sen tokan kanssa.
On pariskuntia, jotka ovat olleet pitkään yhdessä ja kuulee: "tasapainotamme toisiamme, kun olemme niin erilaiset" ja myös, että "on helppoa olla, kun olemme samanlaiset". Luulen, että jos kovin erilaiset pitää molemmilla olla älyttömästi kykyä puhua asioista, jotta tulee ymmärretyksi (suhteen alussa varsinkin) ja sopii ehkä keski-ikäisille, joista isommat särmät on elämä hionnut pois... Samanlaisen ihmisen kanssa on ehkä enemmän mahdollisuuksia yhteiseen oloon... Ei tässä onneksi ole kiire mihinkään... katsottava päivä kerrallaan.
olisi samanlainen kuin minä ;). Onneksi ei siis ole, ei nyt täysin vastakohtakaan, mutta monissa asioissa järkevämpi kuin minä =). Niin ja toisinaan minä olen se järjen ääni tässä suhteessa..kumpi sitten parempi, kaikki kun on kuitenkin yksilöitä.
Olen itse kokenut molemmat ääripäät eikä minulla ole mitään vaikeuksia sanoa, kumpaan valinnan tulisi kallistua. Se, että vastakohdat muka täydentäisivät toisiaan, on täyttä puppua. Ne törmäävät toisiinsa ja yleensä oikein ryminällä. Jos minulta kysyt, vastaan ilman epäilyksen häivääkään, että valitse itsesi kaltainen kumppani.