Täysi hiljaisuus vai mitä?

helvetti teitä. Olisikohan paras keino SANOA SUORAAN?! Tarvitseeko olla niin hienovarainen, että väistelee raukkamaisesti toista?

kyllä sen verran selkärankaa pitää aina löytyä, että pystyy sanomaan suoraan toiselle miten tuntee! Eikä kautta rantain tai hiljaisuudella!!!

hienovaraisesti kuitenkin. Ainakin mulle.
Neiti Herkkä

on juuri tämä täydellinen mykistyminen, miksi siis et toimisi heidän tavallaan?

Älä ainakaan tee asiaa "selväksi" tuolla täyshiljaisuudella!

Itse olen sen saanut kokea vuoden sisään jo 2 kertaa, ja mikään ei vituta enempää kuin se, että ei tiedä missä mennään!

Suora puhe KASVOKKAIN on kaikkein kypsin ja rohkein tapa tehdä tuo toimenpide, se ehkä kirpaisee molmpia, mutta ainakin asia on sen jälkeen selvä! Onhan se helppoa näin tekstiviestien aikana vain näpytellä, mutta sillä saat vain katkeran naisen vihat niskaasi...

Täysi hiljaisuus on raukkamisin tapa "lempata" toinen. Se on selkärankattoman naisen ja miehen tapa hoitaa asiat. Mieti miltä itsestäsi tuntuisi jos olisit se toinen osapuoli.

..täysi hiljaisuuskin, kun yrittää kusettaa, että uutta toivoo ON. Jä vääristellä aioita. Todella reilua olis jos vois sanoo ihan suoraan asiat ja sillä selvä.

Alkuperäisviestistä ei selviä mitä on jo tapahtunut, eli onko jo sanottu ettei toinen kiinnosta, mutta itse käsitin sen niin että on.

Olen narttu, joka joutui tekemään juuri tämän "totaalinen hiljaisuus" kohtelun entiselle.

Yritin kaikkien niiden selitysten jälkeen miksen nyt halua olla suhteessa tämän toisen kanssa olla vielä kaveri hänelle. Se kuitenkin meni siihen, että kun en usein ottanut yhteyttä, niin tyyppi lähettelee viestejä: "mikset ole ottanut yhteyttä pariin viikkoon?". Niinkuin se olisi edelleen joku velvollisuus. Samaa huolestuneisuutta jos suhteessa toisesta ei kuulu mitään.

Sitten kun annoin kuulua itsestäni, niin keskustelut vaan päättyivät siihen voiko meillä olla enää mitään, TAI parin päivän päästä tulee viestiä samasta aiheesta.

Tulin tämän tapauksen kanssa siihen tulokseen, että turhanpäivänen viestittely, jopa vaan kaveri mielssä, antoi toiselle toivoa meistä, vaikka asia piti olla jo selvä.

Eli sukupuolesta huolimatta, joissain tapauksissa vasta se "mykistyminen" toista kohtaan saa hänet tajuaamaan sen todellisuuden siitä missä mennään.

mikset siis heidän tavallaan sinäkin? jeesus...

Olen hyvä ystävä. Tiedän sen. MINUSTA se on myös olennainen osa parisuhdetta. Miesystävistäni ei. Tämä käy ilmi kun siinä sitten on aikamme tunnettu ja treffailtu.

Ystävyys ilman elämän sensuellia puolta ja seksiä ei kiinnosta minua; minun ystävyyteni on varattu sille, jolla on jotain annettavaa minulle tuolla saralla. En janoa enkä vaadi 24/7 seurustelua.

En ole velvollinen sitten olemaan kellekään enää ystävä, en levittele sen paremmin ystävyyttä kuin persettä yleisessä käytössä kylillä. Minä vain tiedän mihin voimani riittävät ja mitä haluan.

Minun ei myöskään tarvitse "harjoitella" suhdetaitoja tai "laajentaa elämänpiiriäni" pitämällä läjittäin erilaisia ystäviä. Jos olen tuttavuuteen ihastuksen perusteella ryhtynyt,sitä mitenkään salailematta, se on sitten sitä. Siitä ei synny ystävyyttä - vaikka ymmärränhän minä, miten ihanaa olisi, jos joku, ystävänä hyvä ja kekseliäs kuten minä, pitäisi miestä hyvänä tyyppinä, näkisi vaivaa ystävyyden eteen - kaikki kepeästi ilman kipupisteitä, noin huvitelun ja ystävyyden merkeissä. Kiitos ei.

Sano tämä miehelle, joka ehdottaa sinulle "ystävyyttä" ja näet miten ihminen, mies, paljastaa ystävyyden nimissä sen toisen puolen itsestään!! Yhden kanssa olen ystävä edelleen, sillä hän sanoi: Ymmärrän ja kunnioitan näkemystäsi, mutten ala suhteeseen. Tunnen oloni hylätyksi vaikka itse olen hylkäämässä. Ystävyys voi jatkua sinun ehdoillasi, jos ja kun sitä haluat. Näistä lupauksista en peräänny.

on ollut lyhyt eli muutaman viikon(1-3) ..voi laittaa tekstarin...muussa tapuksessa pitää kertoa hienovaraisesti ja rehellisesti miksi ei voi jatkaa...naiselta pitää aukaista silmät joten ..kerrot ettei sinulla ole minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan enään.! Lyhkäsesti ja ilman mitään pitkää selitystä.!

Paras ja hienovaraisin keino on kertoa rehellisesti, miten asia on. Eikä ylläpitää mitään turhia toiveita tai epätietoisuutta, mistä on kysymys. Täysi hiljaisuus on kaikkein tuskallisinta - toinen ihmettelee ja pohtii loputtomiin mistä oikein on kysymys.
Suora puhe on siis myös ystävällisin ja vähiten loukkaava tapa kertoa asia.

Kaikki valehtelu, kieroilu ja välttely satuttaa. Miksi haluaisit satuttaa sitä, jonka joudut jättämään, vielä enemmän?

Ikävimmätkin asiat voi sanoa suoraan. "Minun tunteeni sinua kohtaan eivät riitä suhteeseen, en halua satuttaa enempää", "olet hyvä tyyppi, mutta en usko että meistä on mihinkään suurempaan, olen pahoillani"... Tärkeintä on se, että on rehellinen.

Vaikka ei kyseisestä ihmisestä suuremmin enää välittäisikään, tulisi mielestäni välittää ihmisistä ja heidän tunteistaan yleensä ja kertoa suoraan missä mennään. Paskoilla eroilla on paskamaisia seurauksia, ainakin jätetylle. Jos omaa yhtään empatiakykyä voi toimia niin, että voi yhä katsoa peiliin aamulla.

Mieti, haluatko että "tuleva jätetty" ajattelee sinusta..
1. ...vain pahaa, miettii kuukausia/vuosia mitä hän teki väärin, oliko hän sinulle vain pelkkä pano ja viihdyke, oliko kaikki tunteet täysin yksipuolisia ja hän vain petetty ja huijattu. Voit varmaan kuvitella miten tämä vaikuttaa häneen pitemmällä aikavälillä?
2. ...haikeasti hyvää, miettien, että siinä oli suoraselkäinen tyyppi, mutta ei oikea/sopiva minulle. Kummassakaan meissä ei silti ollut vikaa.

No joo, pitkä viesti siksi, koska olen kokenut molemmat. Ensimmäisen vaihtoehdon vielä julmemmin kuin tuossa kirjoitin. Ensimmäinen vaihtoehto pisti minut palasiksi, toinen sai minut arvostamaan itseäni. Tiedän kyllä, kumpaa minä käyttäisin.

Voi olla että aloittajan suhde ei ole niin pitälle kehittynyt, että tässä nyt tarvisi mitään suuria eropuheita alkaa pitämään, mutta jos toinen on suoraan sanonut että hänellä kiinnostaisi, niin mikset voi suoraan sanoa että sinulla ei?

Ja vielä jollekin aiemmin vastanneelle...On hieman kapeakatseista sanoa, että ole vain hiljaa, niinhän naisetkin tekevät. Juu, niin miehetkin tekevät. Jos nyt kuitenkin puhuttaisiin ihmisistä ja tekojen seurauksista.

jos sanoisit ihan suoraan ja suomeksi että ei kiinnosta,sen verran pitää olla selkärankaa.

Olli hyvä,

koska jätit minut niin äkkiä etkä edes viitsinyt tarttua kynään kertoaksesi asiasta, vaikka olimme sentään olleet kolmisen vuotta yhdessä, niin minäpä tartun nyt omaan kynääni ja kirjoitan sinun puolestasi erokirjeesi:


"Rakas Irmeli,

Minusta ei ole sanomaan sinulle ääneen, että jätän sinut. Jos vain olisin aikoinani löytänyt oikeat sanat ja jos minussa olisi ollut miestä ilmaisemaan sinulle pelkoni ja huoleni, olisin ehkä voinut pelastaa suhteemme. Mutta ei ollut silloinkaan munaa, joten eipä ole nytkään.

Sinut jättäessäni ymmärrän, että olen kovin usein kartellut vastuun ottamista omasta elämästäni ja syyttänyt kokemistani vääryyksistä ja hankaluuksista muita ihmisiä, ennen kaikkea sinua. Mikä osoittaakin, että järkyttävän raukkamaisuuteni ja turhamaisuuteni lisäksi olen lisäksi varsin omanapainen tapaus.

Toivottaisin sinulle hyvää loppuelämää, jos viitsisin kirjoittaa sinulle edes tällaisen kirjeen. Mutta miksi viitsisin, koska se ei muuta minun kannaltani mitään. Päinvastoin, se tarjoaisi sinulle mahdollisuuden uuteen puheenvuoroon, jota en syyllisyydentunnossani halua kuulla. Siispä en reagoi mitenkään ja toivonkin, että asia hautautuu asap.


Se on moro,
Olli"