Pelkään että sekoan!

tekevät mielettömän kipeätä. Minua on auttanut, kun kuvittelen mielessäni, että ko. henkilö asuu virran toisella puolella kauniissa pienessä talossa, jossa on paljon kukkia ympärillä. Rukoilen, että hän olisi nyt onnellinen, ja toisinaan, että saisin vähän apua jaksaa mennä eteenpäin. -En ole mitenkään varsinainen uskovainen, olen silti huomannut, että rukous voi auttaa, kun pyytää tosissaan.

syntymän ja kuoleman,on se niin väärin!Kestänkö kaiken tämän surun,on niin väärin että nuori ihminen kuolee,alan nyt vasta tajuamaan että lastani ei ole enää olemasa,esikonen niin toivottu!Uskon että hänellä on nyt hyvä olla,on niin valtava ikävä,ikävä, ikävä!

Veljeni käytti lakkaa ja vaikkei kuolinsyytä vielä tiedetä, on lakka-yliannostus yksi ehdokas.

Eilen illalla näin pojan riehuvan lakkaövereissä, hän vaan sätki maassa ja välillä liikkui päämääräämäättömästi kuin jokin ihme robotti, riisui vaatteitaan eikä ollut tässä maailmassa. Kaverit yrittivät soittaa ambulanssia ja tuntui ettei hätäkeskusta kiinnostanut. Tulin niin hysteeriseksi että tuntui että tulen hulluksi, ajattelin vain että veljeni kuoli ehkä noin ja nyt tuo poikakin kuolee eikä kukaan tee mitään. Pääsin kotiin, yritin juoda vettä ja hetken meinasin rikkoa juomalasin ja alkaa viillellä itseäni lasilla (en tiedä miksi) mutta sain itseni ravisteltua ajatuksesta pois. Sillä hetkellä tiesin hetken ajan miltä tuntuu, kun menettää mielensä. Minulla oli vielä jäljellä rauhoittavia hautajaisten ajalta, nyt oli pakko ottaa sellainen. Alkoi pelottamaan että mitä jos juuri nyt mieleni murtuu.

Hirvittävää. En halua enää tätä.