Kun avo/aviosuhdetta pitää kauniina, puhtaana ja ainutkertaisena ei halua pettää. Haluaa rakastaa hyvinä ja huonoinakin päivinä.
Tilaisuus ei tee varasta uskottomuuteenkaan jos käy yksin ulkomailla tai missä tahansa.
Jos on tyyppiä että ei voi/osaa olla joskus myös yksin on luonne tai elämäntilanne epävakaa.
Uskottomuus on harvemmin puolison syy, koska "mättävistä" asioista voi aina puhua kumppaninsa kanssa ja mahdollisuuksiensa mukaan muuttaa niitä. Avo/avioliitto ja sen hoitaminen on aina yhteistyötä.
Jokainen uskoton voi miettiä mikä minua ajaa uskottomuuteen. Oma väärä asenne ratkaisee sen miten tilanteissa toimii.
-Minulla on vain tämä yksi elämä - minulla on oikeus - toinen ei voi omistaa minua - meillä ei ole mitään yhteistä - mustasukkaisuus on sairaus - tässä joitakin syitä joihin vedotaan kun puolustellaan pettämistä.
Oikea syy voikin olla taustalla oleva itsekkyys.
Toinen näkökulma - olen vastuussa kumppanin elämästä, aiheutanko hänelle valinnoillani tuskaa vai rakastanko häntä - minulla on myös velvollisuus, ei vain oikeus - arvostan sitä mitä kumppanille lupaan ja teen, olemme toisemme omat - kaikki on yhteistä kahden ihmisen sopimassa liitossa tunteiden ja toisen arvostamisen saralla.
Rakkauteen kuuluu useimmiten jossakin määrin mustasukkaisuus. Kukaan ei halua luopua siitä jota rakastaa, joskus on vain luovuttava.
Tilaisuus ei tee varasta uskottomuuteenkaan jos käy yksin ulkomailla tai missä tahansa.
Jos on tyyppiä että ei voi/osaa olla joskus myös yksin on luonne tai elämäntilanne epävakaa.
Uskottomuus on harvemmin puolison syy, koska "mättävistä" asioista voi aina puhua kumppaninsa kanssa ja mahdollisuuksiensa mukaan muuttaa niitä. Avo/avioliitto ja sen hoitaminen on aina yhteistyötä.
Jokainen uskoton voi miettiä mikä minua ajaa uskottomuuteen. Oma väärä asenne ratkaisee sen miten tilanteissa toimii.
-Minulla on vain tämä yksi elämä - minulla on oikeus - toinen ei voi omistaa minua - meillä ei ole mitään yhteistä - mustasukkaisuus on sairaus - tässä joitakin syitä joihin vedotaan kun puolustellaan pettämistä.
Oikea syy voikin olla taustalla oleva itsekkyys.
Toinen näkökulma - olen vastuussa kumppanin elämästä, aiheutanko hänelle valinnoillani tuskaa vai rakastanko häntä - minulla on myös velvollisuus, ei vain oikeus - arvostan sitä mitä kumppanille lupaan ja teen, olemme toisemme omat - kaikki on yhteistä kahden ihmisen sopimassa liitossa tunteiden ja toisen arvostamisen saralla.
Rakkauteen kuuluu useimmiten jossakin määrin mustasukkaisuus. Kukaan ei halua luopua siitä jota rakastaa, joskus on vain luovuttava.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkään en ole pettävä ihminen. :)
Haluaisin kommentoida lauseeseesi :
"mättävistä" asioista voi aina puhua kumppaninsa kanssa ja mahdollisuuksiensa mukaan muuttaa niitä"
Aina ei voi puhua. Puhun kokemuksesta. Koetin neljä vuotta puhua miehelle joka lähti aina ovesta ulos kun tuli paikka että asioita olisi pitänyt puhua. Lopulta lähdin. Mutta odottaessani miehen "heräämistä", ehdin ihastua toiseen joka tarjosi minulle huomiota. Toisaalta tämä mies avasi silmäni ja sai minut lähtemään vaikka suhdetta tämän miehen kanssa ei syntynyt. Joskus suren sitä etten osannut aiemmin lähteä mutta en ollut oppinut "vaatimaan" itselleni lapsuudessa äitinarsistin jälkeen. Tämä mies rusensi itsetuntoani samalla tavalla kuin äiti oli tehnyt.
Ihanaa nyt kun saa olla vapaa ja katsoa elämää iloisin silmin! Joku päivä kohtaan sen miehen joka osaa puhua ja jonka kanssa olen onnellinen. Nyt olen onnellinen näin. :)
En ole minäkään pettävää tyyppiä. Juuri noin ajattelin vielä viisi vuotta sitten, kun yhteiseloa mieheni kanssa oli 19 vuotta takanapäin. Enkä kyllä vieläkään ajattele, että olen pettävää tyyppiä vaikka minulla on ollut lähes kaksi vuotta rinnakkaissuhde.
Mutta NYT sinä olet pettävä tyyppi! Petätköhän kenties kuitenkin itseäsi, kun et ajattele itsestäsi että olet pettävä tyyppi. Sitä sinä nimittäin juuri olet.
Suosittelen lämpimästi eroamaan miehestäsi, on nimittäin todella väärin häntä kohtaan että et anna hänelle mahdollisuutta valita haluaako hän eron vai ei vai antaisiko sinun kenties silti harrastaa sivusuhdetta. Ehkäpä hänelläkin on?
En tunne pettäväni. Miksi tuntisin, kun mitään rakkauden tapaisiakaan tunteita miestäni kohtaan ei ole? Suhteemme on kuollut ajat sitten. Tottamaar aion erota. Hänellä ei ole mitään mahdollisuutta jatkaa avioliittoamme, vaikkei tuota toista miestä olisikaan.
PS. Todella ihanaa, jos miehelläkin olisi rinnakkaissuhde tai mikä tahansa ihmissuhde: Hänellä ei ole. Kun minulla on toinen suhde ja ystäviä, niin sitä voidaan ajatella pettämiseksi, mutta mies on myös pettänyt minut ja koko perheen eristäytymällä muista ihmisistä, välttämällä heitä. Käymme lasten kanssa usein jopa miehen sukulaisilla keskenään, kun mies jää kotiin "töihin", jotka toimivat verukkeena kaikkeen.
Ok. Toivon sinulle hyvää. Mutta en usko pettämiseen. Olisiko ollut kuitenkin parempi erota ennen pettämiseen alkamista? Se satuttaa jokaista sen kohteeksi joutunutta ja sen ihmisen perusturvaa. Miehelläsi olisi kuitenkin oikeus tietää tämä. Saattaa olla että hän aistii sen js suree sitä itsekseen ettei osaa olla sinulle sellainen mies jonka haluaisit.
Vaikka miehesi on vetäytynyt, voi olla ettei hän osaa kertoa syitä siihen. Kaikille ei näitä asioita ole lapsuudessa opetettukaan ja jos ei tiedosta tätä, ei välttämättä osaa yrittääkään puhua. Ainakin miesten on välillä hyvin vaikea puhua ja sitten he eristäytyvät.
Uskon että teille molemmille on parempi jos eroaisitte pian. Mies voisi myös saada elämäänsä sitä kautta uutta väriä ja intoa. Ja sinä saat jatkaa jo alkanutta suhdetta selkeältä pohjalta. Muistathan että kolikolla on aina kaksi puolta. Kaikkea hyvää sinulle.
"usko" pettämiseen. Monesti vaan tilanteet vaan johtavat toiseen. Ja ihme, ellei ne minunkin tapauksessa olisi johtaneet. Olen jo vuosia puhunut miehelleni avioerosta, ilmaissut tyytymättömyyttäni, yrittänyt (ehkä liikaakin) potkia häntä persuksille tekemään ja toimimaan. Hakeutumaan terapiaan, ellei yksin selviä. Mutta ei. Hän on jumissa. Oli siis jo paljon ennen tätä toista miestä. Eikä halua missään tapauksessa erota.
Mies ei osaa kommunikoida myöskään lasten (teinien) kanssa. Vanhin sanoi juuri äskettäin, että muuttaa pois kotoa mahdollisimman pian, koska ei kestä isäänsä. On niin ikävää, ettei miehellä ole mitään muita ihmiskontakteja kuin perheensä ja siihenkin ne ovat huonot.
Kolikolla on todella kaksi puolta; kyllä minä tuosta toisesta miehestäkin voisin omasta puolestani kertoa. Kun ajattelen miestäni, niin se ei todellakaan tunnu kovin fiksulta. Siksi toiseksi olen melko varma, että hän sanoisi antavansa anteeksi - eikä sittenkään haluaisi erota. Mutta minä kyllä aion - ja vielä tämän vuoden puolella. Sitä ennen teen kaikkeni, että saan miehen terapeutin puheille. Lupasi mennä sinne jo kaksi kk sitten. Yhteen meitä ei enää mikään saa, mutta aina parempi kaikkien kannalta, että hän saa puhutuksi asiantuntijan kanssa mietteitään. Kyllä miehestä tulisi ajan kanssa varmasti ihan kelpo jollekin toisenlailla mukavalle naiselle kuin minä ;).
vitsin murjaisit
".."mättävistä" asioista voi aina puhua kumppaninsa"
Näinhän ei läheskään aina ole. Juuri sen takia, että "Avo/avioliitto ja sen hoitaminen on aina yhteistyötä."
Milläs hoidat suhdetta yksin? Kun toinen ei tee yhteistyötä?
Itse mietin yli 10 vuotta, että liittoni mieheni kanssa (tulevan exän) kyllä paranee, kunhan vain yritän ja yritän. Ei se yksin onnistunut. Mieheni ei tosin haluaisi erota. Tuskin siksi, että palavasti rakastaa minua. Vaan siksi, ettei hän itse pärjää arkisissa askareissa ja suhteet lapsiinkin pitäisi hoitaa vain sovittuina aikoina. Eikä kuten nyt; silloin kun hänelle sattuu sopimaan.