minulle, että miten ihmeessä ne suhteet naimisissa oleviin (tai muuten varattuihin) oikein pääsee alkamaan???
Minua ihmetyttää tämä, koska eikö se jo alussakin vaivaa, kun toinen on naimisissa? minua ainakin vaivaisi. Eikä pystyisi mitään aloittamaan, vaikka haluja olisikin. (koska kyllähän ne tunteet pystyy jotenkin aisoissa pitämään, aikuinen ihminen)
Ja jos ne käy ylivoimaisiksi, tällä varatullakin, niin onhan eroamisen vaihtoehtokin olemassa.
Ja miten ihmeessä te nielette selitykset, kun varattu sanoo, että EI VOI erota. esim lasten takia tai muun seikan. Sillä aina voi erota; ei ole olemassa syytä miksikö ei voisi erota! Muuta kuin se että vielä on niitä tunteita sitä vaimoa/aviomiestä kohtaan.
Haluaisin kuulla kokemuksia siis, että miten olette joutuneet suhteeseen varatun ihmisen kanssa???
Minua ihmetyttää tämä, koska eikö se jo alussakin vaivaa, kun toinen on naimisissa? minua ainakin vaivaisi. Eikä pystyisi mitään aloittamaan, vaikka haluja olisikin. (koska kyllähän ne tunteet pystyy jotenkin aisoissa pitämään, aikuinen ihminen)
Ja jos ne käy ylivoimaisiksi, tällä varatullakin, niin onhan eroamisen vaihtoehtokin olemassa.
Ja miten ihmeessä te nielette selitykset, kun varattu sanoo, että EI VOI erota. esim lasten takia tai muun seikan. Sillä aina voi erota; ei ole olemassa syytä miksikö ei voisi erota! Muuta kuin se että vielä on niitä tunteita sitä vaimoa/aviomiestä kohtaan.
Haluaisin kuulla kokemuksia siis, että miten olette joutuneet suhteeseen varatun ihmisen kanssa???
Vastaukset 28
Vanhimmat
Pari kertaa sinkkuna ollessani olen haksahtanut varattuun....
Kummallakaan kerralla en tiennyt miehen olevan varattu.
Ensimmäisellä oli kuulemma kokoajan ollut sormus sormessa, ja luuli että tiedän, mutta minä rehellisenä ja aitona ihmisenä en tätä ollut edes osannut katsoa.
Ei tullut mieleen, että joku varattu edes yrittäisi iskeä.Tämä oli minulle kiltille naiselle (silloin 25-vuotias) täysin käsittämätöntä.
Toinen taas ei myöskään kertonut olevansa varattu, eikä ollut sormusta. Kuulin tämän myöhemmin, mutta olin jo ehtinyt vähän ihastua ja mies hyvä sängyssä. Olisin katkaissut välit siihen, mutta kun kuulin, että hänellä on vähän joka kaupungissa naisia, niin jatkoin seksisuhdetta hänen kanssaan, koska en ollut ainoa hänen haaremissaan (rekkamies ja useammassa kaupungissa vakihoito). Jatkoin kunnes löysin varteenotettavan seurusteluun VAPAAN tietysti.
Kummastuttaa, että varatut edes lähestyvät muita naisia tai miehiä. Itselle ei tulisi mieleenkään.
Enkä edelleenkään halua varattua miestä.
Toivottavasti nykyiseni on minulle uskollinen, sillä anteeksi en koskaan antaisi.
ja omalle puolisolle myos!kakkosia kaytetaan hyvaksi
silloin kun aikaa/mahdollisuutta on ja sitten jatetaan,kun alkaa menna liian syvalliseksi!kakkosten pitaisi se tajuta,etta henkilolla joka ei jata puolisoaa{ei ole puhtaat jauhot pussissa)!!!
Koska rakastuin varattuun mieheen! Olen itse vapaa, netissä tavattiin, tiesin jo alunperin että hän on ukkomies,kumpikin etsittiin vain seksiseuraa netistä, no, tavattiin,ihastuttiin ja rakastuttiin! Niin siinä kävi vaikka ei ollut tarkoitus, ei kummallakaan! Meni kummaltakin täydellisesti jalat alta ja rakastuttiin intohimoisesti...suhdetta kestänyt jo 4 vuotta! en tiedä miten kauan mies jaksaa kaksoiselämää...vaimo tietää jo...saa nähdä miten tässä käy...toivottavasti hyvin!
siis vaimon kannalta, ja tuollainen ukkomiehiä vokotteleva lumppu jää kuin nalli kalliolle.
lukenut ed. kirjoitusta. Ukkomies haki seksiseuraa netissä..ja nainen vastasi. ei toisinpäin. Joten nainen ei ole vokotellut ketään. Ja jos ihminen on vakisuhteessa 4vuotta samaan kumppaniin,, ei hän ole lumppu,,
noin lapsellinen. Vetoat siihen, että toinen aloitti.
Ihan kuin lapset hiekkalaatikollapuolustavat lyömistään, että en mä oo syypää, kun toinen aloitti.
Ok. Älykkyysosamäärä tuntuu olevan sitä luokkaa, ettette ole kuin mitättömän pikkukakkosen roolin.
Kuulostaa siltä että jos suhde on ollut jo 4 vuotta salasellainen niin mahtaako muuksi muuttua. Kuinka kauan lie jo ollutkin vaimon tiedossa ilman että kummempaa "vakiintumista" tapahtunut sinun ja tämän miehen välillä. Ettet vaan pety kun ei mene niinkun toivoo...
Siksi ei voi heti oitis erota, vaikka rakastaa toista, koska kumppania kohtaan on vielä tunteita - mutten tarkoita tällä rakkauden tunteita ollenkaan. Vaan säälin, pettymyksen, voimattomuuden, selvittämättömien asioiden, pelkojen sen suhteen miten paljon (vielä) huonommin tulee toimeen eron jälkeen (viittaan lapsiin, asunnon myyntiin yms.). On huomattavasti helpompi erota, kun molemmat ovat siihen täysin valmiita ja samaa mieltä. Jos toinen vain joku päivä sanoo "nyt lähden, enkä palaa" -niin se järkyttää sata kertaa (vähintään) enemmän kuin vääntämällä väännetty ero.
Kielläpä sydäntäsi rakastumasta, koska toinen on varattu. Mahdotonta jos niin on tapahtuakseen. Tosin jos omaa riittävän moraalikäsityksen, saa sydämen tunteet tukahdutettua järjen äänellä ja sen voin kertoa kokemuksesta. Helppoa se ei ole (varsinkaan jos ihastuksen kohde provosoi) ja aikaa se ottaa, mutta toisen mies on toisen mies. Ja lopulta pääasia on, että voi olla päätöksestään ylpeä. Ei pidä sekoittaa lihallista himoa rakkauteen.
Ja vielä siihen miten ne suhteet pääsee alkamaan; ei siihen tarvita kuin yhdessäoloa esim. työpaikalla.
Tapahtuipa kerran myös lapsemme harrastuksen kautta.. Olimme nähneet toisemme harkoissa ja sitten kun tavattiin baarissa niin bum. Aikamme tavattiin ja rakastuttiin. Tosin lopulta kävi niin että minä olin se joka vielä rakastin ja hän vaan rakasti niin kovasti vaimoaan, että lopetti suhteen. Kova paikka, mutta opetti minulle myös sen, että jos pystyn pettämään, niin en rakasta enää omaa miestäni. Huomenna pitää kertoa hänelle, että haluan jotain muuta kuin mitä häneltä saan. Kova paikka, koska tiedän että hän rakastaa minua aivan mielettömästi...
harkoissa tavanneille...
Ensin aloitte tapailemaan ja sitten vasta rakastuitte?
Miksi aloitte tapailemaan, koska rakkaus ei ollut vielä syttynyt? Eikö siinä vaiheessa olisi voinut ottaa järjen käteen ja peruutella?
Samoin seksiseuraa etsineille netissä tavanneille. Koska tiesitte alusta asti, että mies oli varattu, miksi ei vapaan miehen seksiseura kelvannut? Ei oikein mene minun jakeluun, että tieten tahtoen lähdetään pelehtimään varatun kanssa ja myöhemmin "rakastutaan".
Ymmärrän kyllä, jos ensin rakastutaan, mutta eikö järki ole vielä käytössä, kun rakastumista ei ole tapahtunut?
Tietoinen ja epäterve valinta, jos haluaa aloittaa suhteen varattuun mieheen...
Siinä tapauksessa ei voi edes tunteita syytellä huonoista valinnoistaan. Sori nyt vaan, mutta miten jollain voi olla noin heikko itsetunto?
Eikö itseään arvosta edes sen vertaa, että rajaisi alusta pitäen varatut (jotka tietää varatuiksi) ulkopuolelle omasta elämästään. Eikö usko löytävänsä ja saavansa vapaata miestä vaikka seksileikkeihin. Ei ne vapaatkaan jää nurkkiin pyörimään, jos esim. netissä tekee selväksi, ettei tahdo kuin seksisuhteen.
Epätoivo? Helpompi selittää, kun ei saa pysyvää suhdetta, että toinen on varattu, kuin myöntää olevansa sellainen surkimus, ettei usko vapaan hänen kanssaan edes viihtyvän...
Yleensä kun, varatut eivät kerro olevansa varattuja. Monesti varsinkin miehet ovat juuri eronneita tai ero on ainakin vireillä. Eivät he kerro vaimosta siellä kotona koska tietävät, että silloin ei ole mahkuja. Ne valehtelee silmät suut täyteen, jotta saavat mitä haluavat. Olen jo aikaisemmin tämän täällä kertonut., Annan myös yhden neuvon tällä pärjää hyvin,, kun joku mies lääpertää jotain paskaa, vaikka baaris,, ehdota aina, että mennään sen miehen kotiin. Siinä saa heti vastauksen onko oikeesti vapaa.
asian kanssa. Aluksi vaivas sitte lähinnä alkaa sattumaan itseeni, kun tiedän ettei hän ole minun omani, vaikkei ketään voikaan omistaa.
Hän on sanonut jättävänsä tyttöystävän, kunhan aikaa kuluu, mutta minä en siihe usko.
Vaikeita ja kipeitä asioita. Tässä tapauksessa mies on se aktiivisempi osapuoli tapaamaan minua. Kai hän aikuisen miehenä tietää mitä tekee...
juuri tuota, että jos mies sanoo jättävänsä tyttöystävän, mutta ei kuitenkaan jätä.
Niin miten silloin voit uskoa että hän rakastaa sinua? koska jos rakastaisi niin miksi ihmeessä ei jättäisi, jos eivät ole edes naimisissa tai ei lapsiakaan ole.
Tarkoitinkin aloituksessa juuri näitä tapauksia siis, joissa tällä varatulla ei ole aikomustakaan jättää sitä puolisoa.
Koska kyllähän sitä voi rakastua varattuunkin, tajuan kyllä sen. mutta jos todella rakastuu niin silloin varmasti jonkin kohtuullisen ajan sisällä jättäisi sen puolisonsa.
"Kohtuullisen ajan sisällä". Siinäpä se, mikä on se kohtuullinen aika? Voi olla, että ero on tulossa, mutta aikansa ottaa ennen kuin se on kypsä, edes sen pettäjän päässä. Ei edellistä elämää ja ihmissuhdetta noin vain paketoida kasaan ja heitetä menemään, luopuminen entisestä voi olla vaikeaa vaikka uusi suhde siintäisikin jossain tulevaisuudessa.
Kakkonen on kuviossa mukana juuri niin kauan kuin jaksaa/haluaa. Rakkaus on kummallinen voima, kyllä se liisteröi ihmiset aika tehokkaasti yhteen, ei siinä välttämättä looginen ajattelu ja järki paljon auta. Toki ihmisiä on monenlaisia, ja jotkut ehkä pystyvätkin järkeilyn voimalla sammuttamaan tunteensa.
Jokaisella suhteella -sivurakkaussuhteellakin - on oma aikansa, se kestää minkä kestää ennen kuin loppuu, jos loppuu.
Miksikö suhde varattuun voi edes alkaa? Tjaa-a, ehkä samalla tavalla kuin vapaaseenkin? Jonkun kanssa vaan synkkaa, kemia toimii, vetovoima on vastustamaton puolin ja toisin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäjä olisi paatunut ja tunteeton, tai toinen nainen halpa, helppoa nakkia pyydystävä lumppu. Voi jopa olla, että pettäjän suhde on edelleen toimiva, puolisoon siis. Nämä taitaa olla vähän sellaisia henkimaailman asioita. Ihastuminen -> rakastuminen -> rakastaminen, se on kuin lumipalloefekti, se kun lähtee vyörymään ei sille voi mitään. Rakkaus on mysteeri.
Tuskallistahan se on jos suhteessa on kolme. Kuka sellaiseen vapaaehtoisesti haluaisi? Mutta toivo se on, joka pitää kiinni. Kun se on mennyttä, niin sitten voi päästää irti, puolin ja toisin, kuka sitten kenestäkin.
" kakkonen on kuviossa juuri niin kauan kuin haluaa/jaksaa"
Näinköhän on. Hänkö päättää? Eikö ole olemassa kakkosia , jotka kaikessa hiljaisuudessa jätetään tai jätetään , kun puoliso saa tietää. Kovin tuntuu kakkosella olevan jaksamista, kun roikkuu suhteessa vuosia. Turha luulotella olevan siinä mitään kaunista.
Mies roikottaa naista salassa usein vuosia, ei siinä mistään kauniista rakkaudesta ole kysymys. Kuvauksesi halvasta, helppoa nakkia....Sinä sen sanoit.
Näitä haaskoja, jotka usein vastuuttoman miehen kanssa särkevät jopa suurperheitä, riittää. Jos hel... on olemassa, toivon hyvää matkaa sinne!
Ei kaikki "roiku" vuosia, kyllä asioiden pitää lyhyemmässäkin ajassa selvitä, jos ovat selvitäkseen. Eikä se välttämättä kakkonen ole joka roikkuu, jos ylipäätään kukaan roikkuu. Jos suhde on olemassa ja jatkuu, niin tarvitaanhan siihen molempien osapuolten aktiivisuutta, eikö vain? Tajuat varmaan, että on monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia suhteita.
Jotkut sivusuhteena alkaneet suhteet ovat elinkelpoisia päivänvalossakin, toiset jäävät pelkäksi sivusuhteeksi. Mutta eihän ne asiat selviä viikossa tai kahdessa? Varmasti osapuolet miettivät mikä on oikein jne. Tiemmä vapaina tavanneetkin tarvitsevat suhteen laadun tutkiskeluun oman aikansa.
Pettäminen ja siinä "avustaminen" eivät toki ole hyväksyttävää toimintaa, enkä itse suhtaudu siihen mitenkään kevyesti.
liirum läärymiä saa tällä palstalla kakkosen suusta kuulla. Varmaan tuntuu kakkosen päässä hienolta kuvata kuin laajakatseisesti, että tajuat varmaan, että on monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia suhteita. Tottakai niitä on. Jokaisella on perheeensä, sukulaisensa, työtoverinsa, parisuhteensa ym. ym., mutta mitään kaunista ja ylevää en näe puolison, en miehen enkä naisen kusettamisessa verukkeella sivusuhteen rakkaus. Joo kyllä aktiivisuutta tarvitaan pettäjän puolelta. Eniten jälkien peittelyyn ja salailuun.
Kuka mitään ylevää on väittänyt näkevänsä pettämisessä? On aivan selvää, että se on törkeän väärin petettyä kohtaan. Mutta se ei kuitenkaan tee tästä sivusuhteesta rumaa sinänsä, olosuhteet -aika ja tilanne- voivat olla väärät, mutta suhde sinänsä aivan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin suhde. Se vaan, että molempien suhteiden tilanne täytyy ratkaista "kohtuullisessa" ajassa, niin, ettei ketään kohtaan tehdä väärin tieten tahtoen ja vuodesta toiseen. Siinä sitten mitataan pettäjän selkäranka.
Ymmärrän hyvin, jos olet tullut petetyksi, että näkisit mieluusti pettäjänmiehen hyväksikäyttäjänä ja kakkosen arvottomana hyväksikäytettynä. Ei voi olla helppoa nähdä toista naista aivan normaalina, normaalilla tunne-elämällä ja vieläpä normaalilla moraalilla varustettuna ihmisenä. Mutta ajattele positiivisesti, miehesi valitsi joskus sinut, (toivottavasti) fiksun naisen ja hänellä on hyvä maku, myös kakkosen suhteen ;-)
Ethän todella usko, että varattu mies väkipakolla järjestää menonsa ja aikansa niin, että voi olla kakkosen kanssa.... ensimmäisen kerran, toisen kerran, 130. kerran....
Olemme tosin lähdössä mökkiä talvikuntoon siistimään.
Petetyksi tulin. Ja klassisesti nainen osasi nostaa miehen egoa kehuillaan. Sen mieskin on tunnustanut.
En näe naista hyväksikäytettynä. Näen hänet tyhmänä romanttisesta rakkaudesta haaveilijana, joka yritti kuin rautalangasta vääntäen saada suhteesta mieheeni sellaista.
Eihän se niin mennyt. Mies ei valintaa tehnyt, sen tein minä pitkän harkinnan jälkeen. Toki ajattelin tunteitani, mutta eniten ajattelin koko kokonaisuutta; kiintymystä, pitkää yhteistä historiaa ja siihen liittyviä lukemattomia henkilöitä ja asioita, suuria iloja ja suuria suruja.
Miestäni pidän "fiksuna", mitä tuo sana sitten kuvaakaan. Naisesta en ole ylpeä. Oikeastaan olisi voinut olla fiksumpi, niin olisi jollekin voinut kertoa kenestä on kysymys. Energiaa tapaamisiin ei miehen tarvinnut paljoa käyttää, niin paljon hän matkustaa, että hänen kalenterinsa mukaan nainen järjesteli asiansa. Peittelyyn sitä meni monin verroin enemmän.
Normaalista moraalista en puhuisi pettävien ihmisten suhteen, jos moraalilla tarkoitetaan sitä, mitä luulen. Pettäjä ja varattuun sekaantuja tekevät jotain alentavaa ja alhaista.
Suhteemme on jokseenkin selvillä vesillä tapahtuneesta. En syyllistä häntä. Lämpimiä tunteita on molemmin puolin ja niitä näytetään. Se mikä aktivoi asiaa mielessäni, on se, että seuraan nyt läheisen työtoverini, miespuolisen, kamppailua saadessaan tiettää vaimon suhteesta.
Sinussa nään saman ällöttävän, ylemmyydentuntoisen, perheenrikkojan, kuin työtoverini vaimon sivusuhde.
Minussa sinä et voi nähdä mitään, koska et tiedä kuka olen, millainen olen, mikä on elämäntilanteeni tai minkälaisessa suhteessa olen vai olenko ollenkaan.
Minun elämänkokemukseeni kuuluu niin avioliitto, petetyksi tuleminen kuin myös toisen naisen rooli, kaikki eri elämänvaiheissa kylläkin. Siksi minä en asetu kenenkään puolelle ketään vastaan. Kuten sanottu, en hyväksy pettämistä, mutta en myöskään voi sulattaa asian yksinkertaistamista, sitä, että jokaisella osapuolella on joku valmis muotti tyyliin hyvä, paha, uhri jne. Ei elämä niin yksinkertaista ole sentään, saati parisuhde.
Minusta jo lähtökohtaisesti ihminen parisuhteeseen ryhtyessään joutuu nielemään sen tosiasian, että parisuhde on riski, tarkemmin ottaen on olemassa riski, että suhde ei kestä tai että vähintäänkin joskus menee päin mäntyä. Vaikein pala on niellä se tosiasia, ettei kumppaninsa tunteita voi ohjailla ja omistaa. Kuten hän joskus ihastui sinuun, hän voi joskus matkan varrella ihastua myös johonkin muuhun, tekemättä hänestä tai kohteesta itsessään pahoja.
No, nyt joku ajattelee, että tekonsa voi valita, mutta tunteitaan ei. Niinhän se teoriassa menee, mutta käytännössä ei, ihminen kun kuitenkin on inhimillinen ja heikko paikoitellen.
Ylemmyydentuntoinen en missään nimessä ole, päinvastoin. Itse joudun kovastikin tekemään ajatustyötä sen asian kanssa, että tavallaan en ole koskaan turvassa parisuhteessani, että menettämisenpelko on aina jossain taka-alalla vaanimassa. Että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin minä, jotka jossain kohtaa elämää saattavat vedota mieheeni. Nuorempana oli vielä sinisilmäinen ja lapsellisen luottavainen, nyt vähän enemmän elämää nähneenä ja kokeneena ei enää pysty jättäytymään täysin toisen varaan, vaan ennemminkin yrittää nauttia siitä mitä on niin kauan kuin kaikki on hyvin.
sekö tekee sinusta jotenkin viisaamman, elämää kokeneemman, kun olet eronnut ja huoraat ukkomiehen kanssa. Kirjoittaja oli aivan oikeassa sinun ylemmyydentunnostasi, joka taitaa olla alemmuutta vaimoon nähden.
Juuri eletty elämä ja kokemukset lisäävät elämänkokemusta, eikö vain? Ja elämänkokemus tuo mukanaan jonkintasoista viisauttakin, ainakin joskus, jos hyvä tuuri käy ;-)
Ylemmyydentunto tai alemmuudentunto, höpö höpö.
Pidätkö fiksuna miestäsi joka pettää? Ja toinen nainenko ei sitä ollut? Voi hyvänen aika! Fiksuhan sen täytyy olla jos noin hyvän miehen on liiveihinsä kietonut.
Mutta vastaanpa kuitenkin. Mieshän voi olla tosi fiksu ja kakkonen ei. Syntinen voi kiinnostaa, jopa huonohkosti koulutettu hutsu. Tosiasioiden edessä häntä hävetään.
Onhan noita esimerkkejä oikein valtakunnan tasolla, joissa näistä turhakkeista on tullut muka julkkiksia hetkeksiksi ja kansa nauraa.
Voiko mitenkään olla mahdollista, että kakkonen on fiksu? Tai vaimo ei? Onko fiksuus kiinni aviosäädystä? Onko vaimojen mielestä täysin mahdoton asia, että kakkonen on vähintään samaa kaliiberia kuin he itse?
Jo useamman kerran. Olen itse ihan ok-näköinen nainen. Olen muutaman kerran aloittanut jonkin asteisen suhteen ukkomiehen kanssa. Tosin heti alkuun en ole tiennyt, että mies on naimisissa. Nähty on eka kertaa yleensä baarissa tai joskus jopa kaupassa! Olen yrittänyt sanoa, että en halua tavata ukkomiestä mutta olen ollut ihastunut ja olen kuitenkin halunnut nähdä. Ei tässä järjen kanssa olekaan mitään tekemistä. Ei ne miehet ole edes halunneet erota. Syitä on lapset, yhteinen rakennettu koti... mutta silti ihan kaikki ei ole siinä suhteessa ollut miehen kertoman mukaan kunnossa. Muutamia kuukausia on nämä salajutut kestäneet mulla mutta en halua repiä itseäni rikki ja olen lopettanut suhteet. En halua kertoa vaimoillekaan, vaikka voisinkin paljastaa miehen uskottomuuden.
ihastumisella. Sen jälkeen alkaa sitten ne selittelyt miksi ei voidakaan heti olla aina yhdessä! Niin se vaan on!