häntä jonka halusit..Oletko katkera niih?
Katkeraa karvasta...
jos et saanutkaan
8245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tullut vastaan se, kenet haluaisin.
Epäilen jo, ettei sellaista olekaan.
Miks en olis? Mut ei kai siinä auta ku pujottaa vaan uutta matoa koukkuun... kala on syönnillään.
Olen ennenkaikkea katkera ja vihainen siitä että hän ei saanut minua, nyt menee sekin hyvä nainen piloille jonkun PULUNNNUSSIMAN ULKKIKSEN TOIMESTA!
Eli olen aivan VITUN katkera naisten paskalle arvostelukyvylle, niih!
Sain säästettyä sen verran, että pääsen jouluna Thaikkulaan ja yhteystiedotkin ovat tallessa =P
Ei kai nyt kellään ole kaikki munat yhdessä korissa.
En mä enää jaksa. Totuin tohon jo vuosia sitten etten saa koskaan mitä haluan joten lähinnä musta tuntuu noissa tilanteissa kuin olis harmaat märät ja kylmät vaatteet päällä ja se tuntuu just normaalilta ja maailma on kohdillaan ja juuri niinkuin voi olettaa asioiden olevan. Tavallaan siis lohduttavaakin huomata että mikään ei muutu.
Eli siis katkeruuden sijasta ennemminkin sellaista onttoa tympääntymisen tunnetta joka ei edes siinä vaiheessa mitenkään edes personoidu vaan on kaikenkattava totuus asioiden tilasta. Jokin toivonkaltainen on että joskus toisinkin ehkä.
Katkeruutta voisi tuntea jos menettää jotain merkittävää. Merkittävää on vain se mikä pysyy ja antaa toivoa jostain paremmasta. Tyhjän toimittamisesta ei voi olla katkera, koska sitä oppii näkemään että se on vain oma unelma mikä (taas kerran) sortuu. Siinä vaiheessa ollaan vain itsen kanssa joten ei tarvi katkeroitua.
mies?
Rakennat paljon noita unelmia?
Vaikutat ainakin herkältä.
Ehkä mä joskus olin. Nyt sekin alkaa olla läpikaluttu luu loppujen lopuksi, sitä haaveiluakaan jaksa ikuisesti koska kuitenkin ne kauniit haaveet on mulle hiukan niinkuin suuntaviittoja että miten homma vois edetä ja niitä sitten sovitellaan toisiin ihmisiin tutustuessa ja kun ne ei johdakaan mihinkään koskaan niin silloin jopa haaveilusta tulee tympeää pohjimmiltaan.
Olen väsynyt ja turahutunut kaikkeen ei-antavaan säätämiseen ja yrittämisiin. Kai se sitten on herkkyyttä jonka päälle on pakko heittää välinpitämättömyyden viitta että selviää tästä olemisesta.