Muiden(kin) kommentteja seuranneena ihmettelen sitä, että "pettäjää" moralisoidaan ajatuksella että "eroaist jos haluat seksiä". Olen entistä vakuuttuneempi, että seksuaalisesti passiivisen olisi syytä erota ellei hyväksy kumpaninsa rinnakkaissuhdetta. Niin se vaan on että aikuinen ihmissuhde on myös sekusuaalisuhde ja jos seksiä ei janoa, niin on syytä päästää toisesta iri eikä pitää kiinni.
Monet "pettäjät" ovat kuuliaisia puolisoita, mutta loppuun ajettuja ja torjuttuja. Eivätkä lopulta selviä ilman ilman luonnollista seksuaalisuutta. Siinä vaiheessa haluton pihtari nousee barrikadeille, itkee ja syyttää, vaikka todellisuudessa syy suhteen ja tunteiden alas ajoon on pihtarissa. Jos ei anna, ei voi myöskään vaatia saavansa.
Monet "pettäjät" ovat kuuliaisia puolisoita, mutta loppuun ajettuja ja torjuttuja. Eivätkä lopulta selviä ilman ilman luonnollista seksuaalisuutta. Siinä vaiheessa haluton pihtari nousee barrikadeille, itkee ja syyttää, vaikka todellisuudessa syy suhteen ja tunteiden alas ajoon on pihtarissa. Jos ei anna, ei voi myöskään vaatia saavansa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
täällä. Toi on niin totta. Ei sitä huvikseen petetä, mutta kun on ollut vuosiakin ilman niin kyllä luonto jossain vaiheessa tikanpojan puuhun ajaa. Jos toinen ei sitä sitten kestä, niin ei se syy ole yksin siinä jota luonto on kutsunut.
sitten asia on juuri kuten tuossa alempana sanoin; jos tunneside puolisoon puuttuu, niin melko varmasti jompikumpi lähtee "omille teilleen"; ei etsimään pelkästään seksiä vaan sellaista suhdetta, josta saa itselleen henkisiä elämyksiä(kin) :).
Ihminen ei välttämättä edes tiedosta tätä vasta kun pitkän ajan kuluessa. Itselleni oli melkoinen järkytys, kun jo vuosia sitten jouduin toteamaan, että miespuoliset ystäväni merkitsivät minulle huomattavasti enemmän kuin mieheni. (Heidän kanssaan ei siis ollut seksiä.) Pitkään aikaa mieheni kanssa taas ei ollut mitään muuta. Minulle seksi alkoikin merkitä ikävää velvollisuutta. Silloin hälytyskellot soivat (vihdoin).
kyllähän sitä pettäjääkin voi tietysti silitellä päähän ja syitä pettämiseen voi hakea vaikka kuinka! Totuus kuitenkin on se, että useesti ei ole näinkään, että toinen pihtais. Saattaa olla jopa niinkin, että pettäjä pihtaa itse puolisoltaan, kun paukut ei riitä ja vielä kaiken lisäksi olla silti itse vitun mustasukkanen omasta kumppanista ettei tää vaan lähden hakemaan muualta.
Olisko sitten näin, että sen petetynkin puolison olis oikeus hakea muualta, kun oman petturin kassit on niin tyjät ja mulkku loppuun kaluttu?
Aloituksessa oli pihtaamisen merkitys suhteess "uskottomuuteen". Tiedän tasan tarkaan että on "tapa-pettäjiä" ja "tuli mahdollisuus-pettäjiä", ne ovat asia erikseen. Tässä aloituksessa kommentti kohdistettiin nimenomaan kroonisille pihtaajille.
Tiedän mistä puhun. Olen ollut 20v suhteessa, joka päättyi puolisoni kuolemaan runsaat 5 v. sitten. Nykyisen kumppanin kanssa olen ollut 4 v, joista viimeiset runsaat 3 v hän on pihdannut. Pihdannut ja pihdannut. Olen nelikymmpinen nainen. Mies ei siis anna.
Seisoo, mutta ei anna. Kyllä se on ihan perseestä. Joten jos rakastaa toista mutta ei kykene vastustamaan seksualisuustta (minä), niin pihtarin (miehen) tulisi irrottaa, vaikka muutoin tunteita välillämme onkin.
joo ja mies ei käy vieraissa. On käyty kaikki psykologit ja terapeutit. Mies kuuluu vain niihin henkisesti latistettuihin, joiden maailmankuvaan on lapsena iskostettu ajatus että "seksi on likaista". Ja seuraa nyt aikuisena kroonisena haluttomuutena. Myös hänen avioliittonsa ja sen jälkeinen avoliitto ovat kaatuneet tähän.
Tiedän, että on raakaa, mutta ei minun tule hyväksyä seksittömyyttä vain myötätunnosta. Piste.
tai sitten niin, että "petetään", koska suhteessa ei ole enää yhtään mitään. Suhde on tapa, tottumus ja/tai järkisuhde; ainakaan molemminpuolista tunnesidettä ei ole. Voiko silloin edes puhua pettämisestä?
Minun mies pettii koko 4 ja puol vuotisen suhteen ajan, enempi ja vähempi. Seksiä oli kotona. Mielestäni hän oli vain itsekäs ja huono itsetuntoinen.
Pettämisjuttu on tietty aina vakava asia parisuhteelle, koska alitajoisesti ja yhteiskuntamoraalisesti halutaan "omistaa" toinen ihminen avio-, avo-, kihla- tai muun teennäisen sopimuksen kautta. Ihimisiä on erilaisia, ja vika läytyy yleensä peilistä. Homma lähtee persiilleen usein jo pokaamisesta: jos pelimies/nainen vie niin voit olla varma ettet ollut ensimmäinen etkä varsinkaan viimeinen. Jos taas et kuuntele kumppaniasi ja hänen tarpeitaan (mukaanlukien mutta ei ainoastaan seksi) on vain ajan kysymys jolloin joku muu kuuntelee. Maailma on täynnä ihmisiä jotka hakee aina vaan parempaa; työpaikkaa, asuntoa autoa, naista/miestä jne. Sitähän tulee kaikista tuuteista kaikenaikaa että elämässä pitää mennä eteenpäin ja menestyä. Moraalikäsitykset heittää häränpyllyä kun toisaalta vaaditaan muilta nuhteettomuutta mutta itse ollaan valmiita seikkailuun lomareissuilla, tyttöjen/poikien illoissa, seminaarimatkoilla etc. Mehän emme voi muuttaa maailmaa (sori idealistit) mutta voimme antaa maailmaan muuttaa meitä. Ei murehdita tollasia juttuja vaan iloitaan siitä mitä meillä on ja käännetään sokea silmä (blind eye) tollasille hairahduksille. Jos toinen oikeesti on lähdössä niin sitähän ei pidättele mikään. Toisaalta, jos taas syrjähyppely on huomionkipeyttä niin asian totaalinen huomiotta jättäminen osoittaa kumppanillesi, että valittu keino oli väärä. Sama konsti kuin lastenkasvatuksessa, mutta toimii parisuhteessakin!
Ei huono näkökanta ollenkaan. Helppo on syyttää aina sitä, joka tekee jotain konkreettista. Pitäisi myös osata katsoa joskus asioita jotka johtivat tekoon.
juuri noin se menee.