avokki tuli reissuhommistaan himaan. Olin laittanu hyvät safkat ja lämmittäny saunan. Hän meni saunaan yksin, koska en ole kovien löylyjen ystävä. Mennessään sanoi, et vastaa jos puhelin soi.
Ei se soinu. Tuli tekstari. En osaa sanoa, miksi sen luin, mut niin vaan tein. Viestin laittoi nainen, joka kaipasi mun miestä. Et rakasrakas, soita jos vaan voit..
Soitin taksin. Vastasin siihen viestiin, että sori nyt ku rakas on saunassa, mut tulee se pian. Panin viestin loppuun oman nimeni.
Nakkasin takin päälle ja kävelin taksia vastaan. Olen nyt omassa asunnossani. Puhelin kiinni ja mieli ihan alamaissa. Miten mihinkään vois luottaa?
Ei se soinu. Tuli tekstari. En osaa sanoa, miksi sen luin, mut niin vaan tein. Viestin laittoi nainen, joka kaipasi mun miestä. Et rakasrakas, soita jos vaan voit..
Soitin taksin. Vastasin siihen viestiin, että sori nyt ku rakas on saunassa, mut tulee se pian. Panin viestin loppuun oman nimeni.
Nakkasin takin päälle ja kävelin taksia vastaan. Olen nyt omassa asunnossani. Puhelin kiinni ja mieli ihan alamaissa. Miten mihinkään vois luottaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
ei koskaan, olen itse reissumies, eli käyn töissä muualla ja tulen lomille kotiin...kaikissa työpaikoissa, joissa olen ollut hommissa, jokainen reissaaja pettää, niin miehet kun naisetkin...se on meille niin helppoa kun puoliso ei pysty pelkän puhelimen välityksellä näkemään oikeita puuhiamme, jotkut reissumuijat panevat reissukavereitaan ja yrittävät tahallaan tuhota näiden parisuhteet, olen todistanut vierestä...luulisi reissumiesten ja naisten puolisoiden jo oppineen tämän läksyn kauan sitten..itsellä ei ole ollut vakimuijaa pitkään aikaan justiinsa töiden takia ja haluan olla vapaa niin työkohteessa niinkuin kotonakin.
miehesi siis pyysi vastaamaan, jos puhelin soi? eli halusi jäädä kiinni..lopeta tuo suhde jos et halua olla pettäjän kanssa, löydät VARMASTI uskollisen miehen vielä.
Jokaisen eron jälkeen on aina mahdollisuus uuteen onneen.
Kävin aamulla hakemassa kamani ja parin vuoden suhde päättyy tähän. Ehdimme asua yhdessä vain kolme kk ja onneksi oma asuntoni oli vielä myymättä, joten nyt on edelleen koti.
Sinne jäi pettäjä vaisuna istumaan, Olis halunnu jutella, mutta en tuntenu semmoiseen tarvetta. Nyt sit vaan omaa elämää eteenpäin. On tyhjä olo, mutta parempi niin ku et olis ehtiny totetua perheenlisäyssuunnitelmatkin ja sitten vata ois paljastunu näitä salarakkaita!
Varmasti tuntuu ontolta ja vielä jonkin aikaa tekee sitä mutta parmpi kerta rutina kun ainainen kitinä.
Jos oisit saanut asuntosi myytyä ja lapsen alulle niin ois ollut hyvin paljon kovempi tälli
saada selville että sillä on toinen nainen.
Olen hengessä mukana, helppoa sulla ei nyt ole mutta päivä päivältä menee parempaa kohti.
Se tyhjyys täyttyy vähin erin, usko pois.
Mitenkähän se mies nyt meinaa jatkaa; sama rumba alusta, eri naiset varmaankin. Jotenkin tuo ihmistyyppi tarviaa vähintään sen 2, en uskokkaan
että jatkossakaan tyytyy yhteen.
Madonna / huorasynrooma.
Koita vaan pitää lippua korkealla, ja jos ahistelee niin sekin on tilanteessa ihan sallittua. Jos tarviat juttuseuraa, niin täällä
olen minä ja monta monituista kohtalotoveria eli
yksin et jää.
Valoa ja voimaa kovasti, päivä kerrallaan eteenpäin
Kyllä tää tästä lähtee rullaamaan. On onneksi työ ja elämänhalukaan ei ole kadoksissa.
Mietin vaan sitä, että täälläkin, kun luin noita kirjotuksia... on moni huomannu merkkejä puolison pettämisestä jo paljon ennen kiinnijäämistä. Taidan olla aika tyhmä, kun en oo osannu edes kytätä, enkä epäillä..
Taitaa olla vanhanaikaista kuvitella, että sitoudutaan vasta sitten, kun yksi riittää.
Tiiätkö, mulle kävi melko vastaavalla tavalla.
Tapasin kuljetusalan yrittäjän, hän asui aika kaukana minusta mutta seurusteltiin ihan vakavasti ja suuniteltiin yhteen muuttamista.
Menin kerran sinne viikonloppuna, oli työhaastattelu sovittu ko. paikkakunnalle. Jäin siis illaksi kotiin kun hän lähti kymään parilla kavereiden kanssa. Nukuin sit sohvalla koska mulla oli aamusta aikainen lähtö,hän tuli jossain
vaiheessa yötä ja jätti puhelimen sohvapöydälle.
heräsin yöllä kun tuli teksitiviesti, että voi kulta milloin / missä tavatan tänä viikonloppuna...(luulin puhelinta omakseni, unenpöpperösä) uni karisi silmistä, luin sitten muutaman muunkin viestin , ja lopulta ilmeni että
meitä naisia oli yhteensä 8. Mies nääs tunnusti
asian kun minä tunnustin lukeneeni puolivahingossa hänen viestinsä.
Tulin sit junalla kotiin, sinne jäi työpaikat
ja "uusi elämä".
Tuosta on aikaa jo melkein 6 vuotta.
Noh- viime keväänä tapasin taas saman alan yrittäjän, samat sävelet. Aikame siinä hengailtiin, ja toinen oli niin muka tosissaan, että. Vaan historia toisti jälleen kerran itseään. Hän kutsui mut kotiinsa, sisistus oli
tosi romanttinen siihen nähden että kyseessä on
mies, mutta hän selitti sen sillä kun on juuri eronnut ovat vaimon jäljiltä.
Katselin hänen outoja ilmietään teksitviestin saapuessa eräänä iltana. Tän luin sitten jo melkeinpä tarkoituksella,tosin hän jätti mulle puhelimensa että tallentelen siihen firman työntekijöiden numeroita.
Sielläpä sitten oli oikein uhkeita kuvia venäläisen tatjanan rintavarustuksesta.
(hän ajoi paljon venäjälle)
Niin että takkia pälle ja kotia vaan, tälläkin kertaa muuten junalla.
Ei näihin voi luottaa, ei kertakaikkiaan.
Tietysti toisen viestien lukeminen on väärin mutta niin se on pettäminen ja kusetuskin.
Miehelle on kai ihannetilanne se että kuten vaikka sinä; oot kotona passaamassa, saunat
sapuskat ja muu hoituu sen raskaan viikon jälkeen kun on joutunut juoksemaan naisissa koko ajan.
Kuule se on parempi kuunnella vaan itseään ja järjen ääntä.
Näille pettäjille toivon semmoista veneeristä tautia joka mädättää PIIPin ja se putoaa pois.
mutta ei kai sitä nyt aivan noinkaan voi yleistää? On itsellekin niin käynyt, että mies pettänyt (joskus vuosia sitten) työreissulla venäjällä (suprise), mutta nykyinen mieheni tekee myös reissuhommia satunnaisesti ja ei ole ongelmaa tästä muodostunut. Nyt varmaan joku sanoo, että mistä tiedät ettei petä =). No se on meidän asiamme mutta sitä vaan että ei kaikki ole sammanlaisiapettureita. Ja kuten sanoin, ikäviä nuo pettämishommat todella on ja itse olen ehdoton uskollisuuden kannattaja. Jos on pettäjä, pettää missä vaan ja milloin vaan tilaisuus tulee, on reissuhommissa tahi sitten ei.
Itsekin reissaan ja ei ole käynyt mielessä saatika sitten kollegoita...huh huh..kerran tuossa totesin miehelleni kun aiheesta puhuttiin, että en ole edes ajatellut työkavereita seksuaalisina olentoina.
Että poikkeuksiakin löytyy.
Nyt kun olen sinkkuna ja myös reissutöissä niin ihan uskomattomia ehdotuksia satelee, ja melko
paljon justiin varatuilta miehiltä.
En harrasta liittojen rikkomista, enkä salasuhteita ollenkaan, se vaan on joillekkin miehille ylitsepääsemättömän vaikea asia ymmärtää. Pahin tapaus oli nyt se kun kävin kesällä kuntoslilla niin joku äijä jo tunnisti siellä, kaiveli mun puhelinnumeron ja soitteli millon mistäkin parkkipaikalta tai mökin nurkalta kun vaimo oli kuulomatkan ulkopuolella.
Mun piti lopettaa salilla käynti, sillon tällön törmään siihen äijään ja joka kerta se kysyy millon alotan taas.
Noilla treffipalstoilla tulee käytyä jonkin verran ja siellä justiin törmää varattuihin miehiin. Useasti ehdottelevat "päiväkahvilla käyntiä" keskellä viikkoa työmatkalla ollessaan.
Kohteliasti olen kieltäytynyt, mun pirtaan ei tosiaan sovi olla kolmas pyörä vaunuissa tai
salarakas.
Toivottavasti saat liittosi säilymään, mulla on kyllä vähän karvaita kokemuksia näistä.
Vaan onhan maailmassa mukaviakin miehiä, naimisissa olevia ja naimattomia. Työnkin puolesta tapaan heitä tosi paljon ja pidetään yhteytksiä mutta vaan ammatillisella tasolla.
Tosin-- monesti oon miettinyt tuleeko kotona polemiikkia kun selvitän jotain työjutskaa ja
sattuu sitten vaimo/tyttöystävä vastaamaan puhelimeen. Silloin kyllä yleensä reilusti esittelen itseni ja kerron millä asialla olen liikenteessä--- ettei sitten tule itselle mustaa
silmää vääristä käsityksistä :o)))
Onko siitä sun miehestä kuulunut mitään? Jäin vaan miettimään, että miten hän itse tähän tilanteeseen nyt suhtautuu, on hänelle ihan sama vai kaduttaako tai sattuuko häntä yhtään... Hyvin kyllä vastasit tälle toiselle naiselle :)
miten suhtautuu. Onhan sillä puhelin ja naisensa siellä jossain, joten tuskin hätää! Pitäiskö minun jotenkin miettiä petturin pärjäämistä?
En täs hymyile itekkään. Nyt on riittävästi, kun kasaan elämäni. Sattuu ihan kauheasti, mut näin vaan on nyt oltava. Jotkut hyväksyvät, antavat anteeksi. Minä en edes yritä. Ei musta ole suhteenpaikkausjuttuihin.
Ei sinun tarvitse olla olla nyt hymy korvissa,
pääasia että selviät itse.
anna sen kiehua liemissän, itsehhän on soppansa keittänyt. Tämä oli episodi elämässäsi, hyvine - ja huonoine hetkinensä. Loppu ei ollut kaunis mutta aika harvoinhan ne on. Koita nyt vaan taas
päästä seuraavaan päivään niin tilanne on taas
osaltasi parempi. Kyllä se siitä lähtee taas menemään. Meitä petettyjä ja jätettyjä on täällä
niin paljon, varmasti löydät tukea. Nyt vaan vähin erin elämää eteenpäin, vaikka otsanahkaa rypistelemällä.
Olet päivä päivältä vahvempi.
nyt tää kylmä ja tyhjä olo. En osaa ajatella edes, miten voisin jollekin ihmiselle joskus uudestaan antaa itseni aidosti. Ja ottaa vastaan myös samalla tavalla.
Nyt opettelen elämään yksin. Tiedän, että pärjään.
Pettymyksen jälkeen tulee semmoinen kauhu olo,
mitäs jos tämä tapahtuu uudestaan. Ja sitten sitä tunnetta raahaa mukanaan seuraavaan juttuun.
Sitä ei kyllä kertakaikiaan osaa olla rento tai oma itsensä ennenkuin on varmistanut "selustan".
Mutta eihän sulla mikään kiire ole asian kanssa,
oottele ihan rauhassa mitä elämä heittää eteen.
en sitten tidä sata varmaksi sanoa kumpi on parempaa / pahempaa.. elää yksin vai kärvistellä
liitossa ja epävarmuudessa.
Tän toisen petturin kohdalla mulla kyllä oli selkeä kuva päässä että en jää katsomaan jos joitain muita on kuvioissa.
Se teki erosta niin paljon helpompaa. Toisaalta väärin on sekin, koska yhteiseloon pitäisi antaa
kaikkensa, mutta jos on takautumia päässä niin
niitä on. Eikä se toinen ihminen niitä pysty poistamaan, se vaan pitää itse jotenkin koittaa
pelittää. Ja kolmannekseen , toinenhan sillä oli.
On niin inhottavaa kovettua näissä kuvioissa.
Sitä kun toivoo ever lasting lovea, mutta onko
sitä olemassa ? Ja missä muodossa ?
Ja mitä enempi pettymyksiä, sitä epäilevämpi sitä on ihan kaikkien suhteen.
Mutta anna asioille aikaa, se on vasta niin alkuvaiheessa sulla tämä homma.
Vielä sinä jonain päivänä haluat keskustella
ja kuunnella syyt, nyt tuntuu ihan varmaan pahalta kuulla niitä. Vahvista ensin itsesi.
Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Minulla oli hirveät syytökset itseäni kohtaan;
olenko tyhmä, ruma, mikä minussa on semmoista joka saa menemään toisen luo ?
Mutta kun se ei johdu minusta / sinusta ! Jotkut ihmiset ei vaan kertakaikkiaan ole yksiavioisia!
Ne haluaa olla mielin kielin sinne sun tänne,
saada egolle pönkitystä ihan mistä suunnalta vaan, eikä siinä ole kyse mistään tosirakkaudesta.
Nimittäin ne tosirakkaudet on siellä "nyrkin ja hellan" välissä, eikä mitään tekstiviestiheiloja joilta kaipaa elämään säpinää kun normi arki maistuu puulta. Luonteen heikkoutta, mutta yllättävän yleistä.
Minä olen menettänyt elämäni miehen ja lasteni
isän kuolemalle, ja vasta jälkeenpäin tajunnut
sen kuinka hyvin asiat oli silloin. Hän poistui ajasta iäisyyteen niin äkillisesti ja niin nuorena että paljon jäi sanomatta.
Tämän takia, kehoittaisin sua kuitenkin miettimään sitä keskustelua jossain vaiheessa, sitten kun itse jaksat ja haluat.
Minä antaisin vaikka oikean käteni jos vielä kerran saisin minuutin jutella kuolleen mieheni kanssa. Meillä oli ylä- ja alamäet, taloushuolet, lasten kasvatus, mutta yhteistuumin. Ja sitten kun koitin elää elämää näitten muitten kanssa niin näinpä kävi.
Noh- ainahan minä sille purnaan tuonne pilviin ja tiiän mitä hän sanosi: PIKKUVIKOJA !
oikean kätesi? Etkö hyväksy itsekään elämän lakeja?
Mietin tuota sun ehdotusta keskustelusta. En halua sitä. En nyt ja en luultavasti ollenkaan, kun ei se mihinkään johda. Luultavasti vain ahdistaisi enemmän, kun en voisi moralisoida toisen ihmisen tapaa elää. En haikaile, enkä tahdo jatkaa.
Se, mikä sattuu, on enempi omien tunteiden, odotusten, naiviuden ja oman tyhmyyden tuskaa. Mun elämänlogiikka on karu. Kaikki tai ollenkaan.
Pakkohan sekin on oppia, ettei sama logiikka pelaa kaikkilla. En silti halua syyllistää reissumiehiä, enkä niiden naisiakaan. Reilu peli ois kuitenkin hienoa osata.
Kun se kuolema tuli niin äkillisesti, meillä jäi kaikki kesken. Hän oli viimieinen ihminen jonka
oisi olettanut kuolevan tuosta noin vain. Tuli
treeneistä ja kuoli olohuoneen lattialle.
Kun vielä viimeisen kerran silitin kylmennyttä otsaa ja vedin kiini ruumispussin tyttöjen katsellessa, mietin että tämä ei ole reilua, vanhainkodit on täynnä vanhuksia jotka toivoo
pääsevänsä täältä pois, miksi hän lähti nyt?
Vieläpä kesken jouluvalmisteluiden.
Kieltämättä, on ollut vaikeuksia hyväksyä asia.
Vaan se mitä sanoit ihmisten erilaisista elämäntavoista, ja omista tunteista ja odotuksista pitää kyllä hyvin paikkansa.
Eihän kaikki anna suhteeseen sataa prosenttia.
Puhumattakaan siitä että kerrottaisiin kaikki
asiat puoliskolle.
Vaan arvaappas mitä minä tein eilen !
Se jälkimmäinen tapaus alkoi pitämään taas
yhteyksiä ja pyysi tapaamista. Lopulta sitten
suostuin siihen että okei, mennään vaikka sieneen. (helppo karata jos alkaa ahistamaan)
Stressasin asiaa etukäteen päivätolkulla, mutta
lähettiin sitten kuitenkin. Mistään aiemmista
asioista ei puhuttu, toisiamme ei edes koskettu,
(en ois antanutkan) vaan ihan noin niikuin kaveri
pohjalta meni se reissu. Jäi ihan hyvä mieli
siitä että nyt on muodolliset välit eikä mitään
kaunoja tunnu olevan puoleen eikä toiseen.
Tästä ei tule kehittymään mitään sen isompaa,
mutta eipähän olla vihamiehiä, sekin on jo jotain se.
ihmistä, joka on kuollut. Se on elämää sekin, karua. Jokainen meistä voi kuolla koska vain. Mut sun suhde tuohon mieheen loppui kuolemaan. On helppo ymmärtää sun kaipaus ja asiat, joita haluisit puhua... jos voisit.
Olet oikeassa puhumisen suhteen, mut mun tilanne on toinen. En vaan koe tota jättämääni lääninpässiä niin arvokkaaksi, että puhuisin. Koska suhteemme alussa jo sovimme tietyistä asioista. Sopimus ei ollut yksipuolinen ja rikottuna raukesi. Mitä puhumista voisi olla? Kuunnella selityksiä? Anteekseja?
Jos haluat ottaa sen asenteen että sua on nyt satutettu ja et kuitenkaan halua kuunnella toisen osapuolen näkemystä asiaan ollenkaan, lyöt vaan hanskat samantien ja kyselemättä tiskiin heti kun menee vaikeaksi, niin se on sun päätös. Sillä tyylillä tosin mikään suhde ei tule kestämään. Mutta jos se on sun valinta, niin sitten unohdat sen itkemisen, itsesäälin ja toisille asiasta purkamisen, ja jatkat matkaa.
Ehkä olenkin täällä ollut väärässä paikassa iloisten eroajien joukossa. Jatka sinä pohtimista, kun tunnut olevan pätevä siihen. Menen jatkamaan elämääni.