Niin, elämä on raakaa.
On turha kaipailla kenenkään perään jos se on ohi.
Voi ihan hyvin ajatella että et ole sen arvoinen kuin ihana eksäsi oli ja on. Et vain ole.
Ajattele niitä ihania hetkiä jotka hän suostui elämään sinun vuoksesi. Hän todella teki uhrauksia jotta sinun kaa sen verran mitä olikaan.
Jos hän oikeesti sinua kaipais, kyllä hän varmasti ottais yhteyttä.
On ihan totta että nuorenakin alkanut ja loppunut rakkaus voi kestää loppuelämän, vaikka noin 80 vuotta. Tästä on monia todisteita, sillä jotkut on päässy sänkyyn tai kokemaan hetkellisesti vuosien jälkeen elämänsä rakkauden läheisyyttä, ja se on aian ihanempaa kuin unelmoida voi.
Jos se iso rakkaus iskee, on hyvin mahdollista ettei tosita tule.
Jos iso rakkaus iskee, ero tulee ja ajattlee itsemurhaa...ei oo mikään ihme. Ei se ole niin suusri ihme jos ittensä tappaa - moni sen tekee ja ei se aina ole huonoin ratkaisu....toisin ku monet väittää.
On se hyvin usein niin että tosi rakkaus ei kuole.
Siksi laitoin nimimerkiksi viikonloppu isukki, jotta tää luettais useemmin.
TOTTA, olen eronnut viikonloppuisukki, ja nyt kaksi lastani, 3v ja 4v nukkuvat makkarissa. Kohta meen niiden viereen nukkuu.Se on kivaa.
Heidän äitinsä tuli ja meni vauhdilla, jälkimmäisen synnyttyä oli netissä jo parin kuukaudne jälkeen deittiilmotukset, aika pian tärppäs...kai se on eronnu siitä uudesta,mut pari vuotta kai olivat yhes.
Joo, ei ole mitään rakkauden tutneita lasteni äitiä kohtaan. Syvä katkeruus vain minun mustamaalaamisesta ja valehtelusta.
Enää en lapsia tee, ja steriloin itseni kun vaan rohkeus riittää.
Nykyään nussin (anteeksi suora puheeni) hyvin paljon eri naisten kanssa, jos vain saan.
Minusta on erityisen kiva nussia naimisissa olevien naisten kaa.
Josksu flaksaan, tai unelmoin teini-ikäisistä tytöistä. Sanokoon kuka mitä vaan, on yhdyntä kauniin teinitytön kanssa ilman kondomia - se on elämän suola.
Lisäksi olen löytänyt nämä ihanat Tallinnan naiset, jotka suostuvat ilman kumia jatkoille, tosin on herrasmiesmäistä vähän sponsoroida.
Kai minut on petetty ja raiskattu henkisesti muutaman kerran, että en tunne huonoa omaatuntoa mistään.
Nautin kamalasti kun saan varatun naisen uskomaan romanttiseen höpinään, joka osaksi on totta. Höpisen kaikkea " Naisen kuuluu saada tuntea itsensä naiseksi" ja jatkan höpinääni " tietyssä elämäntilanteessa on ymmärrettävä poistaa estonsa ja päästettävä naisellisuus ulos kuorestaan..", ja josksu höpinäni puree ja pääsen pukille.
Usein nainen jankkaa kondomista,mutta lähes aina saan sen otettua pois,joko yhteisymmärryksessä tai salaa.
Ei muuten ole mitään tauteja minulla, se on kyl hyvä, mut steriloinu tosiaan en viel ole.
Niin, mitähän se rakkaus on.
Ei kandee enää rakastua.
Aivan mahtavasti pärjään itekseni ja taloudellisesti hyvin.
Kyse on vaan himosta naisen emättimeen ja joskus himosta naisen läheisyyteen...
By the way, seurustelen kyllä nytkin "vakituisesti", mutta minulla on paljon vakipanoja joista tyttöystävälläni ei ole aavistustakaan.
Enpä olisi uskonut kilttinä ja kuuliaisena hyvin koulussa pärjäävänä koulupoikana, että tällaiseksi mieli muuttuu.
Kyllä se muuttuu kun tarpeeksi petetään ja jätetään.
Jos joku ei usko,niin lukekoon Alibin yhden vuosikerran. Siis lehdestä on kyse.
Itse en ole riksoten tielle vielä mennyt, vaikak pidänkin kirjaa minua loukanneista ihmisistä yli 20 vuoden takaa.
Ehkä katkeruutta, ehkä vihaa. yhtä kaikki. Tähän voin verrata M.Nykäsen epäsuoraa lainausta
" Ehkä nussin, ehkä en , mutta pääasia että katkeruuteni pysyy jotenkin hallinnassa".
Kun seuraavan kerran 15-20 vuotta "onnellisesti" naimisissa olleen pariskunnan kauniimpi puolisko tulee tanssilattialal vastaan....
Ette usko kuinka haluankaan jättää hänelle osan siemennesteestäni sisään, niin etät hänen miehensä kalu tuntee sen lähiviikkoina...
Minulla siis muutama rakkaus takana, ja vilpittömästi olisin jo teinivuosina halunnut olla sen yhden ja oikean kaa vanhuuteen asti.
Nyt haen tyydytystä varatuista, ja myös lihavista sinkkunaisista, tai siis kaikista jotka tyydyttävät halujani.
On maailmassa kaunista ja ihanaa. Niinkuin rakaat lapseni joita rakastan yli kaiken. Kohta menen kaikkein rakkaimpainteni viereen nukkumaan ja kuuntelemana kuinka suloisesti he hengittävät ja tiedän kuinka paljon yhdessä leikitään huomenna....
Elämä on...
On turha kaipailla kenenkään perään jos se on ohi.
Voi ihan hyvin ajatella että et ole sen arvoinen kuin ihana eksäsi oli ja on. Et vain ole.
Ajattele niitä ihania hetkiä jotka hän suostui elämään sinun vuoksesi. Hän todella teki uhrauksia jotta sinun kaa sen verran mitä olikaan.
Jos hän oikeesti sinua kaipais, kyllä hän varmasti ottais yhteyttä.
On ihan totta että nuorenakin alkanut ja loppunut rakkaus voi kestää loppuelämän, vaikka noin 80 vuotta. Tästä on monia todisteita, sillä jotkut on päässy sänkyyn tai kokemaan hetkellisesti vuosien jälkeen elämänsä rakkauden läheisyyttä, ja se on aian ihanempaa kuin unelmoida voi.
Jos se iso rakkaus iskee, on hyvin mahdollista ettei tosita tule.
Jos iso rakkaus iskee, ero tulee ja ajattlee itsemurhaa...ei oo mikään ihme. Ei se ole niin suusri ihme jos ittensä tappaa - moni sen tekee ja ei se aina ole huonoin ratkaisu....toisin ku monet väittää.
On se hyvin usein niin että tosi rakkaus ei kuole.
Siksi laitoin nimimerkiksi viikonloppu isukki, jotta tää luettais useemmin.
TOTTA, olen eronnut viikonloppuisukki, ja nyt kaksi lastani, 3v ja 4v nukkuvat makkarissa. Kohta meen niiden viereen nukkuu.Se on kivaa.
Heidän äitinsä tuli ja meni vauhdilla, jälkimmäisen synnyttyä oli netissä jo parin kuukaudne jälkeen deittiilmotukset, aika pian tärppäs...kai se on eronnu siitä uudesta,mut pari vuotta kai olivat yhes.
Joo, ei ole mitään rakkauden tutneita lasteni äitiä kohtaan. Syvä katkeruus vain minun mustamaalaamisesta ja valehtelusta.
Enää en lapsia tee, ja steriloin itseni kun vaan rohkeus riittää.
Nykyään nussin (anteeksi suora puheeni) hyvin paljon eri naisten kanssa, jos vain saan.
Minusta on erityisen kiva nussia naimisissa olevien naisten kaa.
Josksu flaksaan, tai unelmoin teini-ikäisistä tytöistä. Sanokoon kuka mitä vaan, on yhdyntä kauniin teinitytön kanssa ilman kondomia - se on elämän suola.
Lisäksi olen löytänyt nämä ihanat Tallinnan naiset, jotka suostuvat ilman kumia jatkoille, tosin on herrasmiesmäistä vähän sponsoroida.
Kai minut on petetty ja raiskattu henkisesti muutaman kerran, että en tunne huonoa omaatuntoa mistään.
Nautin kamalasti kun saan varatun naisen uskomaan romanttiseen höpinään, joka osaksi on totta. Höpisen kaikkea " Naisen kuuluu saada tuntea itsensä naiseksi" ja jatkan höpinääni " tietyssä elämäntilanteessa on ymmärrettävä poistaa estonsa ja päästettävä naisellisuus ulos kuorestaan..", ja josksu höpinäni puree ja pääsen pukille.
Usein nainen jankkaa kondomista,mutta lähes aina saan sen otettua pois,joko yhteisymmärryksessä tai salaa.
Ei muuten ole mitään tauteja minulla, se on kyl hyvä, mut steriloinu tosiaan en viel ole.
Niin, mitähän se rakkaus on.
Ei kandee enää rakastua.
Aivan mahtavasti pärjään itekseni ja taloudellisesti hyvin.
Kyse on vaan himosta naisen emättimeen ja joskus himosta naisen läheisyyteen...
By the way, seurustelen kyllä nytkin "vakituisesti", mutta minulla on paljon vakipanoja joista tyttöystävälläni ei ole aavistustakaan.
Enpä olisi uskonut kilttinä ja kuuliaisena hyvin koulussa pärjäävänä koulupoikana, että tällaiseksi mieli muuttuu.
Kyllä se muuttuu kun tarpeeksi petetään ja jätetään.
Jos joku ei usko,niin lukekoon Alibin yhden vuosikerran. Siis lehdestä on kyse.
Itse en ole riksoten tielle vielä mennyt, vaikak pidänkin kirjaa minua loukanneista ihmisistä yli 20 vuoden takaa.
Ehkä katkeruutta, ehkä vihaa. yhtä kaikki. Tähän voin verrata M.Nykäsen epäsuoraa lainausta
" Ehkä nussin, ehkä en , mutta pääasia että katkeruuteni pysyy jotenkin hallinnassa".
Kun seuraavan kerran 15-20 vuotta "onnellisesti" naimisissa olleen pariskunnan kauniimpi puolisko tulee tanssilattialal vastaan....
Ette usko kuinka haluankaan jättää hänelle osan siemennesteestäni sisään, niin etät hänen miehensä kalu tuntee sen lähiviikkoina...
Minulla siis muutama rakkaus takana, ja vilpittömästi olisin jo teinivuosina halunnut olla sen yhden ja oikean kaa vanhuuteen asti.
Nyt haen tyydytystä varatuista, ja myös lihavista sinkkunaisista, tai siis kaikista jotka tyydyttävät halujani.
On maailmassa kaunista ja ihanaa. Niinkuin rakaat lapseni joita rakastan yli kaiken. Kohta menen kaikkein rakkaimpainteni viereen nukkumaan ja kuuntelemana kuinka suloisesti he hengittävät ja tiedän kuinka paljon yhdessä leikitään huomenna....
Elämä on...
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi edes vastaan tähän näin epätoivoiseen viestiin. ehkä se että mainitsit lapsesi jotka ovat täysin viattomia viellä.
Olet niitten esikuva ..ne ihailevat sinua koko ajan omaa isäänsä.
Minkälaisen kuvan haluaat antaa omille kullan-nupuille...sellaisen että isukki juoksee tyhmien naisten perässä ja on onneton.
Vain haluaistko löytää todella ihmisen joka ei sua petä ja kunnoittaa parisuhdetta oikella tavalla. Se minkälainen asenne ihmisellä on ,sellainen on myös hänen elämässä.
Olisi varmaan parempi kuin et katsoisi naisten perään ainkaan pariinvuoteen ja ottaisit aikaa vain itseleen ja omalle henkiselle elämälle ,joka vuosien myötä on törmännyt vain pettymyksiin. Se että jatkaa sitä kostamista tavalla jossa vaan koko ajan loukkaa toisen ja omia tunteita ei ole oikea ratkaisu.!!
On aika pysähtyä ja miettiä ,minkälaisen elämän haluaa elää ja minkälaisen ihmisen kanssa.
vaikka se ottaisikin aikaa ,on se tuhannenkertaa parempi kuin ..kertakäyttö- hetkelleiset suhteet.
Kaikissa asioissa on kuiten pelko mukana ..varsinkin epäonnistuminen !
Niistä peloista voi kuiten päästä erilleeen jos vaan kohdistaa voimat sellaiseen mistä tulee hyvä ja tasapainoinen olo. unhoda naiset joksikin aikaa ..niin huomaat että elämässä on paljon muutakin hyvää!
Mene hoitoon, jonnekkin terapeutille.
Et pilaa muiden vaan myös oman elämäsi.
Tässä toinen Matti Nykäsen lainaus "elämä on ihmisen parasta aikaa" mieti mitä se oikeesti tarkoittaa.
Sulla on yksi ainoo elämä, jos haluut sen käyttää katkeruuteen ja vihaan niin siitä vaan.
Mutta toinenkin vaihtoehto on. Valinta on sinun.
Pitäiskö sun antaa ne lapset paremapaan kotiin?!
Aika ikävää luettavaa, kun isä on tossa jamassa ja lapset kovin pieniä.
Tai vie ne vaikka sinne äidin luo. Olkoonkin uuden miehen kanssa, mutta kasvava lapsi tarvitsee kodin.
Tee itsellesi mitä lystäät, mutta tiedät itsekin, että lapsesi ovat syyttömiä tähän kaikkeen.
Oikeesti!
Huh huh, ihan sääliks käy. Ootko aatellu, että oot niille lapsille se esimerkki. Ja haluutko, että niistä tulee sun laisia? Itsekki oon eronnu, mutta en katkera kuitenkaan. Mee hoitoon tai anna ees ne lapses jollekin, joka voi niitä rakastaa......
Huh huh, ihan sääliks käy. Ootko aatellu, että oot niille lapsille se esimerkki. Ja haluutko, että niistä tulee sun laisia? Itsekki oon eronnu, mutta en katkera kuitenkaan. Mee hoitoon tai anna ees ne lapses jollekin, joka voi niitä rakastaa......
ihmiset ruokkiko tällaista kännissä kirjoittavaa provoilijaa, kuin ketjun aloittaja on. Hänestä on varmasti kiva hihitellä siellä omassa pienessä yksinäisyydessään näitä teidän kauhisteluitanne. Mutta hoitoon minäkin nämä tällaiset tyypit auliisti ohjaisin.