Eli moi tässä nyt tulee tällänen turha ja pitkä angstinen teksti:
Eli joka ikinen päivä aikani kuluu kotona tietokoneen ääressä, vaikka se ei edes kiinnosta minua enään yhtään mutta pakko se aika on johonkin kuluttaa, ammattikoulun jätin kesken sillä en jaksanut opiskella enään masennuksen takia jota on kestänyt jo 3 vuotta, tämä johtuu siitä että olen homo jonka takia masennuin alunperin, poikapuolisten kaverien kanssa hengaaminen oli ahdistavaa? mutta tyttöjen kanssa ei ollut ongelmia ja sitten kaverien tapaaminen vähentyi ja kaikki kaverit muuttivat eri paikkoihin ja yhtäkkiä niitä ei ollut ollenkaan, tätä on jatkunut jo 3 vuotta, olen 17v poika ja jos tietokonetta ei olisi ei minulla olisi mitään tekemistä, tällä hetkellä kavereita ei ole yhtään, jep eli ei yhtään, mesessä niitä ( oli ) muutama, mutta kukaan ei kirjoita edes mesessä, jep säälittävää.
Mistä kavereita jos ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää, ja en ole edes koulussa tällä hetkellä, tuntuu että masennukseni ei lopu koskaan, en usko että kykenen edes töitä hankkimaan tulevaisuudessa, ulkonakaan en käy koskaan sillä en näe mitään syytä mennä sinne yksin. Jokainen päivä on samanlainen, herää, koneella päivä, nukkuu, repeat.
Voiko tästä asiat enään huonommaksi mennä?
En edes usko että jollakin muulla olisi yhtä huono tilanne kuin minulla, ihan toivotonta :D
Jos muilla on samanlaisia tilanteita miten kulutatte aikaa? Itse kulutan aikaa mieluiten nukkumallla, suprise suprise.
Minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia tai vastaavaa, mutta kulutan paljon aikaa siihen että mietin minkälaista olisi omistaa normaali elämä.
Tästä ei siis todellakaan huonommaksi voi enään mennä, onneksi täällä voi kirjoittaa anynoomysti sillä tämän kertominen jollekkin livenä olisi TODELLA noloa, sillä tämä kuullostaa niin säälittävältä että itseani jopa hävettää kun luen tämän ja en varmaan pystyisi sanomaan tätä livenä kenellekkään.
Pitäisi hankkia töitä tai jotain jos siitä saisi jotain sisältöä elämään, mut argh... aloitteen tekeminen on niin työlästä ;P
Mut tsemppii kaikille muille nolifeille täällä, tuskin meitä montaa on, en ainakaan usko niin =D
masentaa, ei tekemistä, ei kavereita
112
16819
Vastaukset
- Ei elämää ei
Huomasin tämän etusivulla ja ja.
Vähän vastaavaa minäkin ikäisenäsi koin, eri syystä vaan eli olen aina ollut hetero. Syrjäydyin aika totaalisesti jo alemmilla luokilla ja vielä pahemmin ylemmillä luokilla. Vanhempien alkoholismia ja koulukiusaamista, vähemmästäkin ihminen menettää elämänhallintansa ja sairastuu masennuksiin ja paniikkihäiriöihin ja ties mihin. Aloitin pakosta ammattikoulun ja keskenhän ammattikoulukin jäi aika pian. Sen jälkeen minulla ei ole ollut minkäänlaista elämää. Internetissä ja tietokoneen ääressä on minun elämäni. Ei ammattia, ei kavereita, ei harrastuksia ei työtä, ei rahaa. En käy juurikaan edes ulkona, vituttais vaan enemmän sekin yksin ilman mitään syytä liikkuminen. Aika pahasti siis olen syrjäytynyt. Ja minä olen ikäryhmää 30-.
Yli 20-vuotta ihan turhaa nyhjäämistä milloin kotikiusattuna ja koulukiusattuna ja nykyään sosiaalisesti rajoittuneena syrjäytyneenä.
Sinä olet vielä nuori, älä "valitse" edes pakon edessä syrjäytymistä vaan pistä täysillä vastaan.
Paremmin en osaa neuvoa kun olen periaatteessa ihan samassa tilanteessa kuin sinä eli samojen kysymysten edessä.- Japp½
Minulla oli joskus samanlaista.. mutta kuitenkin huomattavasti eri aiheisiin liittyvää! Pääsin siitä yli, haaveilemalla.. Joidenkin mielestä haaveilua jne.. on pellkkää hameväen juttua. Mutta, voi pojatkin haaveilla!! Jos en haaveilisi, minulla ei olisi, harrastuksia, ystäviä, elämää.. Joo en jaksa listata, mutta elämäni olisi silloin täyttä pas(½)!! Kokeile haaveilua (miellyttävistä asioista)!!! Ellet ole niitä jotka luulee sitä leidien jutuksi!
- piristävää lukea
että jollakin menee huonommin kuin minulla. Elämäni on paskaa, monestakin syystä. Ei siitä sen enempää.
Mutta yhden neuvon annan, ei kannata jämähtää paikoilleen ja vain murehtia omaa kurjuuttaan. Jos siihen leikkiin alkaa, niin siitä on päivä päivältä vaikeampi päästä irti ja siinä menee elämä hukkaan. Keksi jotain kehittävää tai vähemmän kehittävää tekemistä. Kasvata kukkia, mene salille ja bodaa itestäs hirviö, opettele koodaamaan, väsää tekokyrpä, ala pelaamaan wowia, jotain vaan. Siitä se sitten lähtee jos on lähteäksee - Mecin
Et ole ainoa.
Itse koen masennuksen aika vaihtelevasti. Tänään masentunut, seuraavana päivänä suhkot normaali jne.
Välillä olen kokeillut taikka yrittänyt sosialistua, mutta pian sen jälkeen tajuan mitä ihmettä yritän tehdä. Pelleksihän itseni teetän.
Ihmisiä on niin paljon, ei ole väliä jos yksi katoaisi. :3- Zodium
"Välillä olen kokeillut taikka yrittänyt sosialistua, mutta pian sen jälkeen tajuan mitä ihmettä yritän tehdä. Pelleksihän itseni teetän. "
:o Ihan ku mun elämästä.. - asdsdsad
joo-o, ittelläni ei oo ikinä ollu mitään suuria määriä kavereita ja viime vuonna (varmaankin murrosiän laukaisema) rupes olemaan aika shitti olo aina välillä ja kun kelaili sitä mitä muut samanikäiset mm. ne vanhat kaverit joiden kanssa aina kausittain pienempänä hengaili tekevät sillä aikaa kun minä joko istun tietokoneella tai vahtaan tv:tä, niin tippahan siinä linssiin tuli vaikka kuinka esteli.. En oo koskaan kovin sosiaalinen ollut- tai no ääntähän musta aina on lähtenyt joka varmaan osa syy siihen että porukat pikku hiljaa kaikkoavat mun luota, mutta enpä oo keksiny miten tästä muututtas mukavammaks.
Mutta sitten n. puolen vuoden paskan jälkeen onni potkaisi ja sain muutamia kavereita (sellasi joiden kanssa olin pienempänäkin kyllä ollut) ja niiden kautta sitten pari lisää ja se oli mulle jo melko mukavaa ja ei ollut nii masis olo. Näiden kanssa sitten hengailtiin siellä sun täällä tehtiin kaikkee chillii ja tälläi ja kelasin että tää kestäis, muttah.. pari kolme viikkoa sitten ei enää oo herunu aikaa mulle. Aina ku soittaa niille niin joko puhelu hylätään suoraan tai sitten tulee melko nopea "en" tai "emmä tiiä" eli ei. Empä oikee tiiä mitä hyötyä tänne on vuotaa mutta vuodinpa kuitenkin ja oon kyllä kuullu että jopa asiansa kirjottaminen voi helpottaa oloa joten toivotaan parasta =D.
Mutta eipä tässä muuta :D Jakselkaa te muutkin saman ongelman kanssa painivat!
- jhjmjmh
kuulostaa aika samalta kuin mun elämä, oon kans 17v poika, kevään 2007 jälkeen kun yläaste loppu nii ei oo ollu yhtäkää kaveria. olisin kyllä ampunu itteni jos olis olu tilaisuus. jos asiat ei tästä muutu armeijaan mennessä niin aika varmasti teen itsarin siellä.vuosi muiden seurassa olis aika tuskallista kun oon niin syrjäytyny,et en juuri muiden kanssa pysty oleen
- yksvaann
vaikka mistä.
Miten ois nää seurakunnan nuorten illat?
Mä käun nuorten Raamiksessa ja sieltä olen löytänyt monta hyvää ihmistä ja saanut ystäviä.
Ystäviä kyllä löytää.
Sä et ole syrjäytynyt.
Me kaikki ollaan vähän syrjäytyneitä ennenkuin ystävä löytyy. - tee niin!!!
Älä missään nimessä tapa itseäsi! Aina voit parantaa elämääsi. Mahdottoman tuntuisista tilanteista on selvitty. Tiedän oikeasti kokemuksesta! Itsari ei ole IKINÄ ratkaisu!
- fadsf312312
yksvaann kirjoitti:
vaikka mistä.
Miten ois nää seurakunnan nuorten illat?
Mä käun nuorten Raamiksessa ja sieltä olen löytänyt monta hyvää ihmistä ja saanut ystäviä.
Ystäviä kyllä löytää.
Sä et ole syrjäytynyt.
Me kaikki ollaan vähän syrjäytyneitä ennenkuin ystävä löytyy.Mieluummin tapan itteni ku menisin raamattuseuraan hihhuloimaan
- nolifettäjiä
Joilla ei ole muuta tekemistä, kuin tietokone eikä kavereita paitsi jossain youtubessa on niitä (no real friends).
Koulusta lopettaa opintoja kesken paljon tänä päivänä oppilaita, amiksesta tekemättä mitään lojutaan siellä vaan, jopa kännisiä oppilaita näkee siellä.
Joo teksistäsi saa helpon käsityksen siitä mitä monilla nuorilla on. Et ole todellakaan ainut.- khhh
Ite oon ammattikoulu käyny ja 1oppilas oli meijä luokalla sellanen joka vaan oli, muut kyllä hoiti opiskelun ihan hyvi, paitsi yleissivistävät teoriaineet ei tainnu kiinnostaa ketää, niistä ykkösellä läpi, ite ainakin tein nii keskityin enemmän ammatti aineisiin ja sellasiin mitä tarvi ammatissa.
Jos lukioon olisin menny nii se olis jääny 100% varmuudella kesken, sillä vihaan teoriaa pidän enemmän käyntännön aineista, missä saa tehä käsillä kaikkee.
Teoria tunneilla ite en opi melkein mitää mutta ku saa ite tehä jonku homman käytännössä, nii sitte oppii.
Ja meijän luokalla ei ollu ketää kännissä koulussa, ja kaikki vielä pääsi maanantaina kouluu, paitsi raksa kolmoset oli kyllä hyviä työmaalla ku kerran maanantaina 2 tyyppii tuli työmaalle ja mestari oli ihan raivona hyvä ettei potkinu koko porukkaa pihalle.
Ite oon ainakin tyytyväinen omaan luokkaa, helvetin hyvä luokka henki, eikä oo ketää häirikköö.
- Tilkkutäkki2
Tilanteessasi on kieltämättä toivomisen varaa, mutta voisi sinulla huonomminkin mennä. Esimerkiksi: Voisit olla fyysisesti ja henkisesti sairas rikollinen juoppo.
Mitä olet viestisi mukaan tähän mennessä tehnyt:
- Olet tiedostanut eristäytymisesi alkusyyn
- Olet tiedostanut eristäytymisesi ongelmaksi
- Olet miettinyt ratkaisukeinoja tilanteeseesi
- Olet onnistunut säilyttämään uskosi parempaan tulevaisuuteen (käytät paljon positiivisia hymiöitä)
- Aloitit lukkotilanteesi purkamisen kirjoittamalla tänne
Mitä muuta olet tehnyt?- q.Q..
Eipä sitä oo muuta vielä saanu aikaseksi ku on niin vaikea aloittaa mitään :<
Mutta olen harkinnut jos aloittaisin koulun uudestaan ensivuonna, pakottaisin itteni meneen sinne :D tietenki johonkin aiheeseen mikä kiinnostaa mut sen löytäminen on aika vaikeeta ku ei mikään tunnu kiinnostavan. - Tilkkutäkki2
q.Q.. kirjoitti:
Eipä sitä oo muuta vielä saanu aikaseksi ku on niin vaikea aloittaa mitään :<
Mutta olen harkinnut jos aloittaisin koulun uudestaan ensivuonna, pakottaisin itteni meneen sinne :D tietenki johonkin aiheeseen mikä kiinnostaa mut sen löytäminen on aika vaikeeta ku ei mikään tunnu kiinnostavan.Muutoksen aloittaminen ei ole kovin helppoa, sen tiedän turhankin hyvin... Aktivoituminen on kuitenkin useammalla tavalla kannattavaa, koska se avaa sinulle aina uusia etenemisreittejä ja mahdollisuuksia.
Koulun jatkaminen on erittäin hyvä idea ja tässä viestiketjussa on jo esitetty hyviä ideoita jatko-opintoihin valmistautumista silmälläpitäen! Sopivimpien aihealueiden löytäminen voi olla hankalaa, mutta alkuun kuitenkin pääsee suhteellisen helposti. Jos kirjoitat listan sinua aiemmin kiinnostaneista asioista, lisäät siihen verkossa sinua eniten kiinnostavat aihealueet ja lisäät loppuun vastauksen kysymykseen "Millainen haluan olla 10 tai 20 vuoden kuluttua?", niin silloin sinulla on jo selkeä lähtökohta. Alkuvaiheessa tuo lista saattaa näyttää sekavalta sopertelulta, mutta kun täydennät sitä vähitellen ja annat myös alitajuntasi käsitellä asiaa unesi aikana, niin ydinkohtien pitäisi tulla näkyviin varsin pian.
Missä aiheissa koet olevasi vahva? Mitä ominaisuuksiasi arvostat eniten? - vierailija1
q.Q.. kirjoitti:
Eipä sitä oo muuta vielä saanu aikaseksi ku on niin vaikea aloittaa mitään :<
Mutta olen harkinnut jos aloittaisin koulun uudestaan ensivuonna, pakottaisin itteni meneen sinne :D tietenki johonkin aiheeseen mikä kiinnostaa mut sen löytäminen on aika vaikeeta ku ei mikään tunnu kiinnostavan.Aloita vaan koulu ja käväse lääkärillä hän juttelee kanssasi, myös kerrot itse rehellisesti ajatuksesi. Hän voi määrätä jonkun lääkityksen, ota vastaan. Itse koin itseni ahdistuneeksi ja hermostuneeksi, sain diapamia ja ketipinor, saa hyvi nukuttua ja ajatukset on muualla, lisäksi otin kaksi maatiais kissan pentua sisäkissaksi, ovat todella parhaita ystäviäni, aika kuluu niitä seuratessa, kun kasvavat. EI HETKEN MIELIJOHTEESTA, sitovat sinut, mutta ei tarvi ulkona juosta, kunhan saavat kunnon ruokaa ja vettä sekä hellyyttä, samalla saat itsekkin.
- jos..
oletko tietoinen tällaisista nuorten työpajoista tai nuorisoverstaista? niissä saa oman suunnitelman mukaan alun paikalleen junnaavaan elämään (työharjoittelu, valmennus, henkistä tukea ym.), ja varmasti kavereita myös...
tsemppiä!- Val0kiila
Jep!
Kyseistä työpaja toimintaa on järjestetty monissa kunnissa. Niihin voi hakeutua mm. paikkallisten työkkärien kautta. Toiminta työpajoilla on mukavaa, kannustavaa ja ohjaavaa sekä pienin askelin etenevää. Jos on ollut monta vuotta tekemättä mitään saattaa olla suuri kynnys päästä suoraan ns. normaaliin elämään kiinni. Pajan kautta voi saada hyvän pohjan jolta on helpompi ponnistaa eteenpäin :) Työn ohessa tulee usein myös luotua hyviä kaverisuhteita.
Nythän on monissa kunnissa järjestetty myös syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia etsivää toimintaa. Kyseisen toiminnan tarkoitus on siis motivoida ja kannustaa syrjäytyneitä/ syrjäytymisvaarassa olevia ja ohjata heitä uuteen alkuun, esim. juuri pajatoiminnan kautta. Kyseessä ei ole siis tyyppejä ketkä esim. vetävät väkisin mukaansa työkkäriin ja PUM! töihin, vaan homma etenee tavoitetun omilla ehdoilla.
Itse toimin Heinolan etsivänä nuorisotyöntekijänä ja voin käsisydämmellä rohkaista ottamaan yhteyttä paikallisiin etsivän työntekijöihin ja pajatoimintaan.
Lisätietoja pajatoiminnasta saa esim. Työpajayhdistyksen kotisivuilta:
http://www.valtakunnallinentyopajayhdistys.fi/sivu.php?artikkeli_id=6
Voimia!
-Kalle Ylönen- - jos nyt onnistus
Val0kiila kirjoitti:
Jep!
Kyseistä työpaja toimintaa on järjestetty monissa kunnissa. Niihin voi hakeutua mm. paikkallisten työkkärien kautta. Toiminta työpajoilla on mukavaa, kannustavaa ja ohjaavaa sekä pienin askelin etenevää. Jos on ollut monta vuotta tekemättä mitään saattaa olla suuri kynnys päästä suoraan ns. normaaliin elämään kiinni. Pajan kautta voi saada hyvän pohjan jolta on helpompi ponnistaa eteenpäin :) Työn ohessa tulee usein myös luotua hyviä kaverisuhteita.
Nythän on monissa kunnissa järjestetty myös syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia etsivää toimintaa. Kyseisen toiminnan tarkoitus on siis motivoida ja kannustaa syrjäytyneitä/ syrjäytymisvaarassa olevia ja ohjata heitä uuteen alkuun, esim. juuri pajatoiminnan kautta. Kyseessä ei ole siis tyyppejä ketkä esim. vetävät väkisin mukaansa työkkäriin ja PUM! töihin, vaan homma etenee tavoitetun omilla ehdoilla.
Itse toimin Heinolan etsivänä nuorisotyöntekijänä ja voin käsisydämmellä rohkaista ottamaan yhteyttä paikallisiin etsivän työntekijöihin ja pajatoimintaan.
Lisätietoja pajatoiminnasta saa esim. Työpajayhdistyksen kotisivuilta:
http://www.valtakunnallinentyopajayhdistys.fi/sivu.php?artikkeli_id=6
Voimia!
-Kalle Ylönen-Katos vain, ite oon kohta 17 ja toinen välivuosi menossa, oon tuhlannut tän ajan vaan sali -> hima välillä. Kävin työkkärissä muutaman kerran ja siellä sitten "ainut" vaihtoehto oli kuulemma mennä vaan opiskelemaan. Enpähä sitten mennyt, mutta toi nuorten työpaja juttu vois olla aika jees, pitää kysellä siitä enemmän. Mutta, kattoo ekaks pääsenkö opparilla metalli-alaa. Niin vielä ei oo kavereita tai sosiaalist elämää, mut jaah. Onneks kalle pisti ton toho.
- syrjässä olevaa
Val0kiila kirjoitti:
Jep!
Kyseistä työpaja toimintaa on järjestetty monissa kunnissa. Niihin voi hakeutua mm. paikkallisten työkkärien kautta. Toiminta työpajoilla on mukavaa, kannustavaa ja ohjaavaa sekä pienin askelin etenevää. Jos on ollut monta vuotta tekemättä mitään saattaa olla suuri kynnys päästä suoraan ns. normaaliin elämään kiinni. Pajan kautta voi saada hyvän pohjan jolta on helpompi ponnistaa eteenpäin :) Työn ohessa tulee usein myös luotua hyviä kaverisuhteita.
Nythän on monissa kunnissa järjestetty myös syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia etsivää toimintaa. Kyseisen toiminnan tarkoitus on siis motivoida ja kannustaa syrjäytyneitä/ syrjäytymisvaarassa olevia ja ohjata heitä uuteen alkuun, esim. juuri pajatoiminnan kautta. Kyseessä ei ole siis tyyppejä ketkä esim. vetävät väkisin mukaansa työkkäriin ja PUM! töihin, vaan homma etenee tavoitetun omilla ehdoilla.
Itse toimin Heinolan etsivänä nuorisotyöntekijänä ja voin käsisydämmellä rohkaista ottamaan yhteyttä paikallisiin etsivän työntekijöihin ja pajatoimintaan.
Lisätietoja pajatoiminnasta saa esim. Työpajayhdistyksen kotisivuilta:
http://www.valtakunnallinentyopajayhdistys.fi/sivu.php?artikkeli_id=6
Voimia!
-Kalle Ylönen-miten näinkin hyödylliset tukitoimet saavat yhteyden nuoriin tai löytävät näitä jo valmiiksi passiivisia ja syrjässä olevia nuoria? tiedotus? viidakkorumpu?
- Val0kiila
syrjässä olevaa kirjoitti:
miten näinkin hyödylliset tukitoimet saavat yhteyden nuoriin tai löytävät näitä jo valmiiksi passiivisia ja syrjässä olevia nuoria? tiedotus? viidakkorumpu?
Siinäpä vasta kysymys. Deepeimmin neljän seinän sisälle jääneitä onkin todella vaikeaa tavoittaa.
Suurimmilta osin työtä tehdään yteistyössä muiden laitosten kuten työvoimatoimiston kanssa, mutta muuten työtavat ovat hyvin työntekijäkohtaisia. Esimerkiksi internetin yleisten keskustelufoorumien ja nuorten suosimien internetsivujen kautta sekä eri tahojen järjestämissä nuorten-illoissa tavoittaa aina joitain syrjäytyneitä / syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä.
Työhömme kuuluu juuri mainitsemiesi "viidakkorumpujen" käyttö. Toimemme pyritään tekemään ihmisille tutuksi erinäisin keinoin, josta tieto olemassaolostamme voisi levitä myös kohderyhmän korviin.
-Kalle Ylönen-
- Voe voe...
Vieläkö sinulla on tuo tilanne?
Olen tyttö ja ihan täysin samassa tilanteessa kuin sinä. Ei koulua, ei kavereita, ei oikeen muuta tekemistä kuin tietokone masentaa. Tässä on vastoinkäymiset löyny kuin moukarilla maahan ellei maan alle jo kohta, ja on erittäin vaikeaa sieltä nousta ja yrittää ratkaista kaikki miljoonat eri ongelmat... - Zodium
Eli tosiaan.. onhan täällä muitakin yksinäisiä :<
Mulla menee päivät ihan saman kaavan mukaan kuin sulla. Ainoo ero on siihen, että mulla on vielä lukio ja duuni. Lukiossa kukaan ei ees oikein puhu mulle.. ja harvoin siel nyt käynkään ku on enää kirjotukset ja yks kurssi liikuntaa. Välillä mäkin kirjotan tänne anonyymisti, koska oma elämä on oikeesti niin säälittävää, ettei mitään rajaa. Mullakin on toi alotteen teko ongelmana :( ja pelottavaa kuinka paljon mietin noita samoja asioita sä. En tiiä mihin pyrit tällä viestillä, mutta anyway.. jos kaipaat juttuseuraa tai jotain nii sano niin laitan mesee.
T: Poika 19v ... hetero tosin. - VituixMän
Luulevatko ihmiset hulluksi jos ehdotan henkien kanssa hengaamista...?
- ...
Ei luulla hulluksi, vaan tiedetään typeräksi.
- Henkilö92
Jokainen täällä on tyhmä. Kaikki ei vaan tajuu myöntää sitä.
- XD
ELI OLET NÖRTTI
- ex luuseri
minulla samanlaisia tuntemuksia kuin ekalla postaajalla. olen kuitenkin omat kuoppani kaivanut käyttäen apuna omia ennakkoluuloja sekä huonoa itsetuntoa. Niiden syy on erääs henkilökohtainen asia jota olen kuitenkin jo avannut muutamille lähiaikoina ja avaan koko ajan uusille. Se ei oikasti edes ole ihmeellinen olen vain pääni sisällä paisutellut asiaa nämä vuodet tehden siitä sellaisin. Kun ekaa kertaa kerroin siitä kuvittelin kaverin reaktion olevan negatiivinen mutta kerrottuani hän ihmetteli mitä erikoista siinä on muka? Sama myös kaikilla muilla joille olen uskaltanut sen kertoa. Suorastana hävetää olla tämmöinen pelkurpaskahouhu mutta minkäs teet. Nyt kuitenkin olen kerännyt itteni ja itsetuntoni, minua ei enää vaivaa tuo asia. Olen voittanut henkisen muurini, minkä voittamiseen kului monta kallista vuotta nuoruudestani jotka tuhlasin neljön seinän sisälle tietokoneen ääressä hakien siitä apua yksinäisyyttä vastaan. Nyt olen kuitenkin valmis kohtaamaan oikean elämän eikä minulla ole "luurankoja kaapissa" sekä pystyn olemaan avoin kaikkia kohtaan. Tän kirjottaminen helpotti itteeni ja selvensi asioita;)
- ex luuseri
ex luuseri kirjoitti:
minulla samanlaisia tuntemuksia kuin ekalla postaajalla. olen kuitenkin omat kuoppani kaivanut käyttäen apuna omia ennakkoluuloja sekä huonoa itsetuntoa. Niiden syy on erääs henkilökohtainen asia jota olen kuitenkin jo avannut muutamille lähiaikoina ja avaan koko ajan uusille. Se ei oikasti edes ole ihmeellinen olen vain pääni sisällä paisutellut asiaa nämä vuodet tehden siitä sellaisin. Kun ekaa kertaa kerroin siitä kuvittelin kaverin reaktion olevan negatiivinen mutta kerrottuani hän ihmetteli mitä erikoista siinä on muka? Sama myös kaikilla muilla joille olen uskaltanut sen kertoa. Suorastana hävetää olla tämmöinen pelkurpaskahouhu mutta minkäs teet. Nyt kuitenkin olen kerännyt itteni ja itsetuntoni, minua ei enää vaivaa tuo asia. Olen voittanut henkisen muurini, minkä voittamiseen kului monta kallista vuotta nuoruudestani jotka tuhlasin neljön seinän sisälle tietokoneen ääressä hakien siitä apua yksinäisyyttä vastaan. Nyt olen kuitenkin valmis kohtaamaan oikean elämän eikä minulla ole "luurankoja kaapissa" sekä pystyn olemaan avoin kaikkia kohtaan. Tän kirjottaminen helpotti itteeni ja selvensi asioita;)
siis en oo homo mutta ei pahemmi oo kavereita ja vapaa aika kuluu (toivottavsti kohta kului:)) tietokoneen ääressä melkee 247.
- Aloittaja..
Mielenkiintosta että tää on vieläkin menossa tää mun kirjottama viesti, mut joo vieläkin täysin sama tilanne, ehkäpä huonompikin, ei kyl hyvin mee :D
Ja se eka viesti kirjottettu vuosi sitten- broken glass
itse olen melko samassa tilanteessa, mut hei miksi te nuoret ihmiset tai no kaikki tääl näyttää olevan kohta täys ikäisiä, miksi ette mee vaan istumaan baariin siel sitä tutustuu ihmisiin ja jos joku ajattelee et aika tyhmää mennä bilettämään yksin niin kyllähän sitä monet ihmiset yksin nojuu baareis en tarkoita et miksikään juopoks alettais mut ois vkl iltaisin tekemistä ottaa bari bisseä ja jutella ihmisille nii että sillee
- petosvalhehuijaus
broken glass kirjoitti:
itse olen melko samassa tilanteessa, mut hei miksi te nuoret ihmiset tai no kaikki tääl näyttää olevan kohta täys ikäisiä, miksi ette mee vaan istumaan baariin siel sitä tutustuu ihmisiin ja jos joku ajattelee et aika tyhmää mennä bilettämään yksin niin kyllähän sitä monet ihmiset yksin nojuu baareis en tarkoita et miksikään juopoks alettais mut ois vkl iltaisin tekemistä ottaa bari bisseä ja jutella ihmisille nii että sillee
Helpompi on voittaa lotto kuin saada jostain baarista aito ystävä. Niinhän se menee, että sieltä saa satunnaisystäviä ja 'kavereita' jotka kaikkoavat kun et ole valmis tarjoamaan toista kierrosta, tai lähtevät omien kavereiden mukaan ja käy ilmi että olit vain korvikeseuraa kunnes nämä saapuivat.
Tietyn iän jälkeen, sanotaan nyt realistisesta näkökulmasta 11, alkaa olla hyvin vaikea saada uusia aitoja ystäviä. Saatika 16 vuoden jälkeen jolloin kaveripiirit ovat vakiintuneet, tai 25 ikävuoden jälkeen.
Sanoit mitä tahansa, noiden ikäjaksojen jälkeen ystävyydessä yleensä aina kalvaa epäilys ja piilevä epäluottamus; Onko hän kaverini vain käyttääkseni minua hyväksi? Dumpataanko mut heti tilaisuuden tullen? Jos tulen sairaaksi, käykö tämä heppu sairaalassa edes moikkaamassa?
Aitoja kavereita ei lapsuuden jälkeen tavata muuta kuin äärimmäisissä poikkeusolosuhteissa (kohtalot kietoutuneet esim. sotilaana, liikekumppaneina, kriminaaleina). Tosiasiassa jos aikuisiällä tai varhaisnuoruudessa saat uuden 'kaverin', on äärimmäisen todennäköistä että tämä ei ole tosiystävä. - meeww
Moikka sulle, aloittaja.
haluaisin tutustua suhun. oisko sulla antaa sähköpostia? :D - syrjäytynyt tyttö
meeww kirjoitti:
Moikka sulle, aloittaja.
haluaisin tutustua suhun. oisko sulla antaa sähköpostia? :DMul ei oo tunnuksii tänne suomi24,joudun tällee tyhmästi nyt kirjottaa et vastaan tän kys.henkilön viestii.. Mut toivottavasti se einyt maailmaa Kaada.
Oon 16v tyttö ja asun sen verran syrjässä että ikäkavereita/ystäviä ei ole. Ja se on saanut mun olon NIIN hirveäksi. Nyt se vähän helpottu ku luin näit viestei.. Oon siis nin masentunu ja kriisipisteessä ku valoa ei näy tuossa kaveriasiassa... Mulla on kavereita muutama mut niiltä ei juuri aikaa heru kun lukio/kokeet...jajoo tuntuu että vaikka niillä ois sitä aikaa, jaku kyselen et voitasko nähellä? Niin ei siitä mitä tuu....mul on vaikeeeta löytää omaa minää jo sen vuoks ku näkee harvoi samanikäsii nuorii.. oon ihan hajalla koska nuoruus meinaa mennä hukkaan.
- Kavereita etsimään
Noh voi teitä..
Myönnän että itseänikin rupeaa joskus masentamaan kun mietin mitä kaikkea kaikki muut touhuaa juuri sillä hetkellä kun itse vain tylsistyn kotona. kuinka kaikilla muilla on hauskaa mutta minä vain happanen telkkarin tai koneen ääressä. Mutta tätä ei koskaan kestä pitkään sillä yleensä jo seuraavana päivänä, lopetan itsesäälissä makoilun ja teen asialle jotain.
Minulla on melko paljon tuttuja joille voin vain soittaa ja ehdottaa että tekisimme jotain yhdessä joten omat ongelmani ratkeavat aina tällä. Mutta jos kavereita tai muita tuttavia ei ole, on virikkeitä hankittava muulla tavoin.
Harrastus. se on varmasti se kaikkein helpoin tapa hankkia itselleen elämä.. en nyt tarkoita harrastuksella mitään youtubevideoiden katselemista tai pasianssin peluuta. vaan jotain joka vaatii sinua poistumaan talosta ja ottamaan kontaktia muihin ihmisiin. meitä ihmisiä on niin monenlaisia että varmasti kaikille löytyy joku jonka kanssa voi kuluttaa aikaa. tällaista on vaan hankala löytää jos kyhöttää neljän seinän sisällä. harastuksiahan on monenlaisia. on kaikenmaailman urheilulajeja jalkapallosta vapaapainiin jne. mutta jos urheilu ei tunnu olevan lähellä sydäntä, on myös kaikkea muuta, erityisesti nuorille tarkoitettua ohjelmaa. seurakunnat järjestävät ilmaisia nuorten kerhoja ja nuorisotaloilla järjestetään usein erilaisia nuoriso tapahtumia. itse olen osallistunut singstariltoihin, lautapeli-iltoihin, leivontailtoihin ja tyttöjen iltoihin.. olen myös usein ollut mukana nuokkarimatkoilla. Voin kertoa että näihin ottaa osaa yleensä ihmiset jotka tahtovat tutustua uusiin ihmisiin ja siksipä juttukavereita on helppo löytää.
suurin osa kavereistani on nimenomaan koulukavereita. tapaamme pääasiassa koulussa, yleensä vain viikonloppuisin teemme yhdessä jotain hauskaa. joten jos käy koulua, saa kavereitakin aika varmasti. olen itse joutunut aloittamaan koulun jossa en tuntenut ketään, mutta kaikki muut tunsivat toisensa. koska olin uusi, tahdottiin minut ottaa heti mukaan porukkaan ja kavereita sai nopeasti. jos ei kuitenkaan käy mitään koulua, kansalaisopistot tarjoavat kaikenlaisia kursseja, joilla niilläkin voi tutustua uusiin ihmisiin.
Yli 18 vuotiaillehan helpointapa tutustua uusiin ihmisiin oon baarit. kun itse saavutin täysi-ikäisyyden kännykkään ilmestyi baarissakäynnin myötä yhtäkkiä 20 uutta numeroa, joista yksikään ei ole ollut turha. joidenkin mielestä on tietysti arveluttavaa hankkia kavereita humalassa meluisasta pimeästä paikasta, mutta ainakin minä olen tavannut ihan muutenkin useita baarituttujani ja saanut heistä hyviäkin kavereita. : )
Kavereita hankkiessa huomaa usein käynnistäneensä oikean ketjureaktion. tutustut yhteen ihmiseen, lähdet käymään hänen luonaan ja tutustut samalla hänen ystäväänsä ja sitä kautta taas uusiin ihmisiin. Kun pääsee ns. "sisälle piireihin" on sitä kautta helppoa hankkia uusia tuttavuuksia. tietysti oman tahdon mukaan.
Tärkeää kaveteita etsiessä on se ettei ole liian nirso. vaikka joku ihminen ottaisikin välillä hermoon ei se ole mikään syy laittaa välejä poikki. kannattaa pitää kaikkiin tuttuihin edes jonkinlaiset välit, niin saa laajennettua piirejään suuremmiksi ja löytää helpommin tiensä juuri siihen oikeaan sinulle sopivaan porukkaan. kannattaa muistaa että todelliset ystävyyssuhteet syntyvät vasta useiden vuosien tuntemisen ja kavertuuden kautta. itselläni on vain 4 todellista ystävää joihin tiedän voivani luottaa aina ja joihin voin turvautua hädänhetkinä. jokaisen näistä ystävistäni olen tuntenut vähintään 6 vuotta. kavereiden kanssa pidetään hauskaa ja vietetään mukavia yhteisiä hetkiä, mutta ystävien kanssa voi viettää myös niitä synkempiä aikoja. Joten ei kannata masentua vaikkei heti löydäkkään sitä parasta kaveria. : )
EI koskaan kannata ajatella että ei tuo varmaan minun seuraani kaipaa. jos kaikki ajattelevat näin niin sittenhän kukaan ei pidä kehenkään lopulta yhteyttä. kannattaavaan työntää itsensä mukaan juttuihin. ei siinä mitään menetä. : DD - mulla on
täysin sama tilanne...
- Henkilö92
Minäkin olen yksi niinstä jotka vain istuvat koneella päivästä toiseen, miettien samaa kysymystä: "Vittu mitä järkeä tässä on?!?!" Jaa päädyn aina samaan vastaukseen: "Tässä on se järki, että tässä ei ole mitään järkeä. Sillä jos tässä olisi jotain järkeä, niin eihän tässä silloin olisi mitään järkeä" Vastaus joka sopii kaikkeen.
Ei minullakaan hirveästi niitä kavereita ole. On niitä muutama, mutta heihinkään en tunnu saavan minkään laista syvempää kontaktia. Se on vaan sitä, että hengaan heidän kanssaan välillä, sillä tulen hulluksi jos en välillä saa itseäni ulos tästä kuoleman loukosta. Näillä kavereilla on kaikilla parempia kavereita kuin minulla, eli usein se menee siihen, että he puhuvat jostain mistä minä en tajua mitään ja minä yritän väkisin kehtittää jotain läppää, että en jäisi totaallisen ulkopuolelle.
Minun kaverini voisi käytännössä lajitella eri ryhmiin. Se on minusta aika masentavaa. Ei ole kaveria jonka kanssa tehdä kaikkea, vaan on laskukaverit ja hengaus kaverit erikseen.
Usein tuntuu, että minut vaan työnnetään muiden juttujen ulkopuolelle. Minä vaan olen siinä kun muut puhuu paskaa. Siinä aikani hengaan, kunnes menee hermo ja lähden himaan miettimään, että "Vittu mitä järkeä tässä on" tullen aina samaan lopputulokseen.
Kaiken hauskan lisäksi elämäni on siinä vaiheessa, että pitäisi keksiä jatko-opiskelu paikka. Mutta en halua mitään. Mikään ei kiinnosta. Elämässäni ei ole muuta kuin räplyriikoiden kirjoittaminen ja sitäkään en jaksa enää tehdä, kun tiedän ettei niistä ikinä tule valmiita biisejä. Ainoa asia mitä haluan: Olla oikea rap artisti ja tienata leipäni sillä. Mutta sekään ei tunnu onnistuvan.
Olen tähän mennessä käynyt talouskoulua vajaa puolivuotta ja ammattistarttia vuoden. Seuraavaksi aion ryttylään opiskelemaan raamattua ainakin vuodeksi. Jos sieltä löytyisi kehittävämpiä vastauksia ja kehittävämpiä kysymyksiä.
En tiedä onko se niin hienoa olla minäkään, kun paras kaveri on habbohotellista löytynyt pikkurikollinen joka haluaa hakata kaikki jotka vähänkin jotain sanovat. Tätäkin ystävää näen vain kerran pari vuodessa. Tuntuu, että hän on tähän mennessä ainoa jolle on oikeasti voinut puhua ja joka oikeasti ymmärtää. - eda
Hei! Tiedän tunteen itsekin olen yksin ei frendei ja masentunut. Olen sairastanut masennusta jo vuoden ja vähän päälle. :/ Masennus vei kaiken ystävän multa pois. :/ Ja itse lopetin koulun 10-luokka jäljeen, en enään jaksanut opiskella enkä halunnut, mutta nytten olen työssä ja yritän saada elämään kuntoon ja tapaan uusii ystäviä netis ikävä kyllä. :/
Olen ollut niin onneton, että kun erokin tuli vielä nii en jaksanut enää yhtään elämää. Masennus vie mun elämästä kaiken ilon ja onnen ja pelkään että kohtauksista lyön jotakin vielä, en osaa hillitä mun raivoa yhtään masennuksen takia. :<
Enkä myöskään jaksais tätä elämää joten koneella oon aina ja itken kaiken päivät. :/ Ja olen vielä 19-vuotias nuori naisenalku! - kissanminttu15
Mullakaa ei oo muutaku 4 kaveria ja poikaystävä, tuntuu ihanku kaikki muut vihaa mua :(
- ASDFZEWASEAEWAEAESER
NO KUINKA PALJON NIITÄ KAVEREITA PITÄISI OLLA?
- just me
ASDFZEWASEAEWAEAESER kirjoitti:
NO KUINKA PALJON NIITÄ KAVEREITA PITÄISI OLLA?
Sellainen ihminen ei ole menettänyt mitään, joka on kokenut suuren rakkauden tai tosi ystävyyden, mutta kaikki on hukassa siltä, joka on yksin. Vain se joka astuu oman minänsä kehästä ulos kohti sinää, löytää portin olemassaolon salaisuuteen.
On vain yksi keino yksinäisyyttä vastaan. Se on
RAKKAUS.
Se tunkeutuu kaikkien seinien läpi ja saavuttaa yksinäisimmänkin sydämen, jos se avautuu. - aku ankka
just me kirjoitti:
Sellainen ihminen ei ole menettänyt mitään, joka on kokenut suuren rakkauden tai tosi ystävyyden, mutta kaikki on hukassa siltä, joka on yksin. Vain se joka astuu oman minänsä kehästä ulos kohti sinää, löytää portin olemassaolon salaisuuteen.
On vain yksi keino yksinäisyyttä vastaan. Se on
RAKKAUS.
Se tunkeutuu kaikkien seinien läpi ja saavuttaa yksinäisimmänkin sydämen, jos se avautuu.hei nuoret te ootte nykysin aika surkeita, siis te sosiaaliset nuoret
mikää ei kiinnosta missään jutussa ei voi ponnistella niin että tulis hyväksi.
miksei
no ei se mitään
tää on teille masentujille
tulkaa vääntään tulkaa bokraan
teistä on ku, noista sosiaalisista, ei oo, ku niitte pitää tehä heti jotain muuta fantsumpaa
me kampailu-urheilijat jaksetaan ja uskalletaan painia homojenkin kanssa kun et tuo sitä homouttas esiin salilla
nää teevee stylisti homot oli perseestä
hakkaisin ne varmaan pimeellä
meillä on työkavereina paljon homoja ihan asiallisia tyyppejä ja tasapinoisia
niistä ei helpolla erota
nyky päivänä ketään ei kiinnosta ootko aivan sama mikä
ei vaan kiinnosta
muistaakseni kerran nuoruudessani kaveri tuumaili ku ei ollu herunut pimppaa 3vuoteen että onkohan hän piilohomo ja siksi vaistomaisesti hylkii naisia
sanoin sille että älähän hätäile katssos viellä miten sujuu ku muutat isompaan kaupunkiin
meni vuosi ja näin se kadulla käsikädessä ison tytön kaa
tais olla hetero
ihmiset on niin sekaisin 13-25v vanhoina
elämä muuttuu ja jos se on paskaa muuttuuse paremmaksi
jos elämä on kivaa jossakin vaiheessa se muuttuu hetkeksi paskaksi
aaltoliikettä
legioona
ranska - aku ankka
aku ankka kirjoitti:
hei nuoret te ootte nykysin aika surkeita, siis te sosiaaliset nuoret
mikää ei kiinnosta missään jutussa ei voi ponnistella niin että tulis hyväksi.
miksei
no ei se mitään
tää on teille masentujille
tulkaa vääntään tulkaa bokraan
teistä on ku, noista sosiaalisista, ei oo, ku niitte pitää tehä heti jotain muuta fantsumpaa
me kampailu-urheilijat jaksetaan ja uskalletaan painia homojenkin kanssa kun et tuo sitä homouttas esiin salilla
nää teevee stylisti homot oli perseestä
hakkaisin ne varmaan pimeellä
meillä on työkavereina paljon homoja ihan asiallisia tyyppejä ja tasapinoisia
niistä ei helpolla erota
nyky päivänä ketään ei kiinnosta ootko aivan sama mikä
ei vaan kiinnosta
muistaakseni kerran nuoruudessani kaveri tuumaili ku ei ollu herunut pimppaa 3vuoteen että onkohan hän piilohomo ja siksi vaistomaisesti hylkii naisia
sanoin sille että älähän hätäile katssos viellä miten sujuu ku muutat isompaan kaupunkiin
meni vuosi ja näin se kadulla käsikädessä ison tytön kaa
tais olla hetero
ihmiset on niin sekaisin 13-25v vanhoina
elämä muuttuu ja jos se on paskaa muuttuuse paremmaksi
jos elämä on kivaa jossakin vaiheessa se muuttuu hetkeksi paskaksi
aaltoliikettä
legioona
ranskatekis mieli hakata
heterotkin jotka leuhkii omaa heteroutaan isoon ääneen, samanlaisia paskoja ku ne stylisti homot
vittu oikeesti ei seksuaalisuus ole sellainen asia jota tarvii kuulluttaa megafonilla
ymmärrän ton tavallaan että ollaan niin helvetin homoja että varma
sama vähän ku kaupungin linnuilla ootteks kuullet kuinka lujaa ne aamuisin laulaa kaupungissa keväällä
pitää nääs saada äänensä kuuluun jotta käy flaksi
homoja on vähemmän ku heteroja joten pitää näkyä jotta kaikki oikeet homot tajuu yrittää
smaku naisilla pitää meikata ja värjätä jotta eroittuis massasta
- aloittaja..fdf
Oon onneksi nyt päässyt yli siitä että saanko joskus kavereita.
Oon tavallaan luovuttanut koko asian suhteen sillä en usko että tulen koskaan saamaan elämää mitä ihmiset kutsuvat normaaliksi joten en jaksa enään ajatella koko asiaa, oon jo niin tottunu oleen yksin että ajatus muiden ihmiset kanssa hengaamisesta tuntuu jo oudolta ja en osaa kuvitella itseäni enään sellaiseen tilanteeseen. Joten elelen päivä kerrallaan yksin 24/7 mut ei onneksi oo niin masis olo enään :)
En opiskele enkä tee mitään muutakaan joten ei tarvitse ahdistua siitä että näkisi kun muut ihmiset pitävät hauskaa kavereidensa kanssa. Joten ihan hyvä näin.
Kaikki ei kai oo tarkotettu saamaan kavereita, mä taidan olla yks niistä.- semakejostain
Totta, valitettavasti jotkut on vaan luotu kulkemaan yksin... Ite tuumailin näin ja yksi päivä löysin hyvän ystävän kun aloitin ammattikoulun sähkölinjalla. Sieltä sitten tuli monta hyvää kaveria ja niitten kautta tämän aikainen nainen jonka kanssa olen kihloissa
- simo.h
Vähän sama juttu. Mut oon 15 ja ihan hetero, koulua käyn aina ja siellä on kavereita joitten kanssa tulee aina koulussa ja koulumatkalla juteltua mutta vapaa aikana heitä ei oikeen tunnu mun seura kiinnostavan....
ja uusiin ihmisiin on yleensä vaikee tutustua keskustelu menee suunnilleen näin: "-moi -terve" ja sit ei millään vaan keksi mitään sanottavaa.... noloa tuo :S- 6+20=?
Jees, kohtalontovereita. Oon 19-vuotias tyttö, lukio on loppumaisillaan ja pitäisi päntätä yliopistojen pääsykokeisiin. Koulun loputtua sosiaalinen elämäni on kuihtunut lähes kokonaan, päivät olen vain koneella yömyöhään saakka, nukun pitkään ja syön mitä sattuu. Mikään ei kiinnosta, kaikilla muilla tuntuu kuitenkin olevan jotain tekemistä. Olen aina ollut vähän yksinäinen susi ja pelkkä kavereiden kanssa hengailu jossain kaupungilla on ihan hämmentävä kokemus, ihan liian normaali kokemus tällaiselle. Lukion kolmosvuonna kuitenkin olin enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, kun oli kaikkia abijuttuja, mutta nyt kun ketään ei näe koskaan, olen niin perkeleen yksin yksin yksin. Joku sanoi, että yksinäisyyteen auttaa RAKKAUS, joo, olen ollut aivan uskomattoman ihastunut yhteen poikaan, mutta siihen sekin sitten jäi, kun en näe häntä enää. Miten tällaisestakin kehästä oikeen pääsee, elämässä ei ole pänttäyksen lisäksi mitään sisältöä ja kesätöitäkään ei ole ja joutuu kuluttamaan aikaansa vaan ruikuttamalla jonnekin suomi24:n palstalle? Vosipa hypätä semmoset 10 vuotta elämässään eteenpäin, olen niin väsynyt tähän loputtomaan paikkansa hakemiseen ja siihen, ettei yhtään tiedä, mitä elämällään tekisi.
- ....
no ihan sama mulla
- evl.
Mul on samanlaista, oon myös 15v (tyttö) ja koulus on kavereita mutta vapaa-ajalla ei niinkään.. :s
- klo00.00
evl. kirjoitti:
Mul on samanlaista, oon myös 15v (tyttö) ja koulus on kavereita mutta vapaa-ajalla ei niinkään.. :s
Siis onko teidän ongelma se että ihmisten kanssa hengailu vaan tuntuu oudolta tilanteelta? Siis ettekö viihdy esim. kavereiden kanssa kaupungilla jne? sillä jos ihan tosissaan seuraa haluaa, niin kyllähän sitä löytää. :O
- piristystipu
klo00.00 kirjoitti:
Siis onko teidän ongelma se että ihmisten kanssa hengailu vaan tuntuu oudolta tilanteelta? Siis ettekö viihdy esim. kavereiden kanssa kaupungilla jne? sillä jos ihan tosissaan seuraa haluaa, niin kyllähän sitä löytää. :O
Kääntäkää elämässä uusi sivu.
-Aloita uusi harrastus, koska sieltä saa aina hyviä kavereita.
-Mene bilettämään ja pidä muutenkin hauskaa.
-OPISKELKAA se ammatti oikeasti siihen ei mene kuin pieni aika koko elämään verrattuna!
-Älkää missään nimessä tehkö itsemurhaa, se ei auta mitenkään.. Vaan pahentaa asioita!
-Soita rohkeasti tutuille ihmisille ja hengaa niitten kanssa ja tee niistä kavereitasi.
-Leirit, seurakunnan illat, harrastukset, shoppailu jokin asia aina yhdistää ihmisiä.
-Nettiyhteisöt esim. facebook, IRC-Galleria on ainekin parantanut minun sosiaalista elämää.
-Älä ole nörtti äläkä sohvaperuna, mene ulos, nauti hienosta ilmasta. KOSKA koskaan ei tiedä mitä ilmastollemme tulee tapahtumaan.
-Piristy! Älä murjota. Laita vaikka stereot täysille ja ala jammailemaan.. Se piristää ;)
-Harrasta säännöllistä urheilua, urheilu teettää hyvää mieltä. (tutkittu asia)
-Oletko harkinnut lemmikkieläintä..? Kissa, koira, kani... Lemmikit aina piristävät ja pitävät seuraa.
Tietysti lemmikin hankinta vaatii suunnittelua ja vastuuta. (ja rahaa)
Tässä oli hieman ohjeita elämäsi ehostamiseen ! IHMINEN ELÄÄ VAIN KERRAN. NAUTI YHDESTÄ ELÄMÄSTÄSI! :) PIRISTY! - 1121123911242
piristystipu kirjoitti:
Kääntäkää elämässä uusi sivu.
-Aloita uusi harrastus, koska sieltä saa aina hyviä kavereita.
-Mene bilettämään ja pidä muutenkin hauskaa.
-OPISKELKAA se ammatti oikeasti siihen ei mene kuin pieni aika koko elämään verrattuna!
-Älkää missään nimessä tehkö itsemurhaa, se ei auta mitenkään.. Vaan pahentaa asioita!
-Soita rohkeasti tutuille ihmisille ja hengaa niitten kanssa ja tee niistä kavereitasi.
-Leirit, seurakunnan illat, harrastukset, shoppailu jokin asia aina yhdistää ihmisiä.
-Nettiyhteisöt esim. facebook, IRC-Galleria on ainekin parantanut minun sosiaalista elämää.
-Älä ole nörtti äläkä sohvaperuna, mene ulos, nauti hienosta ilmasta. KOSKA koskaan ei tiedä mitä ilmastollemme tulee tapahtumaan.
-Piristy! Älä murjota. Laita vaikka stereot täysille ja ala jammailemaan.. Se piristää ;)
-Harrasta säännöllistä urheilua, urheilu teettää hyvää mieltä. (tutkittu asia)
-Oletko harkinnut lemmikkieläintä..? Kissa, koira, kani... Lemmikit aina piristävät ja pitävät seuraa.
Tietysti lemmikin hankinta vaatii suunnittelua ja vastuuta. (ja rahaa)
Tässä oli hieman ohjeita elämäsi ehostamiseen ! IHMINEN ELÄÄ VAIN KERRAN. NAUTI YHDESTÄ ELÄMÄSTÄSI! :) PIRISTY!Hyviä ohjeita, mutta oletko varma tästä kohdasta? "-Älkää missään nimessä tehkö itsemurhaa, se ei auta mitenkään.. Vaan pahentaa asioita!". Olettaen että kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoisuutta, on tuo kyseinen vaihtoehto paras mitä syvästi masentunut ihminen voi kokea. En suosittele tietenkään kellekään itsemurhaa, mutta jos on esimerkiksi 10 vuotta uinut syvässä paskassa eikä ole näiden vuosien aikana kokenut mitään valonpilkahdusta, tai toivoa paremmasta, niin se voisi olla harkitsemisen arvoinen idea.
Toki erikseen nämä teiniängstit, siis tämä tuntuu olevan tänä päivänä muotia, että siinä 15-20 ikävuoden korvilla ollaan niin masentunutta että ei tuu mitään. Silloin ei auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa elämäänsä totaalisesti. Säälittävää ei ole olla masentunut tai sosiaalisesti hylkiä, vaan säälittävää on ryömiä itsesäälissä ja kerjätä netissä anonyymina pisteitä.
- shackles^
Aloittaja sais heittää messenger-osoitteensa tänne jos vielä seurailee ketjua. :)
- miklklsk
Niimpä!
- niimb
Mullon vähän sama ongelma. Oon aina ollu tosi ujo ja muistan jo päikkäristä et kavereita ei ollu. Sit myöhemmin ku menin kouluun nii tutustuin kyl uusiin ihmisiin, mut koulun ulkopuolella ei ollut minkäänlaista sosiaalista elämää. Kesät ja vapaa-aika meni jo ala-asteella koneella istuen. Yläasteella tilanne ei juuri muuttunut.
Viime kesä oli huomattava poikkeus ja sillon ensi kertaa uskalsin olla ihmisten kanssa. Kaiholla sitä muistelen. Viime syksynä muutettiin kuitenki uudelle paikkakunnalle ja nyt tää on taas tätä. Koulun lisäks mun elämä on yhtä ku tietokone ja nytte kesälomalla ku ei oo kouluu nii oon istunu melkei kaikki päivät sisällä koneella enkä oo muutenkaa jaksanu välittää oikee mistää.
Vanhat ystävät ei juuri pidä yhteyksiä tai kysele kuulumisia ja tunnen muutenki mokanneeni ihmissuhteissa ja uusien ihmisten kanssa sen verran että en viitsi enää ees yrittää tutustua kehenkään. Oon alkanu aatella et ei aikasempia kavereitakaan oikeesti oo koskaan kiinnostunu. Häpeän itseäni ja itsetuntoni ja itseluottamukseni ovat tällä hetkellä ihan nollassa.
Ja näin kun näistä nyt kirjoitin niin huomasin että kuulostanpa aika säälittävältä... - Alone...
Eipä mullakaan niitä kavereita hirveenä oo ikinä ollut. Koskaan ei oo ollu sellasia ns. ystäviä, joille vois puhua syvällisiä. Useimmiten ihmissuhteet on katkennu ja kulunu ajan myötä...oon lukion toisella, ja vaikka koulussa onkin satunnaisia juttelukavereita, ei niistä saa syvällistä juttuseuraa tai vapaa-ajalle kavereita...
Suurin osa asuu toisella paikkakunnalla tai sitten heillä on koulun ulkopuolella vanhoja kavereita, joita minulla ei juurikaan ole...en ole koskaan ollut mikään suosittu, ala- ja yläasteella olin koulukiusattu, joka teki musta ujon, enkä uskalla lähestyä ihmisiä, koska pelkään että heitä ei kiinnosta.
Koulun ulkopuoliset kaverit asuu kaukana, eikä ne ikinä pidä muhun mitään yhteyttä, jos en ole itse aktiivinen. Rasittavaa pitää yksipuolisesti suhdetta kasassa...
Nyt ootan että lukio loppuu, tekis mieli lähteä jonnekkin oikein kauas, tuntuu vaan pahalta aina olla itsekseen. - MASENTUNU 17W
Mulla on sama homma , en jaksa elää enään eikä siihen ole mitään syytä . Yritä puhuu niin mäkin mut mulle ei auta mikään. Oon ite lesbo,
- eihyvääpäivää122
Vähän sama homma mulla, tosin mulla on tyttökaveri ja kourallinen muitaki kavereita... Tosin nämä mun kaverit on kaikki lapsuudesta asti olleet tuttuja, eli en ole saanut aikaan yhtään pitävää kaverisuhdetta noin 8 vuoteen.
Se mikä saa raivon partaalle on, että tunnun olevan heille ilmaa... He eivät juuri ikinä soita tai tunnu olevan kiinnostuneita esim baari illoista vaikka kuinka koetan pitää yhteyttä ja tämä saa aikaan suuremman luokan vtutusta kun en aina jaksaisi hengata tyttökaverin kanssa pelkästään.
Ja joku kertoi ylempänä vinkkejä yksinäisyyden poistamiseksi... En nyt halua olla pessimisti mutta...
-Aloita uusi harrastus
--- hieman vaikea pienemmällä paikkakunnalla jossa ei tyyliin mitään tarjontaa
-Mene bilettämään ja pidä muutenkin hauskaa.
-- entä jos ei ole ketään kenen kanssa?
-OPISKELKAA se ammatti oikeasti siihen ei mene kuin pieni aika koko elämään verrattuna!
-- opiskelut loppu
-Soita rohkeasti tutuille ihmisille ja hengaa niitten kanssa ja tee niistä kavereitasi.
-- EI OLE "TUTTUJA"
-Leirit, seurakunnan illat, harrastukset, shoppailu jokin asia aina yhdistää ihmisiä.
-- sanonko mitä. en ainakaan itse täysi ikäisenä kehtaa mennä millekkään leireille saati seurakunnan iltoihin
-Nettiyhteisöt esim. facebook, IRC-Galleria on ainekin parantanut minun sosiaalista elämää.
-- paha tavata ihmisiä jos ei tunne ketään
-Älä ole nörtti äläkä sohvaperuna, mene ulos, nauti hienosta ilmasta. KOSKA koskaan ei tiedä mitä ilmastollemme tulee tapahtumaan.
-- ei sinänsä kyllä helpota yksinäisyyttä
- mushrooom
mulla on täysin sama tilanne, tosin oon 12 vuotias. mulle todettiin joku aika sitte masennus ja käyn psykologilla, koulupyskologilla ja perheterapeutilla. kuulostaa tosi säälittävältä et 12 vuotias tulee tänne valittamaan että elämä on paskaa, mut mua ei kiinnosta mitä mieltä ihmiset on mun iästä.
mulla on vaan kaks kaveria, mut joskus tuntuu siltä et menetän neki kohta, koska me ei olla juurikaan missään tekemisissä enää. koulussa kaikki tuntee mut, koska oon erilainen. oon se musta läntti kaikkien keskellä, jonka kaikki huomaa ensimmäisenä. oon muiden mielestä tosi outo ja siks musta puhutaan hirveesti paskaa.
kotona ei mee yhtään paremmin. me riidellään porukoitten kanssa melkeen joka päivä. kaikki mitä mä teen, on väärin. en saa mistään kehuja. jos esim. oon siivonnu olohuoneen ilman et mua on pyydetty, ne ei sano mulle mitään, mut jos jätän sen siivoamatta ni sillon mulle huudetaan. mun vanhemmat syyttää mua ihan kaikesta. joskus mun äiti haukkuu mut ihan pystyyn, ja mun isä on kuristanu mua muutaman kerran, koska oon lyöny sitä. tiiän et on väärin käyttäytyä porukoita kohtaan niin miten mä teen, mut kukaan ei usko sitä. en pysty puhumaan mun vanhemmille mun ongelmista, koska en enää luota niihin. ne on kertonu jotain juttuja sukulaisille mitkä on ollu mulle salaisia. joskus kuulen niitten puhuvan illalla että mun mielentila vaikuttaa niitten parisuhteeseen.
sitte kaiken lisäks tajusin n. 3 kuukautta sitten et oon bi, eli tykkään tytöistä ja pojista. kukaan ei tiedä sitä, koska en todellakaan uskalla kellekkään kertoa, eikä mulla kyl oo ketään kelle voisin kertoa.. ja tätä tilannetta tietenki pahentaa se, että kaikki ihmiset mun ympärillä puhuu tosi rasistisesti homoista ja lesboista. tekee tosi kipeetä pelkkä ajatuskin siitä, millasta mulla olis jos muut tietäis.
sit mielä mun itsetunto on suoraan sanoen paska. oon tyttö, ja itteni mielestä tosi ruma ja läski. ja kaiken huipuks en haluais ees olla tyttö. se painaa mun mieltä aina, miten väärin se on, et yleensäkään synnyin. yritän olla mahdollisimman poikamainen. skeittaan ja teen muita poikien juttuja. roikotan housuja ja käytän poikien vaatteita aika paljon. en oikeen viihdy tyttöporukassa, en tiiä mistä se johtuu, mut pojat on jotenki luontevampaa seuraa. nykyään mulla on jo niin poika olo, et seurustelu pojan kanssa kuulostaa jopa oudommalta ku suhde tytön kanssa.
toivottavasti tää helpottaa sun mieltä, et mulla on ihan yhtä vaikeeta ku sulla :') - aloittaja...
Nyt oon koulussa opiskelemassa ja on jopa kavereitakin ainakin koulussa ja jotku on lisänny mun mesen jne, ja on tullu juteltua niitten kans paljon mutta en mielestäni ansaitse kavereita ja minusta tuntuu että olen vain tiellä.
Mut silti mun masennus vaan pahenee koko ajan, en näe itseäni enään ihmisenä enkä omista minkäänlaista itsetuntoa enään, tunnen itseni täysin arvottomaksi ja toivottomaksi enkä edes osaa olla onnellinen enään, opiskelukin tuntuu niin turhalta sillä en yksinkertaisesti näe itselläni onnelista tulevaisuutta, mikään asia ei saa minua enään iloiseksi, elämä on niin pilalla että siitä on mahdoton saada mitään aikaiseksi, opiskelu tuntuu vievän vähäisetkin energiat mitä on jäljellä ja sitä ei todellakaan ole paljoa, toivon että kuolisin niin ei tarvisi kärsiä, miksi elämän pitää olla niin vaikeaa?
Haluaisin lopettaa koulun ja olla loppuelämäni yksin ilman minkäänlaista sosiaalista elämää sillä kaikki tuntuu niin hankalalta, ihmisten kanssa oleminen on niin vaikeaa sillä en juuri keksi edes sanottavaa ja kaikki tuntuu niin teennäiseltä.
Ikääkin on jo kohta 19v ja en edes tunne itseäni nuoreksi, välillä tuntuu että olen henkisesti joku zombie, elämässäni ei ole koskaan tapahtunut mitään minkä vuoksi voisi olla iloinen.- susan1231
moi, aivan kuin mä oisin ton kirjoittannu paitsi et oon tyttö. Ihan samanlaisia fiiliksiä täälläkin, ollu jo pari kolma vuotta. Kavereita kyl koulus on muttei niinkään vapaa-aikana, ja siinähän tulee ain joka vkl ajateltua et muut pitää hauskaa ja ihte kyyhötän kotona. En oo ujo mut "rauhallinen" ja jos juttua tulee nii sit mua ei saa mitenkään hiljaseks. Joskus pari kertaa kk tulee kauheita itkukohtauksia ku aattelen tätä mun säälittävää elämää ja oon ihmetelly miten oon selvinny nää 18v. Kyllähän niitä hyviä päiviä tulee mut aikas harvoin, ja kouluski tuntuu et kaikki puhuu paskaa kun selän kääntää. Ehk oon liian vainoharhanen, mutten voi sille mitään.
täs on mun sähkäri jos oot viel kuulolla niin ois kiva jutella tai jotain. [email protected] - MorningStar11
susan1231 kirjoitti:
moi, aivan kuin mä oisin ton kirjoittannu paitsi et oon tyttö. Ihan samanlaisia fiiliksiä täälläkin, ollu jo pari kolma vuotta. Kavereita kyl koulus on muttei niinkään vapaa-aikana, ja siinähän tulee ain joka vkl ajateltua et muut pitää hauskaa ja ihte kyyhötän kotona. En oo ujo mut "rauhallinen" ja jos juttua tulee nii sit mua ei saa mitenkään hiljaseks. Joskus pari kertaa kk tulee kauheita itkukohtauksia ku aattelen tätä mun säälittävää elämää ja oon ihmetelly miten oon selvinny nää 18v. Kyllähän niitä hyviä päiviä tulee mut aikas harvoin, ja kouluski tuntuu et kaikki puhuu paskaa kun selän kääntää. Ehk oon liian vainoharhanen, mutten voi sille mitään.
täs on mun sähkäri jos oot viel kuulolla niin ois kiva jutella tai jotain. [email protected]ihan pakko oli kirjoittaa tänne : D
mun mielestä yksinäisyys ei ole oma vika. monissa tapauksissa se varmaan johtuu siitä, että joku toinen haluu olla kova/suosittu. Ei todellakaan ole oikein, että joku joutuu kärsimään siitä, että yksi wannabe- teinix luulee tulevansa suosituksi pilkkaamalla muita. Se on julmaa, ja paranemiseen voi mennä kauan aikaa. Milloin ne tajuu sen? Ja vaikka olisi kuinka yksin, siitä ei saa olla surullinen, tai aletaan kutsua emoksi ym. kokemusta löytyy.
Nimimerkillä "joku taas ajattelee liikaa". - i_m
MorningStar11 kirjoitti:
ihan pakko oli kirjoittaa tänne : D
mun mielestä yksinäisyys ei ole oma vika. monissa tapauksissa se varmaan johtuu siitä, että joku toinen haluu olla kova/suosittu. Ei todellakaan ole oikein, että joku joutuu kärsimään siitä, että yksi wannabe- teinix luulee tulevansa suosituksi pilkkaamalla muita. Se on julmaa, ja paranemiseen voi mennä kauan aikaa. Milloin ne tajuu sen? Ja vaikka olisi kuinka yksin, siitä ei saa olla surullinen, tai aletaan kutsua emoksi ym. kokemusta löytyy.
Nimimerkillä "joku taas ajattelee liikaa".Mun mielestä yksinäisyys ON OMA VIKA. Voitko muka syyttää jotakin muuta siitä että olet yksin? Kuulostaa hullusta pelkkä ajatuskin. Kun joku kysyi tuletko tänne tekemään sitä ja tätä sanoitko ei? Kun joku puhui jostakin änkesitkö mukaan melkein kuokkavieraana ja osoittauduit koko illan hauskuuttajaksi vai ajattelitko ei?
On jokaisen oma vastuu hankkia ihmissuhteita jos niitä haluaa. Ei ne ole mikään perusoikeus joka kuuluu kaikille. Elämässä ei saa sitä minkä haluaa, elämässä saa kaiken minkä ottaa. - Kotikonstit
i_m kirjoitti:
Mun mielestä yksinäisyys ON OMA VIKA. Voitko muka syyttää jotakin muuta siitä että olet yksin? Kuulostaa hullusta pelkkä ajatuskin. Kun joku kysyi tuletko tänne tekemään sitä ja tätä sanoitko ei? Kun joku puhui jostakin änkesitkö mukaan melkein kuokkavieraana ja osoittauduit koko illan hauskuuttajaksi vai ajattelitko ei?
On jokaisen oma vastuu hankkia ihmissuhteita jos niitä haluaa. Ei ne ole mikään perusoikeus joka kuuluu kaikille. Elämässä ei saa sitä minkä haluaa, elämässä saa kaiken minkä ottaa.Nykymaailma on kova. Pitää olla terve, kaunis, muodikas tms. ollakseen toisten suosiossa. Monet valitsevat ystäväpiiriinsä vain niitä, joilla on joitakin ominaisuuksia, joista heidän piireissään hyötyy. Todellista ystävyyttä on kovin vähän, sellaista, jossa puhutaan muutakin, kuin pintaliitoa.
Ei ole helppoa asua kaupungissa ja olla päivät ja yöt ihan yksin. Nettiseura ainoa ihmiskontakti.
Sinua, joka olet yksinäinen, ja masentunut, työtön: Olisiko asiallista laatia jonkinlainen kirjallinen runko päivälle, jota voisi alkaa vähin erin toteuttaa. Esim. Herätys klo 11. Hampaiden pesu. Aamupalan valmistus, (kahvi, muroja, hedelmä, tms.). Pieni ulkoilulenkki, vaikka vain puoli tuntia. Ruokaostokset päivän ateriaa varten, (sen mukaan miten on taitoja/kapasiteettiä). Netillä voi toki viipyä vähän aikaa, mutta, jos on kovasti koukussa, onkin jo vaikeampaa. Rahalaskelmat, laskujen maksut ja tulojen seuranta. Asunnon siivousta, järjestelyä. Puhelu jollekin sukulaiselle tai tutulle. JNE. Tsemppiä! - Bimbomgllllll
Kotikonstit kirjoitti:
Nykymaailma on kova. Pitää olla terve, kaunis, muodikas tms. ollakseen toisten suosiossa. Monet valitsevat ystäväpiiriinsä vain niitä, joilla on joitakin ominaisuuksia, joista heidän piireissään hyötyy. Todellista ystävyyttä on kovin vähän, sellaista, jossa puhutaan muutakin, kuin pintaliitoa.
Ei ole helppoa asua kaupungissa ja olla päivät ja yöt ihan yksin. Nettiseura ainoa ihmiskontakti.
Sinua, joka olet yksinäinen, ja masentunut, työtön: Olisiko asiallista laatia jonkinlainen kirjallinen runko päivälle, jota voisi alkaa vähin erin toteuttaa. Esim. Herätys klo 11. Hampaiden pesu. Aamupalan valmistus, (kahvi, muroja, hedelmä, tms.). Pieni ulkoilulenkki, vaikka vain puoli tuntia. Ruokaostokset päivän ateriaa varten, (sen mukaan miten on taitoja/kapasiteettiä). Netillä voi toki viipyä vähän aikaa, mutta, jos on kovasti koukussa, onkin jo vaikeampaa. Rahalaskelmat, laskujen maksut ja tulojen seuranta. Asunnon siivousta, järjestelyä. Puhelu jollekin sukulaiselle tai tutulle. JNE. Tsemppiä!Mun asiat on viel pahemmin, toivon et mul ois pelkästään tollane ongelma ku sulla. Joooo, meet vaa ulos. Näin mäki pärjään (= Vietin koneel pari vuotta sisäl ku menetin kavereit ku me muutettii, mut nykyää meen ulos, Se piristää (: Masennut enemmän jos oot sisäl koko ajan. Ulkon on kivempaa ja kaikkee muuta. Ulkona voit juosta, tavata kavereit, mee vaik shoppailee taij jotai. Tai syömää jonnekki ravintolaa yksinkin tai kahvilaa? Oo niinku muutki ihmiset, tarttet muuttaa vaa asennettas. Jos haluut lisää kavereit ni tutustu niihi vaik netissä. Kaikki on hyvinnnnnn sulla! =) Onneaa
- mitäeeshaluatte.com
Minusta tuntuu, ettei suurin osa tämän ketjun valittajista edes halua saada ongelmiinsa ratkaisuja. Teille on syntynyt joku ihme kuva päähänne siitä, millainen ystävän pitäisi olla, ja kun sellaista nyt teille ei ole, olette ihan sairaan yksinäisiä. Tai sitten te olette totuttautuneet sihen, että ryvette vain kotona yksin itsesäälissä, ettekä edes tahdo auttaa itseänne. Ja no ihan ääri tapauksissa jotkut eivät tunnu edes haluavan ihmisseuraa, vaan tahtovatkin olla yksin.
Miksi te oikeasti täällä nyt sitten valitatte, jos teillä on noin selkeää se, ettette halua tilannettanne muuttaa? Onko tämä nyt vain tällaista elämäntarina vuodatusta, johon kenenkään ei kuulukaan vastata tai puuttua?
Mielialahäiriöt johtuvat lisäksi todella usein fyysisistäkin tekijöistä. Muistakaahan siis kaikki syödä terveellisesti ja monipuolisesti, ja liikkukaa riittävästi, niin mielikin kirkastuu.- aloittaja....
Helppohan se on sanoa mutta kun on ollut usean vuoden täysin syrjäytynyt ja ei ole minkäänlaisia sosiaalisia ihmiskontakteja niin tilanteestamon mahdotonta päästä pois vaikka kuinka haluaisi on helppo sanoa että menee vaan ulos mutta et voi tietää millaista on kun ei ole ollut vuosiin elämää
- NIINMITÄTEHALUATTE?!
aloittaja.... kirjoitti:
Helppohan se on sanoa mutta kun on ollut usean vuoden täysin syrjäytynyt ja ei ole minkäänlaisia sosiaalisia ihmiskontakteja niin tilanteestamon mahdotonta päästä pois vaikka kuinka haluaisi on helppo sanoa että menee vaan ulos mutta et voi tietää millaista on kun ei ole ollut vuosiin elämää
"ei oo ollu vuosiin elämää". No onhan ollut. Käytätte sen vain väärin. Kyllähän kuka vain voi jäädä kotiin istumaan ja syrjäytyä yhteikunnasta. ihan yhtälailla jokainen voi hankkia kavereita, harrastuksen, lemmikin, ihan sama! Kukaan vaan ei tule teitä kotoa hakemaan. Teidän pitää itse hakea "apua", jos ette ole tyytyväisiä elämäänne. Jokainen on täysin oman itsensä ja oman elämänsä herra. Ja jos oikeasti joku ulos meneminen tuntuu mahdottomalta, niin kannattaisiko hankkiutua ihan ammattihoitoon? Täällä on ihmisiä jotka ihan oikeasti haluavat teitä auttaa ja on ihmisiä jotka oikeasti haluaisi teidät tuntea. Jos olette oikeasti sosiaalisesti rajoittunut, niin kannattaa hankkiutua siitäkin ihan ammattilaisen juttusille. Miksi te jäätte yksin? Onko itsesääli oikeasti noin mukavaa??
- aloittaja........ö.
NIINMITÄTEHALUATTE?! kirjoitti:
"ei oo ollu vuosiin elämää". No onhan ollut. Käytätte sen vain väärin. Kyllähän kuka vain voi jäädä kotiin istumaan ja syrjäytyä yhteikunnasta. ihan yhtälailla jokainen voi hankkia kavereita, harrastuksen, lemmikin, ihan sama! Kukaan vaan ei tule teitä kotoa hakemaan. Teidän pitää itse hakea "apua", jos ette ole tyytyväisiä elämäänne. Jokainen on täysin oman itsensä ja oman elämänsä herra. Ja jos oikeasti joku ulos meneminen tuntuu mahdottomalta, niin kannattaisiko hankkiutua ihan ammattihoitoon? Täällä on ihmisiä jotka ihan oikeasti haluavat teitä auttaa ja on ihmisiä jotka oikeasti haluaisi teidät tuntea. Jos olette oikeasti sosiaalisesti rajoittunut, niin kannattaa hankkiutua siitäkin ihan ammattilaisen juttusille. Miksi te jäätte yksin? Onko itsesääli oikeasti noin mukavaa??
Siis tilanne on jatkunut jo vuosia ja todellakin on tullut yritettyä päästä mukaan joukkoon mutta palkkioksi on saanut vaan haukkuja. Ymmärtäisin sen jos olisin inhottava. ilkeä. tai ylimielinen mutta kun en ole.
Oon aina kiltti muita kohtaan ja en koskaan puhu edes paskaa muista.
Ja kerran kävin psykiatrin juttusilla koulussa ja arvaa mitä? Tämä kyseinen psykologi haukotteli ja katseli kelloa koko istunnon ajan ja sitten lopussa kysyi inhottavalla tavalla ettö haluanko uuden ajan.
Kavereita on mahdoton hankkia jos niitä ei ole jo ennestään.
Ja sanotaanpa että menisin johonkin baariin istumaan yksin ja joku tulis jutteleen ne varmaan lähtis nopeesti menee ku selvii että on masentunut luuseri jolla ei ole elämää eikä tulevaisuutta eikä edes haaveita. ihan oikeesti kuka haluais vaivautua olemaan tälläsen kaveri. ei kukaan. - ewFGAWESRFGR
aloittaja........ö. kirjoitti:
Siis tilanne on jatkunut jo vuosia ja todellakin on tullut yritettyä päästä mukaan joukkoon mutta palkkioksi on saanut vaan haukkuja. Ymmärtäisin sen jos olisin inhottava. ilkeä. tai ylimielinen mutta kun en ole.
Oon aina kiltti muita kohtaan ja en koskaan puhu edes paskaa muista.
Ja kerran kävin psykiatrin juttusilla koulussa ja arvaa mitä? Tämä kyseinen psykologi haukotteli ja katseli kelloa koko istunnon ajan ja sitten lopussa kysyi inhottavalla tavalla ettö haluanko uuden ajan.
Kavereita on mahdoton hankkia jos niitä ei ole jo ennestään.
Ja sanotaanpa että menisin johonkin baariin istumaan yksin ja joku tulis jutteleen ne varmaan lähtis nopeesti menee ku selvii että on masentunut luuseri jolla ei ole elämää eikä tulevaisuutta eikä edes haaveita. ihan oikeesti kuka haluais vaivautua olemaan tälläsen kaveri. ei kukaan.Ite olin koneel mut vaihdoin luokkaa mis oli vanhat frendit ja ne on hyvii tyyppei ja niitte kans jaksaa hengata vaik välil joku onki iha aasinperse sillä voi olla vain huono päivä
- DASAUTOaaa
Tämä on aika merkillistä, mutta kannattaa kokeilla, jos on uhrata 3 minuuttia aikaa. Lohikäärmeen vuosi, joka toivottaa sinulle menestystä ja onnea!
NOUDATA TARKASTI SÄÄNTÖJA - JOS FUSKAAT, TÄMÄ EI TOIMI JA TOIVOT ETTÄ ET OLISI KOSKAAN TEHNYT SITÄ!
Vain 3 minuuttia ja tulet hämmästymään! Henkilö, joka lähetti minulle tämän kertoi,että hänen
toiveensa toteutui jo 10 minuutin kuluttua. MUTTA ÄLÄ FUSKAA!!! Älä lue etukäteen, noudata vain sääntöjä järjestyksessä.
Ota esille kynä ja paperia: Kun sinua pyydetään valitsemaan nimi, valitse sellaisten henkilöiden nimiä, jota oikeasti tunnet ja laita mitä tulee ensimmäisenä mieleen!
1. Kirjoita ensin numerot 1-11 allekkain.
2. Kirjoita numeroiden 1 ja 2 viereen ihan mitkä tahansa luvut mitä päähän pälkähtää.
3. Kirjoita numeroiden 3 ja 7 viereen kahden vastakkaisen sukupuolen henkilön nimeä.
Älä katso etukäteen, silloin tulos on vaara!!!
4. Kirjoita numeroiden 4, 5 ja 6 viereen kenen tahansa nimet (esim.ystävät, perhe jne.).
Älä fuskaa tai tulet katumaan että teit sen!!!
5. Kirjoita neljän musiikkikappaleen nimet numeroiden 8, 9, 10 ja 11 viereen.
6. Ja nyt, toivo jotain.
Tulokset tulossa!
Tässä avain tähän kaikkeen:
1. Sinun pitää kertoa tästä viestistä niin monelle henkilölle kuin kohdassa 2 lukee.
2. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 3, on se jota rakastat.
3. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 7 on joku josta pidät kovasti mutta et oikein ota hänestä selvää.
4. Se kenestä välität eniten on kohdassa 4.
5. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 5 tuntee sinut erittäin hyvin.
6. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 6 tuo sinulle onnea.
7. Kohdan 8 melodia kuuluu yhteen kohdan 3 henkilön kanssa.
8. Kohdan 9 melodia taas on henkilölle kohdassa 7.
9. Melodia kohdassa 10 kertoo luonteestasi ja ajatuksistasi.
10. Ja kohdan 11 melodia on se joka kertoo asenteestasi elämään.
Nyt kopioi tämä itsellesi tunnin kuluessa siitä, kun olet sen itse lukenut.
Silloin toiveesi toteutuu.
Ellet kopioi käy päinvastoin kuin mitä toivoit.
Erittäin merkillistä, mutta se tuntuu toimivan!- Mwah ~<3
Heipatirallaa. Itse olen 20vuotias nainen. Opiskelen ja on minulla koulussa muutama kaveri joiden kanssa olen vain koulussa mutta kotona minulla on perhe, poikaystävä ja Koirani
- taivi
Mwah ~<3 kirjoitti:
Heipatirallaa. Itse olen 20vuotias nainen. Opiskelen ja on minulla koulussa muutama kaveri joiden kanssa olen vain koulussa mutta kotona minulla on perhe, poikaystävä ja Koirani
http://www.kyselynetti.fi/vastaa/?kohde=f5e6133
Tämän kyselyn tarkoituksena on edistää lasten ja nuorten fyysistä ja psyykkistä kasvua ja kehitystä. Tavoitteena on kehittää keinoja, joilla lasten ja nuorten kokema perheväkivalta ja/tai seksuaalinen hyväksikäyttö tulisi esille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä aiemmin kaltoinkohtelu tunnistetaan sitä vähemmän vahinkoa lapsen tai nuoren elämässä ehtii tapahtua.
Jakakaahan linkkiä eteenpäin, että kyselyn tulos olisi mahdollisimman kattava. - <3
Mwah ~<3 kirjoitti:
Heipatirallaa. Itse olen 20vuotias nainen. Opiskelen ja on minulla koulussa muutama kaveri joiden kanssa olen vain koulussa mutta kotona minulla on perhe, poikaystävä ja Koirani
Heiiii me ollaan samanlaisii :/
- Ninuskiii
Mwah ~<3 kirjoitti:
Heipatirallaa. Itse olen 20vuotias nainen. Opiskelen ja on minulla koulussa muutama kaveri joiden kanssa olen vain koulussa mutta kotona minulla on perhe, poikaystävä ja Koirani
Ihan ku mun kirjottama!:/ poikaystävä, perhe ja koira mutta ne kaverit....
- ketjun aloittaja..
Pakko taas kirjottaa tänne.
Taas kaikki menny pieleen opiskelin koulussa ja lopeti sen sillä masennus vei voiton taas. Ja taas sama tilanne kuin 2008 oon niin loppuunpalanut en juuri jaksa yrittää enään oon kokeillu saada kavereita mutta kukaan vaan ei anna mulle ees mahdollisuutta lisäsin facebookkiin kuvia pari kuukautta sitten ja edes sukulaiset eivät pyydä kaveriksi, oon niin yksin että en kestä tuntuu siltä että oon jo menettänyt järkeni kun en saa edes ajatuksiani kasaan enään ja en jaksa tehdä muuta kuin nukkua.
Tiedän että en pääse ikinä eroon tilanteestani eniten ärsyttää se että perheen takia pitää esittää suht normaalia omituisinta on se että he kaikki näkevät tilanteeni ja ovat kuin he eivät edes välitä, vai onko normaalia 19 vuotiaalle kundille että ei ole käynyt vuosiin ulkona tai tehnyt mitään sosiaalista.
Ymmärrän että ketään tuskin kiinnostaa mut kirjotin silti- APUASULLE :)
tsemppiä sulle :) Ihmiset on paskoja !!! Koko ihmiskunta on :/ Yritä hankkii oikeesti jotain harrastuksia ja eti elämääs muuta sisältöä. Kiinnostaaks sua musiikki,futis.. tai ihan mikä tahansa niin paneudu siihe!Harrastuksisst voi löytää samal kavereit :)Juhli ittekses elä täysil! Elämä on vain kerran elä se iha oikeesti sun koko elämä menee toho murehtimisee ja juttele psykologille tai jollekki :)
t:13 wee tyttö joka tietää tunteen :(
- ~yksinäinen~
Mulla on suunnilleen saman kaltainen tilanne.Olen ainoastaan 11.v! Vaikka on kesäloma en vain keksi mitään tekemistä.Nyhjötän joka päivä monta tuntia koneen ääressä.Mulla on kyllä kavereita mutta en viihdy heidän kanssa.Äitini on ehdottanut että menisin leireille yms. mutta en saa niiltäkään koskaan kavereita.Alan hetki hetkeltä masentua enemmän.Auttakaa!
- prkellee.
Oon mäkin ihan masentunu, ei tekemistä tai kavereita. Tekemistä kehittelen ja suunnitelmii on, jos vaikka irl uskaltaisin tutustuu ihmisii :D Mun on pakko ottaa itteeni niskast kii. Oon yrittäny ettii netist kavereita ja kaikki tääl valittaa yhyy oon niin yksinäinen mut ei koskaan kelpaa juttuseura :) Ei ne koskaan uskalla mitää, sori mut älkää tulko valittaa tänne tuhlaa muitten aikaa perkele jos ei juttuseura kelpaa!!
LOPETTAKAAAAAAAA VALITTAMINEN JOS EI JUTTUSEURA KELPAA!! - hkoer tmwejriojh jhk
mulla on sama tilanne
- asdfklöserktseöl
Keksikää tekemistä. Lukeminen on esimerkiksi hyvä kesäharrastus. Se myös täydentää maailmankatsomustanne.
- Highway Unicorn
Aloittajalle: Mä olen ysiluokkalainen (15 v) homo ja aika paljon samoi tuntemuksii mullaki on. Mulla ei oo yhtään ystävää. Koulussa on kavereita, mut ne on vaan kavereita, eikä mua kiinnosta olla niiden kaa vapaa-ajalla. Haluisin oikeita ystävii/ystävän, joka asuis lähellä ja jonka kaa haluis oikeesti viettää aika ja käydä jossain yms. Mullekin aina lähteminen jonnekin on tosi vaikeaa ja käyn nykyään harvakseltaan ulkona (lukuunottamatta koulun puitteissa tapahtuvaa ulkoiluu, niinku koulumatkat) Lomatkin kuluvat sisällä ja aika paljon koneella. Nettiystäviä on muutama, mut ne ei oo ihan sama asia, kuin lähellä asuva ystävä. En mä näe tossa sun kirjoituksessa mitään noloo. Itelläki aika paljo samanlaista ja meidänlaisii on varmasti paljo, valitettavasti =(
- -Beetle-
Vähän sama vika tälläkin päin, masentaa ja erakoidun :(
- hnngh
oho tää ketju vieläkin hengissä D: tuntuu niin säälittävältä kirjottaa tähän mut ihan sama. ite täytän kohta 15 ja tyttö ja muuten sama tilanne kun alottajalla mutta oon onneks koulussa ja pari ns kaveriiki siellä mut muuten kaikki vapaa-aika menee vaan koneella oloon. tiiän että pitäs vaan yrittää pitää yhteyttä noihin "kavereihin" mut on niin turhauttavaa ko kysyy esim johki ulos ni ei jaksa tai on muuta menoo joka vitun kerta että en jaksa enää ees yrittää. mua pelottaa mitä tästä tulee ko kouluki loppuu nyt vuoden päästä ni mulla ei oo mitään. kai täytyy pakottaa ittensä johki lukioon vaikkei kiinnosta vittuakaan mutta jos en mee mihkään ni masennun vielä enemmän. en tajuu mitä oikeen tapahtu ko menin yläasteelle, sitä ennen mulla oli aika paljon kavereita ja kaikkee ja si kaikki käänty ihan päinvastoin yhtäkkiä mut kai kaikki muuttuu vaan tässä iässä. tuntuu et oon ainoo kellä on tää tilanne mut onneks netistä löytyy samanhenkistä porukkaa ja jos ei ois nettiä niin oisin varmaan tappanu itteni jo. mun äiti ja isä on eronnu, muutettiin äitin ja isäpuolen kans kauemmas mun entisistä kavereista about vuos sitten ni seki on varmaa vaikuttanu tähän kaikkeen. oon niin kiitollinen mun yhelle nettikaverille kenet tapasin yhellä keskustelupalstalla reilu vuos sitte. oon saanu vuodattaa sille kaiken ja nyt puhutaan mesessä joka päivä kaikkee turhaa mut se on parasta mitä mun elämässä on tällä hetkellä :3
tuli hiukan pitkä teksti mut vuodatin tähän nyt pääpiirteet mun elämästä D: - <3
Mä oon 22 vuotias hyvin kaunis nainen, mutta mullakaan ei oo yhtään kavareita :(. Mulla kyl oli niitä muutama mutta muuttivat toisen maahan tai toisen kaupunkiin ja paras kaverini mites nyt sanois petti mua? Raha mul on ja saan ostaa kaiken maailamn merkkivaatteita ja meikkejä koska minulle ulkonäkö merkitsee paljon :/, mutta ne ei tuu käyttöksi koska mulla ei oo ketään, jonka kaa voisin hengailla ja mennä vaikka ulos! Itse en usko ett munlaisella naisella niitä ystäviä ei oo yhtään :( emmä tiiä naiset ei oikein tykkää munlaisest naisesta ja se mansentaa koska olen todella hyvä tyyppi enkä koskaan kelle mitään pahaa tehny. Josku kysyyn ihmisilt ett miksei kukaan puhu mulle tai lähesty?! ihmiset sanoo ett mä muka näytän liian ylimieliseltä vaikka en oo yhtään :(
- välillä väsyttääolla
Itse en ole yksinäinen siinä mielessä, että itselläni on kyllä muutama ystävä (tosin kaukana). Mutta koulussa olen aika yksinäinen. Ei ole minkään laisia ystäviä, korkeintaan hyvän päivän tuttuja joiden kanssa tunnilla on mukavaa rupatella ja ok tehdä ryhmä työtä. Muuten istun asuntolassa kaiket päivät yksin tietokoneen ääressä... Mikä alkaa maistumaan aina välillä puulta. Tuntuu että on mahdotonta saada täältä mitään seuraa.
Olen monasti yrtittänyt ja jopa luullut että seurani kiinnostaa, kunnes hoksaan että eipäs kiinnosta enään kun parempaa seuraa löytyy. Masentaa, en jaksa mitään ja väsyttää. Onneksi kohta on joululoma ja pääsee kotia koulun ilmoilta vanhempien luokse jahka silloin tulee puhtia taas vähäksiaikaa koulua käydä. Itse en keksi ulkona mitään tekemistä eikä yksin huvita edes mikään... En oikein tahdo saada koulussa ylimääräisiä hommia hoidettua vaikka kuinka yrittäisin niskasta nostaa. *huoh*.
Mutta tsemppiä sinulle! Toivottavasti löydät jostain voimia jatkaa elämääsi sekä löydät jostain ihmisiä tueksesi. Elämä kun on epäreilua ja kylmää aina välillä. Ei se auta kun purra hammasta ja mennä eteenpän jos muu ei auta. Mutta jokatapauksessa Hyvää joulua teille! - suicide
Minäkin olen yksinäinen, koulun lisäks ei oo mitää sosiaalista elämää. Koulussakin olen yhden kaverin kans, yläaste oltiin samalla luokalla nii tunnen sen sieltä. En juuri muiden kanssa oo tekemisissä koululla... Amiksessa siis olen ekaa vuotta opiskelemassa syksyllä 2011 alotin...
Koulu on kiinnostavaa ja se onkin mun koko elämä. Tietokoneella istun päivät, mulla ei oikeestaan ole kuin yksi kaveri jota en juuri ollenkaan tapaa, mesessä vaan puhun sen kanssa melko usein ja vuodatan sillekkin että miten masentunut oon...
Haluaisin kavereita mutta en tiedä miten mä niitä hankin. Ei oo harrastuksia, ei mitää kiinnostuksien kohteita, ei ketää kavereita kenen kanssa olla ja tutustua niistä uusiin kavereihin, mä oon koko ikäni (16v) ollut tämmönen... Alkaa kyllästyttää ja itsemurhakin jo pyörii mielessä. Paljon helpommalta tuntuisi vaan antaa olla ja mennä hautaan makaamaan niin ei tarvitsisi itkeä tännekään näitä ongelmia... Ja kaikki juhlapyhät, lomat, viikonloput ja arki-illatkin tuntuvat aivan toivottomilta kun ei minulla ole ketään kenen kanssa viettää aikaa, olen vaan koneella ja masennun päivä päivältä lisää....................
Ja olen yleensä niin suorasanainen, sanot asiat ja mielipiteeni täysin niinkuin ne on enkä pehmentele ollenkaan. Ja minua ei todellakaa kiinnosta muuttaa luonteenpiirteitäni, jos en kelpaa tällaisena niin sitten antaa olla. Minun puolesta saavat mennä sitten baariin ryyppäämään, minua kun ei päihteet kiinnosta alkuunkaan. Tuntuu vaan että kaikki minun ikäset harrastaa urheilua, pitävät kotibileitä... Urheilusta en saa minkäännäköstä mielihyvää, enkä nykysin enää juuri mistään. Ei vaan mikään kiinnosta ja masentaa niin ***** paljon että ei oo enää mitään järkeä...- viestin aloittaja...
Olen samaa mieltä, kavereita on ihan mahdoton saada kun ei tunne ketään, olen tämän ketjun aloittaja ja uskaltauduin viikko sitten menemään baariin en tosin juomaan sillä en juo, ja se oli todella huono idea, oli todella ahdistavaa olla yksin baarissa ja tuntui että olen kuin toiselta planeetalta. En taida enään yrittää..
Itselläkin on isoja vaikeuksia saada mitään aikaiseksi, en poistu kotoani koskaan ja jopa normaali asiat alkavat olla hankalia, olin koukussa world of warcraft nimiseen peliin sillä se oli ainoa asia joka toi sisältöä elämääni ja nyt kun lopetin sen ei ole mitään tekemistä, päivät menee siihen että mietin mitä järkeä on elää, tuntuu kokoajan siltä että olen täysin arvoton, en saa edes rahaa mistään ja olen jo 20v, en halua apua mistään sillä en usko että ansaitsen apua, ja olen jo niin masentunut että en usko että voin enään olla onnellinen, mieleni on niin syvällä synkkyydessä että sieltä ei pois pääse enään.
Tunnen itseni 75 vuotiaaksi ja tuntuu kuin olisin jo elänyt elämäni.
Sinulla on se etu että opiskelet vielä joten sinulla on vielä mahdollisuus saada sosiaalistä elämää.
Ei kannatta vajota syvemmälle masennukseen, jopa läheisesi kyllästyvät siihen ja antavat asian olla, omat sisareni ei edes puhu minulle enään ja viimeksi näin ne puoli vuotta sitten.
- asian vierestä?
http://mielenkiemurat.blogspot.com/ täältä apua tähän asiaan?
- umppalumppahippi
Ei niitä nyt Suomi24:stä löydy. Perse penkistä ylös ja ettimään niitä kavereita.
- Yks1nä1n3n
Ite 21v ja kavereita 0 on alkoholiongelmaa ja masennusta ollu 14 vuotiaasta. En harrasta mitään, koska esim. salillakäymiseen ei olis varaa ja ulkona käveleminen lähinnä ahdistaa. Välillä tosin käyn kävelemässä ku meinaa pää hajoo. Lukemisee keskittyminen on aivan mahdotonta, joten katon vaa leffoja. On vaa sellasia hyvänpäiväntuttuja, jotka käyttää vaa hyväksee ja niitäki näkee max 1 krt kk. Olen bi. Käyn koulussa ja satunnaisesti töissä, asun yksin ja rahaa ei oo melkeen ikinä. 3 vkoa sitte exä sano puhelimessa, et ei meidän oo enää järkeä nähä kun ei tästä mitään tuu. Oon viettäny tosi paljon aikaa 4 seinän sisällä ja melkee pelottaa nähä ihmisiä ja koululla hävettää kun oon niin epäsosiaalinen, että en vaan keksi mitään sanottavaa. Välillä onnistun muodostamaa muutamien lauseiden keskusteluita. Oon jotenki niin tipahtanu kelkasta.. En tiedä älypuhelimista, wowista tai angry birdistä yms.. Oon ihan normaalinnäkönen, jotku sanonu söpökski, varsinki homot... Ne ei vaa sytytä niin paljoo.. Aina ku jotai asioita pitäs hoitaa ni alkaa vaa ahdistaa, esim. vakuutusasioiden hoitaminen, pyykinpesu tai syömisten miettiminen.. Eli ylipäätään päätöstenteko ahdistaa. Ois kiva saada edes vaikka tyttöystävä ja yks kaveri kenen kaa vois jutella asioista. En edes oo ilkee kenellekkää, enkä halua olla yksin mut oon vaa ilmeisesti niin huonoa seuraa et kukaa ei jaksa katella mua kauheen pitkää :(
- viestin aloittaja...
Oon ketjun aloittaja ja nyt vasta kokeilin lisätä facebookin takas ja kirjotelle vanhoille tutuille ja yhelle kirjotin, ei vastannu ees takas että sellasta...
Se tais sitten olla viimenen piste itelle, oon luovuttanu elämän suhteen aikoja sitten ja ootan vaan et kuolen, mut toi asia vaan todisti että ihmiset osaa olla tosi vittumaisia.
Aika jännää että menny kirjaimellisesti jo 4 vuotta neljän seinän sisällä ja en enään osaa edes olla masentunut asian suhteen, oon niin apaattinen ja passiivinen että en yksinkertaisesti välitä enään vaikka elämäni on kuollut ja olen vain kävelevä ruumis.
Näin siinä sitten käy ku ei uskalla kertoa masennuksistaan ja ongelmistaan kenellekkään, no en toisin tiedä olisiko se edes auttanut kohdallani.
Harmittaa ihan helvetisti että en kyennyt tekemään asian eteen mitään, mutta nyt on liian myöhäisä ku on jo niin pilalla.
Onneksi aloitin world of warcraft pelin pelaamisen uudelleen ettei tarvitse seota tekemisen puutten vuoksi. - yks1nä1n3n
Ite pelasin aikoinaan koko ajan warcraft 2:sta, doom 1 ja 2, diablo 2:sta, heroes 3:sta, tony hawk pro skater kakkosta, spyroja, ja crash team racingii ja ala-asteella pokemon blue ja red. Sit jossai vaihees en saanu peleistäkää enää mitää tyydytystä ja mun kone on niin romu et tällä ei mitää wowia ees pelattas.. Nykysin katon just vaa leffoja ja juon kaljaa ja mietin mikä meni pieleen. Oispa itelläki joku into viel edes pelata jotai ni sais enemmän sisältöö elämää, mut ei ne pelit vaa enää kiinnosta. Ongelma on just se et jotai pitäs tehä mut mikää ei kiinnosta. Tänää yritin hirveellä skarpilla jutella koulussa. Oli kyl pirun haastavaa. Sit alko melkee miettii et onko se sen arvosta.. Se ois niin jees ku löytäs sellasii ihmisii kenen kaa ois vaa 100% samalla aallonpituudella ja juttu luistas itestää. Nojoo menee kategoriaan säälittävä unelmointi joka johtaa vaan pahaan mieleen. Nyt vuorossa rakastamani pyykinpesu.. Kai ketjun alottaja siel world of warcraftis kuitenki jollekki jotai puhuu eli ns sosialisoituu??
- yks1nä1n3n
Ite voisin lähtee laivalle jos ois rahaa ja seuraa mut ei oo kumpaakaa. Täällä kyhjötän yksin, pennittömänä, surullisena, säälittävänä ihmisperseenä ja mietin et mitä järkee. Itsemurhaan ei ole rohkeutta. Jollai surullisel taval toivoo et kävis joku onnettomuus et tää kaikki loppuis. Hävettää, pelottaa, ahdistaa ym. nää omat ajatukset niin paljon.. Tiedän jo valmiiks, että ei oo kaikki ruuvit kohallaa ku oon tullu tänne itkemään. Tässä vaiheessa ei vaa enää jaksa välittää. Haluu ees johonki päästä anonyymisti itkemään omaa säälittävyyttään.
- yks1nä1n3n
yks1nä1n3n kirjoitti:
Ite voisin lähtee laivalle jos ois rahaa ja seuraa mut ei oo kumpaakaa. Täällä kyhjötän yksin, pennittömänä, surullisena, säälittävänä ihmisperseenä ja mietin et mitä järkee. Itsemurhaan ei ole rohkeutta. Jollai surullisel taval toivoo et kävis joku onnettomuus et tää kaikki loppuis. Hävettää, pelottaa, ahdistaa ym. nää omat ajatukset niin paljon.. Tiedän jo valmiiks, että ei oo kaikki ruuvit kohallaa ku oon tullu tänne itkemään. Tässä vaiheessa ei vaa enää jaksa välittää. Haluu ees johonki päästä anonyymisti itkemään omaa säälittävyyttään.
mullaki on facebook mut ei kukaa mulle mitää juttele.. korkeintaa kolmekymppiset homot saattaa persettä epäsuorasti kysellä.. elämä on nii ihanaa.. oon jo miettiny et jos junioreille hakis k 18 tavaraa kaupast ni niist sais ees seuraa.
- mies-20v----
Kyllä meitä on paljon ja yhä enemmissä määrin. Kunpa löytyisi vastaavia naisia... :(
Itselläni on mennyt suoraan sanottuna koko nuoruus hukkaan. Masentaa kun sitä aikaa edes ajattelemaan (ja sairastan ihan oikeaa masennusta). Mutta niinhän se on että menneisyydessä ei pidä ryvetä vaan tulevaisuuteen on tähdättävä, kaikki on mahdollista. "Always look on the bright side of the life".
Kannattaa tutustua ilmiöön nimeltä "hikikomori" (suomeksi "hikky"). - jasda
no ite oon just tyttö ja kärsiny masennuksesta pari vuotta .. mutta son ollu katkonaista.. välillä voi mennä pari viikoakin hyvin.. mutta sitte tulee taas semmonen parin kuukauden masennus ...
syynä mulla on masennukseen just se et mullon aika paska lapsuus.. ikinä oo ollu kunno perhettä.. AINOA perheenjäsen veli..menetin senki 11kk sitte ... en ees halva kertoo mitä muuta oon joutunu kokee.. kuulostaa liian nololta :D yhes välis löysin yhen pojan..jonka takia kuitekki jaksoin 4kk paljon paremmin... mutta sitte tuli ero ...kaikki vanhaki paska tuli takas niskaan ..
itelläki menee päivät vaan koneella ..
herään-->kouluun-->koneelle ( oon jtn 12h joka päivä putkeen)--> nukkuu .... ja sama toistuu joka vitun pv ...
ainakhaan et oo ainoo - Kristalli921
Tavallaan samaistun suhun, kamut joiden seurassa viihdyin muutti muualle. Tällä paikkakunnalla ulkona käyvät tyypit on aika perseestä, ne kaikki kehen haluan tutustua on aina sisällä 24/7, ainaki sille vaikuttaa. Koneella pelaan paljon, haluaisin hirveesti mennä ulos kun ihana keli ja kaikki, mutta eipä mul ole mitään yksin tuolla tekemistä. =PP Töissä käyn välillä ja opiskelen, mutta vaan koska ns. pakotetaa. Inhoan koulua! Oli vähä offtopic mut.. :D Ja mä myös nukkuisin koko ajan joka päivä jos vaan sais, mutta ehei, mut revitään joka päivä seitsemältä ylös. Viimiset puol vuotta tehty niin -.-
oon 14v eikä oo ystäviä oli ennen mutta ystävistä tuli räsyttäviä
- Surullin siltä
No mulla on sama mut mul on ystävii mut niitte kans ei tee mitään ja olen itse huolissani terveydestä
- pringdeed
Luettani tekstin tuli olo, kuin lukisin tarinaa omasta elämästäni. Itse olen 20-vuotias mies ja hetero. Silti outoa kyllä tulen paremmin naisten kanssa toimeen kuin miespuolisten :D. Tosin osiksi syynä siinä se, että naiset on empaattisia ja tuntuu ymmärtävän paremmin asioita mitä me miehet.
Seurustellukkin olen ja yritykseen jäänyt useimmat suhteet. Jos en petetyksi tulleena niin jätetyksi. On minulla 1 läheinen kaveri ja sillepä melkeen yleesä tuleekin sitten juteltua. Aika myöskin täälä kuluu koneella istuessa ja sitten vain nukkumaan.
Kyllähän se, kun kaupungille lähtis mutta, mitä sielä sekä muutenkin huono luomaan uusia suhteita. Ei auta kuin keplutella elämässä eteenpäin. Tarpeeksi vahva ja karaistunu niin elämästä selviää kyllä yksinäänkin. - Nainen 20v
Hei tämän aloittaja ja muut, mistä ihmeestä teidät voi löytää? Jos kehtaisitte laittaa tänne edes vaikka sähköpostiosoitteen, että teihin voisi ottaa edes jotakin kautta yhteyttä...
Vähän kuin olisi palapeliä rakentanut omalle elämäntarinalle teidän viesteistä. Harmittaa ihan, että meitä on näinkin monta. Itsellä masennus ja syrjäytyminen alkoi jo nuorempana kun oli liikaa harrastuksia ja vanhemmat suorastaan pakottivat niihin. Harrastin saman aikasesti Jalkapalloa, Jääkiekkoa ja Viulun soittoa. Siinä sitä sitten alkoi masentaa kun ei ollut ollenkaa omaa aikaa kavereille tai oikeastaan millekkään muulle kuin koulu läksyille ja harrastuksille. Aika äkkiä kun ikää tuli lisää ja pystyi päättää omista jutuista niin lopetin harrastukseni.. ei vaan yksinkertaisesti jaksanut enään. Peruskoulun ohella tuli sitten tietokone mukaan kuvioon ja siitä sitä sitten alkoi pikkuhijlaa syrjäytymään muista ihmisistä. Kavereita oli muutama ylä-asteen loppuun saakka kunnes tuli ajankohtaseks ajatella tulevaisuutta, että mitä sitä haluaisi elämällä tehdä. Noh, tähän kysymykseen en itse tietänyt vastausta ja tuntui, että kaikilla muilla oli selkeä kuva mitä elämältä haluavat. Kaverit muuttivat pois ja lähtivät opiskelemaan eripuolelle suomea. Itse lähin kanssa opiskelemaan, mutta olin tässä vaiheessa jo niin syrjäytynyt ja masentunut, että en oikein osannut tutustua uusiin ihmisiin joten aika yksinäistä oli joten lopetin opinnot. Uudestaan koitin parinvuoden jälkeen, mutta samallailla siinä kävi. Tässä sitä nyt ollaan.. 24 vuotta ikää eikä oikein mitään kiinnostavaa elämässä.. tyhjyyttä vain. :(
Tsemppiä tosin kaikille jotka samassa jamassa.. toivottavasti saatte valoa elämään.- ketjun aloittaja
Niinpä.. Itse en juuri osaa tai uskalla juuri ulko-ovesta astua ulos enään. On vaan helpompi olla 4 seinän sisällä kun ihmiset osaa olla niin kamalia että en enään uskalla yrittää mitään sosiaalista :/
Ainakin omalla kohdalla on niin sairaan vaikee masennus jo että ei meinaa edes sängystä päästä ylös enään.
Tällänen tilanne on ihan sairaan vaikea kun ei kukaan ymmärrä millaista tää on.
Tuntuu kuin ois joku kävelevä ruumis suoraan sanottuna.
Viime viikolla kävin lähikaupassa, ja omaksi epäonnekseni näin siellä yhden koulu tutun, todella kamala kokemus kun tuli vielä jutteleen mulle : / - Harrastus...
Vihaan viulunsoittoa. Vaikka olen orkesterissa ei sieltä tällaiselle tavikselle löydy kavereita vaan pitäisi osata kaikenmaailman soittotrikit että uskaltaisi jotakin muille sanoa. Tahdon pitää viikonloput vapaina joten harrastuksille olisi aikaa vain viitenä päivänä viikossa ja vihaamani harrastus täyttää kalenterista ma, ti, ke ja to. Perjantaina menen kuvataidekouluun. Hyi. En osaakkaan piirtää vaan kaikki muut saavat kehuja ja onnitteluja uskomattomista töistä. Minä sitten vain tuijotan paperille tippuvia pisaroita ja odotan että pääsen kotiin. :(
- bambu.
Olen 17-vuotias tyttö, lukion toisella luokalla. Itselläni on aina ollut jonkin sortin ihmisiä ympärillä; kavereita, pari ystävää sekä jonkun sortin tuttuja. En siis ole yksinäinen, enkä ole varmaan oikeasti koskaan ollutkaan...
Olin kuitenkin ylä-asteella sosiaalisten tilanteiden kammoinen. Pelko nähdä ihmisiä ja yrittää keskustella näiden kanssa oli todella vahva. Olin myös ahdistunut siitä, että kun eristäydyin muista, niin en kohta pystyisi enää ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja erakoituisin. Onneksi pakottauduin/minut pakotettiin käymään koulussa ja ihmiset juttelivat minulle, muutoin olisin saattanutkin eristäytyä.
Nykyään uskon, että tuo sosiaalisten tilanteiden pelko johtui vain teini-iästä ja itsetunto-ongelmista :/ Ja onneksi se on nykyään vain taaksejäänyttä elämää.
Ylä-aste ajat ovat kuitenkin opettaneet minua siten, että yritän ottaa kontaktia tapaamiini yksinäisiin ihmisiin. Esimerkiksi lukioon mennessä tutustuin yhteen poikaan, joka oli/on edelleenkin "vaikea" ihminen; pidättyväinen ja pelkää myös sosiaalisia tilanteita (koulu ei onneksi enää ole hänelle niin ahdistava, koska hänellä on nyt kavereita siellä). Kuitenkin mukava poika, jolla on hyviä juttuja :) Porukka, jossa minäkin olen, koostuu muutamasta tytöstä ja pojasta ja ns. otimme tämän hiljaisen pojan mukaan porukkaan :)
Mutta kaiken kaikkiaan kavereiden hankkimisessa on aika hankala sanoa, onko se oma syy jos ei saa kavereita vai eikö. Kaikki varmaan tietää, että toisen ihmisen lähestyminen on vaikeaa, jos tältä ei saa minkäänlaista vastakaikua, ja kaikki kai myös vihaavat "aloitteen tekoa", joten ketä voi syyttää siitä, että joku jää yksin?
Itse en jäänyt yksin, koska ihmiset ympärilläni pitivät huolta siitä. Olen kiitollinen siitä ja sen takia haluan itsekin "auttaa" niitä ihmisiä, joista huomaa, että he ovat vaarassa syrjäytyä ja yritän luoda suhteita heihin. Jokainen voi vaikuttaa omalla tekemisellään. - Kukkulan kuningas
Käykö täällä enää ketään? Olen 15 v ja naispuolinen. En ole masentunut mutta tuntuu siltä että elämäni olisi kapea tie jota vain pitää mennä eteenpäin. Yritän pysyä sillä polulla etten putoa kuiluun. Omistan koulussa kavereita, joiden kanssa yleensä siellä olen. Joskus haahuilen yksin ympäriinsä, että löytyisi joku jonka kanssa voisin jutella. Suurin osa ei välitä ja monet tekee kaikesta kamalampaa. Kotona on asiat ihan normaalisti ja viikonloppuisin tai lomalla nään muita kavereita. Ei ole hyvää ystävää jolle voisi puhua mistä vain. Kestän koska odotan että pääsen lukioon tai töihin tai jonnekin, ja ehkä asiat muuttuu silloin paremmiksi. Tai sitten eivät. Minulla on vain toiveita ja unelmia, ja suunnitelmia tulevaisuudelle joka on toivottavasti valoisampi. Haluan ikuisen kesäloman, jolloin ei tarvitse mennä kouluun vaan voi olla kotona tai kavereiden kanssa. Pidän lukemisesta vaikka sille ei nyt ole aikaa. Pidän kiinni elämästä etten vajoa syvyyteen. Onnea kaikille tarvitseville!
- Lihava ja lyhyt
Olen 14v. Koulussa menee hyvin, bestis on pari ihan hyvää muutakin kaveria, mutta siltikin masentaa jatkuvasti. Taitaa mulla joku päässä viirata ku tykkään käydä koulussa. En siks että matikka olis ihan pirun hauskaa vaa ku siellä on ainaki jonkilaista sosiaalista kanssakäymistä. Oon ollu facebookissa ny pari vuotta mutta siitäki tulee aina vaa paskempi olo. Uuden kuvan laittaessa huomaaki sitte ettei ketään oikeesti kiinnosta mitä teen vaa sillo on tärkeempää tekemistä. Lisäksi tyttönä oleminen on ihan perseestä. Jotenki tuntuu että ite jämähtää paikoilleen ja alkaa muistuttaa kummallisesti kääpiötä ku muista muotoutuu kaiken maailman kauneuskuningattaria, joilla on miljoonia kavereita ja kaikinpuolin mahtava laiffi. Tässä taas ite istuskelen ja raiskaan kaikkien silmät hirveillä määrillä kirosanoja. :D En pääse enää pois harrastuksesta jota oon harrastanu tosi pitkään. Soitan alttoviulua. Pitäis harjotella mutten tahdo. Mulla on harrastuksen kautta 1 kaveri jota nään kerran viikossa. Olin harkinnu lopettamista jo 10-vuotiaana mutta päädyttii vaa vaihtaa opettajaa. Vihaan ulkonäköäni. Lihava ja lyhyt. Tylsä. En omista mitään merkkivaatteita. Ihan ku mulla ois varaa ostaa t-paitaa jollai saatanan satasella. Vanhemmat riitelee taas tälläki hetkellä tossa oven takana. Luulin osaavani piirtää joten menin taidekerhoon. Paskat. Emmä mitään osaa. Muut veteli siinä kahessa sekunnissa jäljennöksen monalisasta ku huomasin ite että piirtämäni juttu näytti vähän tuksulta. jee. Luulin osaavani laulaa. Menin koulussa laulukokeeseen ja sen jälkeen musan ope kehu mua. Olin innoissani ja kerroin siitä kavereilleni. Mun jälkeen tullut tyyppi tuli myöskin innoissaan ja sano mitä opettaja oli sanonu: "Ihan mahtavaa! Sä lauloit tosi puhtaasti ja asenteella. " , eli aivan sama tarina ku mullekki. Kysyin siltä sen jälkeen voisko se pitää mulle laulutunteja niinku yhelle toisellekki mun luokalla olevalle tyypille. Ei sitä kiinnostanu. Puhuin asiasta monta kertaa mutta aihe vaihtu joka kerta. Kiitos jos jaksoit lukea edes jotakin tästä tekstistä. Aika urheaa lukea näin pitkä vuodatus itkemättä kielioppivirheitä. :)
- sdfrgthjklö
Olen nainen 21v ja mulla on samat ongelmat kuin aloittajalla (mutta olen hetero). Jokainen mies joka on tullut vastaan, on ollut samanlainen pillunruinaaja apina joka ainut kerta. Seksiorja en halua olla mistään hinnasta, vaikka olenkin rutiköyhä. Ei harrastuksia, ei mitään mun elämässä. Täyttä turhuutta kehdosta hautaan.
Paska elämä, tappaisinpa itseni vielä. - yksinäinen24v
Hei, jos tämä on vielä pystyssä niin minut saapi lisäillä kik:issä nimimerk. senjiss91. Minulla ei ole kavereita, vaikka olen niitä yrittänyt etsiä ja hakea ties mitä.. :( töitä ei ole ja koulut jo käyny..
- Alaskansusi
Olisi pari kysymystä:
Eikö homoudelle voi mitään? Eikö homo voi olla yhdynnässä naisen kanssa? Onko heillä jokin virhe kehossaan?
Itse olen siis hetero, mutta haluaisin tietää. (Toivottavasti tämä ei loukannut ketään).
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692227
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012053- 781658
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411490- 781476
- 101377
- 311344
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521248Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281179