Suomenlapinkoira ja lapinporokoira

laaaapppppiii

Sopiiko näistä kumpikaan kaupunkioloihin kerrostaloon? Jos sopii, niin kumpi paremmin? Haukkuvatko paljon? Onko narttu helppo koulutettava?

18

5361

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lappalaiskoiriensa ihminen

      Kumpikin sopii, aloittelijalle ihmisluonteestaan riippuen :) voi olla narttu helpompi, ihmiselle nöyrempi. Jos on jämäkkä tyyppi itse, uroskin menee. Uroksiakin on pehmeämpiä ja taipuisampia, ja narttujakin on kovempia tai itsepäisiä.

      Tietysti pennuissa eivät ole mitenkään kaikki samanlaisia kaikki urokset keskenään tai kaikki nartut keskenään, tai edes saman pentueen kaikki samaa sukupuolta olevat pennut. Tottakai niissä on useimmiten eroja. Jos joku kasvattaja sinulle väittää pentujen olevan vain kaikki koko sakin ihan tyypillisiä 'tavallisia senjasen rotuisia pentuja' ja vailla mitään eroja kuin väritys tai vähän koko tai rakenne, niin älä osta sellaiselta kasvattajalta, jos olet luonteesta tarkka.

      Se kasvattaja ei nähtävästi ehdi viitsi tai osaa katsella mitenkään tarkemmalla silmällä pentuja ja erottaa niistä mitään persoonia. Eräskin superkokenut kasvattaja täräytti yhden pennunkyselijän korvaan tällaisen em toteamuksen, missä vaiheessa ostajalla nousivat kulmakarvat kyllä kattoon. Tyypillisesti pennuissa on vauhdikkaampia ja hiljaisempia ja keskivertoja. Kokenut ja asiasta välittävä kasvattaja paneutuu asiaan, mutta jos asia on täysin massakasvatusta, niin eipä jouda eikä viitsi.



      Jotkut koirayksilöt haukkuvat enempi, toiset vähempi, toiset eivät juuri ikinä. Tietysti jos esimerkiksi ikävä koiria inhoava naapuri tai naapurin lapset saavat päähänsä ärsyttää koiraa oven takaa, niin varmasti koira oppii haukkumaan rappua. Sekään ei ole rotu- tai sukupuolikohtainen ominaisuus tietenkään. Eikä koiran syytä.
      Yleisesti ottaen koiraa opettaa pitää siihen, ettei se saa haukkua sisällä paljoa. Jos yksinhaukkuminen on ongelma, voi aina ostaa ns sitruunapannan tms. Yleensä se tepsii.
      Jos ostaa kerrostaloon, kannattaa siltä kasvattajalta, jolta pentua harkitsee, kysellä, onko pentuetta lähellä eroahdistusongelmasta kärsiviä lähiperheen jäseniä. Jos on, ei ehkä kannata kerrostaloon ottaa siitä pentueesta.


      Jos tahdot varmimmin välttää ongelmia, älä ota mistään isommasta kennelistä missä on jokin tolkuton tarhakoirakuoro aina haukkumassa, tai monta paljon huutavaa narttua. Vaikka useimmat koirat eivät olisi räkyjä, yleensä isompaan joukkoon mahtuu aina niitä kailottajiakin. Jos yksi tai kaksi tällaista johtaa kuoroa ja antaa esimerkkiä muille, huutavat nekin kuono pystyssä.
      Kun pennut viettävät ainakin minimissään 7 viikkoa kasvattajalla, ja kuulevat, kuuntelevat, imevät käytösmalleja sienen tavoin emältä ja lähiympäristössä olevilta saman lajin edustajilta, mm äänenkäytössä ja reagoinnissa ulkopuolisiin ärsykkeisiin (esim vieraiden saapuminen), on viisasta valita pentua sellaiselta kasvattajalta sellaisista koirista / koirasta, missä on rauha ja tyyneys vallitseva. Siis, missä ei ole hirveä koiran räksytys vallitseva normaali päivittäinen elämäntilanne.

      On huomattavasti helpompi opettaa ja ilman opetustakin jo saada helppo perushiljainen kerrostalokoira jostain yhden kahden rauhallisen nartun kennelistä, kuin muunlaisesta.

      Jos tahtoo hiljaisen, on siis viisainta on katsoa ihan jo kennelin koosta, mistä paikasta ostaa pennun.

      Kannattaa myös kertoa kasvattajalle, että on etsimässä nimenomaan rauhallisempaa/hiljaisempaa pentua.
      Tällöin kannattaa myös kiinnittää huomiota emän luonteeseen ja käyttäytymiseen. Itsevarma, itsensä hallitseva, hyvähermoinen emä on paras. Mikäli mahdollista, paras on päästä näkemään sen ns normaalitilassa ennen kuin se on tiine tai saanut pentunsa, siis, mikäli voit, lähde asiassa ajoissa liikenteeseen.

    • Sussex spaniel

      Ei ainakaan lapinporokoira kerrostaloasumiseen kovin hyvin sovi, koska se voi haukkua pienistäkin äänistä. Lisäksi se on tottunut elelemään ulkona vuorokausien läpi, jonka takia se on ennen kaikkea maalaiskoira. Suomenlapinkoirakin voi olla turhan äänekäs, mutta ehkä vielä oikein koulutettuna sopii kerrostaloonkin. Parempia valintoja minusta teille voisi olla kuitenkin samojedinkoira tai eurasier, sillä niillä on samanlainen turkki, ne ovat suunnilleen saman kokoisia ja ne eivät ole kovin äänekkäitä. Näiden kanssa olisi paljon pienempi pelko siitä, että koiranne häiritsisi naapureita haukunnallaan. Lisäksi ne ovat sopeutuneet lapinkoiria paremmin kerrostaloasumiseen ja kaupunkiin. Niin paljon näillä palstoilla kun kuuleekin naapureita häirinneistä koirista. Ja kun yleensä ne ovat olleet vielä suomenlapinkoiria! Sukupuolten välinen käytösero vaihtelee sekä yksilöittäin että roduittain, mutta ensimmäiseksi koiraksi suositellaan narttua.
      T: Sussex spaniel

      • Jopa ihme "tietoja"

        Minkä tahansa rodun yksilöt voivat haukkua pienimmistäkin äänistä.

        Etenkin vaikkapa sellaisissa oloissa, missä idioottimaisten kapakoissa viihtyvien yksinhuoltajien täysin kasvattamattomat - 10v kauhukakaroiksi nimettävät pellavapäät esim nyt vaikkapa hakkaavat kepeillä naapurien oviin ja huutelevat niiden takana. Tai vaikkapa joku koiraninhoaja opettaa koiran haukkumaan rappua ja ääniä tahallaan, esimerkiksi huutelemalla öisin juovuksissa koiralle postiluukusta, hakaten nyrkeillä koiranaapurin ovea ja makuuhuoneen seinää. Jotkut idiootit huutelevat koirille parvekkeilta koettaen ärsyttää näitä haukkumaan, jotta voisivat haukkua koiran haukkumisesta. Tällaisia naapureita on ihmisillä. Ei siinä sovi minkään koiran rotua syyttää millään tavalla.

        Joillain lapinporokoirilla on päinvastoin erittäin pitkä pinna.

        Mutta minkään eläimen pinna ei ole sellainen, etteikö se koskaan katkeaisi.... vaikka miten kovapäinen ja superhermoinen eläin, kyllä senkin kovalla työllä saa jopa opetettua reagoimaan.

        Tämmöinen ei vain ole mitenkään soveliasta, luvallista ja normaalin elämän rajoissa olevaa toimintaa naapureilta. Sitä vain tapahtuu ikävä kyllä...Se mikä on ihmeellistä ja kummallista, miksi koiraparkoja syytetään tällaisesta, kun ihmiset ovat ne, joiden pitäisi saada satikutia. Tällaiseen ikävään ilkivallan tekoon kukaan ei yleensä puutu. Sitä ihmisten hau-hau-hau -huutelua kukaan ei kuule, jostain merkillisestä syystä, mutta sen koiran hau-hau aina kuullaan.

        Valikoiva kuulo ihmisillä ?



        Ihmettelen mihin ihmeeseen perustuu väite jonka mukaan lapinporokoira olisi tottunut elämään maalaiskoirana ulkona. "Tottunut elämään ulkona vuorokausien läpi --- maalaiskoira"

        Mitähän tällä tarkoitetaan nyt oikein ? Koko rotuako vaiko jotain yksittäistä koiraako ?


        Yksittäinen koira on yksittäinen koira. Eikä siinä pelaa mikään 'maaseudulla synty', vaan yksilökohtaiset luonne-erot ja kenties kasvattajan olosuhteet (millaisia virikkeitä käyttäytymismalleja pentu saanut kasvattajan kodissa) ja uuden omistajan osaaminen.

        Kenenkään taas sitten on täysin mahdoton mennä sanomaan jostain rodusta kokonaisuutena väittämään mitään tällaista "tottunut elelemään ulkona blaa blaa". Nämä on vuosikymmeniä eläneet seurakoirina eteläisessä Suomessa ;)
        Eivät ne mitään villieläimiä ole, kuten edellinen kirjoittaja jostain merkillisestä motivaatiosta väittää sangen tietämättömästi ja röyhkeästi, etten sanoisi roturasistisesti. Ei nähtävästi omaa isompaa kokemusta. Päinvastoin kuin minä ;)


        Vähän ihmetyttää : eivät kaikki lapinporokoirat edes synny maalla sen paremmin kuin muutkaan maailman koiranpennut. Ne eivät välttämättä näe maaseutua ikinä eläissään! On melko ihmeellinen väittämä, että 7-8vk ikäiset pennut esim maalta myytynä eivät soveltuisi kaupunkioloihin.

        Sittenhän kaupunkiin kerrostaloon ei voisi ostaa mitään pentua, mikä on ns maaseutu-/omakotitaloalueelta ostettu, sellaisessa syntynyt ja sellaisesta luovutettu.
        Miten absurdi idea ;))


        Meillä on ennen pidetty maalla, kaupunkiin muuttaessa tuotiin sama rotu mukana, ja siitä lähtien meillä on ko koirat olleet kerrostalossa kaupungissa. Ei niiden kanssa mitään ongelmia ole minun mielestäni. Rotu on äärimmäisen sopeutumiskyvyn esimerkeistä erittäin hyvä. Yksittäisiä erisuuntaisiakin yksilöitä varmasti on kuten kaikissa roduissa. Minusta ne ovat erittäin sopeutumiskykyisiä. Esim kodinvaihtajat tulevat uuteen kotiin kuin omaan kotiinsa.

        Haukkumisesta puheenollen, yksikin taisi olla peräti 1,5 vuotta ensimmäisen kerran haukkumaan oppiessaan kuunneltuaan erään naapuruston hirveän vihaisen sattumalta ;) jonkin ulkonäöltään spanielintyyppisen jostain tarhasta käytettynä ostetun ongelmaeläimen rähjäämistä - tuo eläin oli aina parhaansa yrittämässä jotta pääsisi päälle. Saman ikäisiä eläimiä, toisella pää silkkoa täynnä, vaarallinen, toinen taas superhermoinen ja hyvin pitkäpinnainen, puhumattomasta emästä sattumalta. Porokoira puoli vuotta joka päivä useita kertoja pihalla kuunteli tuon toisen osapuolen hurjaa rähjäystä lasten käsissä hilluvana kun toinen oli, katseli miten toinen suu vaahdossa koetti päälle, ja mietti. Puoli vuotta kului, porokoira oli 1,5v ja kerran oli sitten taas läheltä piti tilanne. Siinä vaiheessa muuten rauhanomainen porokoira päätti, että nyt riittää. Räjähti ja antoi tulla mitä itse ajatteli.

        Aika pitkä pinna, ei mitenkään hirveän helposti huonoja tapoja oppiva. Pinnansa silläkin kuitenkin, joka meni katki.


        Yksi nykyisistä on käytettynä ostettu maalta, ei hauku laisinkaan sisällä :) ja on kyllä täysin sisäsiistikin peräti ;) tämäkin.

        Yksi edellinen oli ostettu Lapin perukoilta, kiersi eteläisen Suomen isoimman kaupungin kautta, omistajilla ei ollutkaan aikaa, ja minä hain keskivälille Suomea edelleen kaupunkioloihin. Hyvin hiljainen sisällä. Niin muistaakseni oli se maalta itse kaupunkiin tuotukin.

        Yksikään ei ole koskaan ollut ns yksinhuutaja, tai asiatta huvikseen räkyttäjä.

        No, ainakin meillä tulee sitten syntymään täydellisiä citykoiria, kun syntyvätkin cityssä ...


        Suomenlappareista on vielä pakko vinkaista tähän perään, että ainoa yksinhuutava lappalaisista mitä itse henk koht tiedän, on suomenlappari. Sisälle yksinjäädessä kakkiva, tuhotöitä tekevä, kurkku suorana yksinhuutava, jolla sitä samaa suvussa emälinjassa. Mutta en menisi väittämään rotutyypilliseksi ominaisuudeksi. Enkä menisi väittämään tyypilliseksi kasvattajaksi sitä, joka käyttänyt tällaisen linjan narttuja kasvatukseen, kuten tuotakin em tapauksen koiraa itseään. Ikävä kyllä poikkeuksia on aina, kaikissa suhteissa.


        Että se niistä stereotypioista.

        Spanielistit eivät välttämättä tiedä lapinporokoirista ja suomenlapinkoirista, virallisen linjaisista tai pslk-koirista, tai ruotsinlapinkoirista, ihan niin paljon kuin luulevat tietävänsä.


      • Sussex spaniel
        Jopa ihme "tietoja" kirjoitti:

        Minkä tahansa rodun yksilöt voivat haukkua pienimmistäkin äänistä.

        Etenkin vaikkapa sellaisissa oloissa, missä idioottimaisten kapakoissa viihtyvien yksinhuoltajien täysin kasvattamattomat - 10v kauhukakaroiksi nimettävät pellavapäät esim nyt vaikkapa hakkaavat kepeillä naapurien oviin ja huutelevat niiden takana. Tai vaikkapa joku koiraninhoaja opettaa koiran haukkumaan rappua ja ääniä tahallaan, esimerkiksi huutelemalla öisin juovuksissa koiralle postiluukusta, hakaten nyrkeillä koiranaapurin ovea ja makuuhuoneen seinää. Jotkut idiootit huutelevat koirille parvekkeilta koettaen ärsyttää näitä haukkumaan, jotta voisivat haukkua koiran haukkumisesta. Tällaisia naapureita on ihmisillä. Ei siinä sovi minkään koiran rotua syyttää millään tavalla.

        Joillain lapinporokoirilla on päinvastoin erittäin pitkä pinna.

        Mutta minkään eläimen pinna ei ole sellainen, etteikö se koskaan katkeaisi.... vaikka miten kovapäinen ja superhermoinen eläin, kyllä senkin kovalla työllä saa jopa opetettua reagoimaan.

        Tämmöinen ei vain ole mitenkään soveliasta, luvallista ja normaalin elämän rajoissa olevaa toimintaa naapureilta. Sitä vain tapahtuu ikävä kyllä...Se mikä on ihmeellistä ja kummallista, miksi koiraparkoja syytetään tällaisesta, kun ihmiset ovat ne, joiden pitäisi saada satikutia. Tällaiseen ikävään ilkivallan tekoon kukaan ei yleensä puutu. Sitä ihmisten hau-hau-hau -huutelua kukaan ei kuule, jostain merkillisestä syystä, mutta sen koiran hau-hau aina kuullaan.

        Valikoiva kuulo ihmisillä ?



        Ihmettelen mihin ihmeeseen perustuu väite jonka mukaan lapinporokoira olisi tottunut elämään maalaiskoirana ulkona. "Tottunut elämään ulkona vuorokausien läpi --- maalaiskoira"

        Mitähän tällä tarkoitetaan nyt oikein ? Koko rotuako vaiko jotain yksittäistä koiraako ?


        Yksittäinen koira on yksittäinen koira. Eikä siinä pelaa mikään 'maaseudulla synty', vaan yksilökohtaiset luonne-erot ja kenties kasvattajan olosuhteet (millaisia virikkeitä käyttäytymismalleja pentu saanut kasvattajan kodissa) ja uuden omistajan osaaminen.

        Kenenkään taas sitten on täysin mahdoton mennä sanomaan jostain rodusta kokonaisuutena väittämään mitään tällaista "tottunut elelemään ulkona blaa blaa". Nämä on vuosikymmeniä eläneet seurakoirina eteläisessä Suomessa ;)
        Eivät ne mitään villieläimiä ole, kuten edellinen kirjoittaja jostain merkillisestä motivaatiosta väittää sangen tietämättömästi ja röyhkeästi, etten sanoisi roturasistisesti. Ei nähtävästi omaa isompaa kokemusta. Päinvastoin kuin minä ;)


        Vähän ihmetyttää : eivät kaikki lapinporokoirat edes synny maalla sen paremmin kuin muutkaan maailman koiranpennut. Ne eivät välttämättä näe maaseutua ikinä eläissään! On melko ihmeellinen väittämä, että 7-8vk ikäiset pennut esim maalta myytynä eivät soveltuisi kaupunkioloihin.

        Sittenhän kaupunkiin kerrostaloon ei voisi ostaa mitään pentua, mikä on ns maaseutu-/omakotitaloalueelta ostettu, sellaisessa syntynyt ja sellaisesta luovutettu.
        Miten absurdi idea ;))


        Meillä on ennen pidetty maalla, kaupunkiin muuttaessa tuotiin sama rotu mukana, ja siitä lähtien meillä on ko koirat olleet kerrostalossa kaupungissa. Ei niiden kanssa mitään ongelmia ole minun mielestäni. Rotu on äärimmäisen sopeutumiskyvyn esimerkeistä erittäin hyvä. Yksittäisiä erisuuntaisiakin yksilöitä varmasti on kuten kaikissa roduissa. Minusta ne ovat erittäin sopeutumiskykyisiä. Esim kodinvaihtajat tulevat uuteen kotiin kuin omaan kotiinsa.

        Haukkumisesta puheenollen, yksikin taisi olla peräti 1,5 vuotta ensimmäisen kerran haukkumaan oppiessaan kuunneltuaan erään naapuruston hirveän vihaisen sattumalta ;) jonkin ulkonäöltään spanielintyyppisen jostain tarhasta käytettynä ostetun ongelmaeläimen rähjäämistä - tuo eläin oli aina parhaansa yrittämässä jotta pääsisi päälle. Saman ikäisiä eläimiä, toisella pää silkkoa täynnä, vaarallinen, toinen taas superhermoinen ja hyvin pitkäpinnainen, puhumattomasta emästä sattumalta. Porokoira puoli vuotta joka päivä useita kertoja pihalla kuunteli tuon toisen osapuolen hurjaa rähjäystä lasten käsissä hilluvana kun toinen oli, katseli miten toinen suu vaahdossa koetti päälle, ja mietti. Puoli vuotta kului, porokoira oli 1,5v ja kerran oli sitten taas läheltä piti tilanne. Siinä vaiheessa muuten rauhanomainen porokoira päätti, että nyt riittää. Räjähti ja antoi tulla mitä itse ajatteli.

        Aika pitkä pinna, ei mitenkään hirveän helposti huonoja tapoja oppiva. Pinnansa silläkin kuitenkin, joka meni katki.


        Yksi nykyisistä on käytettynä ostettu maalta, ei hauku laisinkaan sisällä :) ja on kyllä täysin sisäsiistikin peräti ;) tämäkin.

        Yksi edellinen oli ostettu Lapin perukoilta, kiersi eteläisen Suomen isoimman kaupungin kautta, omistajilla ei ollutkaan aikaa, ja minä hain keskivälille Suomea edelleen kaupunkioloihin. Hyvin hiljainen sisällä. Niin muistaakseni oli se maalta itse kaupunkiin tuotukin.

        Yksikään ei ole koskaan ollut ns yksinhuutaja, tai asiatta huvikseen räkyttäjä.

        No, ainakin meillä tulee sitten syntymään täydellisiä citykoiria, kun syntyvätkin cityssä ...


        Suomenlappareista on vielä pakko vinkaista tähän perään, että ainoa yksinhuutava lappalaisista mitä itse henk koht tiedän, on suomenlappari. Sisälle yksinjäädessä kakkiva, tuhotöitä tekevä, kurkku suorana yksinhuutava, jolla sitä samaa suvussa emälinjassa. Mutta en menisi väittämään rotutyypilliseksi ominaisuudeksi. Enkä menisi väittämään tyypilliseksi kasvattajaksi sitä, joka käyttänyt tällaisen linjan narttuja kasvatukseen, kuten tuotakin em tapauksen koiraa itseään. Ikävä kyllä poikkeuksia on aina, kaikissa suhteissa.


        Että se niistä stereotypioista.

        Spanielistit eivät välttämättä tiedä lapinporokoirista ja suomenlapinkoirista, virallisen linjaisista tai pslk-koirista, tai ruotsinlapinkoirista, ihan niin paljon kuin luulevat tietävänsä.

        Kuules, minä tiedän ,mitä kerroin, koska olen itse tuntenut kaksi ihmistä, jotka joutuivat eroon koirastaan, koska ne haukkuivat kerrostaloasunnossa naapurien häiriöksi pennusta asti. Molemmat olivat suomenlapinkoiria, enkä ole kuullut tuntemiltani ihmisiltä muista roduista samaa. Mutta kuten aijemmin kerroin (eli lukisit tarkemmin), kunnollisella koulutuksella suomenlapinkoirasta voi saada melko hiljaisen, mutta se voi olla vaativaa. En rupea väittelemään kanssasi, sillä voimmehan olla kokeneet lapinkoirista aivan eriä, onhan koirien luonteissakin eroja.
        Ikävä silti sanoa, mutta voisit kirjoittaa vähän lyhyemmin tuon oman tekstisi, ei kukaan jaksa lukea tarkkaan lävitse tuon laista inttämistä.
        T: Sussex spaniel


      • saija

        Itselläni on lapinporokoira, vaihtelevasti kerrostalossa kanssani ja vanhempien luona maalla. Kovasti tykkää olla sisällä, koska viihtyy ihmisten parissa. Kunhan saa ulkoilla paljon! Ja sisällä kerrostalossa ei hauku mitään. Tarhassa haukkuu enemmän pihapiiriin liikehdinnälle.. Ja porokoira on haukkuherkkä, mutta ei räksytä tyhjää -sen tehtävä on haukkua työssään paimennustehtävässä! Isohko ongelma on kerrostalon ilma, joka ei tee hyvää ulkona asuneelle koiralleni. Mut kenties eri juttu, jos pennusta asti sisällä eikä pohjavilla rodunomaisesti kehity..

        Ja samojedi ei missään nimessä käy kerrostaloon, never..Iso ja puhtaasti ulkokoira, kuuma tulee.


      • Sussex spaniel
        saija kirjoitti:

        Itselläni on lapinporokoira, vaihtelevasti kerrostalossa kanssani ja vanhempien luona maalla. Kovasti tykkää olla sisällä, koska viihtyy ihmisten parissa. Kunhan saa ulkoilla paljon! Ja sisällä kerrostalossa ei hauku mitään. Tarhassa haukkuu enemmän pihapiiriin liikehdinnälle.. Ja porokoira on haukkuherkkä, mutta ei räksytä tyhjää -sen tehtävä on haukkua työssään paimennustehtävässä! Isohko ongelma on kerrostalon ilma, joka ei tee hyvää ulkona asuneelle koiralleni. Mut kenties eri juttu, jos pennusta asti sisällä eikä pohjavilla rodunomaisesti kehity..

        Ja samojedi ei missään nimessä käy kerrostaloon, never..Iso ja puhtaasti ulkokoira, kuuma tulee.

        Joo, onhan se totta, että kerrostaloissa on yleensä kuuma verrattuna rivi- ja omakotitaloihin. Suomenlapinkoira ei sen sijaan mun tietojen mukaan oo sen paremmin lämpimään ilmastoon sopeutuva kun samojedinkoira, mut molemmat kyllä kärsii kuumuudesta suhteellisen helposti. Eikä samojedi oo todellakaan liian iso kerrostaloon, sehän on kultastanoutajaa ja saksanpaimenkoiraakin selvästi pienempi, vaikka pitkä, tuuhee turkki saakin samojedin näyttään aika suurelta. Samojedinkoira ei oo ees kovin itsenäinen, sillä se on vuosi satojen ajan ollut ihmisperheitten rakastettavana lemmikkinä. Tunnen kaks samojedia, niistä toinen asuu rivitalossa ja toinen kerrostalossa. Pelkäks ulkokoiraks samojedi ei todellakaan sovi, vaan se tarvitsee kiinteän yhteyden perheeseensä ja viihtyy paremmin sisällä perheensä luona kun ulkona yksinään. Samojedinkoira on yhtä lailla seurakoira kun kultainennoutajakin.
        Mut suomenlapinkoirasta - Onhan se totta, et suomenlapinkoiran luonteessa on yksilöllisiä eroja. Näköjään aika suuriakin eroja, sillä tää keskustelu on tainnu mennä aika moiseks väittelyks. Ollaan kerrottu omista kokemuksistamme suomenlapinkoirasta (ja samojedinkoirasta), ja taitaa se olla niin, et toiset suomenlapinkoirat haukkuu enemmän ja toiset vähemmän - yksilöstä riippuen. Ennen kun hankkii lapinkoiran lemmikiks, kannattaa siis olla selvillä sen vanhempien luonteesta. Vanhempien on parempi olla rauhallisia seurakoiria kun valppaita vahtikoiria. Koirien geenit näet periytyvät jälkipolviin.
        T: Sussex spaniel


      • omistajan kokemuksia
        Sussex spaniel kirjoitti:

        Kuules, minä tiedän ,mitä kerroin, koska olen itse tuntenut kaksi ihmistä, jotka joutuivat eroon koirastaan, koska ne haukkuivat kerrostaloasunnossa naapurien häiriöksi pennusta asti. Molemmat olivat suomenlapinkoiria, enkä ole kuullut tuntemiltani ihmisiltä muista roduista samaa. Mutta kuten aijemmin kerroin (eli lukisit tarkemmin), kunnollisella koulutuksella suomenlapinkoirasta voi saada melko hiljaisen, mutta se voi olla vaativaa. En rupea väittelemään kanssasi, sillä voimmehan olla kokeneet lapinkoirista aivan eriä, onhan koirien luonteissakin eroja.
        Ikävä silti sanoa, mutta voisit kirjoittaa vähän lyhyemmin tuon oman tekstisi, ei kukaan jaksa lukea tarkkaan lävitse tuon laista inttämistä.
        T: Sussex spaniel

        Minulla on ja on ollut muutamia paimensukuisia suomenlapinkoiria. Ja ollaan asuttu vuositolkulla kaupungissa kerrostalossa. Koirani eivät ole haukkuherkkää tyyppiä ollenkaan. Sisällä ei haukuta, välillä tulee ilmoitusluontoisesti pehmeä "puh-puh", sekin siis todella harvoin. Ulkonakin haukutaan vain kun leikitään, ei muuten. Kaikki koirani olleet narttuja, joka ei ilmeisesti niin haukukkaan. Yleensä koirat olleet lähempänä vuoden ikää, kun ovat ensimmäisen haukun suustaan päästäneet.

        Koiriani ei ole tarvinnut opettaa haukkumattomaksi. Ne ovat ihan itse päätelleet, että ei tarvi turhia räksytellä. Naapurissa sitävastoin on sheltti, joka haukkuu vähän väliä ja toisessa naapurissa on joku pikku terrieri, joka myöskin haukkuu vähän väliä. Ei ne kuitenkaan haukuillaan ole provosoineet meidän koiria haukkumaan.

        Voi myös olla, että tämä paimensukuinen linja ei niin hauku kuin se ns. näyttelylinja. Olen nimittäin useilta kuullut, että näyttelyissä häkeissään odottavat suomenlapinkoirat haukkuvat ja paljon. Varsinkin urokset.

        Yksi paimensukuiseni oli tosin semmoinen, että maalla ollessamme se muutaman kerran haukkui ja kun sai naapuritalojen koirat haukkumaan tyytyi niitä kuuntelemaan. Naapurikoirat sitten haukkuivatkin pitkän tovin. En tiedä sitten, että oliko kyseessä kuulumisten kertominen ja kuunteleminen vai mistä oli kyse..;-)

        Samojedinpystykorvasta minulla taas on erilaisia kokemuksia. Ne on kyllä olleet herkkiä haukkumaan. Ovat tosin olleet ulkona narunpäässä ja uroksia. Ulkona pihallaan koirathan kokevat sitä pihapiiriä vahtivansa ja silloin myös herkästi haukutaan. Varsinkin urokset ovat herkempiä haukkumaan yleensä. Kerrostalossa asuvista samojedeista en sitten tiedä mitään.


      • omistajan kokemuksia
        Sussex spaniel kirjoitti:

        Joo, onhan se totta, että kerrostaloissa on yleensä kuuma verrattuna rivi- ja omakotitaloihin. Suomenlapinkoira ei sen sijaan mun tietojen mukaan oo sen paremmin lämpimään ilmastoon sopeutuva kun samojedinkoira, mut molemmat kyllä kärsii kuumuudesta suhteellisen helposti. Eikä samojedi oo todellakaan liian iso kerrostaloon, sehän on kultastanoutajaa ja saksanpaimenkoiraakin selvästi pienempi, vaikka pitkä, tuuhee turkki saakin samojedin näyttään aika suurelta. Samojedinkoira ei oo ees kovin itsenäinen, sillä se on vuosi satojen ajan ollut ihmisperheitten rakastettavana lemmikkinä. Tunnen kaks samojedia, niistä toinen asuu rivitalossa ja toinen kerrostalossa. Pelkäks ulkokoiraks samojedi ei todellakaan sovi, vaan se tarvitsee kiinteän yhteyden perheeseensä ja viihtyy paremmin sisällä perheensä luona kun ulkona yksinään. Samojedinkoira on yhtä lailla seurakoira kun kultainennoutajakin.
        Mut suomenlapinkoirasta - Onhan se totta, et suomenlapinkoiran luonteessa on yksilöllisiä eroja. Näköjään aika suuriakin eroja, sillä tää keskustelu on tainnu mennä aika moiseks väittelyks. Ollaan kerrottu omista kokemuksistamme suomenlapinkoirasta (ja samojedinkoirasta), ja taitaa se olla niin, et toiset suomenlapinkoirat haukkuu enemmän ja toiset vähemmän - yksilöstä riippuen. Ennen kun hankkii lapinkoiran lemmikiks, kannattaa siis olla selvillä sen vanhempien luonteesta. Vanhempien on parempi olla rauhallisia seurakoiria kun valppaita vahtikoiria. Koirien geenit näet periytyvät jälkipolviin.
        T: Sussex spaniel

        Minulla on kyllä paljon kokemuksia nimenomaan paimensukuisesta suomenlapinkoirasta sekä omista että tuttujen ja vähän tuntemattomampienkin lappalaisista. Kaikki ovat sitä mieltä, että paimensukuinen ei ole mitenkään kova haukkumaan.
        Näistäkin maalla olevat koirat haukkuvat helpommin kuin kerrostalossa asustavat. Ja sitten juuri sellaisissa koirien kokoontumisissa kuin näyttelyt ja katselmukset, niin varsinkin urokset haukkuvat. Mutta kotona yksin ollessaan tai perheen kanssa ollessa ei haukuta.

        Suomenlapinkoira on ihmisen koira, kiintyy omistajaansa ja "paimentaa" perhettään. Pitää paljon lapsista ja on kaikkien kaveri. Se on aina tosi onnellinen, kun kaikki perheenjäsenet on koolla. Suomenlapinkoira ei ole mikään pihakoira, joka viihtyisi koko päivän yksin pihalla jossain aitauksessa. Se on ihan selkeästi perhekoira, mutta viihtyy ihan hyvin omissa oloissaankin ja seuraa sivusta perheen touhuja.


      • lapparin omistaja
        Jopa ihme "tietoja" kirjoitti:

        Minkä tahansa rodun yksilöt voivat haukkua pienimmistäkin äänistä.

        Etenkin vaikkapa sellaisissa oloissa, missä idioottimaisten kapakoissa viihtyvien yksinhuoltajien täysin kasvattamattomat - 10v kauhukakaroiksi nimettävät pellavapäät esim nyt vaikkapa hakkaavat kepeillä naapurien oviin ja huutelevat niiden takana. Tai vaikkapa joku koiraninhoaja opettaa koiran haukkumaan rappua ja ääniä tahallaan, esimerkiksi huutelemalla öisin juovuksissa koiralle postiluukusta, hakaten nyrkeillä koiranaapurin ovea ja makuuhuoneen seinää. Jotkut idiootit huutelevat koirille parvekkeilta koettaen ärsyttää näitä haukkumaan, jotta voisivat haukkua koiran haukkumisesta. Tällaisia naapureita on ihmisillä. Ei siinä sovi minkään koiran rotua syyttää millään tavalla.

        Joillain lapinporokoirilla on päinvastoin erittäin pitkä pinna.

        Mutta minkään eläimen pinna ei ole sellainen, etteikö se koskaan katkeaisi.... vaikka miten kovapäinen ja superhermoinen eläin, kyllä senkin kovalla työllä saa jopa opetettua reagoimaan.

        Tämmöinen ei vain ole mitenkään soveliasta, luvallista ja normaalin elämän rajoissa olevaa toimintaa naapureilta. Sitä vain tapahtuu ikävä kyllä...Se mikä on ihmeellistä ja kummallista, miksi koiraparkoja syytetään tällaisesta, kun ihmiset ovat ne, joiden pitäisi saada satikutia. Tällaiseen ikävään ilkivallan tekoon kukaan ei yleensä puutu. Sitä ihmisten hau-hau-hau -huutelua kukaan ei kuule, jostain merkillisestä syystä, mutta sen koiran hau-hau aina kuullaan.

        Valikoiva kuulo ihmisillä ?



        Ihmettelen mihin ihmeeseen perustuu väite jonka mukaan lapinporokoira olisi tottunut elämään maalaiskoirana ulkona. "Tottunut elämään ulkona vuorokausien läpi --- maalaiskoira"

        Mitähän tällä tarkoitetaan nyt oikein ? Koko rotuako vaiko jotain yksittäistä koiraako ?


        Yksittäinen koira on yksittäinen koira. Eikä siinä pelaa mikään 'maaseudulla synty', vaan yksilökohtaiset luonne-erot ja kenties kasvattajan olosuhteet (millaisia virikkeitä käyttäytymismalleja pentu saanut kasvattajan kodissa) ja uuden omistajan osaaminen.

        Kenenkään taas sitten on täysin mahdoton mennä sanomaan jostain rodusta kokonaisuutena väittämään mitään tällaista "tottunut elelemään ulkona blaa blaa". Nämä on vuosikymmeniä eläneet seurakoirina eteläisessä Suomessa ;)
        Eivät ne mitään villieläimiä ole, kuten edellinen kirjoittaja jostain merkillisestä motivaatiosta väittää sangen tietämättömästi ja röyhkeästi, etten sanoisi roturasistisesti. Ei nähtävästi omaa isompaa kokemusta. Päinvastoin kuin minä ;)


        Vähän ihmetyttää : eivät kaikki lapinporokoirat edes synny maalla sen paremmin kuin muutkaan maailman koiranpennut. Ne eivät välttämättä näe maaseutua ikinä eläissään! On melko ihmeellinen väittämä, että 7-8vk ikäiset pennut esim maalta myytynä eivät soveltuisi kaupunkioloihin.

        Sittenhän kaupunkiin kerrostaloon ei voisi ostaa mitään pentua, mikä on ns maaseutu-/omakotitaloalueelta ostettu, sellaisessa syntynyt ja sellaisesta luovutettu.
        Miten absurdi idea ;))


        Meillä on ennen pidetty maalla, kaupunkiin muuttaessa tuotiin sama rotu mukana, ja siitä lähtien meillä on ko koirat olleet kerrostalossa kaupungissa. Ei niiden kanssa mitään ongelmia ole minun mielestäni. Rotu on äärimmäisen sopeutumiskyvyn esimerkeistä erittäin hyvä. Yksittäisiä erisuuntaisiakin yksilöitä varmasti on kuten kaikissa roduissa. Minusta ne ovat erittäin sopeutumiskykyisiä. Esim kodinvaihtajat tulevat uuteen kotiin kuin omaan kotiinsa.

        Haukkumisesta puheenollen, yksikin taisi olla peräti 1,5 vuotta ensimmäisen kerran haukkumaan oppiessaan kuunneltuaan erään naapuruston hirveän vihaisen sattumalta ;) jonkin ulkonäöltään spanielintyyppisen jostain tarhasta käytettynä ostetun ongelmaeläimen rähjäämistä - tuo eläin oli aina parhaansa yrittämässä jotta pääsisi päälle. Saman ikäisiä eläimiä, toisella pää silkkoa täynnä, vaarallinen, toinen taas superhermoinen ja hyvin pitkäpinnainen, puhumattomasta emästä sattumalta. Porokoira puoli vuotta joka päivä useita kertoja pihalla kuunteli tuon toisen osapuolen hurjaa rähjäystä lasten käsissä hilluvana kun toinen oli, katseli miten toinen suu vaahdossa koetti päälle, ja mietti. Puoli vuotta kului, porokoira oli 1,5v ja kerran oli sitten taas läheltä piti tilanne. Siinä vaiheessa muuten rauhanomainen porokoira päätti, että nyt riittää. Räjähti ja antoi tulla mitä itse ajatteli.

        Aika pitkä pinna, ei mitenkään hirveän helposti huonoja tapoja oppiva. Pinnansa silläkin kuitenkin, joka meni katki.


        Yksi nykyisistä on käytettynä ostettu maalta, ei hauku laisinkaan sisällä :) ja on kyllä täysin sisäsiistikin peräti ;) tämäkin.

        Yksi edellinen oli ostettu Lapin perukoilta, kiersi eteläisen Suomen isoimman kaupungin kautta, omistajilla ei ollutkaan aikaa, ja minä hain keskivälille Suomea edelleen kaupunkioloihin. Hyvin hiljainen sisällä. Niin muistaakseni oli se maalta itse kaupunkiin tuotukin.

        Yksikään ei ole koskaan ollut ns yksinhuutaja, tai asiatta huvikseen räkyttäjä.

        No, ainakin meillä tulee sitten syntymään täydellisiä citykoiria, kun syntyvätkin cityssä ...


        Suomenlappareista on vielä pakko vinkaista tähän perään, että ainoa yksinhuutava lappalaisista mitä itse henk koht tiedän, on suomenlappari. Sisälle yksinjäädessä kakkiva, tuhotöitä tekevä, kurkku suorana yksinhuutava, jolla sitä samaa suvussa emälinjassa. Mutta en menisi väittämään rotutyypilliseksi ominaisuudeksi. Enkä menisi väittämään tyypilliseksi kasvattajaksi sitä, joka käyttänyt tällaisen linjan narttuja kasvatukseen, kuten tuotakin em tapauksen koiraa itseään. Ikävä kyllä poikkeuksia on aina, kaikissa suhteissa.


        Että se niistä stereotypioista.

        Spanielistit eivät välttämättä tiedä lapinporokoirista ja suomenlapinkoirista, virallisen linjaisista tai pslk-koirista, tai ruotsinlapinkoirista, ihan niin paljon kuin luulevat tietävänsä.

        Yhdyn otsakkeen "täysin tyystin eri mieltä". Me asumme rivitalossa ja meillä on suomenlapinkoira. Koiramme viihtyy paremmin sisällä kuin ulkona narussa yksin. Lapinkoira on erittäin seurallinen, lapsirakas ja ei piittää olla yksinään ulkona narussa tai häkissä. Tykkä kyllä pakkas säästä ja pitkistä lenkeistä ja kaikkein eniten tykkää kun omistajan kanssa pääsee pellolle juoksemaan lumihangille villinä ja vapaana.:) Meidän koira ei pahemmin hauku, eikä ihan pieniin ääniin reakoi, että ei ole ollut ongelma asua rivitalossa ja varmasti tämä rotu menee kerrostalossakin.


    • Janitus

      Aloittajan kannattaa SYVENTYÄ viestiketjun viestiin Neuvoja/Lappalaiskoiriensa ihminen. Siinä on hyvin selitetty kuinka Sinun pitää toimia kun hankit Suomen lapinkoiraa. Käy lappalaiskoirien sivuilla ja laske kasvattajat, niitä on 162. Siitä voit jo vetää ensimmäiset johtopäätökset rodusta. Osa tehtailee ja osa teetättää kotikennelissään pentueen silloin tällöin. Ja nämä jälkimmäiset myös seuraavat pentueen kehitystä ja hankkivat hyvät kodit niille. Pennut reippaita ja normaaleja, paljon käsiteltyjä ja tottuneet arkielämään. Käy myös kennelliiton koiranet jalostustietojärjestelmää lukaisemassa. Siellä on kaikkien kasvattajien pentueet, voit selvittää tehtaillaanko vaiko kasvatetaan. Ota syyniin myös kenneleiden nettisivut sekä luonteita voit katsastella Lapikkaan sivuilta, siellä on videoita. Laitan vielä toisen viestin Sinulle minkälainen on rauhallinen peruskasvatettu ja osin koulutettu perhekoira lappalainen kotona ja yleensä arkielämässä.

    • ..._

      Itselläni on suomenlapinkoira ja sisällä ei hauku ollenkaan,mutta ulkona kyllä pitää vahtia:Dtutuillani taas suomenlapinkoirat eivät hauku sisällä eikä ulkona...se on niin yksilöllistä..mutta minun mielestäni ei kumpikaan rotu välttämättä sovi kerrostaloon ellei liikunta ole sitten todella runsasta...Molemmat rodut tarvitsevat runsaasti liikuntaa ja aktiviteettia...

    • Hilla97

      Meillä on suomenlapinkoira rivitalossa ja minun mielestä suomenlapikoira sopii paremmin kerrostaloon kuin lapinporokoira.En tiedä lapinporokoirista mutta suomenlapinkoirat voivat haukkua mutta sen saa kytkettyä pois.Voisin sanoa että nartut ovat helppoja koulutettavia mutta juoksujen aikana niiden huomio voi olla toisaalla.

    • parin porokoiran omistaja

      En kyllä millään voi suositella porokoiraa kerrostaloon. Itselläni on kaksi porokoiraa jotka kaipaavat niin vapautta, paljoa liikuntaa kuin aktiviteettiakin. Porokoira on työkoira joka hyvin todennäköisesti turhautuu "ahtaissa" olosuhteissa, etenkin jos joutuu olemaan päivät yksin. Kerrostaloon suosittelisin lähinnä seurakoiriksi jalostettuja rotuja.

      • jopas on höpötystä

        Ja minä olen vuosikymmeniä porokoiria omistaneesta perheestä ja olen prikulleen eri mieltä. Ne ovat rodunomaisina ollessaan mestarisopeutujia aivan mihin tahansa mitä omistaja voi keksiä niiltä kohtuulla vaatia. Minä en pidä suunnattomina määrinä liikuntaa kolmea kertaa päivässä ja yhtä niistä tunnin lenkkinä ja muita puolen tunnin lenkkeinä, silloin kun jaksaa ja huvittaa, parin tunnin ulkoilu. Muuta aktiviteettiä eivät kaipaa - pää ei hajua sisällä eikä hypi päin seiniä. Jos on rodunomainen tasapainoinen, hyvähermoinen, eikä liian vilkas koira.

        Ottakaa huomioon, perinteisen porokoiraluonteen sijasta nähtävästi Etelä-Suomen kenneleissä joskus näytään jalostettavan nykyään paljon villimpiä ja vilkkaampia koiria, osassa, kuin mitä rodussa on aiemmin totuttu käyttämään jalostukseen. Aiemmin ne olisi sivuutettu jalostuksesta liian ongelmallisina. Kannattaa kiinnittää huomiota vanhempien luonteisiin.

        Rotu on mitä paras seurakoira niin maalla kuin kaupungissa. Meilläkin on joskus ollut keskikaupungillä ongelmitta.

        Hyvin täysipäisiä koiria.


      • T: pitkäaikainen porokoiraväki
        jopas on höpötystä kirjoitti:

        Ja minä olen vuosikymmeniä porokoiria omistaneesta perheestä ja olen prikulleen eri mieltä. Ne ovat rodunomaisina ollessaan mestarisopeutujia aivan mihin tahansa mitä omistaja voi keksiä niiltä kohtuulla vaatia. Minä en pidä suunnattomina määrinä liikuntaa kolmea kertaa päivässä ja yhtä niistä tunnin lenkkinä ja muita puolen tunnin lenkkeinä, silloin kun jaksaa ja huvittaa, parin tunnin ulkoilu. Muuta aktiviteettiä eivät kaipaa - pää ei hajua sisällä eikä hypi päin seiniä. Jos on rodunomainen tasapainoinen, hyvähermoinen, eikä liian vilkas koira.

        Ottakaa huomioon, perinteisen porokoiraluonteen sijasta nähtävästi Etelä-Suomen kenneleissä joskus näytään jalostettavan nykyään paljon villimpiä ja vilkkaampia koiria, osassa, kuin mitä rodussa on aiemmin totuttu käyttämään jalostukseen. Aiemmin ne olisi sivuutettu jalostuksesta liian ongelmallisina. Kannattaa kiinnittää huomiota vanhempien luonteisiin.

        Rotu on mitä paras seurakoira niin maalla kuin kaupungissa. Meilläkin on joskus ollut keskikaupungillä ongelmitta.

        Hyvin täysipäisiä koiria.

        Ps meiltä voi saada asian onnistuessa kesäkuun lopussa täyspäisistä vanhemmista lapinporokoiria. Keski-Suomessa P-Pohjanmaalla; ei tarhapentuja vaan ihmiseen ja elämän ääniin sosiaalistettuja koko ajan silmän alla kasvavia, pennut mm prcd-testataan koko pentue. Ilmoitamme sekä tämän alueen että Lapin valtalehdessä sekä parilla isommalla myyntinettipalstalla.


      • ritu ja nelli

        meillä on kaksi lapinporokoiran pentua ja kyllä todella ovat virtaa täynnä. ulkona pitää saada olla ja vapaana. muuten energia purkautuu kaikkeen muuhun. meillä ainakin ovat sellaisia että häjyyttä tehdään jos ei pääse ulos. nyt ovat keksineet et kun ovat kaksistaan ulkona, niin reviiriä laajennetaan. mut aika arkoja ovat kuitenkin (pelkäävät autoja)onneksi. toivoisin ennemmän keskustelua porokoirista tälle k.palstalle. meille uustuttavuus. mutta aika mukavan tuntuisia luonteeltaan ovat.


      • Mä vaa..
        ritu ja nelli kirjoitti:

        meillä on kaksi lapinporokoiran pentua ja kyllä todella ovat virtaa täynnä. ulkona pitää saada olla ja vapaana. muuten energia purkautuu kaikkeen muuhun. meillä ainakin ovat sellaisia että häjyyttä tehdään jos ei pääse ulos. nyt ovat keksineet et kun ovat kaksistaan ulkona, niin reviiriä laajennetaan. mut aika arkoja ovat kuitenkin (pelkäävät autoja)onneksi. toivoisin ennemmän keskustelua porokoirista tälle k.palstalle. meille uustuttavuus. mutta aika mukavan tuntuisia luonteeltaan ovat.

        Mun mielestä kumpikaan ei oikeen sovi kerrostaloon.. Mutta jos on ulkoilu mahdollisuuksia paljon ja koira saa kunnolla ja sopivasti liikuntaa ja aivojumppaa, se ehkä saattaisi sopiakin!!! En tiedä.. Koiratkin ovat niin kovin erilaisia!!


      • Vähän tietoa
        ritu ja nelli kirjoitti:

        meillä on kaksi lapinporokoiran pentua ja kyllä todella ovat virtaa täynnä. ulkona pitää saada olla ja vapaana. muuten energia purkautuu kaikkeen muuhun. meillä ainakin ovat sellaisia että häjyyttä tehdään jos ei pääse ulos. nyt ovat keksineet et kun ovat kaksistaan ulkona, niin reviiriä laajennetaan. mut aika arkoja ovat kuitenkin (pelkäävät autoja)onneksi. toivoisin ennemmän keskustelua porokoirista tälle k.palstalle. meille uustuttavuus. mutta aika mukavan tuntuisia luonteeltaan ovat.

        Villeihin pentuihin voisi kommentoida, ettei todellakaan ole mitenkään järkevän ihmisen hommaa ottaa itselle kotiin jääväksi kahta pikkupentua yhtä aikaa.
        Ei ole sitten mikään ihme. Eri asia tietysti jos toinen on otettu yhtä aikaa syystä sille etsitään sijoituskotia, mutta että yhtä aikaa kotiin jääviksi kaksi kerralla - voi hyvänen aika .....



        Liikenteen pelko on oikeastaan ihan järkevää, ei mitään ihmeen arkuutta, vaan tietyssä mielessä jossain määrin toivottavaa jopa. Enempi ongelmana koirat, jotka eivät osaa autoja pelätä laisinkaan, ja jäävät siksi alle :(

        Liikenteen pelko ei ole aina valmiiksi koirassa. Tulee esim joskus yhtäkkiä, kun on joku ikävä kokemus, etenkin nuorilla ja pennuilla. Koira jää auton alle, on aivan läheltä jäädä, tai idiootit aikuiseksi kasvamattomat miespuoliset möryyttävät autoja ja moottoripyöriä pelotellen tahallaan koiria VROOOOM VROOOOM:illa. Toisilla on pieni järki, ja kun järkeä ei ole annettu kuin pikkulusikalla jollekulle ihmisyksilölle, ei voi odottaa enempi ulos tulevan järjenkäyttönä ja toimintana....

        Pennut voivat liian pieninä saada aivan liian negatiivisia kokemuksia moottoriajoneuvoista.
        Esim oma pentu tuli liki yliajetuksi hurjastelevan lumiauramiehen taholta, sekä se tahallaan säikyteltiin eräiden hullujen taholta viritellyillä motskareilla.

        Eläin, jonka päälle suurta ääntä pitävä ja hyvin iso, suurta vauhtia liikkunut moottoriajoneuvo on muutamaa senttiä vaille ajanut päältä, tajuaa erittäin hyvin, että isolla vauhdilla liikkuvat ovat VAARALLISIA. Se ei ole mitenkään arkuutta, eikä mistään tyhjästä tullutta. Sille on syy. Kukapa hullu tahtoisi jäädä alle ?


        Koirat oppivat yhdistämään suuren vauhdin ja siitä kuuluvan erilaisen äänen, kuin mitä hiljaisella vauhdilla hiljempaa liikkuvat autot.

        Meilläkään pentu ei pelkää seisovia autoja, eikä useimmiten mitenkään hiljaa liikkuvia.

        Siedätyshoidon tekeminen on pitkällinen, paljon vaativa urakka.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 536
      8630
    2. Aamuseuraa/rehevää naista

      uhkean rehevät m-xxxl naiset/rouvat/pari 18-80v kutsu luokses 31.1 aamusta päiväpanoille 32v hetero mies.oon innokas nuo
      Keuruu
      5
      3698
    3. 24h Kirppis

      Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?
      Jämsä
      9
      2215
    4. Suomessa eletään liian pitkään

      "Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy
      Maailman menoa
      161
      1213
    5. Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain

      Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja
      Joensuu
      17
      856
    6. Sun ulkonäkö on

      Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.
      Ikävä
      40
      774
    7. Olen niin haaveillut

      Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo
      Ikävä
      57
      752
    8. Oletko koskaan

      Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?
      Sinkut
      69
      731
    9. Näyttääkö kaivattusi

      Miten hyvältä ❤️
      Ikävä
      46
      725
    10. En voi ottaa

      Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.
      Ikävä
      36
      657
    Aihe