Jos sinä tapaisit jonkun jonka kanssa haluisit olla ja huomaisit että tämä henkilö onkin suhteessa, niin yrittäisitkö silti änkeä itsesi heidän väliin.
Niin?
Niin?
Onko väliä?
rekattu perseestä
9278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi haluaisin suhteen varatun kanssa?
Jos tykästyisin johonkuhun ja saisin vastakaikua eikä kertois statuksestaan ja hän paljastuisikin varatuksi hän ei näkis mua enää koskaan.
Jos joku on varattu mä annan hänen olla rauhassa. Mulle varatulla ei ole antaa mitään mitä mä pohjimmiltaan haluan ja kaipaan.
Jos varattu ei ole tyytyväinen suhteeseensa ja haluaa mut niin heivatkoon entisensä ollakseen mun arvoinen.
Eli - en änkeä väliin. En koe että olis sellaista tilannetta olemassakaan jossa edes tekis mieli tehdä niin.
Sopivia sinkkujakin on. Jossain. Kai.
Ei siinä olisi kyse mistään "väliin änkeämisestä", vaan ihan vain siitä että ottaisin sen mikä minulle kuuluu.
enää pystyisi kunnioittamaan ihmistä joka noin tekisi eli vaihtaisi suoraan parisuhteesta toiseen. Itse yritän uskoa siihen että kun jonkun kanssa on yhteinen imuri ostettu, niin tämä olisi edes sen verran sitoutunut ettei jonkun muun pelkkä vokottelu ja piirittäminen riittäisi vaan tarvittaisiin ihan oikeita ja isohkoja ongelmia myös siellä parisuhteen puolella.
Eli on sillä väliä. Ei se toki tarkoita sitä etten olisi sen verta valppaana jos näillä poikki syystä tai toisesta sattuisi menemään.
"Itse yritän uskoa siihen että kun jonkun kanssa on yhteinen imuri ostettu, niin tämä olisi edes sen verran sitoutunut ettei jonkun muun pelkkä vokottelu ja piirittäminen riittäisi vaan tarvittaisiin ihan oikeita ja isohkoja ongelmia myös siellä parisuhteen puolella"
Etenkin pitkissä suhteissa tahtonee käydä niin jotta siihen jäädään olemaan enemmän tai vähemmän tottumuksesta, vaikka niitä todellisia ongelmia olisikin. Toiset toiminevat nopeammin, ja toiset kypsyttelevät päätöstään, lopullista ratkaisuaan kauemmin, ehken jopa odotellen "hyvää syytä" jättää entinen suhde taakseen. Voi olla itsetunto maassa niiden ongelmia johdosta eikä ole uskallettu, eikä haluttu, tehdä sitä irtirepäisyä vanhasta.
Jos tällainen ihminen sattuu sitten tapaamaan ihmisen, joka ne jo unohdetut ja turrutetut tunteet saa sydämessä heräämään, niin kyllä ne imurit voi aika herkästi unohtua. Entä jos tällainen ihminen tapaisi sinut, ja sinä olisit hänestä kiinnostunut, ja hän haluaisi jättää entisen elämänsä taakseen.
Miten suhtautuisit häneen? Et pystyisi kunnioittamaan häntä, mutta kun hän olisi ensin eronnut ja jonkin aikaa jäähdytellyt, niin sitten kunnioittaisitkin?
sille mitään mutta ensimmäinen ajatus jonka "lennosta vaihtaminen" herättää on se että mitä tapahtuu sitten kun meillä menee huonosti? Onko oma kohtalo sama ja yhtä ennakoimaton kuin sen joka jätettiin minun takia? Yhtenä aamuna tulee avioeropaperit aamupostin mukana ja seuraavana päivänä uusi miesystävä käy hakemassa naisen tavarat omaan kämppäänsä.
En vaan yksinkertaisesti pystyisi luottamaan, ja ilman luottamusta ei ole mitään.
munkin mielestäni kertoo ihmisestä jotain jos vaihtaa lennosta toiseen. Ei siitä pääse mihinkään. Onhan se joskus enemmän ymmärrettävää kuin joissain muissa tapauksissa, mutta kyllä siinä tulee mieleen jotta tapaseurustelijako tässä onkin kyseessä, ja onko se tulevaisuudessa munkin kanssa vain tottumuksesta.
En tiedä, jos ehdottoman järkevästi haluaisi hoitaa nuo tilanteet, niin antaisi sen eroavan osapuolen opetella elämään yksin, ja vasta sen jälkeen kokeilisi. Voihan se olla että juna ehtii mennä, mutta toisaalta voihan sitä olla siinäkin vaunussa joka jätetään asemalle.
on se että ihmisen tuntemiseen tarvitaan vuosikymmeniä aikaa eikä silloinkaan välttämättä päästä täysin perille siitä minkälainen ihminen on kyseessä. Niitä motiiveja tai niiden aitoutta ei yksinkertaisesti ole mahdollista tietää siinä vaiheessa missä tuollaisen päätöksen joutuisi tekemään.
Jäljellä on vaihtoehtoina se että uskotaan sokeasti että itse on parempi vaihtoehto kuin se edellinen ja tämän takia sitten alunperin vaihdettiin parempaan ja että tämä mielipide myös säilyy jatkossa sekä kestää vertailua ainakin suurimpaan osaan halukkaista pyrkyreistä.
Voidaan myös myöntää realistina se seikka että luultavasti olen ihan samanlainen ihminen, ainakin pinnallisesti, kuin se joka jätettiin ja siten olen yhtä hyvässä tai huonossa asemassa. Tänään voin olla se jonka takia joku jätettiin, mutta huomenna voinkin olla se joka jätettiin jonkun toisen takia.
Ihmistä on mahdoton oppia täysin tuntemaan, mutta tämän teot antavat tarkinta viitetietoa ihmisestä ja tämän arvoista, ja jos siellä on sellaista joka sotii pahasti omaa luontoa vastaan niin sitten on syytä harkita vielä tavallista enemmän.
Ei se kannata. Mieluummin jotain yksinkertaista: Molemmat vapaat, molemmat tykkää toisistaan ja haluaa olla toistensa kanssa...jne.
miehen itse päättää, mitä tahtoo. Miehestä riippuen olisin valmis odottamaan parista viikosta viiteen vuoteen. Heti en suhdetta uskaltaisi sen kanssa aloittaa, vaan haluisin eka tutustua siihen, ellei jo oltaisi ennestään tuttuja.