Ero tuli eilen, kun mies päätti lopettaa antabus-lääkityksensä ja kävi taas käsiksi, riehui yms. Meillä on pieni lapsi, 9 1/2 kk. En tiedä, miten jaksan hoitaa häntä. Olen täysin masentunut. Mulla on muutenkin taipumusta masennukseen, lapsuuden traumojen takia. En oikeasti tiedä miten jaksan.
Tässä on muutakin. Olen huumeaddikti, ja aloitin vieroittumisen hetki sitten. Sorrun titenkin nyt. Vedin eilen pääni täyteen ja varmaan teen saman tänään. Eilen sain erään miespuolisen ystäväni yökylään, mutta mitäs tänään? Olen monta kertaa ollut tekemässä itsemurhaa ja kerran melkein onnistuin..
Olen henkisisesti täysin rikki, juuri noitten huumeiden takia. jos en saa tänään lisää, en kestä enää. En vaan jaksa enää.. Jos saan, ehkä jotenkin kitkuttelen vielä.
Millään muulla paitsi lapsellani ei ole mitään merkitystä. Jos sitä ei olis, olisin varmaan jo kuollut. Olen niin pettynyt ja loukkantunut. Eka vanhemmat hylkäs, nyt sit mies. Onko mulla mitään arvoo tässä maailmassa? Ehkä lapsellenikin olis parempi olla jossain muualla.. Humme jota olen käyttänyt on semmoinen josta en saa enää mitään oloja. KÄytän sitä vain ettei tule vieroitusoireita, jotka kestää kuukauden..
Onko tässä enää mitään järkee?
Tässä on muutakin. Olen huumeaddikti, ja aloitin vieroittumisen hetki sitten. Sorrun titenkin nyt. Vedin eilen pääni täyteen ja varmaan teen saman tänään. Eilen sain erään miespuolisen ystäväni yökylään, mutta mitäs tänään? Olen monta kertaa ollut tekemässä itsemurhaa ja kerran melkein onnistuin..
Olen henkisisesti täysin rikki, juuri noitten huumeiden takia. jos en saa tänään lisää, en kestä enää. En vaan jaksa enää.. Jos saan, ehkä jotenkin kitkuttelen vielä.
Millään muulla paitsi lapsellani ei ole mitään merkitystä. Jos sitä ei olis, olisin varmaan jo kuollut. Olen niin pettynyt ja loukkantunut. Eka vanhemmat hylkäs, nyt sit mies. Onko mulla mitään arvoo tässä maailmassa? Ehkä lapsellenikin olis parempi olla jossain muualla.. Humme jota olen käyttänyt on semmoinen josta en saa enää mitään oloja. KÄytän sitä vain ettei tule vieroitusoireita, jotka kestää kuukauden..
Onko tässä enää mitään järkee?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kamalalta kuulostaa tilanteesi!!
Ota vauva mukaan ja mene lähimpään ensiapuun ja kerro, että et jaksa!! Juuri NYT!!
Sinä tarvitset apua ja sinua voidaan auttaa!
Kokemasi arvottomuuden tunne on mielestäni luonnollinen reaktio hylkäämiskokemuksiisi! Voisiko edes toisin olla?
Mutta kuten tiedät, et ole sen arvottomampi/arvokkaampi kuin muutkaan. Sen sijaan voi oppia kokemaan itsensä uudella tavalla. Siihen tarvitset auttajaa.
Jos haluat/päätät nyt vetää kamaa niin älä jää vauvan kanssa kotiin, hanki hoitaja.
Se osoittaa paljon enempi huolehtimista kun että
olet siellä tokkurassa vauvan kanssa.
Ihan suosiolla.. arvostelematta tekemisiäsi millään tavalla ( itse tiedät ne parhaiten)
älä jää yksin. Se ensiapu kuulostaa hyvältä
vaihtoehdolta. TEE SE !
Sinun pitää eristää itsesi ja lapsesi. Kun tulet äidiksi niin et voi enää tehdä mitä haluat. Et saa, et voi ottaa huumeita, et voi pistää lastasi vaaraan niitten takia. Sinun pitää hakea apua ongelmaasi ja äkkiä. Ei tarkoita sitä että lapsesi otetaan pois ehkä olisi parasta että hän menisi sijaiskotiin siksi aikaan kun saat pääsi selvitetyksi. Meillä kaikilla on ongelmia ja tulee aika kun emme pysty yksin niitä ratkomaan, hae apua ja hyväksy se, tee oikein lapsesi tähden vai haluatko antaa hänelle pelottavan ja traumaoittavan lapsuuden niinkun ehkä sinulle kävi?? Kun sinusta tuli äiti niin sinulle tuli myös vastuu pitää huolta lapsestasi, et voi käyttäytyä hänen kanssaan miten haluat, ota huumeita mutta älä kun sinulla on lapsia. Tämä on kai aika kovasti sanottu mutta joskus se on tarpeen. Ei ole mitään taika pilleria sun hoitoon joka tekis kaikki paremmaksi sun pitää ottaa vastuu omista tekemisistä, siihen kuuluu että et pidä miestä lapsesi lähellä joka on väkivaltainen. Missä on lapsesi silla aikaa kun vedät pääsi täyteen?? Kattelee äitiä kun on huumeissa ja kännissä ja ramppaa epämääräistä jengiä? Olisi todellakin parempi lapsellesi olla jossain muualla normaalissa perhe-elämässä kuin pelossa elää. Eiköhän lapsellasi ole oikeus oikeeseen elämään, jos sinulla oli traumoja lapsuudesta niin minkätakia teet niitä omalle lapselles?? Lopeta se ittes ajattelu ja tee oikein lapselles!!!!!! Sinä olit se tyhmä joka alko ottaa huumeita ja mitälie ei lapsesi, minulla myös traumoja lapsuudesta, et uskoisikaan jos kerron mutta en ikinä ikinä anna lapsieni kärsiä niitten takia.
Ensinnäkin, KIRJOITIN että huume jota vedän (subutex) ei vaikuta muhun mitenkään. Aluksi siitä sai olot, mutta nyt vedän sitä pelkästään sen takia ettei vieroitusoireet iskisi. Tämä on faktaa, voit vaikka googlettaa. Täällä ei ramppaa mitään 'epämääräistä porukkaa'. En ole juonut 2 vuoteen, eilen vedin pääni täyteen joo ja lapsi oli nukkumassa. Ei se kuule jumalauta ole niin helppoia. Ei mulla ole ketään kelle voisin viedä edes hoitoon.. Ei mun pää kestä selvinpäin nyt. Meidän ongelmat alkoi 5 kk sitten kun jouduin turvakotiin. silloin aloin taas käyttämään, että jaksaisin. Alotin vierottumisen nyt, mutta tää juttu tuli. Mä pelkään mennä minnekään hoitoon tai kertoo sossuille koska en luota heihin ollenkaan...
Hetki hetkeltä tää tilanne näyttää vaan epätoivoisemmalta. Jos en kestä, vien lapsen ite sossuille. En todellakaan jätä sitä heitteille tms.
Ok no sori ymmärsin sen väärin mut olet ilmeisesti ollut huumeenkäyttäjä? Ja toivon sydämmeni pohjasta että et sorru niihin enää. En sanonutkaan ja tiedän että ei se ole niin helppoa mutta sun täytyy tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Kuka on sanonut että elämä on tai pitäs olla helppoa? Sä et voi vetää päätäs täyteen vaik sun lapsi on 'nukkumassa', mitäs jos sun talo syttyy palaa kun oot sammunu, mitäs jos sun lapsi lopettaa hengittämastä tai saa sairas kohtauksen, oletsä siinä kunnossa et pystyt auttamaan lastas? Sun täytyy luottaa johonkin ja sossuunkin ne on siellä sen takia koska joskus meillä kaikilla on vaikeuksia. Mut yritä nyt ymmärtää et sun elämä ei ole enää sun koska olet äiti. Sulla on ongelmia ja et niistä pääse yksin yli, hyväksy apua. Et lastasi menetä jos toimit oikein ja viisaasti. Mä kasvoin äidin kanssa joka joi ja ei mua pitänyt turvassa. Mulle kävi kaikenlaista, minulla on nyt 5 lasta ja sanon että en juo, polta en ikinä ottanu huumeita. Musta tuli aivan erinlainen kuin oma äitini koska tiedän sen pelon ja vaaran minkä alkoholi tai huumeet tuo mukanaan. En ole ikinä päässy lapsuuteni traamoista eroon mutta tiedän mitä mun pitää tehdä, mikä on oikein. Eti hyvä ihminen apua itteles, masennuksees ja muuten koska alkoholi tekee sut entistä pahemmaks. Mut vielä kerran sulla on vastuu nyt itestäs ja lapsestas kun olet äiti, sä et voi tehä mitä haluat vaikka olis kuinka vaikeeta!!!
Pitäisköhän sun ehkä harkita nyt sitä mikä lapsellesi on parasta ??!
Et pysty hoitamaan itseäsikään kuntoon, jos et saa siihen aikaa ja rauhaa,apukaan ei varmasti haittaisi.
Joka tapauksessa,sinun täytyy ajatella ensiarvoisesti aina lastasi.