Ollaan seurusteltu avomiehen kanssa kohta kaksi vuotta ja hiukan alle vuosi asuttu yhdessä. Suhteeseen on mahtunut jo paljon kipeitäkin asioita, mutta kaikesta ollaan päästy yli ja itsestä tuntuu että ne ovat ainoastaan vahvistaneet suhdettamme.
Nyt alkaa kuitenkin tuntumaan, että kaikki alkaa rakoilemaan. Itselläni on aika paljon ongelmia tällä hetkellä, joihin puoliso ei liity lainkaan (masennus ja syömishäiriö). Tämä tietenkin vaikuttaa suhteeseemme, vaikka koitan olla rasittamatta toista osapuolta näilä asioilla.
Asumme yksiössä ja omaa tilaa ei ole kummallekaan lainkaan. Kotimme on aina täysi läävä. Mies ei siivoa koskaan, ja nalkuttamisen jälkeen tiskaa astiat. Itse teen aina kaiken, mutta tällä hetkellä tuntuu että ei jaksa ja on jo luovuttanut. Eletään sitten paskassa.
Seksiä emme harrasta juuri koskaan. Itse haluaisin hiukan useammin kuin kerran kuukaudessa (tai harvemmin), mutta en jaksa siitäkään asiasta enää riehua tai painostaa.
Mies sanoo että rakastaa minua. Suhteessamme on paljon hellyyttä ja pusuttelua ym.
Kaikki vaikuttaa kuitenkin siltä, että ollaan vetelemässä aivan viimeisiä. Rakastan miestäni enkä haluaisi erota. Koitetaan puhua asioista, mutta se vaan ei auta.
Onko jollain muulla ollut vastaavaa tilannetta? Voiko täältä pohjalta vielä nousta vai pitäisikö luovuttaa?
Nyt alkaa kuitenkin tuntumaan, että kaikki alkaa rakoilemaan. Itselläni on aika paljon ongelmia tällä hetkellä, joihin puoliso ei liity lainkaan (masennus ja syömishäiriö). Tämä tietenkin vaikuttaa suhteeseemme, vaikka koitan olla rasittamatta toista osapuolta näilä asioilla.
Asumme yksiössä ja omaa tilaa ei ole kummallekaan lainkaan. Kotimme on aina täysi läävä. Mies ei siivoa koskaan, ja nalkuttamisen jälkeen tiskaa astiat. Itse teen aina kaiken, mutta tällä hetkellä tuntuu että ei jaksa ja on jo luovuttanut. Eletään sitten paskassa.
Seksiä emme harrasta juuri koskaan. Itse haluaisin hiukan useammin kuin kerran kuukaudessa (tai harvemmin), mutta en jaksa siitäkään asiasta enää riehua tai painostaa.
Mies sanoo että rakastaa minua. Suhteessamme on paljon hellyyttä ja pusuttelua ym.
Kaikki vaikuttaa kuitenkin siltä, että ollaan vetelemässä aivan viimeisiä. Rakastan miestäni enkä haluaisi erota. Koitetaan puhua asioista, mutta se vaan ei auta.
Onko jollain muulla ollut vastaavaa tilannetta? Voiko täältä pohjalta vielä nousta vai pitäisikö luovuttaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seksielämä on tärkeintä parisuhteessa. Itse kuulun uskollisiin ja yksiavioisiin, mutta kannatan vaihtamista jos homma ei toimi. Jos rakastaa toista ihmistä ja kunnioittaa, niin kyllä myös haluaa fyysisesti. Melkein väittäisin 40-vee kokemuksella ja kahdessa pitkässä suhteessa eläneenä, 15 vuotta ja 5 vuotta, että kun kiinnostus toista kohtaan lopahtaa, se on siinä. Yhtälailla voi olla ja elää siskon, alivuokralaisen tai koiran kanssa. Ihminen ainakin minä, tarvitsee hellyyttä, läheisyyttä, kauniita sanoja ja kehuja, sekä seksiä. Jos olet vielä nuori, niin mieti tarkkaan haluatko nuivettaa itsesi suhteessa joka ei toimi.
voi tehdä hyvää, esim. muutama päivä tai viikko, ettei näe toista ollenkaan. Siinä ajassa ehtii tulemaan jo ikävä. Lisäksi sinun pitää selvittää omat ongelmasi ammattiauttajalla.