... mutta jokaisen tiedossa? Tuli tarvitsee ilmaa palaakseen, kuten ihminen tarvitsee seurakseen toisen ihmisen. Onko se syy jonka vuoksi naimisiin mennään? Yksin et nauti näkinkengästäsikään ( Tove Jansson ), eikö ystäviä ole, vai heidänkö tai ympäristön aiheuttamien paineiden vuoksi ihmiset pariutuvat usein liiankin nuorina?
Tulisiko avioliiton alaikärajaa nostaa? Tulisiko alaikäraja myös olla, jonmka alle lasten tekeminen olisi kielletty? Mihin ihmisillä on kiire? On toki luonnollinen vietti jatkaa sukuaan, mutta eikö sen voisi tehdä joskus 25 täytettyään, eikä 15 tai jotain sinne päin täytettyään... loppu elämähän on aikaa lisääntymiseen, ei kai sitä hetikohta peruskoulusta päästyään tarvitse alkaa siihen puuhaan?
Miksi tulisi mennä avioon alle 25 vuotiaana?
Tulisiko avioliiton alaikärajaa nostaa? Tulisiko alaikäraja myös olla, jonmka alle lasten tekeminen olisi kielletty? Mihin ihmisillä on kiire? On toki luonnollinen vietti jatkaa sukuaan, mutta eikö sen voisi tehdä joskus 25 täytettyään, eikä 15 tai jotain sinne päin täytettyään... loppu elämähän on aikaa lisääntymiseen, ei kai sitä hetikohta peruskoulusta päästyään tarvitse alkaa siihen puuhaan?
Miksi tulisi mennä avioon alle 25 vuotiaana?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onko sinulla kenties joku sukulainen, joka poikkeuksellisesti on avioitunut alle 25v, vai mistä kyseinen käsitys?
Nykyäänhän avioitujat ovat pääsääntöisesti lähemmäs 35-vuotiaita. 60-luvulla oli tavallista mennä naimisiin alle 25v. Sen jälkeen tuo "ikäraja" on koko ajan tasaiseen tahtiin noussut.
Seksielämän nuoret aloittavat minunkin mielestäni liian varhain. Avioliittoon mennään nykyään kuitenkin usein vasta 10-20 vuoden kuluttua seksin aloittamisesta.
Pitäisikö lasten henkinnan ikäraja lain voimalla nostaa ssiten, ettei alle 25 vuotias saisi tehdä lapsia?
Huh huh sentään!
Lapsensaannin riski on aina olemassa, kun seksiä harrastetaan. Minä en kannata pakkokeinoja, vaan vastuullisuuteen kasvattamista.
Kuinka sait päähäsi että joku kannattaa aborttia jos esittää lapsentekoon alaikärajaa!
Onko se heti vihaaja jos vain ei jotain asiaa rakasta? On muitakin suhtautumistapoja kuin mustavalkoinen. Ehkä sitten harrastat suojaamatonta seksiä ja luotat onneesi?
tehtiin paljon muutakin. Esim. muutettiin pois vanhempien luota ja mentiin töihin! Mikäs siinä oli lapsia tehdessä, kun ne pystyi elättämäänkin ilman sosiaalitukia.
Nykyisin 30v asuvat vielä vanhempiensa vastuksena ja käyvät ikukoulua. Parempi on siirtää sitä lapsientekoa siihen asti, kun edes pääsee itse irti äidistä ja isästä. Sitten pitäisi vielä kasvaa aikuiseksi muutenkin. Kurjaa, kun lapsia jää ilman oikeaa kotia vain siksi, että toinen tai molemmat vanhemmat ovat vastuuttomia hutsuja/lääninpässejä.
Mielestäsi se, että kannatan vastuullisuuteen kasvattamista, enkä pakkokeinoja, tarkoittaa holtitonta seksikäyttäytymistä. Mistä lähtien vastuullisuus ja holtittomuus ovat olleet synonyymeja?
Mikään ehkäisykeino ei ole 100%:nen. Käytät sitten kumia, pillereitä, kierukkaa tai mitä hyvänsä, lapsensaannin riski on olemassa.
Lailla kielletty tarkoittaa, että teosta seuraa rangaistus. Vankilaanko olisit heittämässä ne alle 25v raskaana olevat tytöt ja lapsen siittäneet pojat? Saisitko edes kiinni niitä poikia, joista tuli rikollisia siksi että siittivät lapsen alle 25v? Tytöt nyt olisi tietenkin helppo tuomita.
Kyllähän se niin on että alle 25 v naimisiin pakkomeno on kiinni sukupolvesta, kuten jo tuossa mainittiin, ja kultturi- sekä "heimotaustasta" kiinni.
Joka tapauksessa itse olen joutunut ympäristön paineen kohteeksi.
Kun täytti 20 alkoi heti sukulaiset jne. kyselemään että koskas sitä ja tätä jne. Alettiin pitää outona lintuna kun mitään ei tapahtunut.
Kun sitten alkoi olla 35 v, niin sitten painostus ja kyselyt vähenivät.
Hämmästys oli valtava kun sitten lähes 45 v menin suoraan naimisiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen.
En koskaan ole ollut kihloissakaan, joten tämä kai sitten lisäsi hämmästystä.
Lapsia ei ole eikä tule, koska 34 vuotiaana sterilisoin itseni, joten "vahinkolaukausiakaan" ei tapahdu. Ei tarvitse huolehtia ja muutenkin se kumin käry oli inhottava.
Tästä ei tiedä kuin muutama hyvä kaveri ja vaimoni.
Joka tapauksessa asiat ovat niin tässä maassa, että sinua pidetään outona, jos poikkeat valtavirrasta eli nuorena naimisiin, alle 30 jo kaksi lasta ja kaunis koti autoineen koirineen. Sitten kesämökin ostoa harkitsemaan jne.
Tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
(Olethan jo about viiskymppinen) Nykyään katsotaan pitkään jos alle kolmekymppiselle tenavia alkaa siunaantua.
...oikeassa.
Ajat muuttuu.
on tuollaisia ikärajoja laittaa, kun se riippuu siitä minkälaisessa vaiheessa itsekukin elää.
Itselläni olisi kai jäänyt lapset tekemättä sillä 25v minulla oli jo kaksi lasta. Minulle ehdottomasti se paras ratkaisu. Lapset nuorina kun jaksaa hoitaa, niin vanhempana saa sitten rakentaa omaa uraa.
Tunnen erään tapauksen jossa presidentin luvalla pari meni naimisiin, nainen 16v ja mies 19 v, avioliitto jatkuu edelleen!
Lääketieteellisesti olisi parempi tehdä ne lapset noin 20v - synnyttäjälle se paras ikä. Ennenvanhaan todella perhe perustettiin varhain, eipä kyllä elinikäkään ollut näin pitkä kuin nykyään.
Mutta nykyään kasvamiseen ja kypsymiseen menee nuorilta aikaa, kun ei tarvitse hypätä aikuisen kenkiin 18v täytettyään. Siinä mielessä ei avioliittoon ole kiirus. Mutta avioliiton olemus on muuttumassa, koska yhteiskunnallinen tilanne on jotain muuta, kuin koskaan aiemmin. Nyt liitto on lähinnä tunnejuttu.
Onko ihmiset nykyisin lapsellisempia ja kypsymättömmpiä kuin avioliitolain säätämisen aikoihin?
Ikä ei kerro ihmisestä mitään muuta kuin sen, kauanko täällä maapallollamme on taivaltanut.
Ikä tai iän puute ei tee ihmisestä huonoa, pahaa tai kelvotonta, sellaisiin vaikuttaa aivan muut tekijät.
Ikä on vain byrokratiaa varten, siitä tiedetään, milloin ihminen on oppivelvollinen, työikäinen, oikeutettu eläkkeeseen, eli vapautettu työvelvoiteestaan yms.
Ikä ei ole viisauden mitta, ei sillä mitata henkistä ei kypsyyttäkään, sellaiset asiat tulevat muilla mitoilla mitatuiksi.
Vastuuntuntoisuus, vastuullisuus ja henkinen kypsyys... ne ovatkin juuri se mitta, jolla asiaa tulisi mitata. Ikääntyminen usein tuo malttia ja harkintakykyä, elämisen taitoa, asioiden syiden ja seuraamusten ymmärtämistä. Ei nuoruudessa ole mitään vikaa, jos ei vanhuudessakaan, eikä vanhenemisessakaan, mutta kansalaistaito nimeltä velvollisuudet, vastuuotto ja sen kantaminen, asiassa kuin asiassa, ovat niitä seikkoja jotka vaikuttavat.
Tuo on hyvä kysymys, onko ihmiset nykyään vastuuttomapia kuin aiemmin? Onko yhteiskunta tavallaan kasvattanut itse omat kansalaisensa piloille? Koulutustaso on korkea ja koulutuksen mahdollisuus jokaisella, mutta onkohan kiire ja tuottavuuteen pyrkimissen tavoittelu samalla jättänyt laadun toissijaiseksi. Koulunkäynti on eväiden hankinta yksilölle loppuelämää varten, mutta myös tasokkaiden kansalaisten " valmistamislaitos " yhteiskuntaa varten.
Vastuuta siirretään sitä välttelemällä muille... koululle tai yhteiskunnalle, ehkä kasvatus jää kokonaan yhä liikaa omaanpäätäntä valtaan tai sitä ei ole ollenkaan.
Kurinpitoa ei kukaan halua, mutta joskus sen puute johtaa oikeudentunnon hämärtymiseen. Jos koira puree sivullista, heti on syytettynä koiranomistaja, vastuullinen. Mutta jos lapsi tekee kolttosiaan, syy ei olekaan lapsen omistajan, vaan yhteiskunnan, tai koulun, tai jonkun muun... kasvattajan vastuulla olisi myös antaa eväät elämään, kun koulun vastuulle jää ohjeiden ( opin ja koulutuksen ) antaminen.
Jos ihmiset ovat hemmotellumpia, vastuuttomampia ja kyvyttömämpiä nyt kuin vaikka 30 vuotta sitten, niin ehkä se selittää myös maailman muuttumisen nykyiseen suuntaan. Se millaisia lapsia nyt nuorina tekevät ovat, ei ole heidän luomansa maailma, vaan niiden luoma maailma, jotka olivat kasvattajina reilu kymmenen - 20 vuotta sitten. Sato ei koskaan tule korjattavaksi silloin kuin se kylvetään, vaan vasta vuosikymmenten perästä.
Eikä maailma koskaan tule valmiiksi, siitä lauloi jo kauan sitten Veikko Lavi.
Silti ihmettelee moni, pitääkö niitä lapsia nyt heti alkaa tekemään, kun hädin tuskin oppivelvollisuus on suoritettu ja olisi mahdollisuus ottaa ensiaskeleet omaan elämään, joutuukin jo suoraan äitiksi tai isäksi opettelemaan, ilman että ehtisi oikeasti elää nuoruuden jälkeistä aikuistumista.
Yhteiskunnalla on kiire, sen saataa todeta, mutta onko kiire vain yhteiskunnalla, vaan myös ihmisillä itselläänkin?
sellainen käsitys kehkeytynyt, että nuorille olisi tyypillistä käyttäytyä näin: "kun hädin tuskin oppivelvollisuus on suoritettu ja olisi mahdollisuus ottaa ensiaskeleet omaan elämään, joutuukin jo suoraan äitiksi tai isäksi opettelemaan, ilman että ehtisi oikeasti elää nuoruuden jälkeistä aikuistumista."
Tuohan on jokseenkin harvinaista.
Homogeenista yhteiskuntaa ei voi millään saavuttaa. Aina tulee olemaan ääritapauksia, asiassa kuin asiassa. Eikä se, että tehdään rikollisia niistä, jotka "liian nuorina" hankkivat lapsia, tee meidän yhteiskuntaamme paremmaksi paikaksi elää.
Ps. Vanhemmat kyllä joutuvat vastaamaan alaikäisten lastensa kolttosista ihan yhtä lailla, kuin koiransakin kolttosista.
Tuohan on jokseenkin harvinaista.
Työn ja töiden kautta on tullut tutuksi monen ikäisiä ihmisiä ja sitä myötä myös tutummiksi heidän ystäväpiireistään ikäisiään. Monella on jo mukula tai sellainen suunnitteilla, vaikka valtaosalla onkin työ ja opiskelu etusijalla, kuitenkin näitä 23 vuotiaita kolmen neljän vuotiaan lapsen yh äitejä yllättävänkin paljon on.
Ei minulle mitään käsitystä ole tullut, ihan vain pähkäilen niitä asioita jotka jo ovat olemassa.
Se tosin ei ollut alkujaan asian ydin.
Miksi teet rikollisia joistakin, jotka tekevät toisin kuin sinä tunnet oikeaksi olevan? Ihmettelenpä.
Joutuvat vastaamaan, mutta ennalta suoritettu vastuunotto on se josta on ehkä pulaa ja puute. Mikään ei ole niin ennaltaehkäisevää, kuin vastuunotto ennen kun mitään tapahtuu, eikä vasta sitten kun on jo tapahtunut. Puhutaanko sitten välittämisestä, tai opetuksesta, tai yhdessä ajan viettämisestä, perhe-elämästäkin ehkä. Joka lasta rakastaa, se lasta opettaa. Miks ei sama pätisi muuhunkin välittämiseen, se joka ihmisistä pitää, se ihmisille hyvää tahtoo.
Menikö se näin: Se ken vitsaa sästää, ei lastaan rakasta. Tämä heitän ihan ajatuksena noihin kommentteihin, että lapset tekevät kolttosiaan, tai jopa rikoksia, kun vanhemmat eivät heitä kasvata. Tuumasin, että niitetäänkö nyt sitä viljaa, jota alettiin kylvämään jo 80-luvulla, jolloin kurittaminen kiellettiin lailla. Onko nyky-yhteiskunnan nuoret nyt sitten sitä "vapaankasvatuksen" viljaa..
En väitä, että ennen vanhaan oli paremmin, enkä myöskään ole väkivallan puolustaja. Nykyisin pitäisi vaan jaksaa puhumalla kasvattaa. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin oma temperamenttinsä ja kaikkiin ei pelkkä puhe tehoa...
Mene ja tiedä.
" Miksi teet rikollisia joistakin, jotka tekevät toisin kuin sinä tunnet oikeaksi olevan? Ihmettelenpä. "
Mihin sinä tuolla lauseellasi viittaat? Itsehän olit ehdottamassa, että lasten hankkiminen lailla kiellettäisiin alle 25-vuotiailta (siitä siis tehtäisiin rikollista toimintaa heille).
Piiskaaminen on lähinnä merkki siitä, että jotain on jo mennyt pieleen. Toki selkäsauna opettaa, mutta eihän sitä kukaan taida käyttää opetuksena, vaan rankaisuna ja onhan tuo nähty, ei pakottamalla saa kuin pahaa aikaan. Amerikoissa ei edes sähkötuolin mahdollisuus ole rikoksia estänyt, joten en usko että piiskan käyttöllä aikuisia tai lapsia tulisi opettaa. Puhuminen on hyvä konsti, vaikka aina se ei tehoa, on kuitenkin takuulla parempi tapa kuin hakkaaminen.
On tainnut tuo kuittaukseni mennä vahingossa väärälle " keskustelukumppanille ". Tuosta jos jotain nyt selostaisi, niin tarkoitin tuolla sitä, jotta ei ole yhtä tapaa tehdä asiat oikein ja muut ovat niitä vääriä tapoja. Tarkoitushan on löytää oikein tapa, jos sellaista ylipäätään on olemassakaan. Yhteiskunnan päättäjien työhän olisi sitten pyrkiä ohjaamaan kulkua oikeaan suuntaan, sillä vain heillä on valtaa sellaiseen. Ja kuten sanottuna, tuo em. vastaus ei ollut vastaukseksi sinule tarkoitettu, jälkikäteen tuo oikaistan.
Tuosta alaikärajan asettamisesta... ei sellaista varmaan saata demokraattisessa yhteiskunnassa edes keskustella. Onhan näitä syntyvyys säännöstelyjä mm. Kiinassa koitettu tehdä, huonolla menestyksellä varmaankin. Sen sijaan koulussa jo varmaan tulisi enemmän opettaa vastuusta ja velvollisuuksista, eli muuttaa opetussuunnitelmaa siihen suuntaan, että se paremmin olisi eväänä tulevaisuuteen ihmisille, samalla se olisi koko yhteiskunnan etu.Se tietenkin saattaa olla mahdoton tehtävä, mutta ellei mitään tehdä, ei mikään taida paremmaksi muuttua omalla painollaan.
Itse en osaa sanoa, pitäisikö ikäraja asettaa, eli en ole puolesta enkä vastaan, mutta pohdiskelin, olisiko sillä asioiden suhteen merkitystä ja lisäisikö se ihmisten onnellisuutta. Ainakin näen monista tuttavistani, jotta heistä moni on jo born outin partaalla, kun ikää on 21 -23 vuotta ja hoidettavana on 2- 5 vuotias tenava. Voisin kyllä väittää, että paremmin jaksaisivat, jos muksun hankintaa olisi jokunen vuosi siirretty, vaikka jokaisen mukulat ovat melkoisia ilopillereitä, sitä ei saata kieltää.
Outoa ajattelua kun ihminen tulee Suomen lain mukaan täysi-ikäiseksi 18 vuotiaana. Siis kylmä totuushan on että mitä vanhempi nainen on raskaaksi tullessaan, sitä enemmän ongelmia raskaudessa ja synnytyksessä sekä sitä suurempi riski lapsen terveydelle. Ja nyt tällä en tarkoita että kenenkään pitäisi lapsia ruveta laittamaan itsekin vielä lapsen iässä.
Olen itse saanut molemmat lapseni alle 25 vuotiaana ja nyt kun molemmat ovat aikuisia (alle 25 vuotiaita) odottelen jo kovasti mummiksi tuloa. Omalla sisarellani on nyt seitsämän lastenlasta ja hän itse on vasta 56, jaksaa hoidella ja puuhastella lastenlasten kanssa ja pääsevät nuoret vanhemmatkin sitä kautta välillä tuulettumaan. Mielestäni avioliittoon meno ja lasten teko eivät ole ikäkysymyksiä vaan täydellisesti omasta kypsyydestä ja luonteesta kiinni.
tuo ajattelutapasi.
Sen sijaan et ehkä huomannut noita kysymysmerkkejä... siis merkkejä pohdskelusta. Ei tuossa lue jotta noin ajattelisin ja tuota mieltä olisin, joten ehkäpä huomaamattasi takerruit enemmän kirjoittajaan kuin kirjoitettuun.
Pitäisiköhän tuota täysi-ikäisyyden rajaa muuttaa? Nostaa tai laskea? Nykyäänhän lapset varttuvat aiemmin ja ovat monet varsin itsenäisiä jo ennen nuoriksi varttumistaankin.
Toisaalta taas se vastuunkanto kyky, se ei välttämätä ole samaa alle 18 vuotiaalla, kuin se on kolmekymppisellä. Tosin ei kaikki ole kovin vastuullisia vielä 5 kymppisinäkään... ei se ikä, vaan ihan ne muut tekijät.
Se on totta, jotta nuorena jaksaa paremmin pentujeen kasvattaa ja heidän touhujaan valvoa ja ottaa osaa siihen, ja sehän se merkittävää onkin, että aikaa ja voimia riittää lapsilleen antaa. Myöhemmällä iällä väsyy helpommin, vaikka aikaa ehkä olisi enemmän, ehkä.
Se lähinnä mietityttää, kun varhain hankitaan jälkikasvua, ei välttämättä ymmärretä mikä vastuu ja kuinka työlästä se on. Tavallaan pitäisi olla systeemi, jotta ken lapsen tekee, hänet tulisi oikeuttaa kansalaispalkkaan ja jäämään siten kotiäidiksi. Lapsien kanssa touhuaminen kuitenkin on kuin työtä, vie aikaa, voimia ja vaatii paljon ellei jopa kaiken.
Siinä valossa, että jos ensin henkkii koulutuksen, ehtii hiukan käydä työssäkin, oppia samalla tuntemaan sekä itsensä että mahdollisen puoliskonsakin, jotta avioliittokin sitten aikanaan solmittaisiin ja se kestäisi, se edellyttäisi kyllä lasten hankinnan lykkäämistä. Selkeä ristiriita, sillä toisaalta nuorena jaksaa paremmin, samaan aikaan kuitenkin pitäisi ehtiä ja jaksaa hankkia ammattia tai käydä työelämässä, eikä kenelläkään kuitenkaan ole kuin se 24 tuntia / vrk josta nukkumiseen tulisi käyttää leijonan osa.
Omalla kohdallani olen huomannut, että on ollut hyväksi etten ole lapsia hankkinut nuorempana. Se on antanut mahdollisuuden nähdä maailmaa ja tehdä asioita joita ei olisi tullut tehtyä jos yksikin muksu olisi ollut. Tuo vain siis omalta kohdaltani todettuna, joillekin sopii tehdä toisin, ei tuossa nyt mistään arvostelusta kyse alkujaankaan ollutkaan, vaan pohdiskelusta, miksi lapsia " täytyisi " tehdä jo nuorena, tai miksi pitäisi mennä avioon liian nopean/lyhyen tutustumisen jälkeen ja onko se sitten jotain juhlaa, jos ero tulee ja mukulat ovat yhteishuoltajuudessa tai vain yleensä äitinsä tykönä, isästä ei jälkeäkään, jos aina edes tietoakaan.
herra elää,avioliittoon ei kaikki haluu olleskaan,paitsi homot ja lesbot,sinkkuna eletään yhä myöhempään,kuoluja käydään ja ammatit hommataan,ensisynnyttäjien keski-ikä n 28-30 ja lapsia tehdään liian vähän. Suomi on harmaantumassa kovaa vauhtia,eläkeläisiä kohta enempi kun työssäkäyviä.
Siinä sulle faktaa....
Millä vuosisadalla? Ehkä niillä kaikilla. Ei niinkään aikakaudesta ole kysymys, vaan arvomaailmasta. Omaan arvomaailmaani kuuluu se, jotta kun avioidutaan, avioidutaan sillä mielellä ettei erota heti jos vähän alkaa tökkimään.
Tämä edellyttää sitä, ettei mennä avioon kevein perustein eikä liian pian, sillä toisensa tuntemiseen menee aikaa varsinkin jos vielä itseäänkään ei ole oppinut tuntemaan.
Kovin usein naisella on pari kolme lasta, yksi kukin eri miehen kanssa. Onko se hyvä?
Eikö periaatteessa olisi oikeampi suuntaus mennä avioon vasta kun on riittävän varma tunteistaan ja kuitenkin mennä avioon miehen kanssa jonka kanssa jälkeläisiä tekee. Tottahan se on, moni haluaa lapsen, ei puolisoa, mutta onko ne perheet sitten edes perheitä, joissa on yksinhuoltaja pesuettaan hoitamassa. Tietenkin perhe voi olla perhe, vaikka siinä ei olisikaan avioparia ja mahdollisesti näiden yhteisiä mukuloita.
Ei sitä kukaan saata sanoa, onko ihmiset onnellisempia silloin, kun mennään avioon, tehdään lapsia ja elää kitkutellaan yhdessä pysyen kunnes kuolema erottaa, vai toimitaanko toisin. Ehkäpä sinä tai joku asian kokenut osaa siihen vastata.
Elämäntarkoitus jos todella on vain lisääntyä ja täyttää maa, ei kuulosta houkuttavalle, ellei se samalla myös tuota elämäniloa. Sinkkuna ja lapsettomana pysyttely omalla kohdallani on jälkikäteen osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, vaikka tietenkään se ei välttämättä sovellu kenellekään muille, mutta en kirjoittanutkaan mistään absoluuttisista totuuksista, vaan pohdin asiaa, koska se vain tuli mieleeni.