Kuuluuko aikuisten lasten tietää?

Itse lapsena haluaisin tietää kaiken mahdollisen ja erityisesti käänteentekevät tapahtumat vanhempieni elämässä, siten ymmärtäisin heitä ja ehkä itseänikin paremmin. Jos pystyt kertomaan asian lapsellesi omien tunteittesi kautta, hänen isäänsä syyllistämättä, parempi.

En siirtäisi omaa tuskaani henkisenä perintönä lapselleni. Vaikka haulikolla uhattaisiin.

Siirtäisin perintönä lähinnä myönteisiä muistoja, en kipeitä tuskakokemuksia.

Ihmisen luonteesta riippuu mitä lapsilleen antaa.
Jokainen ihminen ottaa itse vastuun omista valinnoistaan ja erehdyksistään. Miksi toisen pitäisi hävetä tullessaan petetyksi. Kyllä pettäjä kantaa omat tekonsa tunnollaan. Lasten tunnoille ei perheen tunnetaakkaa kannata siirtää ja jättää kytemään. Se on kostoa ja katkeruutta mennä sanomaan : muuten--isäs petti mua kun olin raskaana.

Mielestäni tuo 30 vuotta vanha asia ei ole osa lastenne elämää. Jos olisit jättänyt miehesi sen takia, se olisi voinut olla selitys jättämiselle. Vaikea tietysti vetää johtopäätöstä yhden kirjoituksen perusteella. Jotenkin kuitenkin tuntuu, ettet ole vieläkään päässyt yli noin vanhasta jutusta ja haluaisit myötätuntoa lapsiltasi. Onko niin, että tuo 3 minuutin pano on näkynyt avioliitossanne katkeruutena ja riitoina ja haluaisit ikään kuin selittää käytöstäsi lapsillenne?

Painiskelin itse saman ongelman kanssa muutama vuosi sitten. Mietin kertoako lasten isän pettämisestä murrosikäisille lapsille. Koska emme kuitenkaan eronneet, en sitten kertonut, vaikka kyllä he ehkä jotain aavistivat. Mielestäni noin rumat jutut eivät ole lasten elämää ja meidän jokaisen pitäisi kantaa vastuu omista päätöksistämme eikä vyöryttää niitä muiden -ainakaan syyttömien- niskaan.

Tyttäreni on 20 v ja hänen isänsä petti minua odottaessani häntä. Ja parhaan ystävättäreni kanssa.
Tämä tapaus on koskettanut minua samoin kuten sinua ja tunteet on tuttuja. En kuitenkaan koskaan tule tätä asiaa kertomaan tyttärelleni.Miksi?
Olemme miehen kanssa eronneet jo 7 vuotta sitten.
Meillä on kolme yhteistä jo isoa lasta. Miehellä on lapsiinsa hyvät välit ja isä on heille puolijumala.
Olkoot ja hyvä niin. Jotenkin pystyin jossain välissä eron jälkeen asettumaan jopa mieheni asemaan pettämistä ajatellessani. Mies oli nuori ja ensimmäinen lapsi tulossa. Ilmeisesti tuleva vastuu pelotti ja kaunis exystävättäreni oli sopivasti innokas ja huomion tarpeessa? Tuskin mieheni tarkoitus ensisijaisesti oli minua loukata?
En halua että lapseni joutuisivat ottamaan osansa isänsä mokasta jota hän kai kuitenkin kovasti katuikin? Pitäkööt lapset isän isänä joka on heille kuitenkin hyvä isä.
Oma äitini kertoi minulle omasta isästäni asian jota en olisi halunnut koskaan tietää. Olen siitä äidilleni sisimmässäni vihainen. Isä oli loukannut äitiä, ei minua. Olen aina ollut isän tyttö ja asia vaikuttaa nyt suhtautumiseeni omaan isääni ikävästi. Eli se vaikuttaa kielteisesti sekä äitiini että isääni.

Jos olet vieläkin surullinen 30 vuoden takaisesta tapahtumasta jotakin on sinunlla takuulla pielessä.

MItä mahdat kuvitella hyötyväsi siitä, että kerrot jonkun neljännesvuosisataa sitten tapahtuneen erehdyksen? Haluatko jotenkin mustamaalata éx-miestäsi - yleensä mustamaalaus sattuu omaan nilkkaan ja saat vain halveksuntaa osallesi ja ihan ansaitusti.

Puet inhottavat aikeesi muka-fiksuihin viitekehyksiin, puhut naisen elinkaaren käännekohdista sun muusta vaikka kyseessä on ilkeä luonteesi ja katkeruutesi, joka on pilaamassa myös seuraavat 30 vuottasi.

Koitahan siirtyä oikealle vuosikymmenelle ja elää tätä päivää. Jos et kykene, hae ammattiapua.

asioita liikaa yksinäsi. Se, ettet kertonut asiasta silloin kenellekään oli virhe. Kärpäsestä tulee härkänen.

Ennenvanhaan (etenkin maaseudulla) oli häpeällistä, jos oli avioton lapsi. Tai mies kävi vieraissa. Tai käytti liikaa alkoholia ym. Nykyisin asioista voi puhua! Ei tietenkään ihan kenen tahansa, mutta muuten. Elikkäs siis; tyttärelle ei välttämättä kannata moisesta kertoa. Tosin jos kertoisit, niin voisit jäädä ihmettelemään sen vaikutusta. Tyttäresi voisi kohauttaa olkapäitään ja sanoa "vai jaahas" ja pitää isänsä tekoa varsin normaalina. Sitä se oikeastaan onkin.

Olin itse varmaan jotain 15v, kun tätini kertoi minulle toisen tätini, vanhemman sisarensa edesottamuksista avioliitossaan; Mies juopotteli ja piti vieraita naisia. Hetimmiten tätini aikoi erota, mutta ystävät toppuuttelivat (elettiin 60-lukua) - katso nyt vielä. No, täti katsoi ja alkoi itsekin tapailla toisia miehiä. Sitä ei tosin ehtinyt kovin kauaa kestää, kun tätini mies kuoli; kantakapakassaan.

Minulle ei jäänyt asiasta mitään traumaa; päinvastoin - huomasin, että meidänkin sukulaiset ovat vain ihmisiä ;).

Miksi ihmeessä edes pohdit moista asiaa? Tietääkö lapsesi kaikki muutkin vanhempiensa intiimitkin asiat? Naisen elinkaaren käännekohtiin varmaan on kuulunut myös seksuaalisuuden herääminen etkä siinäkään vaiheessa oletettavasti ole hänelle kertonut teidän keskinäisestä seksuaalikäyttäytymisestä vaan todennäköisesti olet puhunut hänen kanssaan ihan yleisellä tasolla asiasta. Ilmeisesti et ole oikein kunnolla vielä hyväksynyt eroanne ja haluat nyt vain kaivella vanhoja asioita.