Mitenkähän tilanteen hoitaisi ettei tulisi lihava riita?
Asumme mieheni kotitalossa - siis mieheni, kaksi lastamme ja minä. Olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja anoppi oli muuttanut uuden miehen luo ennen minun tuloani. Anoppi on siis leski ja hänellä on uusi mies. Mies onkin ihan oma lukunsa - erittäin rasittava "helppoheikki", mutta se ei kuulu varsinaisesti tähän mielipahaan.
Anoppi on vuosien varrella hoitanut lapsiamme kiitettävästi eikä pahemmin puutu elämäämme. Ihan mukava anoppi siis? On varmasti, joten ei ole tarvetta katkaista välejä tai aiheuttaa suurta hälyä. Olen vuosien varrella niellyt kiukkuni siitä, että anoppi ja "uus-appi" käyvät talossamme myös silloin kun emme ole kotona. Ennen sitä sattui muutamia kertoja vuodessa, mutta nyt heidän ollessaan eläkkeellä he käyvät lähes viikoittain. Tietävät siis avaimen paikan - käyvät pistäytymässä, usein tuomassa jotain pientä. Tämän vielä olen sulattanut, vaikka en pidä että kodissamme käy KUKAAN poissaollessamme.
Tänään vaan meinasi leimahtaa, kun tulivatkin meidän ollessa kotona. Heti ovelta alkoivat kysellä missä on heidän hautalyhtynsä, kun ei ollutkaan meidän varastossa. Olivat viikolla käyneet ja omien sanojensa mikaan "nuuskineet joka hyllyn" löytämättä lyhtyä. JUMALAUTA - käyvät penkomassa meidän varaston ylösalaisin, eivätkä edes soita ja kysy lupaa. Kyllä - varastomme on tupaten täynnä ja aina sekaisin, joten ei oikein huvita laskea ketään sinne omin luvin penkomaan.
Tänään siis pystyin olemaan räjähtämättä, heittäydyin suorastaan niukkasanaiseksi. Älysivät lähteä aika nopeasti. Otin asian puheeksi mieheni kanssa (oli pitänyt jo usein aiemminkin, mutta aina se siirtyi). Miestä asia ei juuri haittaa (onhan anoppi hänen äitinsä ja koti anopin entinen koti), mutta ymmärsi minun suuttumukseni. Nyt vaan mietin, miten ja milloin otan asian puheeksi. En haluaisi, että lapset ovat kuulolla, sillä "appi" tulistuu herkästi ja käyttää aika painokelvotonta tekstiä. Käyttää sitä kyllä muulloinkin lasten kuullen, valitettavasti.
Asumme mieheni kotitalossa - siis mieheni, kaksi lastamme ja minä. Olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja anoppi oli muuttanut uuden miehen luo ennen minun tuloani. Anoppi on siis leski ja hänellä on uusi mies. Mies onkin ihan oma lukunsa - erittäin rasittava "helppoheikki", mutta se ei kuulu varsinaisesti tähän mielipahaan.
Anoppi on vuosien varrella hoitanut lapsiamme kiitettävästi eikä pahemmin puutu elämäämme. Ihan mukava anoppi siis? On varmasti, joten ei ole tarvetta katkaista välejä tai aiheuttaa suurta hälyä. Olen vuosien varrella niellyt kiukkuni siitä, että anoppi ja "uus-appi" käyvät talossamme myös silloin kun emme ole kotona. Ennen sitä sattui muutamia kertoja vuodessa, mutta nyt heidän ollessaan eläkkeellä he käyvät lähes viikoittain. Tietävät siis avaimen paikan - käyvät pistäytymässä, usein tuomassa jotain pientä. Tämän vielä olen sulattanut, vaikka en pidä että kodissamme käy KUKAAN poissaollessamme.
Tänään vaan meinasi leimahtaa, kun tulivatkin meidän ollessa kotona. Heti ovelta alkoivat kysellä missä on heidän hautalyhtynsä, kun ei ollutkaan meidän varastossa. Olivat viikolla käyneet ja omien sanojensa mikaan "nuuskineet joka hyllyn" löytämättä lyhtyä. JUMALAUTA - käyvät penkomassa meidän varaston ylösalaisin, eivätkä edes soita ja kysy lupaa. Kyllä - varastomme on tupaten täynnä ja aina sekaisin, joten ei oikein huvita laskea ketään sinne omin luvin penkomaan.
Tänään siis pystyin olemaan räjähtämättä, heittäydyin suorastaan niukkasanaiseksi. Älysivät lähteä aika nopeasti. Otin asian puheeksi mieheni kanssa (oli pitänyt jo usein aiemminkin, mutta aina se siirtyi). Miestä asia ei juuri haittaa (onhan anoppi hänen äitinsä ja koti anopin entinen koti), mutta ymmärsi minun suuttumukseni. Nyt vaan mietin, miten ja milloin otan asian puheeksi. En haluaisi, että lapset ovat kuulolla, sillä "appi" tulistuu herkästi ja käyttää aika painokelvotonta tekstiä. Käyttää sitä kyllä muulloinkin lasten kuullen, valitettavasti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
olin myös joskus tilanteessa, että anopilla avain kotiimme. sellaiseen ei tarvitse suostua. teidän kotinne ei ole enää anoppisi koti ja hän saa luvan sen ymmärtää. saattaa tulla lihava riita, mutta sinulla on täysi oikeus omaan rauhaan kotonasi. ellei anoppisi tätä ymmärrä, on se hänen päänsärkynsä.
En ole alkuperäinen kysyjä, mutta ymmärsin aloituksesta sen, että appivanhemmista on paljon apua ja alkup. ei halua menettää tätä apua.
Tästä huolimatta olen samaa mieltä, että sinun pitää vetää johonkin selkeä raja. Miehiä tuollaiset asiat eivät juuri haittaa, koska appi ukko on harvemmin tungetteleva. Se, jos joku nainen tulee jonkun miehen reviirille ei paina mitään, mutta jos toinen mies kuten appiukko tulee niin sitten suhtautuminen onkin aivan toinen.
samasta paikasta, ja kun he kysyy, että missä avain on, niin sanot, että naapuri, tai joku oli nähnyt missä avainta pidetään, tms. Joten avain täytyi ottaa pois ja kun joku tuttusi oli ollut silloin paikalla, niin annoit vara-avaimen hänen talteensa, kun hän ehdotti sitä siinä, kun mietit uutta paikkaa avaimelle.
Ja sanot että mitäs väliä sillä oikeastaan heille on, kun ei heidän sitä pitäisi tarvita???
Ja täten vaihdat vara-avaimen paikkaa sinne minne anoppi ei löydä sitä.
Toivottavasti löytyy joku tuon tapainen ratkaisu, jos kerran luulet että juttelusta ei tulisi kun paha riita.
"ja kun he kysyy, että missä avain on, niin sanot, että naapuri, tai joku oli nähnyt missä avainta pidetään, tms. Joten avain täytyi ottaa pois ja kun joku tuttusi oli ollut silloin paikalla, niin annoit vara-avaimen hänen talteensa, kun hän ehdotti sitä siinä, kun mietit uutta paikkaa avaimelle."
On siinäkin strategia!
Miksi valehdella; sano totuus. Tämä asia on nopeasti ratkaistu.
tulee lihava riita, siksi!
Ja kun kuvittelet ton tilanteen, niin ei se kauheen monimutkainen ole! Vai pitäskö valehdella, jos oikeesti olis niin tapahtunu, kun se kuullostaa liian monimutkaiselta?
katsoo oikeudekseen kävellä entiseen kotiinsa kuin asuisi siellä edelleen.
Ota avaimet pois nykyisestä piilosta ja hänen soittaessa kysyt hölmönä "Eikö ollut? Voi kauhistus, kyllä ne siellä pitäisi olla!"
Jos piiloitat ne uteen paikkaan, hän etsii mitä todennäköisemmin jokaisen mahdollisen paikan löytääkseen avaimet.
Eikös se ole ainakin puoliksi anopin talo? Miten et sitä käsitä?Vai oletko ostanut hänen osuutensa?
Koska pojan perhe asuu nyt talossa, on talo heidän kotinsa ja heidän yksityisaluettaan. Anoppi käy siellä vain kylässä, ei hänellä ole mitään oikeutta tunkeutua toisten kotiin penkomaan paikkoja.
En tainnut mainita alussa, että olemme talon ostaneet anopilta ihan oikealla rahalla. Ei ole siis mitään "tekosyytä", että pitäisi antaa anopin käydä milloin huvittaa.
saa tulla omilla avaimillaan vuokralaisen kotiin, vaikka miten omistaisi sen! Sehän on aivan kaikkien tiedossa oleva perusasia.
suoraan sanoa "En halua, että kodissani käydään luvatta kun olemme poissa ja siksi otin avaimet pois piilosta".
Tällöin sinun ei tarvitse hakea verukkeita ja on aina mahdollista totuuden jossain vaiheessa lipsahtavan sinulta tai mieheltäsi.
Todella patti-tilanne - ikävää, ettei miehesi tee asialle mitään.
Elämäsi ja liittosi repeilee pian ja rajusti, jos et saa anoppiasi ymmärtämään yksityisyyttänne. Veikkaan, ettei miehesi sano äidilleen asiasta yhtään mitään, saatikka tekisi jotain asialle.
Oma anoppi suhteeni täysin tulehtunut kun korjasin parhaani mukaani k.o tilanteen meillä ja mieheni on puhumaton koko asiasta, juoksee kyllä äidillään muttei enää pakkokäytä mua siellä kylässä.
Toimi nainen - sinä olet emäntänä talossa, ei anoppi!
Puhut ihan asiaa. Mieheni tulee kyllä puuttumaan asiaan, mutta itse koen että se olisi minun tehtävä. Minuahan asia eniten häiritseekin.
Napanuora on katkaistu miehen ja anopin väliltä, eli suht vähän tapaavat toisiaan. Enemmän taidan minä tavata anoppia - varsinkin ennen kun lapset oli pienempiä. Nykyään ei tule juuri käytyä kylässä...miksikähän...
Törmäsin tänään anoppiin marketissa. Hän on aina iloinen ja hymyssäsuin, kun tapaamme. Kyseessä ei todellakaan ole "se ilkeä anoppi", josta mehukkaimmat tarinat syntyy. En vaan mitenkään pystynyt siinä sanoa paukauttamaan asiaani, vaikka olisi ollut oiva tilanne. *huokaus*
Ei missään tapauksessa toisten kotiin saa tulla avaimella! Jos ette saa anopilta avainta pois niin vaihtakaa taloon lukot, saattehan tietysti tehdä omassa talossanne mitä itse haluatte. Lukot vaihtamalla ei edes tarvitse keskustella asiasta heidän kanssaan, eihän teidän tarvitse selitellä eikä perustella mitä uudistuksia kotiinne teette. Ja sitten uudet avaimet visusti piiloon!
Anopilla on selvästikkin tunne side edelliseen kotiinsa eikä hän välttämättä ymmärrä miksi hän ei saisi käydä siellä. Minusta asialla on 3 vaihtoehtoa 1)sanoa suoraan, jolloin tulee riita.
2. Juksata
3. Teettää lukot esim. makuuhuoneeseen ym. että anoppi pääsee vain yleisiin tiloihin (ei penkomaan alusvaatteitasi yms)
Voisit tietysti kokeilla 1, 2, 3, 4 j 5 pisteen vihjeitä. Piilotta avainta, näyttää hiljaisesti tyytymättömyytesi, lähteä pois ym ym.
Mutta kun tuntuu että teillä on hyvä väli ja anoppi järki tyyppi niin mitä jos ystävällisesti sanot että arvostat anoppia ja lastenhoitoa jne, mutta et halua että kodissasi käydään silloin kun talon väki ei ole kotona. Jos hän siitä suuttuu malta mielesi ole ystävällinen ja sano arvostavasi häntä mutta haluaisit että kodissasi ei käydä teidän poissa ollessa. Mieti tarkkaan älä sano ylisanoja.
Hienoa että sinulla on hyvä anoppi ja anoppisuhde. Itse olin liki 30 v miniä. Nyt jo olen saanut etäisyyttä. Annoin vihjeitä hän ei ollut huomaavinaan. Sanoin suoraan hän muutti puheenaihetta. Mutta sama jatkui. Kunnes parisuhdevl. neuvottin laittamaan lukot sisäoviin. He asuivat yläkerrassa. Mieheni siis hänen poikansa laittoi lukot. Mutta rajaa käytiin senkin jälkeen. Anoppi oppi tietämään missä avain on ja meni meidän puolelle. Mutta saatiin olla edes sängys rauhas.
Avaimen paikkaa vaihdetaan ja mahdollisuuksien mukaan avaimia ei jätetä piiloon kotinurkille.
Muilla ei ole asiaa teidän kotiinne vaikka se olisikin jonkun toisen entinen koti.
Eihän edelliset vuokralaisetkaan käy uuden vuokralaisen kotona yhtäkkiä..
keskustelet miehesi kanssa asiasta, vaikka hän ei olisi samoilla linjoilla otat anopin ja uusio appiukon puhutteluun.
Kerrot heille, että et pidä siitä kun teillä käydään vaikkka ymmärrät heidän tarkoittavan vain ja ainoastaan hyvää.
Kerrot että se on teidän koti ja omassa kodissa pitää saada olla rauhassa, myös kodin pitää olla samanlainen kun tulette kotiin, siellä on teidän elämänne.
teet kaiken kohteliaasti etkä sorru haukkumaan ja huutamaan. Kerrot oman mielipiteesi ja sanot että se on sinun kotisi myös joten sinullakin on päätäntävaltaa.
Mihin ihmeen "puhutteluun"! Lause on lyhyt: "En halua, että te käytte meillä, kun emme ole kotona".
Luulisi, että sen nyt saisi kakistettua kurkustaan ilman vaiheita. Asiasta ei ole syytä neuvotella kenenkään kanssa. Koti on teidän kotinne, ja jos ei anoppi sitä tajua, olkoon tajuamatta.
Ei aikuiselle ihmiselle tarvitse selittää mitään. Jos näyttää siltä, että ei ymmärrä, niin esimerkin saa tuosta varaston kaivelemisesta. Sinä et pitänyt siitä, se oli liikaa.
Ei sinulla ole mitään syytä jatkaa keskustelua asiasta. Appivanhemmilla ei ole oikeutta mihinkään sooloiluun teidän kodissanne. Piste.
Ei kannata tehdä asiaa kimurantimmaksi kuin mitä se on. Sano, että toivot, että anoppi ei enää mene teille, kun itse olette poissa. Sano, että et halua siirtää avaimen piilopaikkaa, koska olet sitä mieltä, että aikuisille ihmisille ei tarvitse sanoa kuin kerran tästä asiasta.
Mutta jos käyvät vielä, niin avain pois ilman selityksia. Ei tällaisesta asiasta pidä tehdä haloota. Jos anoppi arvostaa teitä, hän ymmärtää toiveenne. Jos ei arvosta, niin on oikein, että piilotatte avaimen toiseen paikkaan.