..ja rakastettuna oleminen on helvetin vaikeaa.
Kynnys masentua itse on todella suuri, kun yrität auttaa vuositolkulla toista selviytymään omasta pahasta olostaan. Kylkiäisenä tulee oma pahoinvointi ja pelko, ettei itsekään kohta jaksa enää.
Ei ole ammattiauttajistakaan apua, mies lopetti käymisen siellä, koska koki asioiden vain junnaavan paikallaan. Nyt vain mielialalääkkeet auttavat häntä päivästä toiseen ja minä siinä toisena olkapäänä.
Ongelmaisen ihmisen kanssa on vaikea olla suhteessa...Asiat kyseenalaistuu aivan toisissa merkityksissä kuin tarkoitus olisi ja aivan pienetkin asiat saavat miehen psyykkeen horjumaan.
En haluaisi lopettaa suhdetta tämän takia. Halu auttaa ja tukea on suuri, sillä mies on hyvin rakastettava ihminen. En enää kohta tiedä itsekään mitä tehdä...
Kynnys masentua itse on todella suuri, kun yrität auttaa vuositolkulla toista selviytymään omasta pahasta olostaan. Kylkiäisenä tulee oma pahoinvointi ja pelko, ettei itsekään kohta jaksa enää.
Ei ole ammattiauttajistakaan apua, mies lopetti käymisen siellä, koska koki asioiden vain junnaavan paikallaan. Nyt vain mielialalääkkeet auttavat häntä päivästä toiseen ja minä siinä toisena olkapäänä.
Ongelmaisen ihmisen kanssa on vaikea olla suhteessa...Asiat kyseenalaistuu aivan toisissa merkityksissä kuin tarkoitus olisi ja aivan pienetkin asiat saavat miehen psyykkeen horjumaan.
En haluaisi lopettaa suhdetta tämän takia. Halu auttaa ja tukea on suuri, sillä mies on hyvin rakastettava ihminen. En enää kohta tiedä itsekään mitä tehdä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota myös ITSELLESI aikaa. Sellaista ihan "minä-itse"-aikaa...!
Ihana vaahtokylpy hyvän musiikin kanssa, lojut vaan korvalappustereot päällä rentona sängyllä, lähdet syyspyöräilylle ITSESI kanssa (kun sää on hyvä), piristät itseäsi pienellä shoppailulla (oman budjetin rajoissa),...
Olennaista on, että varaat aikaa IHAN ITSELLESI etkä tunne syyllisyyttä siitä! Sitten jaksat kohdata mieheesi liittyvät "paineet" rennommin.
Tilanteesi on varmasti todella raskas.Sinulle olisi hyväksi löytää ystäviä joilla on samanlainen tilanne ja joiden kanssa voit jakaa kuormaasi.Jonkinlainen tukiverkosto olisi enemmän kuin tervetullut tuollaisessa tilanteessa.Hae apua niin kauan kuin jaksat,muuten teitä saattaa pian olla kaksi masentunutta.Voimia sinulle ja miehellesi!
Elämä osaa olla kummallista. Minun exäni ei kestänyt masennustani vaan jätti minut lopulta yksin. Häneltä ei mennyt kuin muutaman päivä niin oli jo uusi mies rinnalla.
Nyt elän yksin. Peti on aika kylmä ja aamuisin ei juuri huvita nousta ylös. Olen yrittänyt tavata naisia netin kautta, mutta huonolla menestyksellä. Pitäisi olla asiat kunnossa, että saisi ystäviä.
Taannoin luin jonkun vertaispiirin tekemästä kyselystä, jossa kysyttiin sitä, miten ystävät ovat suhtautuneet, kun masennuksesta on kerrottu heille. Muistaakseni 80..85% sanoi, että ystävät kaikkoavat. Omalta kohdaltani voin vahvistaa asian. Näin todella käy. Se pistää vähän miettimään. Kauhean suurta motiivia lähteä ovasta ulos tapaamaan moisia pinnallisuuksia eijuuri huvita.
Terapiat ja lääkkeet auttavat vain symptomeihin. Masennnukseen auttaa vain sen syiden poisto ja uskon palautus jollain ihmeen tavalla.
Jos haluat minulta neuvon, on se seuraava: Liikunta auttaa masennukseen paremmin kuin mikään muu. Tavalla tai toisella laita miehesi liikkumaan. Laita hänet nauttimaan luonnosta, vie hänet kävelyllä kauniisiin paikkoihin, laita hänet lenkille, kuntosalille, aerobikkiin tai mihin tahansa aerobiseen rääkkiin - ja se auttaa. Luo hänelle jonkinlainen rutiini. Joka päivä jonkinlainen tehtävä. Laita hänet kansalaisopiston kileikurssille tai harrastekurssille, vie hänet tanssikurssille. Tee jotain hänen kanssaan, koska puhuminen ei riitä. Syyt täytyy poistaa. Lääkkeillä saa lomaa masennuksesta ja voi saada juonesta uudestaan kiinni, mutta lääkkeissä on myös suuri vaara joutua kierteeseen. Itse luovuin lääkkeistä ja siirryin neuroottiseen urheilemiseen. En kadu hetkeäkään. Kuntokin on parantunut mielettömästi, mutta sivutuotteena. Minä tapan tuskaani pitkillä lenkeillä.
Ja varo alkoholia. Olut vain palkkioksi urheilusta!
...pyytämään miestä kanssani lenkille. Saan aina vastaukseksi sen- ei mua huvita/ en mä jaksa.
Parin vuoden ajan olen toistuvasti pyytänyt häntä kanssani eril. aktiviteetteihin, mutta hänen vastauksensa on juuri ed. mainitsemani. Elokuviin lähtö, ravintolaan syömään, korispeliin, lätkäpeliin, keilaamaan...kaikki on tyrmätty.
Jottei elämämme täysin uppopalloa olisi, hän käy kuitenkin päivätyössä, kuten minäkin.
On raskasta työpaivän jälkeen olla tekopirteä. Väkisin yrittämisestä tulee paha olla. Ja sitten meillä on oravanpyörä varmaankin valmis,kun toisellakin on huono olla itsensä kanssa...
Olet toki oikeassa siinä, että lääkkeillä ei hoideta itse syytä vaan oiretta.
Siis ongelma tai sen ilmentymä on tukahdutettu kemiallisesti.
Meillä kun ei käytetä sitä alkoholiakaan muuten,teimme yhdessä päätöksen lopettaa sen muutamankin ottamisen pari kaksi vuotta sitten.Koimme, ettei yöelämä tai viina anna meille juurikaan mitään.
Mutta sittenkään asiat eivät ole korjaantuneet..En tosin odota mitään hokkuspokkus temppuja vaan edes vähän valoa.Haluni auttaa ja tukea on suuri, haluan uskoa että selviämme tästä. Kuitenkin pelkään että itse romahdan milloin vaan...
Haluan toivottaa sinulle lämpöä ja valoa elämääsi ja uskoa siihen, että varmasti jossakin on joku sinua varten. Ja sen exäsi perään älä haikaile, hän osoitti teollaan henkisen kyvykkyytensä käsitellä vaikeita asioita. Tsemppiä sinulle!
Yritä nyt vielä saada se miehesi kävelylenkeille edes viikonloppuisin (oletan ettette ole töissä silloin). Kuten nikki "Masentunut mies" kirjoitti, liikunta todella auttaa masennusoireisiin, erityisesti väsymyksen ja lamaannuksen tunteisiin. Mieluummin luopuu lääkkeistä ja lisää liikuntaa!!
Toisaalta: miehesi jaksaa käydä töissä, ei hän ole vielä ihan pohjalle pudonnut. Ehkä niin pitää vielä käydä, ennen kuin asenteet muuttuvat.
Itsekin olin masentuneen miehen puolisona. Se oli todella raskasta. Masentuneen ihmisen mieli on kuin pohjaton kaivo, jonne kaikki rohkaisu, empatia ja rakkaus uppoaa ilman mitään näkyvää vaikutusta. Masentunut ihminen imee läheistensä elinvoimaa. Eikä masentunut sille mitään voi.
Exäni lisäksi syyllisti minua. Silloin kun itsellä oli vaikeita hetkiä, ei mieheltä voinut odotaa tukea. Hän ärsyyntyi ja korosti entistä enemmän omaa huonoa oloaan. Vaikka olisi ollut kuinka heikko, aina hän oli se heikompi joka tarvitse tukea ja ymmärrystä. Exäni lisäksi syytti minua ongelmistaan ja pahasta olostaan, samalla kun uhkaili itsensä vahongoittamisella jos jättäisin hänet.
Minun oli lopulta pakko lähteä, en olisi kestänyt sellaista elämää. En jaksanut kannatella häntä enää pinnalla. Yritin kyllä, mutta voimat loppuivat. Mies on nyt uudessa suhteessa mutta syyttää minua edelleen elämänsä tuhoamisesta. Toivon todella että hän kohtelee nykyistä tyttöystäväänsä paremmin kuin minua ja että uusi tyttöystävä on vahvempi kuin minä.