Ei ole äiti

sun on kuitenkin pikkuhiljaa aika päästä jaloillesi, ottaa vastuu itsestäsi ja elämästäsi. Ei enää riitä, että syytät toisia omasta onnettomasta kohtalostasi. Kukaan ei loputtomiin ole sinulle mitään velkaa, vaikka sä vielä sitä yritätkin.

Toivottavasti sä olet ryhdikäs ja rauhallinen, minkäkin olen. Tiedän, sinä voit vielä hämmästyttää minua, vaikka jo sangen uskomattomia tempauksia oletkin esittänyt. Tämä on ollut kovaa peliä, mutta ei kestä loputtomiin. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Minuakaan ei äiti opettanut, mutta sen sijaan elämä on.

Vielä en ole joutunut tilanteeseen jossa olisin ex:n uuden puolison tavannut. Esikoisen rippijuhliin on vielä muutama vuosi joten eiköhän se kohtaaminen jollain tavalla luonnistu. Olen vain oma itseni ja annan lapseni olla päivän päähenkilö.

Mielestäni sinulla on ihan oikeanlaista asennetta pelissä. Selkä suorana eteenpäin, näe omat vahvuutesi aidosti, ylimielisyyteen sortuminen on pahasta. Silloin olet asian yläpuolella, kun löydät balanssin itsesi kanssa. Itse aviosuhteessa petettynä sitä tuntui aluksi, että kaikki negatiivinen nousi pintaan. Mutta kriisikeskustelujen jälkeen opin itse huomaamaan, etten ole mitään rapaa toisten kengänpohjissa. Tänä päivänä minulla on sellainen tilanne, että on uutta onnea, exä rämpii suossa ja kuuleman mukaan katuu aika rankasti. Vaan eipä enää mua nappaa, sillä kuka nyt kurjuuteen vaihtaisi takaisin?

Tapasin exän uuden sukujuhlissa, oli outoa nähdä "oma mies" toisen naisen kanssa kieltämättä. Menin reilusti esittäytymään. Nainen oli täysin vastakohtani, olen itse pieni, tumma, kurvikas, en lihava mutten laihakaan. Ensimmäinen kun naista katsoi, yleissilmäys oli hoikka. Sitten pitkä ja vaalea. Ei kaunotar, tavallinen. Tyylikäs kyllä aina kieltämättä. Halusin tutustua häneen, koska lapsemme olivat hänenkin kanssaan isän kanssa ollessaan. Meillä on hyvät välit ollut aina, ei voi "ystävyydestä" puhua, mutta aika lähellä. Nuoret ovat jo aikuisia, mutta monet yhteiset juhlat olemme viettäneet.

Olen itse ollut myös uudessa liitossa vuosia ja hekin ovat tavanneet nykyisen mieheni. En tiedä mittailiko exäni häntä aikoinaan, ovat ihan erinäköisiä ja luonteisia.

Menneet ovat menneitä, halusin hyvät välit lapsien takia, enkä ole sitä koskaan katunut ja elämäni oli helpompaa kun en ollut katkera tai mustasukkainen enää.

Asia ei pitäisi olla mitenkään iso kun en ole kenenkään liittoa sotkenut, vaan ero on tullut jo ennen minua. Emme ole vielä tavanneet, mutta näen välillä painajaista tapaamisesta. On se kumma kun ei aina luota itseensä. Mieheni exä on todella uranainen, esiintyy julkisuudessa usein ja itse olen aika tavallinen. Usein sorrun itsekseni miettimään, että mitä mies minussa näkee. Ihan nätti olen ja varmaan lämminhenkisempi kuin hänen exänsä ja yrittäjänä tulen taloudellisestikin harvinaisen hyvin toimeen, joten pitäisi vain uskoa itseensä. Ehkä se on niin kun ei ole oikeita ongelmia, niin niitä sitten kehittelee.

Se on luonnollista että tulee tuollaisia ajatuksia ja ihan oikeutettua tsempata itseäsi.
Sellaista se vaan on mutta kyllä se aika tekee
tehtävänsä.

tavata ex:säni uutta naista.on ihan mukava ihminen ja sopii ex:lle paremmin kuin minä.olen ihan sinut asian kanssa.mutta johtuiskohan siitä että meillä olin minä se joka halusi eron ei ex:ni.

Hanki komea kavaljeeri kainaloosi, kun menet johonkin pakollisiin juhliin, missä kohtaat ex:än uuden kumppaninsa kanssa. On näet kiva nähdä miten heillä loksahtaa suut auki. Ota kainaloosi vaikka joku, jonka kanssa olet kaveri. Ja rajoita menemiset vain pakollisiin.

Hei,ei tarvitse hermoilla miehesi uuden vaimon kohtaamisesta olenkaan. Sillä rasitat vain itseäsi,turhaan. Vaikka niin ihanalta saattaisikin tuntua, se kun exäsi uusi tyrmistyisi ulkoisesta olemuksestasi. Niin mielestäni tuo kaikki menee jotenkin niin hukkaan. Sillä tuskin mikään tulisi menemään nappiin kuitenkaan / oli kohtaaminen sitten tiedossa- tai yllättäen jossain. Ethän enään kilpaile exästäsi, vai jäikö vielä tunteita salaisuudeksi? Tiedäthän tämän, exäsi uusi- hänessä on moni asia, erilaista kuin sinussa! Sillä totuus on karvas, mutta niin valitettavan totta. Mies kun vaihtaa uuteen naiseen, niin se monesti tyrmistyttää ihan aidosti. Näin kävi minulle pitkän avioliiton jälkeen. En ollut itse, ulkoiselta olemukseltani huonontunut. Eli eromme ei johtunut siitä syystä aikanaan. Exäni uusi, oli lapsekas, omapäinen, mustasukkainen- ja mahdottoman pyöreä, joka paikasta. Siis jotain sellaista, josta en exäni olisi koskaan uskonut kiinnostuvan. Panosta ennemmin, mikäli sinulla riittää voimia vain/tulevaisuuteen. Ja rukoile että jonain päivänä löydät itsellesi. Miehen joka sinua kohtelee hyvin- ja joka sinua arvostaa myöskin. Kuin ymmärtää myöskin, mitä rakkaus tarkoittaa. Hyvää jatkoa sinulle kohtalotoverilta!