tultuaan ateistiseen materialismiin perustuvaan evoluutio uskoon ?
Entäpä vapautunut huumeista, alkoholismista ym lieveilmiöistä ?
Entäpä vapautunut huumeista, alkoholismista ym lieveilmiöistä ?
Moniko palstan kirjoittajista
on parantunut sairauksista
231011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
kirjoitusvirhettä pystyt mahduttamaan kahteen riviin.
Mm. moni flunssa on parantunut ateistiksi tuloni jälkeen.
Tosin noilla parantumisilla ei ole mitään tekemistä ateismini kanssa, mutta eipä se teilläkään se paraneminen "oikeasta uskostakaan" kiinni ollut. Sen sijaan halu parantua on eduksi.
Eikö mieleesi tullut mahdollisuus, että yksikään palstan ateisteista ei olisi alun perinkään käyttänyt huumeita, ollut alkoholisti tms?
Ja miksi ateismi estäisi sairauksien paranemisen? Outo kysymys kaikenkaikkiaan.
ainakin minä. Pirstottuani jalkani minulla oli liikaa aikaa, ja kiinnostuin uskonnoista, maailman synnystä ja evoluutiosta. Vähän kirjallisuutta luettuani hylkäsin jumaluskon. Lääkärit sanoivat, että jalka on urheilukunnossa ehkä vuoden päästä. Kuitenkin jo 4 kuukauden kuluttua lenkkeilin jo säännöllisesti. Paranin siis 3 kertaa odotettua nopeammin!! Materialisminen maailmankatsomus siis todistettavasti vauhdittaa jalan luutumista! Halleluja evoluutio!
Itse en usko pätkääkään jumalan olemassa oloon, silti olen ollut vakavasti sairaana vain 3 kertaa.
1 kerta. 2-luokalla, oksenus tauti (8-vuotiaana) Kesto. 3 päivää
2 kerta. 8-luokalla, kuume (14 vuotiaana)
Kesto. 2 päivää
3 kerta. 19 vuotiaana vesirokko
Kesto. 14 päivää(normaali aika) mutta erittäin lievä vaikutuksinen
Uskovaisilla tutuillani taudit ovat kestäneet kauemmin ja/tai olleet voimakkaammin vaikuttavia.
Lisäksi minulla näyttää olevan paljon parempi vastustuskyky eri tauteja vastaan kuin näillä uskovaisilla tutuillani. Kun söimme kerran ruokaa jossa oli jotain vanhentunutta ruokatarviketta, muuta sairastuivat mahatautiin viikoksi, itse selvisin 6 tunnin kuumeisella ololla, mahakivulla ja "kaasu purkauksilla" (pierut, röyhtäykset).
Tupakoitsijoista/ryyppääjistä puheen ollen, minä en ole tuttava porukastani kuulu kumpaakaan, samaa ei voi sanua muista
Moniko palstan kressuista on ollut alkoholisti, huumekäyttäjä tai molempia?
Ateistisen maailmaankatsomuksen omaavana sekä alkoholisti että narkkari. Kun tulin elävään uskoon vuonna -88 Jumala vapautti poikansa Jeesuksen Kristuksen Golkatan keskimmäisellä ristillä suoritetun sovituksen kautta molemmista ongelmista, nyt olen vapaa... Kunnia Jumalalle. Amen
Vaikuttaa siltä, että te kaikki olette entisiä tai nykyisiä alkoholisteja tai huumeidenkäyttäjiä.
Aika hienon esimerkin pistätte meille, jotka emme ole koskaan olleet alkoholisteja tai huumeenkäyttäjiä.
Pitäisikö meidän kaikkien muiden alkaa ryystää viinaa ja piikittää käsivarsiamme "uudelleensyntyäksemme"?
Pelkästään sen vuoksi, että viettäisimme elämämme itsepetoksessa ja valehdellaksemme muille?
Kiitos vain, mutta taidanpa jättää tuon tarjouksen väliin...
Minä olin ihan tavallinen ennen uskoon tuloa. Tiesin tasan yhden synnin; haureuden.
Ajan kanssa alkoi selvitä, että syntiä onkin monenlaista. Suurin on elää ilman Jumalaa. Tuli ajatuksen synni, tekosynnit yms. Kaikesta päästää Jeesuksen veri vapaaksi! Ja vaikka lankeankin, armo riittä syntinsä tunnustavalle, minulle, joka päivä.
Vaatii nöyrtymistä Herran edessä. Itseään täynnä olevalle armo ei kelpaa. Herra etsii niitä, joilla on särjetty sydän ja nöyrä henki. Pyydä Jeesus elämääsi ja koet hiljakseen ihmeellisen muuttumisen. Oikea sydämen rauha tulee olosuhteista huolimatta.
Yhteys muihin uskoviin on tärkeä. Usko saa vahvistusta. Ja rukouskin on yhteyttä ylös, kuin jatkuvaa hengitystä, sitten aikanaan.
Löytäjän iloa kaikille!
Olen välttynyt poliolta, jäykkäkouristukselta, isorokolta, hepatiitilta ja malarialta tieteen ansiosta. Olen parantunut jälkitaudeitta useasta poskiontelon- ja keuhkoputkentulehduksesta sekä yhdestä keuhkokuumeesta.
Vaimollani on krooninen sairaus ja hän on elossa ainoastaan geenitekniikalla tuotetun lääkkeen ansiosta.
"Vaimollani on krooninen sairaus ja hän on elossa ainoastaan geenitekniikalla tuotetun lääkkeen ansiosta."
Muistutan, että geenit keksi munkki luostarissa.
Muistutat väärin. Tuo "munkki luostarissa" oli Gregor Mendel, joka ei suinkaan keksinyt geenejä, vaan oli perinnöllisyystieteen uranuurtaja.
Tuolloin geeneistä ei vielä ollut mitään käsitystä.
Geenit "keksi" amerikkalaiset Thomas Hunt Morgan ja hänen oppilaansa Alfred Sturtevant 1910 -luvulla, mutta vasta James D. Crick ja Francis Crick (ja Rosalind Franklin) löytämällä DNA:n rakenteen v. 1953 mahdollistivat nykyisen molekyyligenetiikan.
Kenelläkään edellämainituista ei ollut mitään erityistä uskonnollista painolastia.
Se on tuo wikipedia, mikä aina sotkee.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Geeni
"
Perustan geeniteorialle loi Gregor Mendelin 1866 julkaisema tutkimus herneiden ominaisuuksien periytymisestä. Mendel havaitsi etteivät ominaisuudet periytyneet sekoittuen vaan tiettyjen sääntöjen mukaan.
"
Perusta geeniteorialle ei ole geeniteoria.
Entä, kuinka moni palstan kirjoittajista on viettänyt aikaa mielisairaaloissa tai muuten kokee mielenterveyden ongelmia?
Viestiketjun aloittaja puhuu uskonnon fuktiosta, ja kyllä se tietysti niin on, että jotkut ihmiset kokevat tarvitsevansa uskonnollista kokemusta päästäkseen irti psyykkisesti raskauttavista tekijöistä. Uskonnosta saadaan näkymätön olkapää elämän yleiseen ahdistukseen.
Mutta aloittaja sotkee tyystin puurot ja vellit puhuessaan "evoluutiouskosta", (joka kirjoitetaan yhteen)nimittäin evoluutio ei ole uskon asia eikä uskon korvike.
Jos nyt kuitenkin tällainen vertailu halutaan tehdä, voin omasta puolestani sanoa, että olen itsekin tehnyt uskonnollisia itsetutkimuksia. Minulle opetettiin koulussa uskontoa, ja sen pohjalta olen läpikäynyt jonkinlaisen uskon. Huomasin kuitenkin jo lapsena, että jokin koko hommassa mätti: en voinut ymmärtää, miksi jankkasimme tunnilla edestakaisin jonkun historiallisen sandaaliheimon vaiheita monen tuhannen kilometrin päässä. Paljon ympäripyöreitä puheita, käsittämätöntä mantrailua.
Uskonto ei ole antanut minulle vastauksia mihinkään koskaan, ja minusta uskonto on täysin tulkinnanvarainen ja epämääräinen juttu.
Biologiasta pidin heti kolmannesta luokasta lähtien. Ymmärsin, että nyt alkavat ympäristön mysteerit vähitellen aueta! Samaa iloa koen vielä tänäkin päivänä.
Voidaan ehkä karkeasti siis olettaa, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka hakevat spirituaalista kokemusta, ja toisia, jotka haluavat seikkailla elämän ihmeen parissa ja ottaa asioista selvää.
Sen jälkeen kun julkisestikkin tunnustin kaikille olevani ateisti olen lopettanut tupakanpolton (15 vuotta sitten) ja nykyisin juon alkoholiakin vain ehkä keskimäärin kaksi ravintola-annosta viikossa. Aiemmin oli parit kännit viikossa.
Eli ateistina oivallan että ruumista ei kannata kuluttaa loppuun ennen aikojaan. Arvostan elämää enemmän kuin koskaan ennen, onhan se ainoa.
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=dlk&p_haku=alkoholi&p_artikkeli=dlk00371
Kun ei ole kyllästänyt elimistöä synteettisesti, ei ole koskaan ollutkaan hallusinaatioita.
Aivotoiminta on ihmeellistä, miksihän siis alkkikset monesti lopettavat ryyppäämisen johonkin uskonnolliseen ilmestykseen.
Tässä eräs tuttuni joka aikoinaan kulutti kohtuuttomia määriä alkoholia kertoi että siirtyi hihhuliksi jotta pysyisi irti viinasta.
Ei hän tosiasiassa mihinkään usko, mutta jos ympärillä kaikki ovat absolutisteja on helpompaa olla itse irti viinasta.
Aidosti uskova rakastaa Herraa Jeesusta. Ikävää, jos ystäväsi motiivit ovat väärät.
Taivaaseen matkaavat ne, jotka ovat Jeesuksen omia. Yksikään oma teko ei riitä, oikeammin, ei kelpaa.
Jeesus rakastaa ihan jokaista ihmistä ja tahtoisi kaikkien pelastuvan, mutta he eivät tahdo!
Häneltä saa kokonaisvaltaisen rakkauden. Olet hyväksytty Jumalan luomana ihmisenä. Vain syntiä Hän ei rakasta. Ja mehän olemme kaikki syntisiä. Siitä Jeesus päästää, kun turvaudut Häneen.
Niin, ja on olemassa se vieroksuttu paikka, helvetti.
En ole parantunut yhdestäkään taudista ateistiseen uskon tultuani, koska en ole ateismisessa uskossa.
Olen ollut syntymästä asti uskonnottomassa tilassa. En ole koskaan kärsinyt harhoista eivätkä vanhempani aivopesseet minua luulemaan erilaisia taruja ja kertomuksia todeksi(kiitos heille).
Olen saanut kasvaa normaalisti ja muodostaa omat mielipiteeni eri asioista.
Tämän aloituksen täytyy olla supin koska kukaan muu ei voi olla niin ääliö ja tieämätön typerys että väittäisi ateismia uskonnoksi... aivan aloitus meni näin: ateistiseen materialismiin perustuvaan evoluutio uskoon. Jos jokin asia on ateistinen eli uskontoon kuuluva ei sitä voi todellakaan väittää uskonnoksi. Uskonto ja ateismi ovat toistensa vastakohdat. Uskontoon kuuluu jumalat, enkelit, pirut, kiusaajat, synnit ja hyveet jne. Ateismiin ei kuulu uskonto.
Sehän se kai on niin pirun vaikeaa uskovaisen käsittää, heidän maailmankuvansa on uskonto ja uskonto pitää sisäällään kaiken. Ateistikin pitäisi mahduttaa uskonnon sisälle mutta kun se ateisti ei kuulu siihen maailmaan se on jossakin rajojen ulkopuolella. Se romuttaa koko uskonnon koska uskonnon ulkopuolella ei voi olla mitään uskovaisen mielestä.
Avartakaa mielenne harhaiset ja herätkää pahasta olosta. Tulkaa terveiksi ja jättäkää uskon harhat taaksenne ja eläkää aitoa elämää.
veikkaisin. Ainakaan en ole kuullut yhdestäkään.
Enkä ole kuullut sellaisestakaan, että olisi parantunut kun on luopunut kristillisestä uskostaan ja alkanut luottaa naturalismiin ainoana oikeana maailmojen selittäjänä.
"Enkä ole kuullut sellaisestakaan, että olisi parantunut kun on luopunut kristillisestä uskostaan ja alkanut luottaa naturalismiin ainoana oikeana maailmojen selittäjänä."
Riippuu mistä parantumista tässä nyt perätään. Kyllä tuossa kohtaa ihminen on ainakin parantunut harhoistaan.