Olisiko kellään kokemuksia jopa 500 kilometrin välimatkasta suhteessa? Molemmilla meillä on työpaikat omilla paikkakunnilla. Yhteydenpito on puhelimitse, netin kautta ja tapailua harvemmin... Haluaisin kovasti tutustua enemmän mieheen ja viettää aikaa hänen kanssa... Lomia siis odotellessa!
Pitkä välimatka
uutta minulle
4777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
suoraan sanottuna, unohtakaa koko juttu. Löytyy "kiinnostavia" ihmisiä lähempääkin...aiheuttaa pitemmän päälle vain surua ja ikävää sekä turhia kuluja.
Ei nyt välimatkan vuoksi sentään kannata juttua lopettaa, jää vaan jälkikäteen jossittelemaan. Ja sekös vasta harmittaa! Kokemusta on... Parempi katua sitä minkä teki, kuin sitä mitä ei tehnyt....
Kärsivällisyys voi tuoda tulosta - tai sitten ei. Mutta eihän sitä tiedä, jos ei kokeile!
Kun alettiin seurustella, välimatkaa oli 300 km, eli ollaan päästy selvästi lähemmäs toisiamme.
Olemme seurustelleet vajaat 2 vuotta. Näemme joka toinen viikko, mutta silloin vietämme nelisen päivää yhdessä. Toistaiseksi tilanne pysyykin tällaisena, juuri työpaikkojen takia.
Onnellista siinä on se, että molempien työ sallii tuollaiset pitemmät poissaolot omalta paikkakunnalta, sillä tämä pääasiallisesti toimiikin.
200 km on paljon vähemmän kuin 500 km. Luulen että 500 km panisi meidän suhteen koetukselle. Se on liian pitkä matka autoillen ja lentämiseen ei oo varaa. Tämä nykyinen 200 km on kuitenkin sillai "lyhyt" matka, että joskus kun ikävä iskee, ajelen rakkaani luo 200 km suoraan töistä ja olen illalla ennen kuutta hänen luonaan. Aamulla aikasin töihin 200 km. Onnistuu hyvin, kun on satunnaista.
Mutta toki ollaan aina se puolitoista viikkoa erossa ja silloin yhteys toimii etänä. Siihen on tottunut ja siitä on tullut meidän elämän rutiini.
...vaikka onkin noin 500 km väliä. Tavataan kerran pari kuukaudessa ja kaikki lomat vietetään yhdessä. Lasten ja työn takia ei olla vielä lähemmäksi päästy. Mutta koko ajan käy helpommaksi. Lapset ovat jo lähes aikuisia, joten yhteinen tulevaisuus häämöttää. Olemme sen verran aikuisia, ettei tarvi koko ajan kyljessä kyhnätä. Ikävä tietysti on välillä isompi ja välillä pienempi, kaikkeen näemmä tottuu.
Jos alussa olisin ajatellut, ettei tästä mitään voi tulla tuon matkan takaia, en nyt tietäisi mitään tästä ihanasta ihmisestä. Ei siis ole tarvinnut katua. Kuluja tietty on kun joutuu matkustamaan, mutta kyllä sitä rahaa turhempaankin voi mennä.