Luulin meidän olleen onnellisia tai ainakin luulin ,että rakkaus olisi toisiamme kohtaan niin vahva ,että en tätä olisi joutunut elämässäni kokemaan.Seksikin sujui ainakin kuvittelin niin...
Olimme kihloissa n.2 vuotta.Hänellä oli tämä kaveri se saatanan suttura..anteeks nyt vain joka oli hyvin tietoinen parisuhteestamme.Ennen välien rikkoutumista huomasin hänen pitävän yhteyttä enemmän tähän sutturaan.
No tapahtui sitten niin että,Minä lähdin pääkaupunki seudulle kavereita moikkaa ja hänen piti mennä tapaamaan lastansa kokkolaan..Jolla oli syntymäpäivät jonne hän ei sitten kuitenkaan mennyt vaan pariin pv.n en avomiestäni kiinni saanut joten soitin hänen ex-lle.Joka kertoi Avokkini olevan Oulussa ei ollut kovin vaikea päätellä kenen luona.Laitoin sitten ex-lleni viestin että tiedän hänen pettävän,tavarat odottavat pakattuina jne...Aluksi hänen reaktionsa olivat kieltäminen,vähättely,viha ja sitten myöntäminen ei täysin tosin sanotaanko nyt sitten tätä Naista vaikka "janaksi"..jana kun on edelleen vain kaveri..ha haa haahaa oikeesti.No hän tuli noutamaan tavaransa pois ja vihdoinkin sain asuntoni avaimet takaisin..Sen jälkeen alkoi viestit ja puhelut missä hän kertoo rakastavansa mua edelleen ja plaa plaa.Itselläni on tietysti ristiriitainen olo mutta tunnen että tämä Jana Oulusta sekä nykyinen ex-säni teki mulle niin paskat että jopa häntä edeltävä ex-säni vaikuttaa lähes enkeliltä verrattuna tähän valehtelevaan törkyturpaan.Mietin joskus oikeesti mitä näinen persettään varatuille
miehille jakavien ämmien päässä liikkuu vai eikö siellä liiku mitään.Tuollainen mies kun ei ilmeisesti muutu pettihän se muakin edeltävää muijaansa..TOSIN EI KOSKAAN MUN KANSSA!En voi sanoa kun että tunnen itseni myös jollainlailla tyhmäksi kun olen tuollaiseen aikaani haaskannut.
Olimme kihloissa n.2 vuotta.Hänellä oli tämä kaveri se saatanan suttura..anteeks nyt vain joka oli hyvin tietoinen parisuhteestamme.Ennen välien rikkoutumista huomasin hänen pitävän yhteyttä enemmän tähän sutturaan.
No tapahtui sitten niin että,Minä lähdin pääkaupunki seudulle kavereita moikkaa ja hänen piti mennä tapaamaan lastansa kokkolaan..Jolla oli syntymäpäivät jonne hän ei sitten kuitenkaan mennyt vaan pariin pv.n en avomiestäni kiinni saanut joten soitin hänen ex-lle.Joka kertoi Avokkini olevan Oulussa ei ollut kovin vaikea päätellä kenen luona.Laitoin sitten ex-lleni viestin että tiedän hänen pettävän,tavarat odottavat pakattuina jne...Aluksi hänen reaktionsa olivat kieltäminen,vähättely,viha ja sitten myöntäminen ei täysin tosin sanotaanko nyt sitten tätä Naista vaikka "janaksi"..jana kun on edelleen vain kaveri..ha haa haahaa oikeesti.No hän tuli noutamaan tavaransa pois ja vihdoinkin sain asuntoni avaimet takaisin..Sen jälkeen alkoi viestit ja puhelut missä hän kertoo rakastavansa mua edelleen ja plaa plaa.Itselläni on tietysti ristiriitainen olo mutta tunnen että tämä Jana Oulusta sekä nykyinen ex-säni teki mulle niin paskat että jopa häntä edeltävä ex-säni vaikuttaa lähes enkeliltä verrattuna tähän valehtelevaan törkyturpaan.Mietin joskus oikeesti mitä näinen persettään varatuille
miehille jakavien ämmien päässä liikkuu vai eikö siellä liiku mitään.Tuollainen mies kun ei ilmeisesti muutu pettihän se muakin edeltävää muijaansa..TOSIN EI KOSKAAN MUN KANSSA!En voi sanoa kun että tunnen itseni myös jollainlailla tyhmäksi kun olen tuollaiseen aikaani haaskannut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on lähestulkoon identtinen tarina sun kanssas ja tiedän miltä vitutus tuntuu. Jotenkin siinä meni palasiks luottamus melko totaalisesti enkä ole vieläkään toipunut, johtuen varmaan osittain siitä että exäni yrittää vielä roikkua minussakin, kaiken tapahtuneen jälkeen. On vaikeeta unohtaa ja käsitellä asiaa kun toinen viestittelee ja vinkuu siellä taustalla.
Mun exällä oli myös tämmöinen naispuolinen kaveri joka osoittautui sitten ajan mittaan kaikeksi muuksi kuin kaveriksi. Exäni oli uskotellut kaiketi tälle akalle että heillä olisi jonkinlainen suhde ja tämä nainen takertui siihen ajatukseen kuin takiainen. Eli aina kun meille tuli exäni kanssa riitaa, tiesin takuuvarmasti kuka hänet ottaa vastaan ilomielin. Tosin kaksi vuotta luulin että se oli täysin platoonista ja siksi en eronnut vielä silloin exästäni vaan annoin hänen palata reissuiltaan kaikkine valheineen.
Lopulta tämä valheiden verkko romahti ja totuus asioista iski vasten kasvoja, se oli aikamoinen tälli sanoisin. Vaikka tavallaan osasin epäillä jo pitkään se tuli silti yllätyksenä, olinhan saanut kuulla haukkuja siitä miten hullu ja mustasukkainen olen kun rohkenin epäillä heidän kaveruutensa todellista laitaa.
Kuitenkin sitten totuuden paljastuttua exäni yritti kiemurrella kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin takaisin elämääni, jälleen kerran tutuilla valehtelun keinoilla mutta en enää siihen lankaan mennyt.
Eniten varmaan sattuu juuri tuo valehtelu ja se että huomaa kuinka olevinaan läheinen ihminen onkin aivan uppo-outo henkilö jota ei tunne laisinkaan. Tuttu ja turvallinen muuttui todella turvattomaksi ja se heijastui moneen muuhunkin ihmissuhteeseen. Kaikkea alkoi katsella epäilevin silmin, jopa itseään tuijotteli peilistä että kuka tuo henkilö oikein on.
Kyllä se oli sellainen kohta elämässä että aika pysähtyi ja elämä jumitti paikallaan, ei osannut lähteä mihinkään suuntaan. Viha oli valtava ja on sitä vieläkin jäljellä, tosin se on hiukan laantunut. Mielialat heittelivät laidasta laitaan, ei tunnistanut enää omia tunteitaan ja siksi niitä ei myöskään pystynyt käsittelemään.
Nyt tästä on jo kulunut puolisen vuotta ja sanoisin että kyllä tää henkiin jättää vaikka se alkuun tuntui ettei tästä voi selvitä täyspäisenä.
Sen sanon neuvoksi että pura vaan kiukkusi ja vihasi siihen osoitteeseen johon se kuuluu ja sitten kun olet saanut kaiken pihalle, jatka elämääsi, luottavaisin mielin. Ei siten että luottaisit kaikkiin ihmisiin sokeasti vaan sillä ajatuksella että luotat itseesi ja siihen että selviydyt mistä tahansa mitä eteen tulee.
"Kiitos" identtisistä tarinoista. On rohkaisevaa kuulla muiltakkin, kuinka oma pää menee sekaisin valehtelevan puolison keittämästä sopasta! Alkaa epäillä omaa mielenterveyttään toisen osapuoliskon rakennellessa satutodellisuutta.
Mutta eihän hölmö ole se, joka luottaa toisen aikuisen puheisiin vaan se joka haluaa pelastaa oman nahkansa saduillaan.
Pitäisi perustaa joku valehtelijoiden kerhon uhrien yhteinen tiimi, niin saisi takaisin uskon omaan normaaliuteensa. Nämä tarinat ei sattumalta muistuta toisiaan.
Kaikille meille petetyille paljon uskoa totuuteen ja kunnioitetaan itseämme, kun ollaa eletty totuudessa ja uskottu siihen. Valheella on aina lyhyet jäljet.
jonkinlainen "kelmien kerho" mekin. Tosiasia on juuri niinkuin sanot että hölmöjä ei olla me jotka uskotaan aikuisen ihmisen sanaan vaan hölmöjä, suorastaan idiootteja ovat ne, mukamas aikuiset, jotka satuilee oman etunsa nimissä mitä sattuu. Ja kyllä se luottamus palaa ihmisiin, uskon kuitenkin että vähemmistönä ovat nämä ressukat paskanpuhujat ja hyviä ihmisiäkin löytyy. Jälkiähän tässä saa "siivota" vielä itsestään jonkin aikaa mutta ehkä sieltä jostain löytyy sitten se entistä vahvempi minä joka ei vähästä lannistu.
sitä ei heti alussa tajua millainen se toinen oikeesti on.
Sitä voi vaan pitää itseensä jälkikäteen liian luottavaisena ja se kyllä ottaa päähän.
Sitä enemmän mitä useampaa se pettäminen ja satuilu sekä siitä syntyvät riidat koskettaa.
Eli
Älkää koskaan ruvetko rakentamaan yhteistä pesää kerran pettäneen ihmisen kanssa.
Itse sen tein ja samoissa fiiliksissä tässä mennään.
Vielä ei olla erottu kun ei sitä rysänpäältä ole kiinni saatu, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa.
Silloin voi todeta, ettei ollutkaan se vainoharhainen hullu miksi nyt on nimitelty.
Lisäksi olen miettinyt että mitä se mustasukkaisuus oikeastaan on, koska itse en ole hänestä omistushaluinen, olen vain suunnattoman pettynyt niihin kaikkiin yhteisten tulevaisuuden suunnitelmien kariutumiseen. Eikä se tietenkään tunnu hyvältä jos jää itse paitsi "parhaista" paloista ja joutuu vaan kuunteleen sitä nalkutusta(jos tajuutte mitä tarkoitan).
Nyt on tavallaan aivan sama vaikka ittensä jakaiskin, edestään löytää takuu varmasti.....