Mulla on kaksi erittäin hyvää ystävää - kaipa vois bestiksiksi kutsua - ja touhutaan aina kolmestaan kaikkea. Nyt kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana suhteemme on muuttunut enkä tiedä olenko yksin sitä mieltä.. En tiedä pitäisikö mun ottaa asia pöydälle ja puhuttais asiat halki. Huomaan vaan itse ärsyyntyväni pienistä asioista tai heidän kommenteistaan. Mulla on paha mieli, koska ystävyytemme on ollut suorastaan kadehdittavaa jo monta vuotta. Mikä ihme muutti kaiken..? Vai olenko se minä, joka on (yhtäkkiä) muuttunut..?
Ystävyys rakoilee
Itkettää
4409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun mielestä pitää olla rehellinen ja kysyä ja sopia nopeasti kaikki asiat kun vielä voi...
Itselläni on myös kaksi TOSI hyvää ystävää...ja meillä on sellainen sopimus et PITÄÄ olla rehellinen ja sanoa AINA kun joku ottaa pannuun ja se on toiminut hyvin! :)
Jos sulla on yhtään samanlainen ystävyys..niin ottaisn asian puheeksi...eli pitäkään pieni"palaveri"..yhdessä!?
Harvoin toi ystävyys toimiin niin että siinä on 3 henkilö yhdessä koko ajan...ja et kaikki toimii hyvin...mut hienoa jos niin on?!
Peukkuja siulle...!! :)
Tuo näyttäisi olevan jonkilaista kyllästymistä.. sellaista tulee huomaamattomasti ja se ilmenee pienistäkin asioista suuttumisena ym.
Älä tapaa kavereita niin usein, vaan harvemmin. Muista pyytää anteeksi, jos tulee niitä epäselvyyksiä. Kärsivällinen pitää olla.
Tuo näyttäisi olevan jonkilaista kyllästymistä.. sellaista tulee huomaamattomasti ja se ilmenee pienistäkin asioista suuttumisena ym.
Älä tapaa kavereita niin usein, vaan harvemmin. Muista pyytää anteeksi, jos tulee niitä epäselvyyksiä. Kärsivällinen pitää olla.
Minulle kävi aiemmin samanlailla. Oltiin kuin Tupu,Hupu ja Lupu ja meillä oli aina hauskaa yhdessä. Kaikki muu oli aivan sama, kunhan vain saimme olla kolmestaan..Vuosien myötä tavallaan "kasvoimme" erillemme, tosin toisen kanssa asun nyt yhdessä joten olemme edelleen hyviä ystäviä. Toinen seurustelee, mikä on väistämättäkin "viilentänyt" välejä..
Olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta mikään ei ole niinkuin ennen, sillä emme tule aina toimeen enää kolmestaan. En tiedä, kai sitä sanotaan siksi "kasvamiseksi".
Se tuntuu kyllä siltä, niinkuin itse ei muuttuisi ollenkaan vaan muut vaan muuttuisivat ympärillä, mutta uskon että kaikki muuttuvat tavalla tai toisella edes hitusen. Minuakin rupesi välissä ärsyttämään toisten kommentit, mutta uskon että se johtui siitä kun tunsi toiset niin hyvin..Se on ehkä vähän kuin seurustelusuhteessa saattaa käydä, sitä kyllästyy..
Olin itsekin alussa aivan paniikissa kun tajusin asioiden muuttuneen niin paljon..Nyt olen kuitenkin jo jotenkin sopeutunut tilanteeseen ettemme ole enää erottamattomat vaikka se vieläkin sattuu joskus.. Sinun kannattaa kyllä puhua ystäviesi kanssa jos he ovat sinulle niin tärkeitä. Paras keinohan se on että kaikki sanovat sanottavansa ja pohditte niitä sitten yhdessä. Jos he ovat kunnon ystäviä, sinun ei edes tarvitse miettiä uskallatko puhua jostakin vai et..Ehkä kaipaisit myös hieman piristystä uusista ihmisistä..Pienehkö etäisyys tekee hyvää aina välillä..=) Jakselemisia!