Mulla kun on ollut aina vain hyvin vähän rakkautta, ja sekin saatu pieninä palasina, korttiannoksina kerrallaan, niin niihin pieniin hetkiin ja harvoihin ihmisiin tulee takerruttua tunteilla niin syvästi... Vuosikymmenet vaihtuvat mutta ikävä ja kaipaus pysyvät - muistot säilyvät tuoreina ja kerran tarttunut rakkaus ei irrota otettaan koskaan.
Viime perjantai-iltana nukkumaan mennessäni ajattelin, että kunpa joskus pääsisin niihin kuvioihin, joissa saisin nähdä vanhan jengimme ja nimenomaan siksi, että siellä olisi myös poninhäntäinen. Lauantainen aamun lehti toi yhden ainoan kuolinilmoituksen. Uskomatonta, että kauimmin ikävöity löytyi tällaisella tavalla.
Tänään kiertelin muistojen reittiä ja kerroin ystävälleni, että millainen oli se henkilö, jota on kannattanut ikävöidä yli 20 vuotta - joka on ollut niin vaikeasti unohdettava. Miksi haluaisinkaan unohtaa :)
On parempi rakastaa ja menettää kuin olla rakastamatta.
Vielä on paljon jäljellä ystäviä ja rakkautta. Mikään ei tietystikään näytä korvaavan murrosiän aikaista ja saman katon alla, lastenkodissa, kasvanutta perhettä.
"Pitkäaikainen kaipaus ja ikäväni on vihdoin päättynyt, tai nyt se vihdoin vasta todella alkaakin".
Vain 38 vuotiaana hän nukkui pois. Minkä takia, toivottavasti löydän jonkun joka tietää ja kertoo. Osanottoni hänen perheelleen, jonka tuska on varmasti vielä suurempi kuin minun, mutta hän säilyy arvokkaimpana minunkin muistojeni joukossa.
Viime perjantai-iltana nukkumaan mennessäni ajattelin, että kunpa joskus pääsisin niihin kuvioihin, joissa saisin nähdä vanhan jengimme ja nimenomaan siksi, että siellä olisi myös poninhäntäinen. Lauantainen aamun lehti toi yhden ainoan kuolinilmoituksen. Uskomatonta, että kauimmin ikävöity löytyi tällaisella tavalla.
Tänään kiertelin muistojen reittiä ja kerroin ystävälleni, että millainen oli se henkilö, jota on kannattanut ikävöidä yli 20 vuotta - joka on ollut niin vaikeasti unohdettava. Miksi haluaisinkaan unohtaa :)
On parempi rakastaa ja menettää kuin olla rakastamatta.
Vielä on paljon jäljellä ystäviä ja rakkautta. Mikään ei tietystikään näytä korvaavan murrosiän aikaista ja saman katon alla, lastenkodissa, kasvanutta perhettä.
"Pitkäaikainen kaipaus ja ikäväni on vihdoin päättynyt, tai nyt se vihdoin vasta todella alkaakin".
Vain 38 vuotiaana hän nukkui pois. Minkä takia, toivottavasti löydän jonkun joka tietää ja kertoo. Osanottoni hänen perheelleen, jonka tuska on varmasti vielä suurempi kuin minun, mutta hän säilyy arvokkaimpana minunkin muistojeni joukossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämän ainutkertaisuus perustuu siihen, ettei se ole ennalta arvattavaa ja kaikki loppuu aikanaan meidän kaikkien osalta. Osanottoni ystäväsi kuoleman johdosta.