Te työpaikkakiusatut, mitä piirteitä mielestänne omaatte?

Lähes aina samaa kaavaa, lue foorumista lisätietoa asiasta:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/

Lisäksi asiasta on tehty tutkimus:
http://www.digitoday.fi/tyo-ja-ura/2007/08/27/Ty%F6ss%E4 kiusataan ihan tavallisia ihmisi%E4/200720711/66

Eli lyhyesti, kiusaamisessa on kyse kiusaajan/kiusaajien omista ongelmista, ei kiusatun piirteistä.

Sananparsi, että kateus vie kalatkin vedestä, pitää kyllä suomalaisissa työyhteisöissä paikkansa.
Minäkin olen joutunut lähiesimiehen, joka aikoinaan on tullut minun sijaisekseni, hampaisiin. Muidenkin ja mm. asiantuntijoiden lausunnonkin perusteella , kyseiselle henkilölle ongelmana on minun hyvä ammattiosaaminen, joka aiheuttaa hänelle itselleen epävarmuutta.
Onneksi en kuitenkaan ole ainoa pätevä ihminen, jota hän kadehtii, myös muut , jotka uskaltavat toteuttaa ammattiaan hyvällä ammattitaidolla, ovat joutuneet hänen epämääräisen ohjeistustensa kohteeksi.
Että näin täällä hyvinvointivaltiossa, Suomessa, voidaan hukata koulutettua henkilökuntaa ja toisella kädellä ihmetellään, mistä saataisiin ammattitaitoista väkeä taloon. Tämä yhtälö kummastuttaa minua.
Tänään hänen minulle aiheuttamistaan vahingoista , mustamaalaamisesta sekä muista väärin perustein kirjoitetuitsa varoituksista johtuen, neuvotellaan minun työsuhteeni päättymiseen liittyvistä käytännön asioista. Työni suorittamista tai ammattitaitoani ei koskaan olla voitu kritisoitu. Syyt ovat täysin haettuja. Tällaiset työpaikkojen "käärmeet" aiheuttavat toisille ammatillista haittaa sekä muuta vahinkoa.
Mutta tämä asia ei jää tähän minunkaan puoleltani.
Toivottavasti tämä lohduttaa sinua.

kuin esimerkiksi ryöstön tai raiskauksen tai minkä tahansa muun rikoksen kohde. Eli olen ihan tavallinen tallaaaja joa törmäsi mieleltään ongelmaiseen ihmiseen väärään aikaan ja väärässä paikassa. Syvemmälle tällaisessa suossa ei kannata vapaaehtoisesti itseään kaivaa hakemalla syitä itsestään..

Kissa nostaa nyt vain häntänsä ja jatkaa elämäänsä:)

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tekstisi. Tiesitpä mitä kaikkea minä olen käynyt läpi! Muitten naisten takia! Yritä saada keskustelua aikaiseksi esimiehen ja työsuojelun kanssa. Parempi tietää vähäisistäkin mahdollisuuksista ja ottaa asiasi esille ennenkuin työnteko todella muuttuu painajaiseksi.

Minulla on hyvin samanlainen tilanne. Kiltteys voi altistaa kiusaamiselle. Myös ahkeruus ja tunnollisuus työasioissa saattavat aiheuttaa tätä. Kirjoituksesi olisi voinut olla myös minun -niin paljon samaa kuin minulla.

Työyhteisössä saattaa olla narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä henkilöitä. Kiltti on helppo uhri narsistille.

Voimia Sinulle! Muista pitää puolesi!Hakeudu niiden työtovereiden seuraan, joiden kanssa on mukava olla.

Mä muistan et mua kiusattiin koulussa, eniten just sillai et jätettiin leikkien ulkopuolelle ja nyt aikuisiällä täytyy sanoa et jokasessa työpaikassa missä oon ollu ni on jollain tavalla kiusattu. Ai niin, paitsi nykyisessä. Kyllä mä luulen et tietynlainen ihmistyyppi joutuu helpommin kiusaajien hampaisiin. Myös äitiäni on kiusattu työpaikalla ja tämä jatkuu edelleen. Jos on kolme työpaikkaa putkeen jossa kaikissa joku kiusaa tavalla tai toisella ni huh-huh. Ehkä teen ite jotain tosi pahasti väärin tai näytän jotenki ärsyttävältä tai jotain. En tiiä sitte... Mä en oo todellakaan mikään kaunotar, sanotaan että ihan tavallinen, harmaaksi hiireksikin kuvailtu. Semmonen kiltti, näkymätön, tavallinen, hiljainen. Kaverit on sanonu, et voi johtua siitä et mua on helppo polkea alaspäin. Ite taas pidän itteäni semmosena et annan kyllä takaisin, että en mukisematta niele paskaa. Se on kyllä tosi vaikee ajatella et mikä se sit lopulta ois mikä ois niin usein siihen tilanteeseen johtanu. Semmoset tyypit jotka on koko ajan äänessä, mainostaa itteään, on pomon suosiossa ni harvoimpa semmoset kiusatuksi joutuvat. Ehkäpä se on mun kohdalla kiinni siitä et on huono itseluottamus ja se sit jotenki huokuu ulospäin ja muut huomaa sen ja tajuaa siinä sitte otollisen maaperän. Ihan sama ku koulussaki, just niitä onnettomia ressukoita kiusattiin. En siis ainakaan usko sitä että kohde valitaan sattumanvaraisesti.

Minulla melkein sama juttu.
Paitsi että minulla on esimies se joka kiusaa, ja muut eivät uskalla puolustaa. Ovat aina vain hiljaa, nuolevat pomoa yms.
Jos olet korkeasti koulutettu, nätimpi ja fiksumpi, niin moni ei kestä sitä. Kiusaajat nostavat omaa itsetuntoaan sillä että saavat toiselle pahan mielen. Todella epäammattimaista mutta totta.
Koitetaan jaksaa ja toivottavasti seuraavassa paikassa muut työntekijät ja esimies ovat "fiksumpia"!

Huomasin viestiketjusta, että moni on joutunut vielä huonompaan jamaan kuin minä. Todella ikävää, onneksi todellakin on ammattiliitot.

Minun onneni on, että esimies ei osallistu suoranaisesti kiusaamiseen. En kuitenkaan luota häneen, koska hänen tapansa alkaa hoitaa asiaa on lähteä saman tien selvittämään asiaa ja etsimään syyllistä, jolloin leimautuisin auttamattomasti. Lisäksi osa kiusaajistani ovat hyvää pataa esimiehen kanssa, jolloin hänelle puhuminen olisi aika huono idea.

Tuossa ilmeni myös aikaisemmat kiusaamiskokemukset. Olin ala-asteella pahasti koulukiusattu, mutta yläasteella ja luokiossa olin
onneksi normaali tyttö. Edellisessä ammattikoulussani koin myös lievää kiusausta, viimeisimmässä sitä muutama yritti siinä onnistumatta. Silloin ryhmässä tapahtui hajaantuminen, jossa moni muu tyyppi joutui myös tavallaan nälvinnän kohteeksi. Hyvänä esimerkkinä tentit, olin hyvä koulussa ja en sitä kenellekään mainostanut. Minulla oli tasaisesti hyviä ja huonompia arvosanoja, joten en ollut onneksi täysi perfektionisti. Pärjäsin tenteissä hyvin vähällä lukemisella, koska minulla on todella hyvä muisti.
Kuitenkin joissakin tenteissä sain kuulla kommenttia heti alussa, että onneksi tämä on sellainen tentti, jossa ei voi paskaa kirjoittamalla pärjätä viitaten minuun. Itse mietin mielessäni, ettei ole yhtään tenttiä, missä
paskaa kirjoittamalla ammattikorkeassa pärjäisi.

Mutta jokatapauksessa mentiin sivuraiteille. Siksi ehkä mietin, että onko nyt sitten todellakin jokin piirre, mikä voisi aiheuttaa tämän asian:( Olen kyllä supliikkityttö, mutta en käytä sitä toisia vastaan tai yhdy koskaan näihin työpaikoilla tapahtuviin nälvintöihin. Pyrin laittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuitenkin se rooli alkaa kyllästyttämään, koska muualla en sallisi kenenkään puhuvan minulle niin, miksi antaisin sen tapahtua työssäni? Pitäisikö siis oikeasti alkaa pitämään puoliaan, seuraavan kerran kun minua neuvotaan kuin jotakin idioottia, voin kai sanoa, että mistä kyseinen henkilö on saanut ajatuksen, että en asiaa hallitse. Pistän siis ihmiset selittämään minulle sanomisiaan, se on varmaankin oikea tapa???:( Inhottava, mutta varmasti viimeinen vaihtoehto.
Ei ole varmastikaan pitkä matka siihen, kun olen työpaikan silmätikku ja käyttäydyn häiritsevästi, näinhän se sitten kaavan mukaan menee...Tehdään toinen hulluksi, jotta voidaan syyttää hulluudesta.

toisia ärsyttää hyvän tuulisuuteni. sen, että koska hyväksyn itseni sellaisena kuin olen virheineen päivineen, näyttää toiset käsittävän niin että pidän itseäni parempana kuin he ovat vaikka olen ihan samallainen tavallinen tallaaja kuin muutkin.

Työpaikallasi pitempään olleet työntekijät ovat ymmärtäneet, että kertomasi tapainen kohtelu sallitaan ja siihen saatetaan jopa kannustaa. Vähän aikaisemmassa keskustelussa viitataan Työterveyslaitoksen nettisvuille. Siellä onkin selkeästi todettu kuvaamasi kaltainen toimintatapa TYÖYHTEISÖN hyvinvoinnin ongelmaksi.

Yleensä kiusaajien käytös selitetään henkilökemialla tai muuten psykologisoidaan kokonaan. Työterveyslaitos toteaa selvästi
kiusaamisen syyksi myös kiusaajan hyödyn tavoittelun: " on esim hakenut samaa työpaikkaa".

Samoin monesti kiusatuista yritetään etsiä ns reppanaominaisuuksia, jotka tavallaan oikeuttaisivat tämän joutumisen henkisen niivityksen kohteeksi periaatteella: vahvat syövät heikot.

Yleensä koulukiusattu on hyinmenestyvä oppilas. Samoin työpaikkakiusatulla on sellaisia avuja, joilla hän voisi menestyä ja edetä työurallaan. Työyhteisön kulttuuri ja esimiestyö
sallii kampittamisen niille, joiden tavoitteita tämä työntekijä uhkaa (pelkällä) olemasssa olollan.

Yhteistä sekä koulu- että työpaikkakiusatuille taitaa olla se, että heiltä puuttuu kiusaajien röyhkeys. Kiusattu soveltaa kohteliaan käytöksen sääntöjä, ja kiusaajat röyhkeyttä.

Tarinassasi on mielenkiintoista sekin, että olet varmaankin vasta vähän aikaa ko työyhteisössä ollut. Olet siis sillä tavalla yksin, että röyhkimykset tietävät, että sinulla ei ole vielä ketään työkavereita tukenasi.

Kiltteys on vaaraksi sellaisessa työyhteisössä, jossa työkaverit esimiehineen toimivat hailauman säännöillä.

Työterveyslaitoksen tavoin työpaikan henkisen väkivallan aiheuttajia on etsittävä työyhteisötasolta, ei yksittäisestä työntekijästä. Tässä näkökulmassa HCD:n kannanotto: kuka tahansa voi joutua kiusatuksi, pitää paikkansa.

Palasin kertomaan tarinaani sinniteltyäni tässä hetken aikaa työpaikallani. Nyt alkaa olla viimeinen naula arkussa minun kohdallani. Olen edelleen työpaikallani ilmaa, ylimääräinen roskasäkki, jolla ei ole mitään merkitystä. Minulle voi puhua miten vain ja työrauhaani voidaan ja osataan rikkoa päivittäin. Yhteiset hetket kahvipöydissä ovat helvettiä, juon kahvini mieluiten yksin, koska en jaksa enää jutella mistään...eristäydyn. Tyypillinen tapaus.

Kärsittyäni jälleen suorastaan helvetillisen päivä n ja nukuttuani jälleen kerran 3 tunnin päiväunet jaksamatta tehdä ruokaa tai viettämättä aikaa mieheni kanssa, sain tarpeekseni. Minun ei ole mikään pakko alistua tähän kaikkeen, minulla on avuja ja voimavaroja, joita voin käyttää asiallisessa työympäristössä...täydellistä ei lienee ole olemassakaan, enkä sitä odotakkaan.Odotan rauhallista joulun odotusta uudessa paikassa.

Seuraavat oireet ovat kertyneet tässä matkan varrella

- yölliset nukahtamisvaikeudet, saan nukuttua noin 3 tuntia yössä. Tästä seuraa päiväväsyminen ja keskittymisen herpaantuminen, mikä puolestaan altistaa minua lisää huomauttelulle. Ihme kyllä, suuremmin ei ole esimieheni työni laadusta huomautellut, ainoastaan iki-ihanat työtoverit. Syitä huomautteluun olen kyllä löytänyt, mm. johtoporras, joka pyrkii epärealistisesti täydellisyyteen, mitään virheitä ei saa tapahtua, kaikkien on pidettävä suunsa kiinni mukisematta epäkohdista.

- nukun päiväunia, enkä jaksa enää harrastaa mitään tai tehdä mukavia asioita elämässäni.
- vapaapäivinä en ehdi toipumaan muusta kuin väsymyksestäni. Lomaa en ole 6 vuoteen pitänyt, eikä sitä ole nytkään näkösällä.
- ammatillinen itsetuntoni on laskenut pohjalukemiin, pelkään virheitä (mitä en koskaan ennen pelännyt, kaikillehan niitä sattuu) ja ahdistus lisääntyy.
- olen seksuaalisesti täysin haluton.
- olen alkanut menettämään ruokahaluani.
- näytän väsyneeltä ja stressaantuneelta: iho reagoi ensimmäisenä.
- viikonloppuisin tekee mieli ryyppäämään, että pää kestäisi seuraavan työviikon. Onneksi osaan pullosta pysyä erossa, pahempi olo siitä vain tulee.

Olen kuitenkin toiveikas. Tässä yön tunteina jälleen kerran jaksan kirjoittaa netissä tarinoitani ja odotella sarastavaa aamua, mutta onko huominen aamu ensimmäinen uuden ajan alku. Marssin lääkäriin, tehkööt jonkin diagnoosin tähän kaikkeen hulluuteen, aijon kertoa työpaikkakiusaamisesta ja oireista, joita olen saanut. En pysy enää normaalissa elämänrytmissä mukana. En ole valmis pilaamaan koko elämääni tämän takia, mutta pelkään ehkä pilaavani urani seuraavassa paikassa? Vaihtoehtoja on, työnantajia alalla ei ole turhan monia. Täytyy toivoa, että sana ei kierrä.:( Alan sairaslomalla etsiä uutta työpaikkaa,minulla ei riittänyt energia siihen työtä tehdessäni, yhden sähköpostin kykenin laittamaan.
Jos löydän muuta, irtisanoudun.

löysin tämän viestin vaikka se on jo lähes 4 vuotta vanha.

täytyy sanoa että ihan kuin olisi omaa elämäänsä lukenut. toivottavasti ap löysi uuden työpaikan, mukavamman sellaisen, tai sitten pystyi jatkamaan samassa työpaikassa mutta jos siihen olisi löytynyt joku ratkaisu.

mutta ihan hirveää tällainen!

elämä pyörii siinä että jaksaa päivästä toiseen taistella omasta olemassa olostaan. töissä painostavaa, vapaalla ei osaa rentoutua....

Kyllä kiusaaja syyn keksii kiusatakseen.HÄN ON AKTIIVINEN JA ALOTTEELLINEN.
Heidän päässä VIIRAA.

Kukaan täyspäinen ei viitsisi kuluttaa omaa työaikaansa toisen ihmisen nujertamiseen, jos päässä ei viiraisi.

Heiltä puuttuvat sosiaalisetaidot, joita he yrittävät lisätä kiusaamalla.

Pahanolon tuottaminen toiselle tekee heistä heidän omassa mielessä parempia ihmisiä.

Eikö silloin päässä vippaa ja pahasti.

Kyllä sen näkee jo niiden naamasta ja tajuaa heti, että siinä on tuleva kiusanhenki.

Kiusatulla on itsestään realistinen kuva.Se ei perustu pelkkään kehumiseen.

Kiusaaja usein kehuu itseään ilman todellista näyttöä tai sitten kaveriaan.

Se on kieroa peliä ja vinksahtaneen pään tulosta.

Kunnon näpäytys oikeaan paikkaan tukkii suun.

Lähtekää pois niistä työpaikoista, jos ette saa niitä ääliöitä rauhoittumaan.

voimia kaikille meille, itse olen ihan jumissa, kamala paikka ja työttömyys pelottaa :(

http://www.youtube.com/watch?v=anhQEotGcUo
Katsokaa työpaikkakiusauksesta selvinneen tarina!!

Hei,
Kuvailemasi perusteella voisin kuvitella että kateudesta on kysymys. Työtoverit havaitsevat pian kuka on osaaja. Kilpailutilanne kiristyy jos olet asiakkaidenkin mieleen. Ja mikä pahinta, jos olet kaunis - ei naiset tykkää että viet heiltä huomion. Vaikea tilanne, masentavaa sellaisessa ympäristössä on työskennellä. Pitäisi ehkä ajoissa hakea duuni, missä tietyt muuttujat on toisin. Oisko sitten parempi että hyvissä ajoin etsisit miesvaltaisemman työpaikan...Itselläni sekään ei kyllä auttanut, miespuolinen esimieheni kadehti minua paremman koulutukseni ja osaamiseni perusteella ja ajoi minut tilanteeseen, jossa ei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin irtisanoutuminen. Pääasia että kuuntelee itseään. Kun alkaa tuntua tukalalta ehdottomasti pitää ajoissa ryhtyä hakemaan uutta työtä!

Tiedätkö, täällä on samankaltainen ihminen

Kuvasit juuri minut aivan täysin. Se tuntuu niin käsittämättömälle, mutta ehkä se työpaikkakiusaaminen on vain kateutta. Ja ehkei me kiusatut olla tajuttukaan kuinka hyviä me oikeasti ollaankaan. Kenties kiusaaja näkee sen, eikä kestä sitä.

Minua kiusaa työpaikallani esimies, hän mustamaalaa minua selkäni takana ja vääntää kaikki asiat mitä sanon jotenkin vääräksi. Haukkui minua myös ihan suoraan idiootiksi asiakkaiden edessä ja huusi minulle niin että pelkäsin fyysisen koskemattomuuteni puolesta. En kertakaikkiaan itsekkään ymmärrä mitä olen hänelle tehnyt. Ja ystävieni ja työkavereiden kanssa olen tullut siihen johtopäätökseen että minä olen nuori ja ihan kivannäköinen blondi, ystävällinen ja ihmiset pitävät minusta kun taas esimieheni pyöreä, kärttyinen eikä niin viehättävä joten syynä on pakko olla kateus, arvelen että näin on myös aloittajan kohdalla.

Itselle on tapahtunut työpaikkakiusaamista, koska olen hiljaisempi ja ujompi kuin muut, siksipä en esim. mene kahviporukoihin istumaan. Alkaa ahdistaan isossa porukassa kun ei uskalla avata suuta eikä keksi edes mitään sanottavaa. Normaalityötilanteissa kerron asiani,mutta muuten keskityn omaan hommaani. Tästäpä syystä minusta oli menty itkemään esimiehelle, että olen ylimielinen. Oli valehdeltu myös, että en tervehdi takaisin aamulla mikä on suuri valhe. Aina tervehdin takaisin. No pahinta oli esimiehen reaktio. Hän oli ottanut kaiken faktana ja en saanut mitään mahdollisuutta etukäteen puolustautua kun esimies tiiminvetäjän kanssa suolasi minut näistä asioista kehityskeskustelussa. Samassa oli oikein tikusta väännetty asiaa, joista minua moitittiin. Esimies oli olevinaan vielä työsuojeluvaltuutettu.

Otin koko asian rankasti. Mietin miksi ihmiset seläntakana olivat menneet esimiehelle haukkumaan ja miksi esimies ei ottanut minuun yhteyttä etukäteen. Myöskään mihinkään keskusteluun esimies ei antanut mahdollisuutta. Kun kysyin että keneltä palaute oli tullut niin se valehteli, että kaikilta. Hohhoijaa,siinä oli meitä 35 ihmistä töissä eikä varmasti,tiedän faktana, että palaute ei ollut tullut kaikilta. Onneksi ei enää tarvi tehdä töitä niiden kanssa, koska olen saamassa kenkää. Ja miksikö minulle ei löytynyt paikkaa uudessa organisaatiossa...sitä voin vain loppuelämäni miettiä. Aivan saletisti kulisseissa on minut haukuttu.

Olen myös kiltti ja ahkera työntekijä. Iloinen ihminen ja ystävällinen luonteeltani. Työyhteisöissä on aina ollut katkeria ilkeitä vanhempiä ämmiä, jotka haluavat hyydyttää hymyn kasvoiltani ja lytätä itsetuntoni.

Milloin mikäkin on huonosti. Selän takana puhutaan pahaa, ulkonäköä arvostellaan, vittuillaan myös päin naamaa ja nauretaan ilkeästi. On se alkanut masentaa, vaikka peruspositiivinen olenkin. Jos pahoitan näkyvästi mieleni, ilkutaan, että nyt se suuttui. Ei minusta ole normaalia/asiallista käytöstä.

Minua on myös kiusattu lähes jokaisessa työpaikassa. Ehkä iloisuuteni ärsyttää, tai ulkonäköni. Jotkut ovat avoimesti kertoneet olevansa kateellisia, osa on yrittänyt jopa matkia minua ja samalla nälvinyt kuitenkin. On ollut todella hämmentävää olla tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

tunnistan tuosta itseni, todella! olen hajuton,mauton ja näkymätön suurimmalle osalle työyhteisössä.se on varmaan kateutta koska asiakkaat tykkäävät.itse haen toista työpaikkaa mutta pahaa pelkään että positiivisuuteni saa aikaan samat lätinät myös seuraavassa paikassa.tsemiä sinulle!!

Minun kiusaaminen alkoi siitä kun nostin esiin potilaan huonon kohtelun

Olen myös joutunut epäasiallisen kohtelun uhriksi työpaikassani. Haaveilen tästä kyseisestä työpaikasta poislähdöstä... Onneksi määräaikanen tyäösuhteeni loppuu muutaman kuukauden päästä, jos en sitä ennen saa lähdetyksi.

Työpaikkani ilmapiiri on muutenkin ihan kamala. Puhutaan pahaa toisista selän takana, mollataan ja nälvitään toisia jatkuvasti. Minut uutena työntekijänä ja paikan nuorimpiin kuuluvana (olen 26 v, suurin osa työpaikkani työntekijöistä on väliltä 50-63 v) on otettu nyt huonon kohtelun kohteeksi. Olen myös vasta valmistunut ja hyvin koulutettu kyseiseen työhön (muilla ei juuri ole minkäänlaista koulutusta). Tavoitteeni on edetä uralla, mutta otin kyseisen ns. helpon työpaikkani vastaan lähinnä siksi, koska opiskelen parhaillaan avoimessa yliopistossa ja haluan, etten joudu hirveästi työjuttuja miettimään vapaa-ajalla. Toisin kävi.

Lähin esimieheni on pahin kiusaajani. Esimiehen harrastama epäasiallinen kohtelu ilmenee mm. huomiotta jättämisenä (ei tervehditä, ei tiedoteta asioista, kohdellaa kuin olisin ilmaa), ilmeilynä (esim. ivallinen nauru, vihaiset ilmeet), nolaamisena muiden edessä, vähättelynä ja pahan puhumisena selän takana. Myös esimiehen "kaverit" harjoittavat tällästä kohtelua minua kohtaan.

Sinänsä en ole yksin epäasiallisen kohtelun uhrina, vaan olen huomannut, että esim. eräs toinen hiljattain taloon tullut on joutunut huonon kohtelun uhriksi. Samoin erästä johtavassa asemassa olevaa henkilöä kiusataan. Esimiehen pomo on sellaista tyyppiä, ettei hän halua ottaa vaikeita asioita ollenkaan käsittelyyn, vaan lakaisee ne maton alle. Työsuojeluvaltuutettu on myös esittänyt niin muutaman tosi ilkeän minuun kohdistuvan kommentin, joten hänelle en menisi ainakaan epäasiallisesta kohtelusta valittamaan.

Minussa on samoja kiusaamiselle altistavia (?) luonteenpiirteitä, mitä tässä viestiketjussa on tullut aiemmin esille. Olen kiltti, ystävällinen, ahkera ja avulias. Ajattelen asioita myös työnantajan näkökulmasta ja katselen työpaikkani menoa ns. kriittisin silmin, vaikka en hirveästi tuokaan esille huomaamiani epäkohtia. Olen aika hiljainen luonteeltani. Yritän hoitaa kaikki työhöni liittyvät asiat hyvin. Ehkä työpaikkani muita työntekijöitä ärsyttää ahkeruuteni ja tunnollisuuteni, koska he haluavat itse vaan tehdä kaikki rimaa hipoen ja mahdollisimman helpolla.

Epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkani yleisestä huonosta ilmapiiristä on aiheutunut minulle muun muassa unettomuutta, ahdistusta, päänsärkyjä.. Työterveyshuollosta sain unilääkkeitä, kun kävin valittamassa. Yritän vaan jaksaa pävän kerrallaan ja hoitaa työni kelvollisesti. Tsemppiä kaikille muille huonon kohtelun uhreiksi joutuneille!

Esimieheni kuvittelee minun olevan kuuro ja tyhmä kuin saapas lisäksi valehtelee minulle hymyillen päin naamaa.
En voi uskoa millaisia ihmisiä oikein päästetään esimiehiksi!!
KOSKA ALAISELLA VALEHTELUSTA on tullut hyväksyttävää??

Minä sairastuin henkisesti (psykoottinen masennus) työpaikkakiusaamisen vuoksi.

Kiusaaminen lähti alkuun liikkeelle yksityiselämäni arvostelusta, sen jälkeen työni tekemiseen puututtiin, lopulta minusta keksittiin valheita ja juoruja, työapaikalla jopa esimies pui facebook päivityksiäni; homma siis karkasi jokaisen käsistä. Olin loppuvaiheessa jokaisen sylkykuppi ja raportoinnin kohde.

Sanoin itseni irti ja yritin jatkaa elämääni.. en onnistunut siinä joten jouduin psykiatriseen sairaalaan hoitoon jossa minut lääkittiin vahvoilla lääkkeillä. Eivät edes nuo auttaneet vaan pelko, häpeä, syllisyys ja tuska nousivat pintaan.

Olen parhaillaan sairauslomalla (vuosi tulee täyteen pian) kuntoutustukena jatkuu.

Minä en usko koskaan toipuvani työtä tekeväksi, en koskaan unohda sitä pahuudeen määrää. Miten voisinkaan unohtaa, kun pienellä paikkakunnalla asun, jossa juorut elävät ikuisesti.

Heti, kun tunnen voimieni vähänkään palauteen muutan täältä pois..

Se on vain kummallista, kun tuo työpaikka jossa jouduin kiusatuksi on tunnettu maineestaan, silti ihmiset uskovat tuolta leviäviä juoruja.

Olen luonteeltani muita hiljaisempi ja en ehkä mene kärkkäästi porukkaan mukaan, jos olen uusi siinä työpaikalla ja siitä saattaa tulla vaikutelma ett pidän itseäni muita parempana ja on yks syy miksi joutuu sen tietyn porukan silmätikuksi ja jutun aiheeksi. Saatan ehkä pitää puoliani jossain työhön liittyvissä asioissa ja sekin mieletään uhaksi ja on syy kiusatuksi tulemiseen, kun toista ei miellytä se ett pidän itseäni hänen kanssaan samanarvoisena työntekijänä eli en tee asioita hänen haluamallaan tavalla. Kiusatuksi joutumiselle saattaa löytyä vaikka ja mitä syitä kuten esim. pukeutuminen, ulkonäössä oleva vika tai ikä. Yleensä kiusaajat haluavat olla lauman johtajia, heillä on tarve osoittaa muille olevansa se parempi ja fiksumpi kuin se jolle tekee kiusaa. Kiusaamisen tarkoitus on savustaa se toinen, jonka kokee uhaksi itselleen, pois siitä paikasta. Joskus miettii, ett miten jotkut pystyy oikeasti sivusta seuraamaan työpaikkakiusaamista, ihan kuin se ollis jotain viihdyttävää ajankulua ja hauskaa touhua. Jotkut saattavat sanoa kiusatulle, ett älä välitä tai kertovat kaikkea mitä se kiusaaja taas kerran on siitä kiusatusta selän takana puhunut tai mitä on tehnyt kiusatun päänmenoksi. Kerran kun puhuin kiusaajan touhuista yhdelle työkaverille, niin tämä tokas ettei tykkää ett toisista puhutaan selän takana paskaa. Lopetinkin siitä kiusaajasta puhumisen hänelle, mutt ennen lähtöään toiseen työpaikkaan myönsi ett se kiusaaja oli jatkuvasti haukkunut mua ja mun tekemisiä hänelle. Tuosta tein johtopäätöksen ett oli ihan ok ett musta puhuttiin paskaa, mutt mulla ei ollut oikeutta puhua sen kiusaajan tekemisistä eli se kiusaaja oli hänen mielestään mua parempi ihminen. Eipä sille kiusaajalle ollut mennyt sanomaan ettei tykkää ett toisista puhutaan paskaa selän takana vaan häenlle oli ihan ok ett jouduin työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Eipä se sieltä lähtenyt työkaveri puuttunut millään tavalla niihin tilanteisiin joissa mun kiusaaja oikeasti nöyryytti mua hänenkin kuullen ja nähden. Totes vaan lähtiessään, ettei voinut uskoa silmiään kun näki ne tilanteet ja pyöritteli päätään. Tais yks syy siihen lähtöön olla se tilanne meidän työpisteessä ja ehkä kyllästyi siihen, ett piti tehdä kaikki sen yhden mieliksi ja ett joutui tekemään töitä sen kiusaajan puolesta.

Ruma, hiljainen, ujo, arka, kiltti, herkkä,empaattinen, fiksu, tunnollinen ja ahkera.
Olen muutaman kerran vaihtanut työpaikkaa mutta ei ole ollut mitään hyötyä, Kaikissa on kiusattu samalla tavalla. Myös opiskelupaikoissa kiusattu ja olen joutunut keskeyttämään ne kun ei tullut sitten opiskelusta mitään kiusaamisen takia.
Enää en viitsi yrittää uutta työ tai koulutuspaikkaa kun ei tule kuitenkaan mitään. Olen yrittänyt montaa paikkaa ja se saa riittää. Luovutin.

Ystävä sä olet mulle! :) ❤️

Ei kiusaaminen ja eristäminen lopu koskaan. Itse olen kokenut kiusaamista monen kollegan taholta. Myös eristämistä ja mitätöintiä olen kohdannut. Syitä voin vain arvailla. Olen hyvin ylipainoinen. Nuorempana viljelin melko hurttia huumoria, joka otettiin kuitenkin tosissaan. Minua pidetään siis tyhmänä (tarkoituksella) huonon huumorini vuoksi. Pahinta on, kun suurempi porukka sulkee ulkopuolelle. Ammattini? Olen lääkäri, myös kiusaajat ovat lääkäreitä.

Mutta ei minua kaikkialla kiusata, potilaani useimmiten kunnioittavat minua. Perheeni rakastaa ja arvostaa minua. Monet työkaverit arvostavat minua. Osa vanhoista opiskelutovereista sulkee minut ulkopuolelle, kun tapaamme alan koulutuksissa, eivät tervehdi kun tulevat käytävällä vastaan. Jos tervehtivät, niin korkeintaan pieni pään nyökkäys ja nopeasti eteenpäin. Erästäkin olin opiskeluaikoinani kuskannut autollani satoja kilometrejä ilmaiseksi eri harjoittelupaikkoihin, mutta kun menin koulutustilaisuudessa iloisena juttelemaan, olin kuin ilmaa hänelle. Ympärillä oli muitakin entisiä opiskelutovereita, ja nämä saivat oivan demonstraation siitä, kuinka minua pitää kohdella. Hyvin on oppi mennyt perille, koska minä olen kuin ilmaa niille muillekin. Jokin katkeruus heillä on minua kohtaan, enkä oikeastaan tiedä, mikä siihen on syynä, olen vain arvannut, että ehkäpä syynä on ylipainoni, tai opiskeluaikojen huono huumorini (joka kuitenkin joidenkin mielestä oli hulvattoman hauskaa).

Lääkärikunnassa saattaa ylipaino olla erityisen paljon stigmatisoiva asia, jota katsotaan pahalla. Ylipainoinen kollega voi joutua erittäin kovan syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi.

"... paitsi se, että olen tavattoman kiltti ja hyväsydäminen ihminen...se on ilmeisesti huono asia:(

Tuossa viimeisessä lauseessa on lähes kaikki tarvittava mikä riittää kiusaamiseen. Kiusaajan (esimies)tarvii olla hieman narsisti ja huonon itsetunnon omaava niin yhtälö on valmis.Kiusaaja kerää loput nuoleskelijat tiimiinsä!

PS.
Yt:eet kestää 6vkoa,sitten on aikaa valkaista hampaat.

Onko muut huonommin koulutettuja? Itse olen huomannut, että alemmin koulutetuilla on kova tarve saada itsensä näyttämään fiksuilta, ja eivät ainakaan halua helpottaa paremmin koulutettujen elämää. Tietoa pimitetään kun pitäähän maisterin nyt toki automaattisesti tietää, että miten täällä firmassa toimitaan. Kuvittelevat olevansa suuria älykköjä, kun he tuetävät esim jonkin ohjeen, mutta muut ei.

Se on juuri tuo kiltteys, mikä tekee. Työpaikoilla suositaan narsistisia itsensä pönkittäjiä. He keräävät sen huomion. Heille tyypillistä on myös se, että he käyttävät paljon TYÖAIKAA juorujen kertoiluun. Näin he saavat kaipaamansa huomiota.

Nämä sinun kiusaajat ovat näitä "vanhoja" koko ikänsä samalla työmaalla viettäviä surkimuksia, he kun eivät enää ikänsä tai vanhentuneen koulutuksen vuoksi pääse muualle, he kokevat sinut uhkana ,koska omaat uusimmat tiedot ja taidot.
Itse olen kokenut samaa ja sanottiinpa minulle aikanaan että tässä työpaikassa ei aleta muuttamaan työtapoja yhden opiskelijan vuoksi. Jos olisin sinä hakisin jo uutta työpaikkaa ja jättäisin mokomat kiehumaan omaan säälittävään liemeen, enkä suosittelisi kyseistä työpaikkaa kenellekkään. Toivottavasti löydät parempia työkavereita ja mukavan työn jossa jaksat.

Tunnen erään jota "näpäytellään" työpaikalla ja jonka selän takana juorutaan paljon. Tämä johtuu siitä että hän on sosiaalisesti jonkin verran varautunut, tosin ei kavereidensa kanssa tai humalassa ollessaan. Juuri sen verran liian varautunut, että siitä voi tulla ongelmia tahdottomien perseennuolijoiden kanssa. Työpaikalla tilanne on aivan kummallinen ja kieroutunut. Joku pikkupomo myös levittää hänestä huhuja. Kiusattu menee helposti pois tolaltaan kuullessaan ilkeitä puheita, koska ne ovat perättömiä. Siitä hän aina suuttuu, minkä kiusaajat tahallaan tulkitsevat väärin ja puhuvat lisää sontaa. Pikkupomo aloitti sen koko touhun ja on jatkuvasti vahvistanut muiden kieroutunutta käsitystä jotka hän on itse heille uskotellut.

Epäilen yhdistelylainoja. https://rahoitu.fi/application?pubid=716244&pubidsub1=msn&pubidsub2=version1_pekko
https://rahoitu.fi/application?pubid=716244&pubidsub1=msn&pubidsub2=version1_jarkko
https://rahoitu.fi/application?pubid=716244&pubidsub1=msn&pubidsub2=version1_jukka

Yksin
Minut petti ns ystävä töissä . Luulin todellakin että olimme ystäviä ja kerroimme kumpikin mielipiteitä ihmisistä ja työpaikoista . Kun hän sitten alkoi työskentelemään kahden muun samassa pisteessä olevan kanssa hän juorusi kaikki keskustelimme muille . Minulla oli jo huonot välit näiden kahden kanssa ja nyt se sitten räjähti käsiin . Unohti kertoa omat arvostelunsa kyseistä henkilöistä mutta minä sain kutsun esimiehen puhutteluun jossa tätä kysyttiin ja myönsin asian . En ole kellekään muulle näitä asioita kertonut niin oli helppo tietää kenestä oli kyse . Nyt on sitten 3 yhtä vastaan ja he yhdessä keksivät lisää valituksen aiheita minusta . Sain työnsiirron 4 kk ja se oli hyvä koska Porin uusia asioita alaltani. Kuitenkin nyt he puheillaan estävät minua palaamasta omaan työhöni johon minulla on vaki paikka . Tämän juoruilijan motiivi on se että määräaikainen työsopimus loppuu samoin liiton rahat niin haluaa mun paikkani . Nämä kaksi muuta ovat jo aikaisemmin halunneet minun lähtevän . Minulla on vaikea tilanne koska nyt työpaikalla minua siirretään ihan toiseen työtehtävään jota rn ole opiskellut tai edes osaa . Olen heittopussina kun yhtä on helpompi siirrellä . Minua on kiusattu jo vuosia yhden työntekijän puolelta koska en tee niinkuin hän haluaa mutta nyt on saanut 2 totteleva puolelleen . Mitä teen , alanko taistelemaan työpaikkakiusaamisesta koska tarvitsen ja haluan oman työni takaisin . Miten saan työpaikalta savustamisen loppumaan ?

Siis opin uusia asioita !!!

Minä tulin liian hyvin juttuun uusien työkavereiden kanssa varmaankin koska ilman mitään ennakkovaroitusta minut siirrettiin työtiloissamme mahdollisimman kauas entisistä työkavereistani. Syyksi ei sanottu mitään järkevää joten en tiedä mikä tämän takana oli. Nyt teen työni yksin(äisenä) ja sosiaalinen kontakti muuhun työyhteisöön on minimoitu. Työn teostahan minulle maksetaan niin ok, mutta miksi muut sitten saavat töiden lomassa välillä tervehtiä työkaveriaan ilman että tulee viivottimesta näpeille?!

Olen saanut myös vähitellen kuulla puolivahingossa heitettyjä "neuvoja" työhöni liittyen vaikka toimisin täysin ohjeiden mukaan. Teoriassa teen kaiken kuten pyydetään ja on ohjeistettu, mutta käytännössä saan päivittäin rakentavaa kritiikkiä ja ties minkälaista hyväntahtoista lähiohjaamista jotka ovat ihan puhdasta **ttuilua. Yksi sanoo yhtä, toinen toista ja kolmas vaan määkii ilman pointtia. Aina joku valittaa teki miten tahansa.

Olen kokenut työpaikkakiusaamista aiemminkin ja kynnys lähteä lampsimaan on melko matalalla tällä hetkellä.

Olen tunnollinen töissä ja olen aina ollut. Yritän huomioida muut, tehdä työni niin että kaikilla muillakin tekeminen olisi mahdollisimman helppoa. Olen ehkä välillä liiankin kiltti ja tehokas.

Tein töitä lähes 20 vuotta erilaisissa tehtävissä ja aina sain toki palautteen lisäksi myös kiitosta. Usein olen saanut erityismainintoja myös työni laadusta. Muutama vuosi sitten vaihdoin työpaikkaa ja jouduin todella alhaisen ja systemaattisen kiusaamisen kohteeksi. Lopputulos oli, että työkyky, itsetunto ja ja jaksaminen tavallisessa arjessakin järkkyi.

Olen käyttänyt aikaa ja rahaa toipumiseen ja aloitinkin sitten uudessa työssä. Tätä uutta työtä varjostavat silti edelleen aiemmat kokemukset. Epäilen jokaista kommenttia ja palautetta jonka saan vihamieliseksi savustamisyritykseksi. En uskalla kertoa mielipiteistäni tai mennä edes tauolle samaan aikaan kun paikalla on paljon muita.

Tiedostan itsekin kuinka vääristynyttä ylianalysointini on ja kuinka herkästi reagoin normaaleissa tilanteissa. En uskalla kuitenkaan ottaa asiaa puheeksi työpaikalla koska pelkään, että minut leimataan hermoheikoksi, edellisestä työnantajasta kantelevaksi tai katkeraksi. Yritän vain hymyillä päivästä päivään ja esittää kovapintaista ammattilaista vaikka itku ei ole kaukana.

Kannattaa kuunnella

https://areena.yle.fi/audio/1-50076582

30v kiusattuna, voin kertoa. Innokkuus, kauneus, ahkeruus, ehkä työpaikan bileissä hienot tanssimoovit, vastakkaisen sukupuolen kiinnostavuus sinusta ja omat mahdollisuutesi liikkua vapaasti. Itse työskentelin vuoden ulkomailla, antaakseni sijaisuuden nuriseville persläveille. Minulla oli perhe. Mikä tilaisuus meille kaikille. Elämä avartui meille irtiotosta. Kun palasin, kateus jatkui! Mikään ei duunissa ollut muuttunut. Pystyin katsomaan tilannetta erilailla. Tunsin itseni vahvaksi ja voittajaksi kokemuksestani. Hei, ei kenenkään tarvitse poistua työyhteisöstä, jos siellä sallitaan mätäpaska kiusaaminen. Työyhteisö on sairas ja varsinkin hoitoalalla!!!!