Mitä tekisitte toisin?

Esimerkiksi häkkisänkyä en enää hankkisi. Se on ollut kaikilla 8 lapsellani täysin tarpeeton.

Toinen asia, jota miettisin pitkään ja hartaasti tulee meileeN, ei tosin enää vauva-ajalta vaan isommilta lapsilta: Luulen, että jos nyt nykyisillä taidoilla ja kokemuksella olisin uudestaan alle kolmikymppisenä äitinä talossa, jossa oli 8 alle kouluikäistä lasta, en laittaisi ainuttakaan mukuloistani peruskouluun, vaan opettaisin kotona.

itki jatkuvasti. Toiset olivat rauhallisempia.

Jos minulla olisi nyt yhtä itkuinen lapsi kuin esikoiseni oli, antaisin hänelle iltaisin lisämaitoa pullosta. Ehkä hän oli jatkuvasti nälissään, ja kun imetin hyvin usein, tuli vauvan vatsa kipeäksi.

Kietoisin hänet yöksi kapaloon, niin että hän ei säpsähtelisi käsien ja jalkojen liikeiden takia.

Eipä silti, terve ja fiksu ihminen hänestä kasvoi, ja itsekin olen edelleen hyvissä voimissa, vaikka aikoinaan väsytti hirveästi ja kaikki tuntui toivottomalta.

Jos lapsi on oppinut syömään rintaa, tuuppaisin tutin suuhun vaikka sitten heti laitoksella enkä odottelisi yhtään pidempään.

Ostaisin arkivaatteiksi pelkkiä bodyja ja potkuhousuja. En ole potkupuvun tai haalarin käyttäjä.

En ottaisi vieraita vastaan ensimmäisen kuukauden aikana ja senkin jälkeen harkitsisin, kuinka paljon jaksan ottaa vieraita. Ehdottaisin myös vieraille, etteivät toisi lahjoja vaan mieluiten kahvipullat tai mitä ikinä haluavat meillä syödä.

Kävisin yksin vessassa ja suihkussa ja antaisin tenavan huutaa sen muutaman minuutin sitterissä.

Pumppaisin eka viikkoina pakasteen täyteen maitoa.

En ostaisi itse yhtään vauvanlelua tai 60-senttisiä vaatteita.

Järjestäisin ristiäiset mahdollisimman minimaalisesti ja pienellä kokoonpanolla. Enkä ottaisi paniikkia siitä, kun ihmiset pyytävät valokuvia ym. nettiin. Laitan, jos ja kun on aikaa.

Yksinhuoltajan vinkkelistä: Ainakin hankkisin enemmän hoitoapua! Olisin pyytänyt jonkun meille kotiin ekaks viikos tai kaheks auttamaan vauvan kanssa. Vyöhyketerapiassa olisin myös käyttänyt, jos olis ollut rahaa. Olisin myöskin nukuttanu vieressä enämmän ja ottanut rennommin. Ja kuunnellut omaa vaistoa enkä kaikkien muiden neuvoja. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö eikä ne toimi samoilla käyttöohjeilla.

Tällä kertaa ostin kantoliinan jo raskausaikana ja niinpä otinkin sen heti käyttöön. Ehdottomasti loistava keksintö ja suuri arjen helpottaja, olisinpa jo käyttänyt sitä esikoisella niin olisi ehkä ilmavaivatkin olleet vähäisempiä..

Vaipattomuusasiassa sama juttu. Vauva nyt 3vkoa ja paljon toki kun on vain syönyt ja nukkunut, en ole vielä ihan hoksannut miten se näin pienen kanssa parhaiten onnistuisi.. päivittäin kuitenkin ilmakylvetään ja samalla pissatukset/kakatkin saadaan. Parempi vähän kun ei mitään :)

Vyöhyketerapiaa olen myös miettinyt, että sitä olisi pitänyt itse kokeilla.

Olen muuten huomannut, että vauvat ovat tosiaan erilaisia - niin kovasti kuin jotkut väittävätkin että kaikki on kiinni vain äidin toimintatavasta.. tämäkin vauva keskittyy öisin lähinnä nukkumiseen mutta esikoinen valvoi öisinkin.. tosin nyt on vasta mennyt 3vkoa, mielenkiinnolla odotan mikä on tilanne parin kuukauden päästä. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että kohdalle on siunaantunut ns. helpompi (vähemmän vaativa) vauva kuin esikoinen :)

Kiva ketju, pistää miettimään.

-Tällä kertaa en säntää laitokselta SUORAAN markettiin ostoksille siksi että olisi vieraille jotain tarjottavaa. Voi että sitä voi olla tyhmä=)! Suurin osa tajusi tuoda tullessaan kahvipullaa, joten paikat tikeillä ja KIPEINÄ tehty ostosreissu ei todellakaan kannattanut.

-En osta liikaa 50-60 cm vaatteita, puolet jäi käyttämättä.

-Otan mielelläni vastaan käytettyjä vaatteita enkä enää ole niin tarkka merkeistä/ulkonäöstä. Kunhan on toimiva ja siisti asuste niin se riittää.

-Ostan korviketta kaappiin valmiiksi ettei sitten tiukan paikan tullen tule paniikkia. Enkä enää odota "viimeiseen asti" ja huudata nälkää näkevää vauvaa vain siksi että halusin välttämättä imettää. Annan suosiolla pullosta jos maitoa ei kertakaikkiaan tule.

-Annan lapselle lusikan käteen heti kun hän vähänkään näyttää merkkejä halukkuudesta. Esikoinen ei ollut halukas syömään itse enkä varmaan osannut "käyttää hyväksi" syömisen opettelun "herkkyyskautta" vaan pelkäsin että tulee sotkua=) Edelleenkin on laiska syömään itse (2v). Sanoo herkästi että äiti syöttää. On muutenkin nii-in neiti ja inhoaa jos kädet likaantuu...;)

-Annan, ja nyt joudunkin antamaan, miehen osallistumaan enemmän vauvan hoitoon. En nipota vaikka joku naru kietaisubodyssa menisikin vinoon=) Toki mies osallistui esikoisenkin hoitoon mutta joutui sitä vaatimaan kun olin itsekin niin innokas.

-Tällä kertaa en laita päälle vuoden ikäistä hoitoon vaan hoidan molempia kotona ainakin 3 vuotta.

-Enkä varmaan ole enää niin tarkka että soseiden täytyy olla itsetehtyjä. Nyt kun esikoinenkin vaatii osansa niin tulee varmaan ostettua suurin osa kaupasta...

tulisi vauva niin:

-hankkisin sen itkuhälyttimen, mitä pidin kahdella ensimmäisellä turhana teknisenä vekottimena. Se säästäisi monen monta askelta, aikaa ja saranoita.

-laittaisin vauvan heti omaan huoneeseen,enkä vasta yli puoli vuotiaana, niin kaikkien yöuni olisi parempaa.

-jättäisin vauvan ammeen hommaamatta, käyttämättä jäisi kuitenkin, suihkussa on toisetkin lapsemme pesty.

-pitäisin yhä farmariautomme, johon saan nostaa vaunut ja rattaat purkamatta niitä tuhanteen osaan.

-veisin tuskissaan itkevän lapsen heti lastenlääkärille/korvalääkärille, enkä uskoisi terveyskeskuksen lääkäriä, joka väittää ettei näin pienellä voi olla korvatulehdusta.

-käyttäisin kaikki tarjotut lapsen vahdit hyväkseni, osaa ne muutkin hoitaa kuin vain minä ja tiedän että kun muutaman kerran kieltäydyn innokkaiden tätien tarjouksesta, he lakkaavat tarjoamasta apuaan.

-näyttäisin vieraille missä kahvinkeitin on ja annan luvan käyttää sitä jos tekee mieli kahvia.

Onpa hauska huomata, miten eri asioita itse tekisin toisin, ja erityisesti, mitä en missään nimessä tekisi toisin seuraavan lapsen kohdalla -jos sellainen on tullakseen, mitä toivoisin kovasti...):

- Toivottaisin edelleen kaikki vieraat tervetulleiksi vaikka jo synnärille! Minusta oli mukavaa, kun muutkin kävivät jakamassa oman ihailuni pikkuisesta tylleröstä ja tuomassa äitille herkkuja sairaalaan. Kun sitten kotiin päästiin, niin yhtä mukavia ja tervetulleita olivat vierailut. Meillä tosin vieraat toivat myös omat tarjottavansa ihan pyytämättäkin, ja kun lopulta alkoi olla kaapit ja nurkat täynnä piirakkaa ja paistosta, piti vähän toppuutellakin, että olisihan täällä meilläkin vaikka noita valmiita pakastepullia tarjottavaksi... Osasivat myös vieraat hienosti tiedustella, koska sopisi tulla ja ymmärsivät pienin vihjein aina myös lähteä ajoissa... :)

- Jos seuraava tulokas olisi taas tyttö en lahjakyselyiden yhteydessä käyttäisi enää kohteliasta kieltoa vaaleanpunaisten hörhellysunelmien suhteen, vaan ehdotonta pannaanjulistusta ja polttouhkausta. Ehkä silloin niitä tulisi vain muutama -nykyisten kymmenien(käyttämättömien)sijaan.

- Toivoisin aina ja paljon kirjoja lahjoiksi -sekä itselle, että vauvalle. Niistä on ollut iloa pisimpään.

- En enää edes kokeilisi pinnasänkyä, vaan ottaisin heti (äitiyspakkauksen laatikon jälkeen) jokapäiväiseen käyttöön matkasängyn pehmeine ja hijaisempine laitoineen. Näin myös matkalla lapsi nukkuu aina tutussa sängyssä. Kehittäisin kuitenkin sänkyyn jonkinlaisen korokepohjan äidin ja isin yösilittelyasentoja helpottamaan.

- Nukuttaisin edelleenkin vauvan viereeni koko imetysajan ja sitten totuttaisin omaan sänkyyn nukahtamiseen. Enkä edelleenkään veisi lasta toiseen huoneeseen nukkumaan alle vuoden ikäisenä -toki se tietää jokaiseen inahdukseen heräämistä, MUTTA säästyypähän omasta sängystä nousemiselta ja toiseen huoneeseen ramppaamiselta, jos/kun lapsi kuitenkin heräilee yön aikana. Ja oma unikin tulee taas paremmin, kun makuuasento on kellahtamisen päässä.

- Jos seuraavakaan vauva ei huolisi tuttia, antaisin hänenkin kohdallaan asian olla: Ilmankin on pärjätty hyvin, eikä olla koettu, että tutti olisi missään tilenteessa auttanut / nopeuttanut mitään -ei edes nukahtamista!

- Seuraavista asioista en luopuisi mistään hinnasta kakkosenkaan kohdalla:
1. Itkuhälytin (!!)
2. vaunut ja rattaat, joihin mahtuu ja jotka kestävät paljon esim. kauppatavaraa
3. Maidon pumppuvehkeet (ehkä kokeilisin sähköistä manuaalisen sijaan -onko kokemuksia??), sekä tuttipullohylsy ja siihen pakastamisen kestävät kertakäyttöpussit.
4. Puuhamatto, sekä erilaiset mobilet ja helistimet
5. Kestovaipat ja lisänä riisipaperi peppua vasten (kakat kätevästi siihen, eikä pitkin vaippaa, housuja, reisiä, äitin vaatteita, jne.)
6. Farkkumallinen auto. Miten ihmeessä me pärjäsimme pikkuriikkisellä Golfilla ensimmäiset kuukaudet, ja jaksoimme kiskoa vaunujen pyöriä irti, lyödä omaa ja vauvan päätä ovenpieliin ja lastata takapenkin täyteen tavaraa, kun ne vaunut täyttivät takaluukun pyörien kiskomisesta huolimatta?!
7. Kahdet laadukkaat imetysliivit. Antoivat vapauden kulkea kaupungilla ja ruokkia lasta julkislla paikoilla ilman närkästyneitä kanssakulkijoiden katseita.

- Seuraavista taas saattaisin hyvinkin luopua pikkukakkosen kanssa:
1. Sitteri; Käytettiin vähän väkipakolla ehkä kuukauden verran, kunnes tyllerö ei enää kerta kaikkiaan viihtynyt, vaan halusi takaisin lattialle.
2. Rintaliivien suojukset; Ei onnannut ei! Kutisivat, putoilivat, ahdistivat. Kunnes tajusin, etten edes tarvitse niitä!
3. 90% alle 60 cm vaatteista oli turhia, vaikkei niitä itse juuri ostettukaan. Hankitaan / pyydetään lahjaksi samantien isompia kokoja.
4. Laatikoiden turvasulkijat. Ei yhteisestä pähkäilystä huolimatta saatu selvää asennusohjeista, ja hätäratkaisuksi kehiteltiin paperitupot, jotka pitävät laatikot kiinni lapsen voimilta -ja käytössä ovat edelleen!

- Ja vielä seuraavia hankkisin tulevaisuudessa vauvalle:
1. Kunnon turvavyöt syöttötuoliin
2. Pienempi kylpyamme. Vähentäisi sijoitusongelmaa ja olisi turvallisempi pikkuiselle kylpijälle. Suihkua silti käytettäisiin edelleenkin myös vauvan kanssa.
3. Kevyempi ja helppokantoisempi autokaukalo
4. Taaperoiässä ostaisin vähintään kolmet liukuestesukat aina, kun sellaisiin jossain kaupassa törmäisin. Samoin toimisin pienikokoisten sormikkaiden ja ohuiden lapasten suhteen.

Ja vielä viimeinen asia, jonka minä -niinkuin moni muukin vastannut- tekisin ensi kerralla toisin: Luottaisin isään heti alusta asti enemmän! Vaikka on hienosti ja paljon tätäkin tylleröä aina hoitanut, niin en ole näihin päiviin saakka oikein uskaltanut luottaa kuin omiin kykyihini -jotka nekin ovat osoittautuneet varsin puutteellisiksi useaan otteeseen. Lupaan siis pyhästi, että seuraavan lapsen kanssa en ole koko ajan isin niskan takana kyttäämässä ja sitä ainoaa oikeaa toimintatapaa neuvomassa!