moro,
kaikki tuntuvat olevan tosi tyytyväisiä rintojen pienennykseen, mutta olisi kiva kuulla onko se muuttanut teidän identiteettiä, elämää, parisuhdetta, muiden suhtautumista teihin mitenkään? Onko olo sporttisempi, kontaktit kumppaniin muuttuneet tms.
Leikkaus vkon päästä helsingissä, julkisella puolella ja kaikki asiat askarruttaa ja jännittää.
Kaikkien kommentit (joilla on omakohtaista kokemusta)- kiinnostavat, ja tietysti teidän kokemukset jotka olette julkisen puolen kautta leikattu ihan erityisesti. Kaikki tsemppi ois tarpeen, pelkään jänistäväni.
kaikki tuntuvat olevan tosi tyytyväisiä rintojen pienennykseen, mutta olisi kiva kuulla onko se muuttanut teidän identiteettiä, elämää, parisuhdetta, muiden suhtautumista teihin mitenkään? Onko olo sporttisempi, kontaktit kumppaniin muuttuneet tms.
Leikkaus vkon päästä helsingissä, julkisella puolella ja kaikki asiat askarruttaa ja jännittää.
Kaikkien kommentit (joilla on omakohtaista kokemusta)- kiinnostavat, ja tietysti teidän kokemukset jotka olette julkisen puolen kautta leikattu ihan erityisesti. Kaikki tsemppi ois tarpeen, pelkään jänistäväni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tyytyväinen olen minäkin. Pienennyksestä aikaa reilu puoli vuotta ja julkisella tehtiin operaatio. Minulle pienennys tehtiin rintakasvainten ja ison koon takia. Leikkaukseen mennessäni mittani olivat 170cm/58kg ja 75F-G. Eli aivan liikaa tälle tytölle. Ainoa mikä harmittaa jälkeenpäin on se, etten lähtenyt asian kanssa liikkeelle aikaisemmin.. :) Ikää minulla nyt 25-vuotta ja imetyskyky mennyttä. Lapsia ei ole, mutta tulevaisuudessa kyllä niitä haluan, koska itse lastensaantiinhan tämä leikkaus ei vaikuta. Korvikkeet on keksitty, enkä usko kärsiväni henkisestikään siitä, että imettäminen tuskin onnistuu.
Melko moni asia on muuttunut.
Identiteetti: Olen itseeni ja naisen vartalooni ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen. Peilistä katsoo takaisin varsin simpsakka C-kuppinen sopusuhtainen nainen.
Parisuhde: Parantunut huomattavasti (oltiin yhdessä reilu 5v. ennen leikkausta), koska olen itse itseeni tyytyväinen. Ukolle on tuntunut olevan se ja sama minkäkokoiset tissini tai minä olen. Luonne ratkaisee.
Muiden suhtautuminen: Olo on baarissa ekaa kertaa kuin ihmisellä. Kukaan ei ole leikkauksen jälkeen katsonut oikeudekseen kysyä onko minulla kumitissit ja jos on niin eikö pienemmät olisi riittänyt. Ja jo 16-vuotiaasta asti kuulemani aikuisten äijien kommentit isoista tisseistä loppui kuin seinään. Olo on aivan ihana.
Vaatteet: Entisillä tisseillä vaatteet ei useinkaan istuneet mitenkään. Vaikka olen pitkä ja hoikka, jouduin monesti ostamaan T-paidoissakin vähintään L-koon. Elämäni ensimmäiset bikinit ostin keväällä. :) Entiset hinkit tekivät muutenkin oloni niin epämukavaksi ja halvaksikin, että keskityin täysin niiden peittelyyn, kuin esille tuomiseen. Ihmettelen edelleen mm. baarissa näitä rintansa todella tarjolle laittavia naisia, itse en moiseen koskaan pystyisi koska ajatuskin inhottaa. Eräskin kaverini oli ihan ihmeissään kertoessani pienentyneeni 3-4 kuppikokoa, että hän ei ollut koskaan huomannutkaan, että minulla oli niiiiiin isot. Ja kyseessä kuitenkin ihan hetero mies. :)
Kipuja toipumisaikana ei ollut. Epämukavuutta siitä, kun en saanut nukkua totuttuun tapaan vatsallani ja kyljelläni toviin. Tulehduksia ei tullut, haavat umpeutui mainiosti (sairaalasta päästyä tihuttivat verta vain 4-5 tippaa ja siinä se). Henkilökunta oli ystävällistä ja muutenkin kaikki meni varsin mallikkaasti. Melko hurjan näköisethän ne "ylikorjattuina" nännit melkein kattoon osoittaen aluksi olivat, mutta nyt jo laskeutuneet sopivasti ja oikein kauniit.
Oletko minkä ikäinen? Ja miten olet itse isoita rinnoistasi kärsinyt? Missä vaiheessa leikkausprosessi sinulla on?
Tsemppiä.
Moi!
itse odottelen kutsua julkiselle puolelle, kertoisitko kuinka kauan jouduit odottamaan siitä kuin sait lähetteen lääkäriltä? Minulle leikkaus tehdään Kysissä. Sikäli mikäli ei lama syö budjettia... Toivottavasti mitat riittää, pituutta 159cm, painoa 60, kuppikoko 75G. hartiat tosi kipeät, kyömy niskassa kasvaa..
Olisi kiva keskustella asiasta sellaisen kanssa, jolla on jo kokemusta asiasta..
Olipas kiva saada lukea kuinka tyytyväinen olet. Ymmärrän hyvin nuo kokemuksesi kommenteista ja tuijotteluista, jopa työelämässä miehet puhuivat rinnoilleni.Haloo! Jollei olisi ketuttanut moinen, olisin varmaan tuntenut myötähäpeää noin moukkamaisesta käyttäytymisestä.
No mikäs siinä, pidin sitten aina jotain valtavaa kaapua päälläni jotten vahingossakaan kiinnittäisi kenenkään tissifriikin huomiota. Toisin kuin voisi luulla, ei rintavuus (ainakaan minulla) parantanut itseluottamusta, vaan päinvastoin kuljin hieman hartiat lysyssä enkä todellakaan halunut kenenkään kiinnittävän huomiota itseeni.
Silloin nuorempana liki 20 v sitten erotuin vielä räikeämmin, kun markkinoilla ei ollut topattuja liivejä tahi silikonirintaisia naisia... No, nyt leikkaus on edessä ja eikä sen jälkeen tarvitse enää miettiä moukkia :)
Koko leikkaukseenmeno prosessi eteni valtavan nopeasti.
Kun sain terveyskeskuksesta lähetteen, minut kutsuttiin reilun kk:n päästä sairaalaan arviointiin, jossa todettiin minun läpäisevän leikkauskriteerit ihan reippaasti. Silloin mitat olivat 169/74 ja 85 E/F, nyt on muutama lisäkilo jostain kroppaani ilmestynyt, mutta se ei kuulemma haittaa. Minulle tarjottiin ensimmäistä leikkausaikaa 3 kk:tta arvioinnin jälkeen, mutta perhesyistä lykkäsin leikkausta. Uusi kutsu tuli sitten 2 kuukauden päästä, joten jonottamaan en joutunut.
Mietin miten nastaa on leikkauksen jälkeen lähteä vaikka juoksulenkille, saada napit kiinni paitapuserosta, ostaa toppi, päästä hartia-ja niskasäryistä, nähdä ehkä omat varpaat vain katsomalla alspäin, kurkottelematta jne jne.
Kyllä tästä varmaan hyvä tulee...
sillä kysymys näyttää olevan suomalaisille tyypillisestä luonneviasta: ei uskalleta olla ylpeitä isoista tisseistä, vaan hävetään niitä. Toinen suomalaisten luonnevika on moukkamaisesti huomautella naisen isoista tisseistä, mutta se on niiden moukkien oma häpeä, älä välitä siitä. Voita estosi ja laita isot tissisi reilusti esille niin huomaat kuinka itsetuntosi paranee.
.. kuitenkin: et voi olla oikeasti noin idiootti?
Jos taas olit ihan tosissasi, niin tiedoksi että on varmaan promille isorintaisista naisista kun siitä tilasta oikeasti nauttii. Eikä kyse ole pelkästään mistään ulkoisesta puolesta, vaan jo ihan terveydestä ja muusta hyvinvoinnista.
Minulla "vain" C:t, mutta siltikin toivoisin pienempiä, olisi moni asia paljon helpompi (urheiluharrastukset, sopivien vaatteiden löytäminen jne.). Voin vain kuvitella minkälaista ihan normiarjestakin selviytyminen olisi kokoluokalla D-FF. Kahdelle kaverilleni on tehty pienennysleikkaus, ja molemmat ovat olleet erittäin helpottuneita ja tyytyväisiä valintaansa. Minä taas henk.koht. en voi millään käsittää kuka ehdoin tahdoin haluaa itselleen täysin vapaaehtoisesti/pelkistä kosmeettisista syistä isoja keinotissejä, mutta sekin - kuten myös rintojen pienennysleikkaus - on jokaisen naisen ikioma asia ja jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa. Moukat ovat aina moukkia siitä huolimatta.
monenlaista urheilua. Ja vaaatteita löytyy erimuotoisille ja -kokoisille ihmisille ihan varmasti. Eivät kaikki naisetkaan ole sitä mitä sinä toivoisit olevasi eli vartalo lautamallia ja rinnat AA, A tai korkeintaan B. Kysymys on myös naiseudesta, joita rinnat edustavat ja moni nainen haluaisi mielellään vaihtaa osia DD-naisen kanssa.
Voivat harrastaa (mutta eivät ihan mitä vaan nim.merk. kokemusta on), kyllä, ei ole siitä kiinni. Eikä ollut pointtini, jonka selvästi missasit. Kyse on siitä miten kukin kokee asiat omalla kohdallaan, henkilökohtaisesti. Minulle naiseuteni ja sukupuoli-identiteettini eivät ole koskaan ollut kiinni rintojen suuruudesta. Jos se jollekin niin on, hän voi vapaasti mennä ja ostaa itselleen vaikka viiden litran muovitissit. Vastaavasti jos joku kokee suuret rinnat omalla kohdallaan epämukavana tai jopa terveydelleen haitallisena asiana, hänellä on täysi oikeus (luojan kiitos!) nykyaikana mennä ja hankkiutua rintojenpienennysleikkaukseen. Ja sillä mitä muut mahdollisesti kummankaanlaisista naisista ajattelevat tai pahimmillaan katsovat heille oikeudekseen vapaasti möläytellä, ei ole mitään väliä, vaan kyse on täysin itse kunkin henkilökohtaisesta asiasta.
Kävin n. 1 1/2 kk sitten konsultaatiossa Taysissa ja täytin kunnallisen kriteerit ja nyt sitten odotellaan leikkaukseen kutsua. Lääkäri sanoi että menee 6kk hoitotakuuseen eli keväällä näillä näkymin viimeistään kutsu käy.
Odotin kutsua tähän konsultaatioon n.2,5kk
Jännitti ihan hirveästi mennä sinne konsultaatioon kun olin lukenut täältä netistä näistä kunnallisen kriteereistä ja mietin mahdanko ne täyttää..
Homma meni jotakuin näin:
Lääkäri mittasi kaulakuopasta vinottain nänniin mitan (minulla se oli 27 cm) ja sen jälkeen kysyi painon ja pituuden sekä mitä kipuja minulle rinnat aiheuttavat. Tämän jälkeen hän pisteytti nämä ja sain 70 pistettä ja käsitin että 50 pistettä on se raja millä saa kunnallisen puolelta leikkauksen. Sitten hän kertoi leikkausriskit ja mahdolliset jälkiseuraamukset. Tämän jälkeen hän kysyi olenko valmis tähän leikkaukseen. Homma oli kokonaisuudessaan ohi 10 minuutissa.
Eli minun tiedot: 159 cm ja 57kg. Kuppikoko 85E
Mammografiassa tulee käydä ennen leikkausta.
No tätäkin asiaa on tutkittu;
http://www.uusisuomi.fi/viihde/39379-luomurinnat-olla-pitaa
Hei!
Olen 19v. ja minun rintani pienennettiin tänä vuonna elokuun alkupuolella hoitotakuun takia helsingissä yksityisellä. Meni tasan vuos ekasta lääkärikäynnistä leikkaus päivään:D Leikkaus onnistui hyvin. Sanoivat, että ei usein oo nähny samanlaista toipumista mikä mulla oli. Olin melkeenpä 5h leikkauksen jälkeen ollu valmis kävelemään kotiin. Mutta sairaalaan tietty piti yöksi jäädä.
Niin eli kuppikoko oli 75F ja pituus 162 paino n. 60-65kg Rinnoista lähti n. 1300g ja tällä hetkellä on D-kuppi. Ja olen erittäin tyytyväinen!!!Rinnat parantu hyvin. Tosin arvet näkyy edelleen, mutta ei liian pahasti:)
Vaatteet istuu, ja kyllä ne vielä sen verran kookkaat on että naiselta tuntuu:) Ite jännitin ennen leikkausta just näitä samoi asioit. Mut ei kannatta ressaa:) kyllä se lääkäri toiveitakin kuuntelee, ja ne kattoo asiaa myös ulkonäön kannalt.