Tämä ei varsinaisesti kuulu tälle palstalle, mutta eiköhän täältä vastaavia kokemuksia löydy.
Jouduin esimieheni hampaisiin syystä jota en tänäkään päivänä tiedä. Homma meni erittäin likaiseksi ja mukaan piti ottaa asianajaja sekä todistajia. Pomo sai varoituksen, minä jäin saikulle ja irtisanouduin.
Nyttemmin minulla on uusi työ ja elämä muutenkin toisella paikkakunnalla. Aloitin harrastamaan kamppailulajeja, jossa ohjaaja antaa joskus huutamalla ohjeita. Kuuluu lajiin, mutta minussa nuo saavat aikaan vain samanlaisia taantumia kamaliin muistoihini ja huomaan että välillä haluaisin vain juosta paikalta pois. Pelkään siis suoraan sanottuna tuota huutamista kuin pieni lapsi.
Oletteko olleet vastavassa tilanteessa ja miten toimitte? Miten asiasta voisi edes kertoa tai kannattaako edes sellainen? Harrastusta haluaisin kuitenkin jatkaa.
Jouduin esimieheni hampaisiin syystä jota en tänäkään päivänä tiedä. Homma meni erittäin likaiseksi ja mukaan piti ottaa asianajaja sekä todistajia. Pomo sai varoituksen, minä jäin saikulle ja irtisanouduin.
Nyttemmin minulla on uusi työ ja elämä muutenkin toisella paikkakunnalla. Aloitin harrastamaan kamppailulajeja, jossa ohjaaja antaa joskus huutamalla ohjeita. Kuuluu lajiin, mutta minussa nuo saavat aikaan vain samanlaisia taantumia kamaliin muistoihini ja huomaan että välillä haluaisin vain juosta paikalta pois. Pelkään siis suoraan sanottuna tuota huutamista kuin pieni lapsi.
Oletteko olleet vastavassa tilanteessa ja miten toimitte? Miten asiasta voisi edes kertoa tai kannattaako edes sellainen? Harrastusta haluaisin kuitenkin jatkaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä tuossa auta muu kuin vaihtaa toisen ohjaajan ryhmään. Ei tuollainen huutaminen kyllä sovi kuin armeijaan. Ehkä kannattaisi puhua ohjaajan kanssa, että voisiko hän muuttaa tyyliä.
Tai mikäli noista ei ole avuksi, ei muuta kuin selvittämään vaikka psykologin kanssa, miten pelosta pääsee eroon.
Teatteriahan se vaan siltä ohjaajaltakin on...
Huutamisella on tarkoitus herättää agrea ja tsemppiä, saada ihmiset tekemään parhaansa. Se kuuluu monien kamppailulajien kulttuuriin. Jos laji on kilpailuhenkinen, siihen kuuluu komentelu ja huuto.
Kamppailulajit ovat perinteisesti todella tiukan kurin lajeja. Salilla ohjaajan sana on laki. Sitä pitää totella, ehdottomasti. Jos on jokin fyysinen tai psyykkinen vamma siitä pitää mainita ohjaajalle mieluiten jo ennen harjoittelun aloittamista. Sillä ohjaajaa kunnioitetaan eikä ohjaajaa "pyydetä vaihtamaan tyyliä" kun pää on pipi. Idioottimainen ajatus. Ohjaaja muuten muistaa, jos ei vaikka pysty kyykkäämään polvivamman takia.
Jos ei sopeudu lajiin, kannattaa vaihtaa lajia. Laji, jolla voi olla jopa tuhatvuotiset perinteet kun ei varmasti vaihda perinteitä yhden harrastajan takia.
vain omaksi iloksi eikä siis hampaat irvessä kilpailutilanteisiin valmistautuen? Että siltä pohjalta voisi leppeämpi ote olla paikallaan.
Yleensä seurasta kolmannes kilpailee, on kilpaillut tai omaa kilpailutavoitteita. Muut harjoittelevat samalla tavalla. Jos tuntuu, että oman lajin kuri on liian tiukka, harrastaja voi vaihtaa lajia. Ei fillariseurassakaan valiteta siitä että harjoitellaan polkupyörällä eikä soutulaitteella.
Useimmille tiukka ja perinteitä kunnioittava harjoittelu sopii hyvin. Siksi ei ole syytä alkaa löysäilemään muutaman mädän hedelmän takia.
mädän hedelmän takia?
Kannattaa varmaan lukea ketju alusta alkaen, käsittääkseni asia koskee täysin eri asioita. Ehkä sellaisia ihmiselle täysin luonnollisia asioita mitkä jopa sinäkin tulet elämäsi aikana kohtaamaan jos et jo ole kohdannutkin.
Mätä hedelmä? Tartuit sitten tähän.
Tarkoitan sillä sitä, että joka syksy kamppailulajien parissa aloittaa joukko ihmisiä, joille kyseinen laji sopii huonosti tai ei lainkaan. Nämä ihmiset sitten voivat omalla käytöksellään pilata harjoittelun koko ryhmältä. Yleisiä ongelmia ovat kunnioituksen puute lajia ja valmennusporukkaa kohtaan, valitus turhasta lajiin kuuluvista elementeistä, liika aggressiivisuus, pyrkimys muuttaa lajia mieleisekseen tai jopa niin huono kunto että fysiikka ei kestä lajia ollenkaan. Se on asia, jolle valmentaja ei voi mitään tai voi vain vähän. Ei siinä "mädässä hedelmässäkään" välttämättä ole vikaa, hän ei vain syystä tai toisesta osaa sopeutua lajiin ja sen perinteisiin. Silloin fiksu valmentaja ehdottaa lajin vaihtoa.
Periaate on, että valmentaja on valmentaja jota totellaan. Kyseessä voi olla jopa turvallisuusasiat.
ehkä psykoterapia voisi auttaa? Asia voi juontua jostakin kauempaa lapsuudesta,joka on nyt herättänyt
tuon tapauksen jälkeen muistot uudestaan pintaan.
Et ole sairas, meillä kaikilla näitä on, joillekin ne tulevat takaumina.
Kyllä kiusaamien voi varmaankin aiheuttaa kyseisenlaisia ongelmia. Minua alkaa ahdistamaan myös riidat ja huutamiset. En tykkää katsoa edes tv.tä jos siellä riidellään tai huudetaan toisille, alkaa kovasti ahdistamaan.