Miksi Deliusia...?

En hänen nimestään kun sanat ovat ilmaisukeinona musiikkiin verrattuna voimattomampia paljoa perustaisi, mutta kunkaikki venäläimnen musiikkikin on sellaista imelää nyyhkysentimentaalista puppua ei sellaista ravitsevaa täysliharavintoa kuten saksalainen taide yleensä vaikka delillä täysin ainutlaatuisen lumoava harmoninen mielikuvitus ja sointiväriaisti orkestraatioltaan pelkistettyihin ja karkeatekoisiin brutaaleihin sinfonikkoihin verrattuna onkin. En todellakaan voi ymmärtää mikä niin honosta säveltäjästä kuin shostakovitsista on tullut niin merkittävä säveltäjä että tietosanakirjakin omistaa tälle kokonaisen kuva-artikkelin hirviömäsen ja tunteettoman neuvostorealismin musiikillisena vastineena edustaenb toista ääripäätä 1800-luvun nyyhkysentimentalisteihin kuten Mussorgskyyn ja sama emotionaalinen tyhjyys on ehkä Straussin suurin vika ja puute eikä wagnerinkaan draamat kovin laadukkaita oleuseimmiten ajatellen reininkultaa ja varhaisia bellinipastisseja.

verdin musiiki on myös kauhistus kansanomaisuutta flirttailevassa jokapäiväisessä humpparytmiikassaan ja melodiikassaan joka on liianb kanbsallis väritteistä universaaliksi neroksi. Ei kiehdo tippaakaan. Koskemattomat Schubet ja deli ovat oopperan kingit jos minulta kysytään. Kaikiki muu on niin tavanomaista ja vesittynyttä ja latteutunutta populääriteetin vuoksi ettei mikään tunnu näiden kohdalla enää mystiseltä magialta eikä ole tuntunutkaan. Kait liian tavanomaista beron korville, Vastaanottokyvyllä tarkasteltuna.