Ymmärränkö naisen väärin?
14 vuotta sitten hän esikoista odottaessaan meni niin sekaisin, että leikkasi saksilla vaatteeni siekaleiksi joutuessani ylitöihin (olin laivassa, en päässyt pois). Ehdottaessani neuvolapsykologia hän alkoi sylkeä päälleni.
Lapsen synnyttyä meni paremmin. Oletin, että kyse oli pelosta. Opimme elämään niin, että minä joustan pikkujutuissa ja maksan likimain kaiken. Tuli kaksi lasta lisää. Vuosiin en lähtenyt mihinkään, en edes kalaan, koska hän tuli happamaksi ja pelokkaaksi ja lapset sanoivat, että "äiti on ihan skitso, kun olen poissa". Uuvuin ja muutaman kerran lyhyelle työmatkalle päästyäni tai muussa tilaisuudessa join itseni räkäkänniin. Pomo ihmetteli: raitis mies!
Nelikymppisenä vaimo keksi kuntoilun, kielikurssit ja työtehtävien lisääntyessä hän on viikosta pari päivää kokonaan poissa ja vuosien ajan minä olen sekä vienyt että hakenut nuorimman hoidosta, hoidan myös kaikki hammaslääkärit, muut lääkärit, koulutiedotteet¨, läksyissä avustamisen ym.
Pyykkiä en osaa taitella, kuulemma ainakaan oikein.
Mitta tuli täyteen, kun otin uupumukseni puheeksi. Nyt yritän kuulemma "alistaa" häntä ja "estää elämästä" eikä häntä kuulemma "kyykytetä". Ulkopuolisetkin ovat ihmeissään hänen subjektiivisuudestaan. Ainoastaan sellaisia ystäviään, jotka eivät koskaan ole käyneet meillä eivätkä tavanneet minua tai lapsia, hän voi sumuttaa.
Olen etsinyt vuokra-asuntoa salaa. Juristin numero on tuossa sormen alla mutta en ole saanut soitetuksi. Yritän etsiä vikaa itsestäni mutta enää en keksi sirkustemppuja, joilla kaikki muuttuu kuntoon.
Kamalinta on, että hän uskoo omaan totuuteensa elämästä. Minusta se on jotenkin syyntakeetonta, sitkeässä kuin tiikerin juova. Onko mahdollista auttaa häntä, minua meitä?
14 vuotta sitten hän esikoista odottaessaan meni niin sekaisin, että leikkasi saksilla vaatteeni siekaleiksi joutuessani ylitöihin (olin laivassa, en päässyt pois). Ehdottaessani neuvolapsykologia hän alkoi sylkeä päälleni.
Lapsen synnyttyä meni paremmin. Oletin, että kyse oli pelosta. Opimme elämään niin, että minä joustan pikkujutuissa ja maksan likimain kaiken. Tuli kaksi lasta lisää. Vuosiin en lähtenyt mihinkään, en edes kalaan, koska hän tuli happamaksi ja pelokkaaksi ja lapset sanoivat, että "äiti on ihan skitso, kun olen poissa". Uuvuin ja muutaman kerran lyhyelle työmatkalle päästyäni tai muussa tilaisuudessa join itseni räkäkänniin. Pomo ihmetteli: raitis mies!
Nelikymppisenä vaimo keksi kuntoilun, kielikurssit ja työtehtävien lisääntyessä hän on viikosta pari päivää kokonaan poissa ja vuosien ajan minä olen sekä vienyt että hakenut nuorimman hoidosta, hoidan myös kaikki hammaslääkärit, muut lääkärit, koulutiedotteet¨, läksyissä avustamisen ym.
Pyykkiä en osaa taitella, kuulemma ainakaan oikein.
Mitta tuli täyteen, kun otin uupumukseni puheeksi. Nyt yritän kuulemma "alistaa" häntä ja "estää elämästä" eikä häntä kuulemma "kyykytetä". Ulkopuolisetkin ovat ihmeissään hänen subjektiivisuudestaan. Ainoastaan sellaisia ystäviään, jotka eivät koskaan ole käyneet meillä eivätkä tavanneet minua tai lapsia, hän voi sumuttaa.
Olen etsinyt vuokra-asuntoa salaa. Juristin numero on tuossa sormen alla mutta en ole saanut soitetuksi. Yritän etsiä vikaa itsestäni mutta enää en keksi sirkustemppuja, joilla kaikki muuttuu kuntoon.
Kamalinta on, että hän uskoo omaan totuuteensa elämästä. Minusta se on jotenkin syyntakeetonta, sitkeässä kuin tiikerin juova. Onko mahdollista auttaa häntä, minua meitä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Nyt kun on nelikymppisenä alkanut olla pois kotoa, niin varmaan tapailee jotain miestä, joka muka ymmärtää häntä paremmin.
Niin mun akka teki!
toivottavasti, noin on. Silloin aloittajalla on mahdollisuus päästä hänestä melko kivuttomasti (toivottavasti) eroon.
voi parantua vain jos itse haluaa parantua. Kun hän ei sitä tee, eli hae itselleen apua, hae sinä suhteeseenne ja hänelle apua (ja sitten, jos se ei toimi, eroa). On sinullakin oikeus elää elämäsi.
perheneuvolaan, niin ettei vaimosi tiedä ja varaa aika sieltä. Poista puh.tiedot puhelimesta, myös lokista.
Tarvitsette molemmat apua.
Uskoakseni asiat olisivat jo muuttuneet parempaan jos siihen olisi ollut "aihetta". Luulen sinun huomaavan eron parhaimpana ratkaisuna nyt tai myöhemmin; mielummin nyt.
On olemassa naisia joiden totuus on ainut oikea; usein perusteluna on "koska minusta tuntuu siltä". Jos sitä yritään kyseenalaistaa niin korville tulee ja mielenterveys menee.
Kiitos vastauksista. Pistin pesueen nukkumaan. Frau on yötä hotellissa Turussa. Työmatka ja -aika vähän pitkä tänään. Mietin vain sitä, että kun lapset kaipaavat rauhallisuuttani ja mies taitaa olla heikoilla jos tulee näitä huoltajuusriitoja, että pitäisikö sitä pinnaa vain venyttää ja kokeilla jotakin tukitoimia. No, otetaan selvää.
esim. perheneuvolaan tai sossuun. Parempi, että olet itse ottanut ekaksi yhteyttä ja selvittänyt huolesi. Toisaalta, älä 14 vuoden takaisia juttuja muistele, ole kiltti. siinä välillä ihminen on voinut muuttua vaikka kuinka ja toipua ja ties mitä.
Mutta tukitoimia teillä ovat ne, että kerrot asioista esim. sossuun ja huolistasi. Olet ilmeisesti kuitenkin se huolehtivampi ja läsnä olevampi vanhempi.
Otsikkoni esittää kysymyksen joka sinun pitäisi esittää itsellesi!
Suurin osa sankareista on sankararihaudoissa!
Sinulla on oikeus omaan elämääsi, eikä tämä itsekäs ihminen tule sitä sinulle koskaan antamaan. Kysehän on aina tämän Fraun tarpeista ja tämän Fraun onnesta. Frau ei näemmä ole koskaan esittänyt kysymystä sinun onnesta, jaksamisesta yms. jne., vaikka olet yrittänyt kertoa tunteistasi. Ei sitä kiinnosta sun hyvinvointi! Eikä se osaa edes olla kiitollinen! Eikä tule koskaan kiinnostumaan, eikä tule koskaan olemaan. On niin paljon helpompi etsiä vikaa toisesta kuin katsoa itse peiliin!
Herkkänä, älykkäänä ja vielä tunneälykkäänä miehenä ymmärtänet että se tarkoittaa juuri sitä: jos annat tilanteen jatkua sinulle epäedullisena, se tulee jatkumaan juuri niin.
Liinat kiinni, sano vankikarkuri. Ja tästä vankilasta sinun on paettava pikimmiten. Oman itsesi vuoksi!
Onnea (pako)matkaan!!!
Ensinnäkin. Lapsillekaan ei ole hyväksi seurata tuollaista vanhempien suhdetta, pelkästään lasten takia jatkaminen ei ole hyväksi kenellekään. Jos vaimo on kuitenkin kaiket illat harrastamassa, niin tilanne ei lasten kannalta edes paljoa muutu jos asutte erillään. Jatkuva pettymys, paha mieli ja turhat odotukset loppuisivat, jos eroatte. Ja sinulla olisi mahdollisuus vielä uuteen onnellisempaan ihmissuhteeseenkin...
Ennen eroakin on tilanne ja vaihtoehdot hyvä käydä yhdessä vaimon kanssa läpi ulkopuolisen kanssa. Ota alkajaisiksi yhteyttä Perheneuvolaan tai Väestöliittoon, sieltä neuvotaan eteenpäin.
Vanhoja asioita tuskin kannattasa kaivella, vaan keskittyä tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.
Jos vaimo ei ole halukas keskusteluihin, soita sille juristille. Lähde siitä että joku muutos elämäänne on nyt tultava, joko suhteenne muuttuu tai loppuu. Ei sinun tarvitse jaksaa loputtomiin, ei tarvitse ottaa kaikesta vastuuta ja tyytyä kiltisti osaasi vaimon tehdessä mitä itse haluaa. Lykkyä tykö!
pulmia. Vähän nihkeetä mun olisi ollut elättää koko populaa yksin, siksi vaimokin on ollut koko ajan töissä pl muutaman lapsen vaatimat ensivuodet.
14 vuotta meilläkin takana, rakensin perheelle velattoman ok-talon ja nyt on relaa olla talonmiehenä omassa talossa. Vaimolla on niin paljon rahaa, että voisi pitää muutaman sapattivuoden, mutta hänestä on hauskempaa olla töissä kuin kotona.
Mulla on vähän siinä ja siinä että onko kotona hauskempaa kuin töissä, toistaiseksi on, oma tili näyttää liikaa plussaa onnistuneiden kiinteistösijoitusten jäljiltä, jotta palkkatöihin viitsisi vaivautua. Eli mikäs tässä on kotitöitä tehdessä, koskei ole muutakaan hommaa.
Me olemme molemmat työssä, ja minä olen maksanut asuntomme ja automme yksin.
muuttakaa vuokralle tai sukulaisten nurkkiin, ota loparit töistä ja pykää parissa vuodessa oma ok-talo, saat olla oma herrasi ja tehdä hommat niin kuin huvittaa. Jos jengi ei kestä rakennusprojektia pari vuotta, niin eipä kestä muutakaan.
Esimerkkisi oli hyvä siitä miten toista syyttäessä, yksi sormi näyttää toista ja loput sormet itseämme.
Sama mistä vaimosi sinua syytti, hän tekee nyt itse samoin. Elämä tuo ympäristöämme peilinä eteen, ja silti on vaikea nähdä itseään siitä peilistä.
Voit itse olla nyt viisaampi, ja miettiä mitä peilisi haluaa juuri sinulle sanoa. Tiedän että tilanteesi sattuu, ja siksi näkeminen on vaikeaa. Ulkopuolisena on helpompi nähdä, koska kipu ei ole kaihina edessä.
40 kriisi johtuu usein siitä että asuntolainoista on päästy eroon ja rahahuolet ovat poistuneet. Silloin emotionaaliset tarpeet alkavat heräämään. On tullut täysin uusi elämän tilanne, koska molemmilla on aikaa miettiä mitä elämältä haluaa. Nämä uudet tarpeet eivät aina kohtaa toisiaan, eikä molemmat käsittele niitä välttämättä samanaikaisesti. Toinen voi haluta levätä ponnistelun jälkeen, ja toinen käyttää ajan miettimällä syvällisempiä.
Joka tapauksessa vaimosi viihtyy mielummin muualla kuin kotona, ja se tarkoittaa sitä että tarpeenne ei kohtaa toisiaan. Tässä on peilikuva, joka puhuu teille molemmille.
Onko sukupuolielämä molempien mielestä kunnossa? Onko emotionaaliset tarpeet tyydytetty?
Onko lasten kanssa ongelmia? Yms.yms.
Kysy vaimoltasi miksi hän viihtyy enemmän muualla kuin kotona. Kysy mitä hän haluaa elämältä. Kuuntele vastausta ja varo puolustautumasta tai moralisoimasta, muuten keskustelu loppuu. Avautuminen alkaa vähitellen ja etenee sitä mukaa kun vaimosi kokee sen turvalliseksi.
Meidän miesten ongelma on siinä että otamme vaimon tunteet itseemme, koemme vaimon negatiiviset tunteet omana epäonnistumisena, ja siksi haluaisimme pysäyttää keskustelun. Vaimo kuitenkin tarvitsee juuri sellaisen kuuntelijan, joka kuulee miltä hänestä tuntuu. Siksi emotionaaliset tunteet jäävät täyttymättä ja vaimo pakenee kodista kaikilla mahdollisilla tekosyillä.
Etenkin loppukappale tuntui musertavan todelta. Ehkä meillä on ollut sama kokemus, ja eri reagointi.
Eräästä vanhasta tekstistä nousi ajatuksia, joita transformoin tässä:
Ehkäpä kaikki ihmiset ovat tunne-elämältään vaillinaisia ja usein väärässä. Miksipä itse en olisi? Kuka on henkisesti tai hengellisesti täydellinen? Kuka on fyysisesti täydellinen? Ei varmaan tunne-elämältäänkään. Mitä muuta voi tehdä, kuin kestää toisia ja kohdella jokaista, kuten haluaisimme meitä kohdeltavan.
Ehkä silloin alkavat sormet lakata sojottamasta.
Parisuhdeterapiasta ei varmasti ole hyötyä, jos siitä lähtökohtaisesti etsisi vain perusteita eroon. Voisihan sitä kuuntelupuolta kehitellä aluksi.
pistä homma puoliksi niinkuin me, vaimo vei aamulla ja meen nyt hakemaan pois.
Uskon myös että kaikki ihmiset on tunne-elämältä vaillinaisia, toinen enemmän ja toinen vähemmän. Mielestäni on hyvä neuvo, niin kuin kirjoitit, "suhtautua toisiin, niin kuin haluaisi että itseemme suhtaudutaan." On helppo lyödä lyötyä ja rakastaa täydellisiä, mutta todellisuudessa juuri silloin kun olemme vajaita, tarvitsemme eniten toistemme apua.
Kuuntelupuolen harjoittelulla päästään nopeinten ongelmien korjaantumiseen, ainakin naisten kohdalla. Pääosin riittää että vaimo kokee tulleensa kuulluksi, ja 90 % vaikeuksista on sillä selvitetty.
Tulla kuulluksi tarkoittaa naisille ja miehille eri asioita. Nainen haluaa että toinen kuulee miltä hänestä tuntuu. Mies taas haluaa että toinen kuulee, miten asia saadaan ratkaistua.
Kerron esimerkin omasta elämästä.
Sain vaimoltani usein palautetta, "et sinä edes kuuntele." Kuuntelin kyllä, ja olisin voinut vaikka toistaa sanasta sanaan saman uudelleen. Tarjosin ratkaisua, niin kuin itse olisin toivonut itselleni.
Vastaavasti toisinpäin, annoin palautetta jos minun asioihini vastattiin, "joo jaa nii aha yms." koin silloin että minua ei kuunnella.
Kun ymmärsin että nainen ja mies ovat tässäkin asiassa erilaisia, niin toisen kuuntelu ei ollutkaan niin vaikeaa. Itse asiassa se oli paljon helpompaa, kuin se mitä luulin toisen kuuntelemisen tarkoittavan. Vielä on tärkeää muistaa sellainen ero että nainen tarvitsee kuuntelijaa joka päivä, vähintään tunnin, mieluummin kaksi. Mies taas tarvitsee kuuntelijaa, vain silloin kun haetaan ratkaisua.
Onnea kuuntelupuolen harjoitteluun, ja uskon että pelkästään sillä, saat vaimosi takaisin viihtymään seurassasi. Jos jotain haluaa toisista ihmisistä, niin joutuu houkuttelemaan toisen niin että houkuteltava itse haluaa sitä.
Teidän kirjoittelunne auttoi havahtumaan vikoihin, joita oli itsessäni. Kiitos tästä teille!
Ongelmani ei ole ihan sama, kuin aloittajalla, mutta tuo kirjoitus kuuntelemisesta oli hyvä.
Ja kun luin noita tekstejänne, suosittelen lukemaan Anthony de Mellon kirjaa Havahtuminen.
Siinä just puhutaan kuuntelemisesta ja etenkin, kun tulee riitaa tms. niin on tärkeätä että tunnistaa negatiivisen tunteen samaistumatta siihen.
Siis että myöntää tuntevansa esim. vihan tunnetta samaistumatta siihen. Näin sen kokee ihan ulkopuolisena ja sitä pystyy käsittelemään toisin.
Jaksakaa ja kiitos vinkeistä!
Mutta, vaimosi ei ole terve, henkisesti tasapainossa. Sairaanloisen mustasukkaiselta kuulostaa. Hän tarvitsee apua, ja sinä tukea! Eikä kannata enää odottaa vaan tehdä asialle jotain heti huomenna. Ehdotan sinulle kääntymistä jonkun asiantuntijan puoleen (perheneuvolassa?)jonka kautta pääset avaamaan tilannetta ja saat tukea mahdollisessa erossa, jo lastenne hyvinvoinnin vuoksi. Jos vain kykenet avoimin mielin sinne saatat yllättyä myönteisesti. Monilla miehillä on ennakkoasenteet asiantuntijoita kohtaan, mutta kannattaa kokeilla ensin ja tehdä sitten vasta johtopäätökset. Voimia!
Haluaisin sanoa sinulle että kyllä kaikki on mahdollista, mutta en oikeesti usko siihen. Kannattaa puhua asiallisesti asiasta ja kerrata mielen virkistämiseksi vaatteidenleikkausjutut hänelle. Voit myös puhua siitä kuinka läheisyysriippuvainen hän sinun mielestään on ja lapsetkin ovat siitä valittaneet sinulle. Jos tämä ei mene hänen kaaliinsa, niin kerro hänelle että näin suhde ei toimi ja olet harkinnut eroa. Ihan varmuuden vuoksi voisit vaikka kännykällä äänittää keskusteluja jos hän vaikka sekoaa, niin on sitten jotain todistuaineistoa. Hän vaikuttaa juuri niin pimeälle että voi tehdä mitä vain. Jos kännykässäsi ei ole nauhuritoimintoa, niin käy ostamassa sellainen.
Elämä voi olla vittumaista, mutta minkäs teet. Ainakin sinulla on lapsesi joita rakastat.
Menkää psykiatrille, veikkaan sun vaimolla olevan kaksisuunt. eli bipolaarihäiriö, ent. maanis-depress. Epävakaa persoonallisuus tulee mieleen myös. No, joka tapauksessa, sun vaimosi ei ole tasapainoinen. Jos lähdet, ota lapset mukaan, muuten tulee vielä isompia suruja.
Meillä on vastaavanlainen tapaus pienin eroin, liittoa takana yli 20 vuotta. Ymmärrän täysin tilanteesi.
Meillä tilanne meni niin pitkälle että laitoin avioerohakemuksen vireille, mutta peruin sen pitkien keskustelujen jälkeen kun vaimo kovin vakuutti muutavan käytöksensä. Sen tuoma konkretia keskusteluihin tuntuu auttaneen, olemme silti "koeajalla". Olemme muutaneet käytäntöjä; pyrimme viettämään aikaa enemmän yhdessä - se tuntuu auttavan.
Koita jaksaa, ja saada tilanteeseen muutos - tärkeintä on että otat aloitteen käsiisi.
Hei!
Pakko laitta tähän jotakin, vaikka menisi hieman asian vierestäkin...
Itsellä tilanne tälläinen:
Olen ollut kotiäitinä oikeastaan 14v (välissä kyllä 4 pätkää myös ollut töissäkin, mutta vain pätkiä pisin työaika 11kk).
Itse olen hoitanut lapsia 24h "kaiken aikaa".
Ainakin sellainen on tunne itsellä :).
Mies on ollut kaikki nämä vuodet töissä
(tehnyt todella pitkää paivää).
Kun on tullut töistä kotiin on heti, joskus jopa syömättä lähtenyt ulos omiin hommiinsa ns. jättänyt minut lasten kanssa "vankilaan", itse, kun en voinut mitään tehdä tai muualle lähteä ilman lapsia.
Eli minä olen sitten hänen kotiin tultuaan aloittanut ilta ja yövuoron lastenhoitajana :), yhdellä tytöllämme oli koliikkikin, joten valvoin sitten aamu 5n asti aina ja mies nukkui (melkoiset unenlahjat hänellä).
Tässä kaiken rumban keskellä on laajennettu omaa taloa 80m, laajennuksessa meni vuosia, kun välillä ei enää jaksanut piti huilia.
(mies roikkui tellingillä yksin ressujen alla yöllä 1n asti ja lähti aamulla töihin 6lta, ajaa vielä työkseen autoa...).
Talonlaajennuksen jälkeen teimme 2 taloa myyntiin autotalleineen....
Että ilmeisesti liikaa tehty töitä?
Ja tämä kaikki sitten syönyt jos ei muuta niin ainankin yhteistä aikaa.
Tämä, kun on niin "hassu" tilanne.
(tiedän, että nyt kaikki miehet ajattelevat, että mitä tuo akka ruikuttaa jos mies tekee kaikki työt jne)
(ja naiset taas tajuavat minun tilanteeni, ainakin kotiäidit joille on käynyt samoin.
Itselläni on ainakin yksi tälläinen ystävä jonka mies on aina menossa milloin metsällä ja milloin missäkin :).
Mutta ongelma onkin se, että mies on aina poissa!
Oikeasti, hän ei viihdy sisällä ollenkaan.
Minä taas olen "aina" sisällä ja haluaisin, että hänkin olisi täällä joskus perheensä kanssa.
Minä olen myös se joka vastaa aina lasten lääkäreistä, neuvoloista, vanhempainilloista jne...
Niin se vain menee.
Olen ollut alusta asti "liian kiltti" ja antanut mieheni tehdä omia askareitaan ja näin ollen olen itse jäänyt "ilman mitään".
Seksiä kyllä on, mutta ei kauniita sanoja.
Kertaakaan en ole kuullut olevani kaunis (vaikka tiedän kyllä itse olevani kaunis, ei siitä kiikasta ;).
Seitsemän vuotta sitten minulla oli lyhyt suhde toiseen mieheen, ehkä juuri tämän "yksinäisyyteni" vuoksi.
Kerroin asiasta miehelleni sitten itse ja hän otti sen todella raskaasti.
Kaksi vuotta meni oikeastaan sen asian käsittelyssä ja vaikeaa oli.
Silti olemme edelleen yhdessä.
Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.
Viime syksynä "mittari" tuli täyteen.
Päätin, että nyt alan harrastamaan jotakin tai tulen hulluksi.
Joten siltä istumalta ilmoitin itseni jumppaan, kielikurssille ;) ja menin joka viikko salille 2 kertaa!!
Että alkoi sitten minulla nämä omat menot :).
Jonkin aikaa, kun olin harrastuksissani käynyt mieheni sanoi kerran, (kun meillä oli tuttava kylässä), että sinä olet aina menossa jossakin, vähän vihaiseen sävyyn sanoin, että tätä olen kuule niin monta vuotta odottanut!!
Eli ei tarvinut kauaa olla itse poissa (mies joutuukin itse olemaan lasten kanssa 4 kertaa viikossa, voi voi...) niin alkoikin kuulua "valitusta", mutta eipä taida vieläkään itse tajuta miten paljon on itse ollut poissa ja miten paljon minä lasten kanssa kotona.
Että tässä nyt vähän näkökulmaa.
Että alkaa ne naista kiinnostamaan joskus muutkin jutut, kuin lastenhoito.
Aloittajalla ehkä nyt toisin asia/tai toisinpäin?
Mies on ollut "liian kiltti" tähän asti...
Voimia vain kaikille!!
Ja vielä tähän lopuksi, että itse olen kyllä lapseni halunnut ja halunnut kyllä ihan vapaaehtoisesti heitä hoitaa, mutta mieheni ei ole kyllä ymmärtänyt antaa minulle minkäänlaista "paussia" näiden vuosien aikaan.
Jotenka otin sen paussin sitten itse (harrastukset).
Ja lapsia on useampia :), eikä ulkopuolisia lastenhoitajia lähipiirissä...
Hyvät syksyt kaikille!
Muuten hyvä näkökulma, mutta tuo vieras suhde kiikastaa. Eihän normaali mies voi sitä antaa anteeksi. Olen itse miehenä saman asian edessä kun vaimoni on tunnustanut 3-vuotisen suhteen yhteisen tuttumme kanssa. Haluaisin tappaa molemmat, mutta lasten takia en pysty - valitettavasti!
... juuri tuo, että mies ei huomioi vaimoaan voi johtaa pettämiseen!?
Ei sinunkaan vaimosi varmasti ollut yksin "syyllinen", että haki lohtua muualta?
Ja minulla tämä ainakin meni näin ns. vahingossa ensin jutellaan ja on kivaa, kohta jo jotakin muuta.
Ja vaikeaa on se tilanne, kun tykkää kahdesta miehestä yht`aikaa :(.
Ei siis helppoa.
Ja itsekin menin kyllä naimisiin sillä periaatteella, että yhdessä ollaan hautaan asti.
Sitä vain ei aina tiedä mitä tässä elämässä eteen tulee!?
Tsemiä kaikille!
kerran menee huonosti ja ei olla tyytyväisiä,niin sillon erotaan ekax ja sitte vasta haetaan se uusi kumppani, on helvetin epäreiluu pettää ja kuiteski joutuu eroomaan kun narahtaa,senverran selkärankaa pitäs olla ja kunnioitusta sitä puolisoo kohtaan,joka joskus oli se ihana kumppani,siis ekax ero ja sit uusi,siitä jäisi parempi maku kaikille.
...kuin sen sanoit,ensin ero sitten uusi kumppani,mutta mitäs tämän päivän suomalaisnainen muuta osaa kuin tölviä perseellään miestään ja valittaa.
Näkökulmasi kolahti kovasti.
Joskin miulla ei kotiäitiyttä takana kuin reilu vuosi, mutta muuten aika samoissa olosuhteissa kuin sinä. Mies aina poissa, lapsenhoito miun vastuulla 24/7.
Ei omaa elämää, ei henkireikiä.
Lastaan tietty rakastaa kovasti ja en kadu. En vain olisi halunnut olla yksinhuoltaja.
Olen siis kai heikko ja vaativa, kun tilanne tympii jo nyt.
Peukut sinulle, kun noin kauan jaksoit!
Keeroit juuri suomalaisen perheenäidin keskeisen ominaisuuden!
Hei!
Taitaa olla sama tilanne sitten meillä :).
Nyttenkin mieheni on töissä ja olen kahden pienimmän kanssa kotona.
Loput 3 on elokuvissa.
Minulla on tilanne tosiaan niin, etten ole oikein viitsinyt koskaan motkottaa miehelleni hänen poissa oloistaan, että olen ns. hyvä jätkä ja jaksan kyllä.
Ja toisaaltaan en oikein edes voi motkottaa koska mieshän tekee vain töitä
(ja sanookin, että jonkunhan nekin hommat on tehtävä ja ne ja ne... Ja oikessahan hänkin on).
Hän ei oikeasti ole poissa kavereiden kanssa jossain tai metsällä jne.
Oikeastaan hänellä ei ole edes kavereita!
On meillä yhteiset ystävät, mutta hänellä ei ole omia kavereita.
Itselleni, kun ystävät ovat tosi tärkeitä, korvaamattomia!!
Hänen lapsuuden ystävänsä kuoli n. 3 vuotta sitten.
Eikä hän kyllä aiemminkaan viettänyt aikaansa edes tämän kaverinsa kanssa kahdestaan missään.
Vaan miheni tekee kokoajan vaan töitä!
Hän tulee oikesta työpaikastaan ja lähtee heti syötyään ulos kaikenlaisiin hommiin.
Olisi eriasia jos tekisi hommia joskus vain.
Pitäisi esim, viikonloput lomaa, mutta ei...
Huono homma.
Minä rakastan miestäni ja tietysti ihan hirveästi lapsiani!
Yhdessä heidät haluttiin ja tehtiin :), suurella rakkaudella.
Mutta nyt toisaaltaan tuntuu, että onkin itse rakentanut itsensä vankilaan?
En varmasti aio luovuttaa!
Aika sissi siis olen?
Lapset on nyt sen verran kasvaneet, että pistän välillä isänsä mukaan ulos ja muuallekin :).
Kyllä se aika koittaa vielä minullekin, että voin mennä vaan ovesta ulos ja unohtaa 6 muuta?
Ehkä 10 vuoden päästä.
Viime syksynä siis itse sain tästä "neljän seinän sisällä" oleilusta tarpeekseni ja ilmoittauduin jumppaan, kielikurssille ja menin 2 kertaa viikossa kuntosalille!!
Ja sama "ohjelma" jatkuu yhä :).
Tietysti olisi viisasta puhua asiasta miehelleni, mutta se ei auta mitään.
Hän tulee hulluksi jollei voi tehdä töitä, oikeasti.
Joskus, kun hän tulee töistä kotiin hän saattaa nukkua sohvalla.
Se onkin toinen paikka mistä hänet löytää jollei hän ole ulkona, mutta ymmärrän senkin ja annan hänen nukkua :).
Hän herää jokaikinen aamu 04.45 ja lähtee töihin!
Pakkohan hänen on saada nukkua.
Ajattele jos voisi itse vaan mennä ovesta ulos heti, kun mies tulee kotiin töistä.
Huikkaisi vain ovella, että terve.
Ja sanoisi, että minunkin työpäiväni lastenhoitajana päättyi juuri :), helppoako?
No ei tod!
Toivottavasti joku mies edes hieman enemmän tajuaisi vaimoaan tämän tekstin luettuaan!!!
Siis sellainen mies joka ei oikeasti tee sillä aikaa töitä, kun vaimo kaitsee lapsia 24/7.
Tiedän, että on myös miehiä jotka osallistuu perheen arkeen!
Hatunnosto heille!!!!!
Mutta on myös miehiä jotka lähtevät esim, metsälle kaveriporukalla ryyppäämään päiväkausiksi.
Ja vaimo on kotona monen pienen lapsen kanssa :(.
Kun lapset on isompia niin asia onkin sitten toinen, mutta pienten lasten kanssa väsyy jollei siitä hommasta saa minkäänlaista taukoa.
Tsemiä sinulle Sarla!!!
Ollaan me aika naisia.
Pitäkäähän miehet vaimoistanne huolta :)!!!
Ettei tarvitse sitten itkeä, että akka lähti toisen matkaan....
Mikähän se keskeinen ominaisuus sitten on?
Kerro vaan pidemmästi, kun kerran aloitit?
Jos sinulla on asiasta kokemusta?
Perheenäidin arki on aikas raskasta (varsinkin jos joutuu hoitamaan kaikki asiat itse), et sitä ehkä ole itse sitten kokenut?
Luulisin niin.
Tai sitten olet se mies joka ei tee mitään vaan katsoo sivusta, kun vaimo pyykkää, kokkaa, siivoaa, vie lapsia kerhoon, kouluun, lääkäriin, neuvolaan jne.
Ja entäs jos näitä lapsia on perheessä vaikka yli 6....
Siinä sinulle miettimistä?
Kuinkahan siinä sinulle kävisi jos sellaista porukkaa alkaisit pyörittää?
HUH vai mitä, hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta??
Vai mitähän mahdoit tarkoittaa?
...paikka olisi ehkä jopa turvakodissa,nimittäin kuulostaa siltä että vaimosi voi saada päähänsä myös sen raskaimman ja kohtalokkaimman ajatuksen...
Itse joutunut pelastamaan perheeni juuri tuollaiselta vaimolta, ettei tarvinnut naapureiden lukea tapahtumia lööpeistä!