Täällä pohjoisessa on myös diabeetikkoja ja meidän muuta maata läheisempi kosketus Ruotsiin on tuonut puheenaiheeksi myös Annika Dahlqvistin diabeteshoidon VHH:lla. Ja nyt vielä ilmestyi eräs uusi diabeteksen ruokavalio-hoitokirja (en mainitse kirjailijaa) joka suosii VHH:ta myös 1D-uhreille (sanon uhri koska sellainen tunnen olevani, pahuksen kohtalo).
Päätin sitten noudattaa hänen ohjeitaan, eihän koskaan ole pahasta kokeilla jotain uutta, ties vaikka koululääketiede olisi kaikesta huolimatta niin kaavoihinsa kangistunut että se ei huomaa uusia tuulia vaikka ne puhaltaisi miten.
Käypäsesti ne ohjeet tuntuivat toimivan ainakin säännöllistä elämää viettävällä opiskelijalle. Ei ne silti ihan kerralla kolahtaneet kohdalleen.
Päätin sitten lähteä Tornioon tapaamaan erästä entistä koulukaveria, synttärijuhliin siis. Ajaminen sinne kestäisi sellaiset 2-3 tuntia riippuen siitä ja tästä, säistä ja muista syistä johtuen. Ja siitä miten kovaa huvittaa ajaa.
Söin lähtiessäni vähähiilihydraattisesti ja tietysti laitoin ateriainsuliinia hieman "hiilihydraattiaikakauttani" vähemmän ja kun tiesin että pääasiassa istuisin autossa seuraavat tunnit niin mitäpä sitä sitten insuliinia tuhlaamaan.
Matkalla sitten sattui niin että tuli niin helvetillinen sade ja jouduin pysäyttämään auton sateen ajaksi, noin puolen tunnin ajaksi. Ei se ollut ongelma, eikä sekään että matkanopeus putosi sen jälkeen huomattvasti, tie oli aivan uskomattoman liukas, joku maanviljelijä oli pudotullut varmaan pellollisensa savea tielle, ja täällä kun ei asvalttia ole joka pätkällä niin siinähän sitä sitten mentiin kuin luistinradalla. Ja lentävä rapa haittasi näkyvyyttä.
Minulla oli pullollinen tuoremehua matkassa, jokaisella diebeetikolla on jotain sellaista matkassa jota voi nauttia jos matka venyy tms, hypoglykemian varalta.
Jo puolessa välissä matkaa aloin tuntemaan hypoglykemian oireita. Kuinkas jo nyt, ajattelin, mutta olihan minulla tuoremehua matkassa, tai niin ainakin ajattelin. Ajattelin, että nyt on eka kerta kun joudun turvautumaan siihen ihan tosissani. Eväisiin ei ole ennen joutunut turvautumaan.
Mutta pullostapas oli korkki hajonut ja siellä oli mehu kassissa, imeytyneenä sen vuorauksiin. Ja siitä alkoivat vaikeudet, vaikken sitä siinä vaiheessa vielä tiennytkään.
Ei se ole ongelma, näin ajattelin, tuossa vähän matkan päässä (50km) on kioski josta saan mehua. Vaan eipäs ollutkaan, oli supistetut aukioloajat turistisesongin päätyttyä. Enpä ollut ennen tullut huomanneeksi, ei ole ollut tarvetta pysähtyä.
Jatkoin sitten matkaani vähän niinkuin huumaantuneena, ennen kuin tajusin että siinä kunnossa ei voi ajaa. Tällaista ei ollut ikinä ennen tapahtunut. Vasta hetken kuluttua tajusin, että on turvauduttava hätäensiapuun, glukagonipistokseen.
Sitä ennen mittasin kuitenkin verensokerini. Se ole 3 mmol/litra. Ei ole arvo ollut näin alhainen vielä kertaakaan. Siinä vaiheessa alkaa jo tajunnan lähtö olla varsin lähellä. Ei muuta kuin glukagonit suoneen ja tien varteen, sateeseen, pysäyttämään eka ohi ajava auto.
Sellainen tuli, ja sen kanssa pääsin paikkaan josta sain ostettua itselleni sopivan annoksen ruokaa, jonka avulla ajoin taksilla takaisin autoni luokse (siihen meni monta tuntia, en uskaltanut lähteä heti ja rahaakin meni) ja pääsin hengissä ystäväni luokse. Kemut olivat kyllä ihan mahtavat, mutta fiilis oli silti hieman penkin alla.
Niin että sellaiset ohjeet sain sitten diabeteksen hoitoon. Varoitustarroja ei kirjassa ollut.
Minulla on aina ollut hyvä hoitotasapaino, ja se on aina kestänyt muutaman tunnin viivästykset ja muut vastoinkäymiset. Mutta kun veren sokerit neuvotaan pitämään liian alhaisena tai ainakin alarajalla ikään kuin itse tarkoituksena, niin en tiedä kenen etua se palvelee, ei ainakaan diabeetikon.
Niin kauan kuin elämä oli tismalleen säännöllistä eikä yllätyksiä tullut, homma sujui jotenkuten, mutta pienenkin yllätyksen tultua kaikki kusi ja vielä enemmänkin. Ja mikä hemmetin VHH se sellainen on, kun heti pikku ongelman tultua pitää turvautua limonadiin, banaaniin ja sellaiseen. Jos ei ole yhtään pelivaraa alaspäin, niin kyllä ovat diabeetikot kusessa moisten ohjeiden kanssa.
Turvallista ja hyvää hoitotasapainoa voi pitää yllä ihan nykyisillä ruokavalioilla, laitoshoidossa voi kokeilla mokomia VHH-reseptejä. Silloin kun apu on aina lähellä, siis vieressä.
Päätin sitten noudattaa hänen ohjeitaan, eihän koskaan ole pahasta kokeilla jotain uutta, ties vaikka koululääketiede olisi kaikesta huolimatta niin kaavoihinsa kangistunut että se ei huomaa uusia tuulia vaikka ne puhaltaisi miten.
Käypäsesti ne ohjeet tuntuivat toimivan ainakin säännöllistä elämää viettävällä opiskelijalle. Ei ne silti ihan kerralla kolahtaneet kohdalleen.
Päätin sitten lähteä Tornioon tapaamaan erästä entistä koulukaveria, synttärijuhliin siis. Ajaminen sinne kestäisi sellaiset 2-3 tuntia riippuen siitä ja tästä, säistä ja muista syistä johtuen. Ja siitä miten kovaa huvittaa ajaa.
Söin lähtiessäni vähähiilihydraattisesti ja tietysti laitoin ateriainsuliinia hieman "hiilihydraattiaikakauttani" vähemmän ja kun tiesin että pääasiassa istuisin autossa seuraavat tunnit niin mitäpä sitä sitten insuliinia tuhlaamaan.
Matkalla sitten sattui niin että tuli niin helvetillinen sade ja jouduin pysäyttämään auton sateen ajaksi, noin puolen tunnin ajaksi. Ei se ollut ongelma, eikä sekään että matkanopeus putosi sen jälkeen huomattvasti, tie oli aivan uskomattoman liukas, joku maanviljelijä oli pudotullut varmaan pellollisensa savea tielle, ja täällä kun ei asvalttia ole joka pätkällä niin siinähän sitä sitten mentiin kuin luistinradalla. Ja lentävä rapa haittasi näkyvyyttä.
Minulla oli pullollinen tuoremehua matkassa, jokaisella diebeetikolla on jotain sellaista matkassa jota voi nauttia jos matka venyy tms, hypoglykemian varalta.
Jo puolessa välissä matkaa aloin tuntemaan hypoglykemian oireita. Kuinkas jo nyt, ajattelin, mutta olihan minulla tuoremehua matkassa, tai niin ainakin ajattelin. Ajattelin, että nyt on eka kerta kun joudun turvautumaan siihen ihan tosissani. Eväisiin ei ole ennen joutunut turvautumaan.
Mutta pullostapas oli korkki hajonut ja siellä oli mehu kassissa, imeytyneenä sen vuorauksiin. Ja siitä alkoivat vaikeudet, vaikken sitä siinä vaiheessa vielä tiennytkään.
Ei se ole ongelma, näin ajattelin, tuossa vähän matkan päässä (50km) on kioski josta saan mehua. Vaan eipäs ollutkaan, oli supistetut aukioloajat turistisesongin päätyttyä. Enpä ollut ennen tullut huomanneeksi, ei ole ollut tarvetta pysähtyä.
Jatkoin sitten matkaani vähän niinkuin huumaantuneena, ennen kuin tajusin että siinä kunnossa ei voi ajaa. Tällaista ei ollut ikinä ennen tapahtunut. Vasta hetken kuluttua tajusin, että on turvauduttava hätäensiapuun, glukagonipistokseen.
Sitä ennen mittasin kuitenkin verensokerini. Se ole 3 mmol/litra. Ei ole arvo ollut näin alhainen vielä kertaakaan. Siinä vaiheessa alkaa jo tajunnan lähtö olla varsin lähellä. Ei muuta kuin glukagonit suoneen ja tien varteen, sateeseen, pysäyttämään eka ohi ajava auto.
Sellainen tuli, ja sen kanssa pääsin paikkaan josta sain ostettua itselleni sopivan annoksen ruokaa, jonka avulla ajoin taksilla takaisin autoni luokse (siihen meni monta tuntia, en uskaltanut lähteä heti ja rahaakin meni) ja pääsin hengissä ystäväni luokse. Kemut olivat kyllä ihan mahtavat, mutta fiilis oli silti hieman penkin alla.
Niin että sellaiset ohjeet sain sitten diabeteksen hoitoon. Varoitustarroja ei kirjassa ollut.
Minulla on aina ollut hyvä hoitotasapaino, ja se on aina kestänyt muutaman tunnin viivästykset ja muut vastoinkäymiset. Mutta kun veren sokerit neuvotaan pitämään liian alhaisena tai ainakin alarajalla ikään kuin itse tarkoituksena, niin en tiedä kenen etua se palvelee, ei ainakaan diabeetikon.
Niin kauan kuin elämä oli tismalleen säännöllistä eikä yllätyksiä tullut, homma sujui jotenkuten, mutta pienenkin yllätyksen tultua kaikki kusi ja vielä enemmänkin. Ja mikä hemmetin VHH se sellainen on, kun heti pikku ongelman tultua pitää turvautua limonadiin, banaaniin ja sellaiseen. Jos ei ole yhtään pelivaraa alaspäin, niin kyllä ovat diabeetikot kusessa moisten ohjeiden kanssa.
Turvallista ja hyvää hoitotasapainoa voi pitää yllä ihan nykyisillä ruokavalioilla, laitoshoidossa voi kokeilla mokomia VHH-reseptejä. Silloin kun apu on aina lähellä, siis vieressä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kaikille. Ei tarvitse laskea ravintoaineiden määriä kunhan pitää hiilihydraatit alhaalla. Oletko tutustunut Antti heikkilän teoksiin? Täynnä faktaa!
Ketä tai mitä sinä syytät hypostasi? Varsinkin insuliinia käyttävän diabeetikon on aina syytä pitää hypoeväät mukana. Siihen ei riitä tyhjä mehupullo. Kolmosella alkava verensokeri on sellainen, jonka kanssa pystyy itse toimimaan ja nauttimaan glukoositabletteja, tuoremehutetran tms.
Itse et ole osannut säätää insuliiniasi oikein hiilihydraattimäärän suhteen. VHH:ta käyttäen insuliinin annostus on itse asiassa helpompaa kuin runsashiilihydraattisella ruokavaliolla.
Luettavaksi suosittelen Bernsteinin Diabetes Solutionia. Et tarvitse Dahqvistia etkä Heikkilää. Bernstein käsittelee diabeetikon hoitoa kokonaisvaltaisesti lähtökohtana VHH. Heikkilä mainitsee muuten gurukseen Bernsteinin.
Lisäykseksi vielä, että jos sairastaa vakavaa sairautta, on itsestäänselvyys että mikä tahansa elintavan muutos aiheuttaa sen, että arvoja on tarkasteltava tarkemmin. Kai sen järki sanoo? Tai ehkä ei sano jos on syönyt liikaa hiilareita ja pilannut järjen.
No oli vähän turhan kärkkäästi sanottu. Mutta kai nyt järjen pitäisi sanoa, että jos tekee radikaalin ravintomuutoksen ja sairastaa esimerkiksi diabetes ykköstä, tällöin ravintomuutos tehdään aina lääkärin valvonnassa. Tiedän d1-potilaita jotka syövät vähähiilihydraattisesti. He ovat siirtyneet uuteen ruokailuun lääkärin valvonnassa, mittauttaneet sokereitaan jatkuvasti ja hoitaneet homman oikein. Siihen en ota kantaa sopiiko VHH tai mikään laihdutus d1-potilaille, mutta tuntemani d1-potilaat ovat kyllä selvinneet laihdutuskuureista hengissä. Kun järki ja omalääkäri on ollut mukana.
Eikö se sanota ihan kaikissa laihdutus- ja kuntoiluoppaissa että lääkärin valvonnassa, etenkin jos on sairauksia? Atkins sanoo sen vissiin toisella sivulla!
Kielsikö Heikkilä järjen käytön? Turha siitä on Heikkilää tai ketään muutakaan syyttää, jos oma nuppi ei pelaa...
tälle palstalle lähes päivittäin jossa on muka noudatettu Heikkilän ohjeita ja homma ei toimi ja tulee vaan ongelmia. Olen kirjoittanut palstalla lähes neljä vuotta ja olen tottunut siihen että on se yksi tapa tämäkin hyökätä Heikkilää ja VHH:ta vastaan keksimällä tarinoita millä pääsee solvaamaan arvostettua lääkäriä.
Tämä kirjoitus ei miellytä Mattilaa. Poistoon!!!!
Ja paskaa. Lähdetään siitä.
Jotta ihan itse Mattila on kehoittanut ihmisiä Heikkilän kirjojen mukaan elämään. Pitää ottaa vastuu sanoistaan ja teoistaan. Jos ei tulos olekkaan niin kuin oletettiin tarnina on keksitty. Minusta olisi hyvä jos laitettaisiin sähköpostiosoite mukaan. Saisi Mattila ja Heikkiläkin kysellä.
Minä ole tottunut sinuun takinkääntäjään ja ruskeakieliseen äijään.
Kuka tässä solvasi ja ketä. Tarina on totta.
Voitko olla ihan tyytyväinen itseesi.
Oikein kansanparantajat.
Olihan se niin että olitte kimpassakin niitten kanssa. Mikä tekeekin teistä uskottavia. Vhh ei ole Heikkilän uskonto vaikka Mattila niin uskoo.
Mitä se Heikkilä tarkkaan ottaen neuvoi sinua tekemään? Minkälaista ruokavaliota noudatit? Kerro millaiset olivat ravintosi hiilari/proteiini/rasva -suhteet.
Vhh.lla ei lasketa mitään vaan vältellään hiilareita ja syödään itsemme terveeksi. Diabetekset, verenpaineet ym. vääräuskoisten taudit eivät meitä pulskeita vhhveikkoja vaivaa laissinkaan!
Sitä tietoa tarvit?
Jos Heikkilän kirjoja suositellaan lukemaan ja sen mukaan elämään niin ketä siitä tulee syyttää.
Voi hyvät hyssykät näitä lääkäreitä leikkiviä amatöörejä.
Kerro tarkkaan ottaen mitä teet työksesi ja syöt jne.
Kas kun kaikkiin ei toimi Heikkilän opit vaikka kuinka penäisit naamattomana.
On aika olennainen tieto, mitä joku on syönyt jos ruokailu on aiheuttanut ongelman. Onko syöty Heikkilän oppien mukaan vai sovellettu omaa dieettiä? Mitä edes Heikkilän opit ovat?
Minä en suosittele Heikkilää eikä muuten suosittele moni muukaan VHH-ravinnon noudattaja. Heikkilä on yksi monista VHH-toteuttajista. Onko hän huonompi vai parempi kun muut, päätelkööt jokainen itse. Jo aiemmin suositeltu kirjavinkki voisi toimia Heikkilää paremmin, jos d1 on.
Miksi se pitäisi sinulle kertoa? Kyllähän tuollainen asia pitäisi itse ymmärtää jos on yhtään eväitä annettu. Ellet ole aloittaja jolta noita asioita tiedustelin, niin miksi vastaisin sinulle?
Jos taas olet aloittaja, sinun pitäisi jo älytä vastata kysymyksiini.
että tämän viestin meille tarjosi lääke- ja elintarviketeollisuus.