Menetin parhaan ystäväni noin kuukausi sitten. Hän ei jaksanut elää, ja en tiedä miten selviän surun kanssa. Masennuin kuultuani siitä ja olen ajattellut että olisi hyvä vain kuolla,ei olisi surua. En jaksa piitata koulusta mitään. En tiedä mitä teen. Vanhempani tietävät että minun ei ole hyvä olla,mutta kelle minulle pitäisi kertoa siitä. Vanhempiani eivät välitä siitä mitään. Kiitos.
paras ystäväni ei jaksanut
masentunut :(
41064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei. Joskus on vaikeaa löytää oikeaa sopivaa auttajaa läheisistä ja siksipä hyvät luotettavat ystävät saattavat ollakin siinä tehtävässä sopivampia. Mutta entä sitten kun ei ole ketään? Mielestäni tämä palsta on erittäin hyvä kertoa tuntemuksista mutta erityisen tärkeää vaihtaa on myös kokemusten vaihtaminen. Etenkin sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat jo samat asiat kokeneet aiemmin. Itse olen kirjoittanut vähän ja jotkut ovat kirjoittaneet tuntemuksistaan palstalla MIKÄ ON AUTTANUT SURUSSA? Kirjoita, se on osa luovuttamista ja silloin olet surutyössäsi tekemisen tiellä. Myös koulututerveydenhuollosta voisi olla apua.
ota yhteyttä koulusi terveydenhoitajaan, lääkäriin tai psykologiin. Myös opettaja varmaan auttaa sinua alkuun jos et itse tiedä mistä pyytää apua.
Terveyskeskuslääkäri on yksi hyvä paikka hakea apua.
Ikävää, etteivät vanhempasi välitä. Ehkä hekin ovat shokissa ystäväsi kuolemasta, eivätkä oikein osaa tarttua toimeen. Myös vanhemman ikäluokan ihmiset ovat usein sellaisia, että kuljetaan vaan tyynesti pää pystyssä ja avun hakeminen on heikkoutta.
Älä sinä ajattele niin, vaan hae apua. Sinulla on oma arvokas elämä, ja jo tällä kirjoituksellasi haluat selvästi saada apua itsellesi.
Lämmin halaus sinulle ja toivon voimia ja jaksamista. Kerrothan, miten jakselet :)
Aika on ainoa, joka auttaa. Se opettaa elämään surun kanssa. Musiikki helpotti oloani ja kirjoittaminen, piirtäminen sekä lukeminen lievitti ikävääni, mutta mikään ei auttanut. Vanhemmillani oli kiire, ystäväni eivät tienneet - terveydenhoitaja olisi halunnut aloittaa lääkityksen. Yksinpä siis selvisin - selviät sinäkin, jos apua ei saa.
Anna aikaa itsellesi. Anna lupa suruusi ja koe surusi. Jonain päivänä huomaat, että ikävä ei ehkä ole helpottanut, mutta olosi on parempi.
Voimia!
pyytämään lähete psykiatrille.SanotterKkari lääkärille .että haluat lähetteen .Muu ei kuulu lekurille.Ettei tule pysyviä traumoja ja patoutumia.JOS ETT YKSIN USKALLA MENNÄ OTA YHTEYTTÄ MEIHIN NUORISO OHJAAJIIN ME SEISTÄÄN TEIDÄN KAIKKIEN TAKANA KUIN ISO VUORI. VOIMME KYLLÄ SELVITTÄÄ JA AUTTAA TUSKASSASI.