Tapasin täältä suomi24:lta miehen, joka vei yhdestä kerrasta jalat altani, olimme tekstailleet ja soitelleet viikon ajan ennen tapaamista..meillä oli mukava puolitoistatuntinen ilta ja mies oli suloinen ja tuntui oikealta..hänkin sanoi pitävänsä minusta ja sitten yks kaks ei enää viestinytkään ja perui kaikki suunnitellut treffit...en tajua vieläkään...ja minä sitten tietysti käyttäydyin kuin idiootti ja nyt on kaikki mennyt..sattuu niin helvetisti..mikä ihme teitä miehiä vaivaa????
Mitä tapahtui!!!
selkään puukotettu
162124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
muut, ainakin moni heistä, on SEKSIADDIKTEJA!!! Ne häipyy heti saatuaan SITÄ jälkiä jättämättä. Otan osaa ja pahoittelen. Näitä viestejä lukiessa häpeän sukupuoleni puolesta. Käythän sp-tautitestissä!
Ehkäpä tunne ei sitten ollut molemminpuolinen, mutta mies ei halunnut "loukata" paikan päällä sanomalla "unohda, mua ei kiinnosta". Siis viikon ajan tekstailua, soittelua ja yksi reilun tunnin kestävä tapaaminen ja sä olet jo nyt kuin maasi myynyt. Ei kai meitä miehiä mikään vaivaa. Tämä kyseinen mies ei vaan tuntenut samalla tavalla kuin sinä.
ensiksi mies textailee hulluna ja pyytää että nähtäis... ja sit kun vihdoinki nähdään ja jutellaan noin tunti ja lopuksi mies sanoo lähtiessä että "oli mukava keskustella, nähdään tässä toistekin" ja vielä hymyilee. Joo o voitte arvata että ollaanko nähty... no ei! miehestä ei ole kuullut sen jälkeen pihaustakaan... mutta no eipä tuo enää haittaa :D
tunnehörhöjä sitä onkin, huh huh!!!
Näin ne yleensä käyttäytyy.
Haluavat hieman seikkailla ja sitten iskee pelko persiiseen,
että oma nainen saa tietää.
Salailu ehkä hieman mennyt pieleen.
Se kokeiltava jää kuin nalli kalliolle silloin.
Pirullista, että ihmiset voi peittää tuon niin hyvin.
Koskaan et tiedä kuka on varattu, jos asialla joku pettäjä.
Prepaidliittymät hommaavat seikkailujaan varten.
Jotkut vuokraa salaa asuntojakin lemmenhetkiä varten
kavereiltaan.
Tälläiset miehet ei välitä oman vaimon tunteista,
eikä sen toisen naisenkaan.
Todella oksettavia!
Otan osaa suruusi. Kyse ei kuitenkaan ole miehisestä ominaisuudesta. Itse olen mies ja tiedän miltä tuntuu, kun heivataan antamatta selitystä. En ymmärrä lainkaan sitä, että toinen vain suljetaan ulos eikä anneta mitään syitä työkaluiksi selittää asiaa itselleen. Se on julmaa!
Ensinnäkin, hieman lohduttaa naisena, että mieskin voi joutua kokemaan saman... Tosin en tarkota että, kenenkään pitäs!
Itselle kävi hieman kuten ketjun aloittajalle, tosin tutustelua kesti pitempään ennen tapaamista. Viestien perusteella taisi käydä niin, että kumpikin ihastui jossain määrin toisen mielen tuotoksiin. Itse yritin pitää järkeä pinnalla, mutta hieman taisi sydän(vai mikä lie) viedä voiton. Tapaamisen alku oli hieman varovainen, mutta jonkinlaista vapautumista tuli kuitenkin. - Vaikeinta taitaa olla eka tapaamisessa liittää kasvot ja aiempi viestittely ja sen luomat mielikuvat yhteen.
Eka tapaaminen kesti peräti kuusi tuntia! Mutta ei edennyt halailua ja suutelua pitemmälle. Mies antoi ymmärtää tapaamisella että kiinnostusta oli, ja jos tulkitsin vähänkään oikein ruumiinkieltä niin sitä kiinnostusta OLI (vai olenko sittenkin vain naivi ja sinisilmäinen).
Lopetus illalle oli sitten hieman kummallinen. En tiedä oliko itselläni jotain epäilyksiä toisesta ja näkyikö se, mutta loppusanoikseen sain kuulla että tavataan sitten joskus, kun ensin oli vielä viimeiset suukot antanut!
Sitten seurasi se ikävin vaihe. Ensinnäkin kaveri antoi odottaa viikon ennen kuin ilmoitti itsestään mitään, ja silloinkin ilmoitti hyvin tylyin sanoin ilmaistuna etten ollut aiheuttanut mitään tunteita hänessä en huonoja enkä positiivisia (voiko pahemmin asiaa ilmaista toiselle - olet siis täysi nolla!?)...
Tästä seurannut pudotus oli itselle aikamoinen, kun jo se viikon odottelukin oli ollut melkolailla ahdistava. Minulle oli hirveän vaikea tajuta sitä kuinka ristiriitainen oli lopetusviestin ja sitä ennen tulleiden viestien sisältö ja millainen oli hänen käytöksensä tapaamisella. Vaikka tapaaminen ei itsellekkään aiheuttanut mitään maanjäristystä, niin toivoin kuitenkin että oltaisiin tavattu uudestaa. Itse koin että kirjoitteluista huolimatta varsinainen tutustelu olisi vasta alkanut...
Väliin tuntui, että sydän loppuu siihen pettyyksen tunteeseen, mitä seurasi seuraavina päivinä, ja valitettavasti vielä seuraavat viikotkin. Millään en tahtonut saada ynnätyksi yhteen asioita.
Ja mikä hulluinta olin koko ajan ollut omasta mielestä järkevästi matkassa.
Olenkin pähkäillyt, että onko nyt kyse vain siitä että itse tuli heitetyksi pellolle. Tämä ajatus heräsi siksi, että itsekkään ei kokenut mitään maatajärisyttäviä tunteita, mutta tapaaminen oli tietyssä vaiheessa erittäinkin miellyttävä ja olisin siis ollut valmis tutustumaan enemmän...
Myös sitä mietin, että jos ei mitään tunteita aiheuttanut toiselle, niin miksi tapaamista piti jatkaa niin pitkään ja miksi ei silloin jo sanonut mitä ajatteli. Julminta oli odotuttaa.
Fiksua olisi sanoa heti jos toinen ei kiinnosta. Itse olen niin tehnyt (ei siis ollut ensimmäinen nettideitti.... mutta luulenpa että oli viiminen) - helppoa se tosin ei ole.
Ja vielä, vaikka teksti onkin jo masentavan pitkä, näillä nettideittailumarkkinoilla tarvii olla kai hieman kova luonne, että selviää siitä 'kokeilee ja heittää pois'- maailmasta..
Niin ja ketjun aloittajalle, kyllä siitä pettymyksestä selviää... Tämän sanon,koska itse luulin että en enää tämän pettymyksen tunteen yli selviä, mutta tässä vain olen ja silmätkin alkavat vähän kertaa aueta uusille mahdollisuuksille!
Ensinnäkin, hieman lohduttaa naisena, että mieskin voi joutua kokemaan saman... Tosin en tarkota että, kenenkään pitäs!
Itselle kävi hieman kuten ketjun aloittajalle, tosin tutustelua kesti pitempään ennen tapaamista. Viestien perusteella taisi käydä niin, että kumpikin ihastui jossain määrin toisen mielen tuotoksiin. Itse yritin pitää järkeä pinnalla, mutta hieman taisi sydän(vai mikä lie) viedä voiton. Tapaamisen alku oli hieman varovainen, mutta jonkinlaista vapautumista tuli kuitenkin. - Vaikeinta taitaa olla eka tapaamisessa liittää kasvot ja aiempi viestittely ja sen luomat mielikuvat yhteen.
Eka tapaaminen kesti peräti kuusi tuntia! Mutta ei edennyt halailua ja suutelua pitemmälle. Mies antoi ymmärtää tapaamisella että kiinnostusta oli, ja jos tulkitsin vähänkään oikein ruumiinkieltä niin sitä kiinnostusta OLI (vai olenko sittenkin vain naivi ja sinisilmäinen).
Lopetus illalle oli sitten hieman kummallinen. En tiedä oliko itselläni jotain epäilyksiä toisesta ja näkyikö se, mutta loppusanoikseen sain kuulla että tavataan sitten joskus, kun ensin oli vielä viimeiset suukot antanut!
Sitten seuraa se ikävin vaihe. Ensinnäkin kaveri antoi odottaa viikon ennen kuin ilmoitti itsestään mitään, ja silloinkin ilmoitti hyvin tylyin sanoin ilmaistuna etten ollut aiheuttanut mitään tunteita hänessä en huonoja enkä positiivisia (voiko pahemmin asiaa ilmaista toiselle - olet siis täysi nolla!?)...
Tästä seurannut pudotus oli itselle aikamoinen, kun jo se viikon odottelukin oli ollut melkolailla ahdistava. Minulle oli hirveän vaikea tajuta sitä kuinka ristiriitainen oli lopetusviestin ja sitä ennen tulleiden viestien sisältö ja millainen oli hänen käytöksensä tapaamisella. Vaikka tapaaminen ei itsellekkään aiheuttanut mitään maanjäristystä, niin toivoin kuitenkin että oltaisiin tavattu uudestaa. Itse koin että kirjoitteluista huolimatta varsinainen tutustelu olisi vasta alkanut...
Väliin tuntui, että sydän loppuu siihen pettyyksen tunteeseen, mitä seurasi seuraavina päivinä, ja valitettavasti vielä seuraavat viikotkin. Millään en tahtonut saada ynnätyksi yhteen asioita.
Ja mikä hulluinta olin koko ajan ollut omasta mielestä järkevästi matkassa.
Olenkin pähkäillyt, että onko nyt kyse vain siitä että itse tuli heitetyksi pellolle, ja tämä ajatus heräsi siksi, että itsekkään ei kokenut mitään maatajärisyttäviä tunteita, mutta tapaaminen oli tietyssä vaiheessa erittäinkin miellyttävä ja olisin siis ollut valmis tutustumaan enemmän...
Myös sitä mietin, että jos ei mitään tunteita aiheuttanut toiselle, niin miksi tapaamista piti jatkaa niin pitkään ja miksi ei silloin jo sanonut mitä ajatteli. Julminta oli odotuttaa.
Fiksua olisi sanoa heti jos toinen ei kiinnosta. Itse olen niin tehnyt (ei siis ollut ensimmäinen nettideitti.... mutta luulenpa että oli viiminen) - helppoa se tosin ei ole.
Ja vielä, vaikka teksti onkin jo masentavan pitkä, näillä nettideittailumarkkinoilla tarvii olla kai hieman kova luonne, että selviää siitä 'kokeilee ja heittää pois'- maailmasta..
Niin ja ketjun aloittajalle, kyllä siitä pettymyksestä selviää silti. Tämän sanon,koska itse luulin että en enää tämän pettymyksen tunteen yli selviä, mutta tässä vain olen ja silmätkin alkavat vähän kertaa aueta uusille mahdollisuuksille!
Niin, eikö sitä sanotakkin että kertaus on opintojen äiti?!
Vähän tuli tunne että olisiko ollut varattu leikkijä kun ei voi normaalisti viestiä
Ja jos ei kiinnosta heti niin voi sen suoraankin sanoa tai tutustua vähän enemmän, ei toista voi tuntea kokonaan.
Samoin tapasin miehen Suomi24:sesta..oli myös varattu niin kun siellä tuntuu kaikki miehet olevankin!!..ensin hänellä oli aikaa tulla luokseni ja viestejä sai laittaa milloin vain..ei kuulema haitannut ja en saanut suuttua jos ei heti vastannut..no minusta oli ihan oke..olimme viikottain yhdessä noin 3kk...hain häntä töistä ja vein kotiin kun hänellä ei sillä hetkellä ollut omaa autoa..hän vuorostaan haki ajellu kun sai hetkeksi auton jostakin..kaikki vaikutti ihan hyvälle..yhäkkiä kaikki muuttui..ensin ei saanut enää laittakaan viestejä koska kotona olikin tullut "ongelmia"..eikä enää näkynyt.. ei tullut minullekaan viestejä..kun yritin kysyä syytä ei vastannut..vaikka ehdotin että sano suoraan vaikka ei tai kyllä..mut ei sitäkään tullut..muuten jutteli kyllä..mut vain tuolla chatissä...kun laitoin viestin että poistan kaikki tiedot itseltäni hänestä tuli hetkessä vastaus "miksi noin tuohduit"koitin sitten vielä kerran jutella hänen kanssaan mut ei siitä mitään tullut.. meni heti hiljaiseksi kun yritin kauniisti kysyä et miten asia on...toivotin hänelle vain mukavaa syksyä!!!edelleen hän näkyy chatissä pyörivän kahdella eri nikillä!!!sitä ihmettelen että vaikka sovimme jo heti alussa että sanotaan suoraan ja ei loukata toista niin itselleni kyllä jäi loukatun maku..sen myös sanoin hänelle...jälkeenpäin olen miettinyt että minulla oli aina aikaa hänelle..olin siististi puettu.. välillä liiankin "seksikäs" kuulema...kauniisti meikattu..seksikään ei pitänyt olla vikaa..yritin siinäkin keksiä kaikkea kivaa..jopa sellasta mitä hän ei ollut koskaan edes kokeillut..hän nautti ainakin omien sanojensa mukaan...mutta jokin meni pieleen?jota en koskaan saa tietää...Kumpikin olemme 40
Niin, tämä mies ei ollut varattu vaan eronnut - vaikka ainahan sitä voi niin väittää mutta jotenkin uskoin. Olen aina ollut vähän sinisilmäinen...mutta emme harrastaneet seksiä eli syy ei ole sekään että sai ja päätti sitten lähteä..onneksi ei tarvitse käydä sp-testeissä!
Ongelma on siinä, että sä innostuit ja ihastuit vähän liian nopeassa ajassa. Viikon verran puhelimessa puhumista ja tekstailua ja yksi tapaaminen. Elämä jatkuu, äläkä esitä uhria näin lyhyen ajan jälkeen.
ihastuakin kannattaisi vasta vähän tutumpaan ihmiseen ....
Tottahan se on, taidan olla kovin herkkä ihastumaan, mutta luotan intuitioon ja herkkä ihastumaan ei tarkoita sitä että kaikki kaksilahkeiset veisivät sydämeni vaan kun se "joku" osuu kohdalla niin se vaan naksahtaa..mutta olen kuullut että naisen kuuluu olla cool ja vaikeasti tavoiteltava, onko näin? Minä mielelläni näytän tunteeni...tämä ihminen kiusaam minua vieläkin viestimällä ja sitten taas ei...vähän juuei tyyliä ja minä en osaa päästää irti neuvoista huolimatta - ehkä vika on minussa, mutta ei se kipua pois vie..