Olen jo useamman vuoden ajan asunut työn takia eri paikkakunnalla ja olen vain viikonloppuisin tavannut muuta perhettä. Olen tyhmyyksissäni kuvitellut asioiden olevan kunnossa parisuhteessa, mutta näin ei ole. Matka ja etäisyys ei sitä ole ainakaan paremmaksi tehnyt. Olen todella yrittänyt saada avioliitoni onnistumaan kaikkien vaikeuksienkin jälkeen, mutta joskus on parempi luovuttaa. Olen väsynyt tähän ikuiseen matkustamiseen kahden paikkakunnan välillä ja haluaisin siihen lopun. Muu perhe ei halua muuttaa enkä voi sitä heiltä vaatiakkaan. Lapsella on kaverit, harrastukset, turvallinen ja tasapainoinen elämä isänsä kanssa viikolla. En tietenkään haluaisi sitä rikkoa. Olisi helpottavaa tietää muiden mielipiteitä tällaisen asian kohdalla erityisesti muilta äideiltä, jotka ovat tekemässä samanlaisen ratkaisun tai ovat sen jo tehneet kuten minä. En tunne huonoa omaatuntoa, koska tiedän tekeväni oikein. Minua saa toki rakentavasti arvostella asiasta. Päätös on useiden kuukausien miettimisen tulos, ei hetkellinen oikku.
Isälle lapsi erossa
...millainen äiti..
71240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet urhea ja fiksu. Harvat vanhemmat ajattelevat oikeasti lasten parasta. Kumpi tahansa voi olla lähihuoltaja ja mielestäni se kuuluuisi sille, jolla oikeasti lasten kannalta on paremmat resurssit hommaan.
Älä anna ihmisten puheiden häiritä. Teette niin kuin oikein on. Oikeasti koen, että olet parempi äiti kuin monet muut. Oikea rakastava vanhempi haluaa lastensa parasta, vaikka se ei aina olekaan se "normi". Älä poistu lapsesi elämästä, sillä hän tarvii teidät molemmat ja hänellä on oikeus molempiin vanhempiinsa. Mutta tee tarvittavat päätökset ja uskalla elää niin kuin on parasta sinulle ja lapsellesi. Voimia sinulle!
Erosin lapseni isästä kolmisen vuotta sitten ja sovimme yhteishuoltajuudesta. Virallisesti lapsi asui aluksi kanssani, mutta halusi myöhemmin muuttaa asumaan isänsä luo ja näin myös kävi. Halusin kunnioittaa lapsen mielipidettä ja oikeutta valita kumman vanhemman kanssa hän enimmän ajan elää. Alussa asia hieman häiritsi minua, mutta koska lapsella menee isän kanssa hyvin, eikä isompia ongelmia ole, olen asian hyväksynyt. Mielestäni lapsella on oikeus valita kumman vanhemman luona pääsääntöisesti asuu, eikä häntä saa käyttää aseena riitatilanteessa, kuten valitettavan monet tekevät. Tarinasi mukaan jo työn vuoksikin lapsi joutuisi olemaan isällä enimmän ajasta, joten miksei virallisestikin. Hyvää jatkoa, mitä valitsetkin.
Poikani jäi erossa asumaan isänsä kanssa samaan entiseen kotiin, omaan huoneeseen, kavereiden lähelle ja aluksi vielä samaan omaan kouluun.
Minä taas hoidan kaikki pojan elämään liittyvät viralliset asiat, vaate-ja välinehankinnat, keskustelut ja "kasvatuksen".
Olin ihan kamala äiti suvun mielestä...hylätä nyt varhaisteini-ikäinen poika ja lähteä viiden kilometrin päähän maailmalle...
ja vielä miehen kanssa, josta on tullut pojalle todella hyvä ystävä ja tuki...nyt isompana poika on jo kiittänyt minua kaikkien parhaaksi koituneesta erosta!
Mielestäni asuinpaikan valintaan vaikuttaa ihan ensimmäisenä se, kummalla vanhemmalla on enemmän aikaa olla lapsen kanssa. Sinulla on matkatyö, joten lapsi olisi joka tapauksessa paljon ex-miehesi kanssa.
Kannattaa myös ottaa huomioon lapsen ikä ja sukupuoli. Esim. varhaisteini-ikäinen poika todennäköisesti tarvitsee miehen mallia enemmän kuin naisen. Toki isät voivat pärjätä tytärten kanssa kuin myös äidit poikien kanssa. Tarkoitin lähinnä murrosikään liittyviä muutoksia nuoressa eli niitä on useimmiten helpompi käsitellä samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa.
Jokainen tilanne on erilainen ja riippuu ennen kaikkea vanhempien suhtautumisesta toisiinsa, lapseen ja asioihin eron jälkeen. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei äiti etävanhempana ole yhtään sen huonompi vaihtoehto. Olettaen, että isällä on kiinnostusta ja aikaa olla lähivanhempi.
Etävanhemmaksi alkava äiti tarvitsee kyllä hyvää itsetuntoa, sillä valitettavasti etä-äiti usein leimataan "lapsensa hylkääjäksi". Vielä näin 2000 -luvullakin jaksaa ihmetyttää, miksei isien etävanhemmuutta arvostella, vaikka yhteydenpito lapsiin eron jälkeen ja lapsista huolehtiminen voi jäädä todella vähiin.
puoli aliarvioi,pitää melkein rikollisena miestä joka pystyy,voi ja haluaa lähihuoltajuuteen.
Kumpi sinulle on tärkeämpi, perhe vai työ?
Uskoisin, että työpaikan vaihto on monin verroin helpompi muutos kuin avioero.
Ei liitto tietenkään toimi kunnolla jos et ole koskaan kotona, miltä se muusta perheestä saattaa tuntua.
Muutaman kuukauden miettiminen ei liioin ole kovin paljon.
Hanki uusi työpaikka, niin pääset helpommalla.
Ero on RASKAS projekti!
Jos kumminkin päätät, että et voi muuttaa kotipaikkakunnallesi, vaan haluat erota, niin on ihailtavaa jos todella ajattelet lapsen parasta missä hänen on hyvä ja tuvallinen kasvaa.
Muutto isän luota vieraalle paikkakunnalle vieraantuneen äidin luo ilman että tuntee ainuttakaan ihmistä, saati että olisi ystäviä, on kova paikka lapselle.
Sellainen tausta taisi olla Kauhajoen kouluampujallakin?
Sinä et jaksa matkustaa, mutta oletat lapsen/lapsien jaksavan tulla luoksesi joka toinen viikonloppu vähintään. Ja kaikki on iloisia. Paitsi, että kaverit ja harrastukset ovat isän luona. Tulet katkeraksi elatusmaksuista ja yksinäisyydestä. Toinen nainen korvaa paikkasi aikuisena naisena kotona, melkein äitinä. Alat vaatia lasta itsellesi ja rumba on valmis. En suosittele.