Ihanne naisiani oikein vaivaa? Olen tavannut mm. kaksi todella ihanaa naista. Kummallekkaan ei tunnu kelpaavan ns. heidän ja muidenkin kertomien mukaan komea, uskollinen, kyvykäs, osaava, koulutettu, tunnollinen, herrasmies jne jne. mies, joka ei missään tilanteessa löisi naista.
Toki molemmat, ja he kehen yleensä ihastun, ovat olleet akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Toki haluan saman kaltaisen, kuin itsekkin olen. Naisessa pitää olla älyllistä haastetta.
Ihanne naiseni on luonnollinen hoikka nainen, jolta löytyy myös omia ajatuksia. Miksi hoikka? Koska en itsekkään ole mikään plösö. Toki suon tukevuuden muille sitä yhtään morkkaamatta, mutta en omalle kumppanille, kerran itsekkin pidän siitä huolen, että pysyn solakkana.
Omasta mielestäni he olivat täydellisiä ja heidän mielestä, he eivät kuulma tule löytämään minua parempaa miestä. Toki myönnän ettei muistini ole mitään maailman parhaimpia, joihin ainakin toinen suhteista on kaatunut.
Onko naiselle tosiaan muistaminen näin tärkeätä? Siis muistan syntymä päivät ja tärkeimmät menot, mutta saatan unohtaa mitä joku on edellisenä päivänä kertonut, taikka pitänyt yllään.
P.S. minusta ei sitten nössöä saa tekemälläkään
Toki molemmat, ja he kehen yleensä ihastun, ovat olleet akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Toki haluan saman kaltaisen, kuin itsekkin olen. Naisessa pitää olla älyllistä haastetta.
Ihanne naiseni on luonnollinen hoikka nainen, jolta löytyy myös omia ajatuksia. Miksi hoikka? Koska en itsekkään ole mikään plösö. Toki suon tukevuuden muille sitä yhtään morkkaamatta, mutta en omalle kumppanille, kerran itsekkin pidän siitä huolen, että pysyn solakkana.
Omasta mielestäni he olivat täydellisiä ja heidän mielestä, he eivät kuulma tule löytämään minua parempaa miestä. Toki myönnän ettei muistini ole mitään maailman parhaimpia, joihin ainakin toinen suhteista on kaatunut.
Onko naiselle tosiaan muistaminen näin tärkeätä? Siis muistan syntymä päivät ja tärkeimmät menot, mutta saatan unohtaa mitä joku on edellisenä päivänä kertonut, taikka pitänyt yllään.
P.S. minusta ei sitten nössöä saa tekemälläkään
Vastaukset 20
Vanhimmat
siinä syy. olet liian kunnollinen.
"jotakin".
Olet siis liian kunnollinen ja ehkä liiankin haasteellinen mitä fiksuuteen tulee joten naiset kaihtavat sinua.
Huomannut saman omalla kohdallani. Tosin veikkaisin että olet vielä komeampi kuin minä ja enemmän herrasmies.
On kokeiltu erilaisia lähestymistapoja mutta harvassa ovat kiinnostuneet ja jos ei paljastu että olemme liian erilaisia toisillimme niin sitten nainen yleensä ei vain ihastu tarpeeksi jotta siitä syntyisi sen enempää. Kavereita ja ystäviä naisista saisi vaikka kuinka mutta ei kunnollista seurustelusuhdetta.
Varmaan huonot geenit tai jotain. Renttugeeni puuttuu, oppinut liian aikuismaiseksi nuoresta iästä saakka.
et kiihottanut heitä seksuaalisesti. voi olla vaikka kuinka ok mies mutta jollei pöksyt kostu ei mikään auta. ei me niiiin erilaisia katsos olla. me naiset vain puhumme siitä eritavoilla.
kyllä nainen vaistollaan tietää vetääkö mies vaiko ei. ei sitä muuta onko mies renttu tai kunnollinen.
eihän miehetkään välitä jos on bimbo akka mut jos seisoo niin..
Ei se kyllä noinkaan ole, kerroinhan olevani kyvykäs. Ei ne suhteet seksistä ole oleet kiinni. Sitä on ollut paljon ja molemmin puolista kiinnostusta löytyi. Toisen mielestä jopa parasta mitä hän on ikinä kokenut ja tuosta suuhteessta eniten jäi kaipaamaan meidän välistä seksiä.
Ehkä tuo mitä pari edellistä kirjoittajaa vastasi. Niin olen liian kunnollinen ja se tuntuu olevan myrkkyä parisuhteelle. Hitto lopetan illallisten tekemisen ja niistä nauttimisen kynttilän valossa, lopetan kohteliaisuudet ja kukilla muistamisen, rupean pettämään lupauksiani, dokaamaan grr. Nyt hyppään prätkäni selkään ja lähden tuulettumaan.
suurinpiirtein samantyyppinen mies kuin sinä (ei ehkä kovin komea ja muutama liikakilo löytyy), siis akateemisesti koulutettu, kunnollinen, hauska sekä myös minä saan nauttia illallisista kynttilänvalossa ja puunatusta asunnosta kotiintullessani jostakin. Itse olen ihan hyvännäköinen ja ennen olin myös hyväkroppainen ja hyvin paljon miesten mieleen (ajattelen silti edelleen kuin hoikka, jos ymmärrät) ja olen sitä vieläkin vaikka n.10kg onkin ylipainoa (kovasti yritän sitä tiputaa...). Ennen nykyistä miestäni seurustelin vallan "renttujen" ja tahdittomien miesten kanssa, jotka eivät arvostaneet tai kunnioittaneet minua/naista yhtään.
Sinulla on kyllä ottajia, mutta luulisin, että naisen täytyy kokea mjuutama vaikea suhde paskamaisen miehen kanssa, ennenkuin on valmis myöntämään, että se kunnollinen ja kiltti mies ei olekaan niin "älyttömän tylsä" ja että elämä jatkuvassa epävarmuudessa ei välttämättä olekaan pidemmän päälle kivaa.
Näin minä uskon. Älä muuta itseäsi, vaan odota vielä vähän...
odottaa ja ottaa sitten vastaan renttujen jo "pohjimaa" naista?
Tarinasi ei ole mikään uusi eli vasta 30-vuoden jälkeen kun lisäkiloja on muutama kertynyt tai nainen on juhlimisensa juhlinut tai nurkissa pyörii "vanhojen valloitusten" ipanat alkaa naisella silmät herätä näille kunnollisille miehelle.
Itse aion ainakin tästä lähin kiinnittää huomiota vain nuorempiin naisiin ja naisen alkuihin joilla on vähän fiksuutta ja kypsyyttä vaikka ikää on jo vähän enemmän itsellä koska en aio toisten "kierrätyskappaleita" sietää. Käännytin jo yhden samanikäisen naistuttavan samasta syystä koska jännä juttu etten ollut ennen nuorempana kelvannut millään muotoa mutta nyt oli muka niin kiinnostunut.
Onneksi luonteeseeni on tullut hieman noita paskamaisia piirteitä joten illan hämyssä menen oivasti rentusta näille nuoremmille naisille.
Kiltin ja kunnollisen miehen "esittäminen" loppui kun huomasi että naiset eivät välitä sinusta tuolloin paskaakaan kun olet juuri "älyttömän tylsä".
Samaa suosittelen jokaiselle miehelle vaikka se saattaisi olla omasta pelistä poiskin. Kuka näitä "ennen mä tein virheitä ja tykkäsin rentuista mutta nyt kelpaa kiltti ja tyydyn kunnolliseen"-naisista. Nämä naiset niitä älyttömän tylsiä ovat, eivät ne kenenkään elämää enää piristä.
25-vuotias.... Enkä todellakaan pidä itseäni "käytettynä" ja "tylsänä" naisena. Olen se vallattomampi meidän suhteessa ja jatkuvasti liikkeessä (yhdessä ukkoni kanssa kylläkin). Olen myös meistä se "rentumpi" (nuoruudestani ja sen hurjuudesta en edes viitsi puhua...). Olin vain fiksu ja vaihdoin ne vieläkin rentummat miehet kilttiin mieheen, joka rakastaa minua, eikä kohtele kaltoin. Sanoo että saan parhaimmat puolet hänestä esiin koska olen niin elämännälkäinen-, ja iloinen... Nyt vasta tiedän mitä onni on parhaimmillaan :)
suurimmalla osalla kestää vielä kymmenen vuotta tuohon päälle ennen kuin tajuavat.
Hyvä että ymmärsit asioiden kulun, vai mitä?
mutta on meitä varmasti muitakin. Kirjoituksistasi päätellen etsiydyt aina tietyn tyyppisten naisten seuraan, vai olenko väärässä? Otetaan nyt vaikka luonne ja miksei ulkonäkö esimerkkinäkin esim. Karita Tuomola, Suvi Miinala ym. eli naisellisia naisia.. Järkeviä, muodikkaita, tyttöjen juttuja puhuvia (meikit, vaatteet ym.) ym.ym.
Itsekin olen amk:n käynyt ja nyt suuntana on yliopisto, mutta mutta... Olen myös muodikas, mutta elämänkatsomukseni on rento ja tyttöjen jutut ovat mielestäni soooo booooring.... Tulen paremmin toimeen äijien kanssa, enkä jaksa piipittää vaikkapa baarissa kello 2.45 että lähdetään jo ja plaa plaa, vaan baarissa ollaan ja mahd. vielä jatkoillekin ym. Käsissäni pysyy myös vasara, piikkauskone, laasti, tela, suti ja sirkkeli....
Jotenkin kuvittelisin että itseni tyyppiset naiset (en nyt yritä stereotypisoida), koettuaan muutaman paskan suhteen rentun kanssa, haluavat varmasti kunnollisen miehen, jota jaksamme hämmästyttää joka päivä erilaisilla luonteenpiirteillämme :) Tasapainoa ihminenkin lopulta hakee...
persoonallisia naisia eli ei todellakaan enää mitään jatkuvasti "tyttöjen jutuissa" pyöriviä. Taiteellisuutta tai muuten lahjakkuutta olisi hyvä olla.
Sellainen olis haussa mutta sitten osa teistä jotka olette vähemmän "naisellisempia" (tai eivät korosta sitä erityisesti, en usko että olette yhtään vähemmän "naisellisempia" kuitenkaan) etsivät aika usein sellaisia "tosi äijiä" jollainen minä taas puolestani en ole kuitenkaan. En ole mikään remonttimies reiska.
Kun synkkais jonkun kanssa mutta en jaksa näitä jotka ovat muka elämän kolhut jo kokeneet ja nyt tyytyvät sitten vähän kunnollisempaan. Mieluummin sellainen joka ei nuorempanakaan ole sortunut typeryyksiin vaan on kykenyt pitämään pintansa.
Ei haittais vaikka olis vähän ujo tai hiljainenkaan jos vain yhdessä hommat sujuu.
Olen kamalan väsynyt kaiken maailman peleihin ja leikkeihin sekä kilpailuihin kelpaanko vai en tai mitä se toinen oikein etsiikään. Osa naisista tuntuu olevan niin eksyksissäkin ettei heidän tunteisiinsa voi luottaa hetkeä pitempään. Osalla vielä on sellainen pettymysvaihe ja haikailevat vanhojen perään. Ei todellakaan innosta olla "se viimeinen oljenkorsi" tai "se joka paikkaa haavat ja pipit kaikkien niiden vuosien jälkeen".
Vähän surullista että on pitänyt alkaa koventamaan ulkokuortaan (on tapahtunut ihan luonnostaan kylläkin osittain) että sitten vasta on hyväksytty kumppaniehdokkaaksi vakavasti.
Vähän sanoin pahasti tuossa aikaisemmin mutta valitettavasti se vain menee niin että nuoremmat olipa mies tai nainen hakee jännitystä ja jos on enemmän tai vähemmän kunnollinen niin ei kelpaa tai sitten haikaillaan kuitenkin jotain muuta.
Tapasin erään toisen naisen tässä vähän aikaa sitten myös joka varmaan ois muuten ollu sopiva mutta kuulosti siltä että häntä olis pitäny lohduttaa kun oli ollut niin vaikeaa ennemmin. Koko se meidän juttu oli säälittävää ja näin mielessäni miten ei olisi kestänyt sekuntiakaan kun hän olisi vaihtanut niihin samoihin vanhoihin äijän rökäleisiin jos vain vähänkään olisi ollut vaikeaa. Vaikka kuinka puhui että nyt haluaisi hellän ja rakastavan miehen yms.
Ei vain jaksa sellaista.
jos se jäi epäselväksi.
Itsekin sortunut moiseen, eli purkanut pahaa oloa mieheen (joka halusi seurustella kanssani), joka on kuunnellut ja salaa kärsinyt ja itkenyt takiani, kun olen kohdellut häntä huonosti oman pahan oloni takia, hän on joutunut ns. "sijaiskärsijäksi" . Sitä tapahtui pari vuota silloisen renttu-avomieheni kanssa erottuani...
En sinänsä tarkoittanut noista työkaluista puhuessani, että haluaisin handy-manin, yritin sillä lähinä kuvastaa luonnettani, se ehkä oli hieman epäselvästi kerrottu ja en ehkä saanut sitä syvintä tarkoitustani siinä ilmi...
Minulla meni 4v. haavoja nuollessa ja monenlaisia kokeiluja siinä välissä tehdessäni, ennenkuin tajusin sen, että miksi ihmeessä elämän tarvitsisi olla jatkuvaa nuorallatanssia ja stressiä, ahdistusta ja salaa itkemistä? Miksen yksinkertaisesti vain tutustu kunnolla tähän miestyyppiin, jota ennen halusin vain ystäväksi?
Ja kuinka typerältä kuulostaakaan nyt sanoa, että kiltti ja mukava mies voi myös olla kiinnostava ja omat vahvat mielipiteet omaava ym.ym. ja se että mies ei jatkuvasti pidä sinua varpaillaan, ei tarkoit sitä, että hän olisi tylsä...
Nyt kun kotona välillä odottaa illallinen ja pullo viiniä kynttilöineen, mietin että miksi helvetissä piti rikkoa itseään monta vuotta jos minkäläisen itsekkään p-aivon kanssa?
Toivottavasti muutkin naiset havahtuvat.
Toisaalta jos olet kovettunut nyt sen kaiken paskan keskellä, ehkä repertuaaria ja valinnanvaraa alkaa taas olemaan enemmän... mutta jos et oikeasti ole pohjimmiltasi "renttumainen", mahtavatko suhteet sellaisten naisten kanssa onnistua, jotka sitä etsivät?
koska esimerkiksi en läträä alkoholilla tai viihdy baareissa enemmälti. Kovuus on tullut kuviin vähän muutoin kuin "renttumaisuutena". Mutta olen huomannut että pettymykset ovat muokanneet myös minua tähän vähemmän kunnolliseen suuntaan.
En minä mikään yltiö-kiltti koskaan ollutkaan (en ole ollut todellakaan mikään herkkis ja itkeskellyt)mutta olin esimerkiksi avoimempi ja monilla tavoin huomioonottavampi ennen. Nyt oikeasti se kaikki tuntuu turhalta, varsinkin naisten kanssa. Miksi tehdä asioita toiselle kun siitä ei kiitosta saa? Ei ole koskaan tarpeen tarjota parastaan koska sitä ei saa takaisin.
Minusta on tullut siis välinpitämättömämpi ja enkä hirvittävästi luota naisiin. En usko enää ihmisten vilpittömyyteen, välittämiseen ja rakkauteen sillä tavoin.
Nimenomaan kavereina ja ystävinä olen ollut useiden naisten kanssa. Tosin joukossa on ollut varattujakin jotka ovat olleet ihan kunnollisten miesten kanssa suhteessa. Sieltä olen saanut vähän mallia miten asiat voisivat olla mutta minkäs teet kun ei satu kohdalle. En ole kuitenkaan mikään unelmamies monessakaan suhteessa.
Vaikka repertuaaria olisi enemmän niin kuin sanoin en jaksa mitään hirvittäviä jännityksen etsijöitä tai toisaalta niitä jotka turvautuvat jonkinlaisena hätävarana tällaiseen vähemmän renttumaiseen mieheen. Olen liian ylpeä ja itsenäinen sellaiseen.
Etsin siis fiksua, mielellään nuorempaa (olen siinä 30 vuotta), persoonallista joka etsii elämäänsä muulla tavoin jännitystä kuin että kumppanin pitää olla joku ristiriitainen persoona ja hankala tapaus.
Missäköhän pullossa niitäkin piilotellaan oikein?
Toisaalta olen tottunut vähän liiankin hyvin yksin oloon ja usein jo tunnistan naisesta heti mikä ei tule toimimaan. Muutamat treffit tässä viime vuoden aikana ovat olleet aika hirveitä tapauksia monellakin tapaa. Ikää vain tahtoo tulla lisää ja kohta jäljellä itselläkin on juuri toimia jonkinlaisena varana näille joita "elämä on satuttanut". En minä minään vakuutuksena "vanhuuden ja vahingon varalle" jaksa toimia.
että todella hienoa että sinä olet noiden "seikkailijoiden" jälkeen löytänyt jotain todellista josta pitää kiinni. :)
Olen yrittänyt koko päivän miettiä, mitä fiksua/kannustavaa voisin sanoa, mutta en oo keksinyt mitään. Samaa mieltä oon kyllä kanssasi siitä, että miksikään "hätävaraksi" ei todellakaan pidä ryhtyä....
Mitä jos et muutamaan kuukauteen yritäkään saada mitään ihmissuhdetta aikaiseksi? Asioilla kun on taipumus mennä juuri siihen suuntaan, mihin et niitä yritä viedä..
Ymmärrän kyllä että nuo kaikki mainitsemasi epäonnistuneet suhteet ja naisten tuuliviirimäisyys ja suoraan san. v-mäisyys katkeroittaa, mutta toivon että et koveta itseäsi enempää, sillä oikeasti itsestään huoltapitävälle, kunnolliselle miehellekin meitä naisia on olemassa, ehkä emme (kaikki) vain vielä tiedä sitä...(?)
Ja kiitos onnitteluista, onnellinen olenkin. Hullu ja onnellinen :D
akateemistakaan
Tarvii päästä aina pätemään. Opinto lait ja asetukset N:o 464/1998 jos oikein tarkkoja ollaan eihän se insinööri ole akateemikko. En minä tänne hiuksia halkomaan tullutkaan.
Asiallisesti keskusteluun osallistuneita. Ehkäpä en vielä menetä toivoani siitä oikeasta. Kysyisinkin vielä vastaisuuden varalle tuosta muistamis asiasta.
Siis kuinka pahana asiana naiset kokevat sen, jos mies ei muista mitä hän on kertonut taikka pitänyt yllään?
Ja sille opelle tiedoksi, en ole maailman parhaimpia kirjoittajia. En osaa kielioppia prikulleen, mut se ei yhtään vähennä viestini sisältöä. Normaali ihminen kyllä tajuaa tekstin, jos pilkut ei ole oikeassa paikassa, taikka tekstissä on kirjoitusvirheitä. Toiset on parempia toisissa asioissa ja kukaan ei ole mestari kaikissa asioissa.
Mun mielestä olis aivan kohtuutonta suuttua, jos mies ei muistaisi "sitä hauskaa juttua minkä aamulla kerroin"... Ja ainakin itse puhun NIIN paljon että vaatisi mieheltä ihmekorvat napatakseen jokaisen jutun ja hyvän pään vielä muistaakseen ne. Kiva, jos mies muistaa edes että oli eilen nätit vaatteet =) Surullista jos joutuu mies olemaan varpaillaan sen vuoksi että nainen pitää joidenkin tyhjänpäiväisten asioiden muistamista niin kovin tärkeänä.
aika katsoa itseään peiliin,meillä on taipumus hakeutua kaltaistemme seuraan.Naiset ovat saanneet isältään miesmallin ja siitä on vaikea luopua-etenkin huonon miesmallin saaneena.
Miehet myös hakevat usein "äitiään" naisista.
Emme huomaa omia puutteitamme saati yritä niitä korjata.