PAKOSUUNNITELMA
Olen elänyt viimeiset viime vuotta erittäin väkivaltaisessa suhteessa. Väkivaltaan ei liittynyt edes alkoholia, välillä väkivalta on ollut päivittäistä. Avomieheni on uhannut myös tappaa minut muutamaan otteeseen.
Minulla on rikkonainen perhetausta, äitini on henkisesti erittäin sairas ja työkyvytön, samoin isäni. Heiltä en ole saanut koskaan turvallista lapsuutta ja siksi olin aikaisemmin vain onnellinen, että pääsin pois helvetistä tavattuani poikaystäväni. Vanhempieni välillä on myös ollut aina alistamista (isä alistanut äitiä), josta olemme veljeni kanssa kärsineet paljon.
Minulla ei ole ystäviä, ainut ystäväni asuu satojen kilometrien päässä. Tunnen olevani täysin yksin, vihaan ja pelkään yksinäisyyttä. Välillä olen halunnut myös tappaa itseni, sillä yksinäisyys tuntuu olevan jopa pahempi kohtalo kuin väkivaltaisessa suhteessa eläminen.
Taas viime päivät ovat olleet väkivaltaisia ja olen alkanut suunnittelemaan pakosuunnitelmaa. Kukaan ei tiedä väkivaltaisesta suhteestamme. Vanhemmilleni en voi kertoa.
Olen päättänyt etsiä edullisen yksiön ja muuttaa sinne, kun joulun alla minulla on koulusta kaksi viikkoa vapaana. Olen ajatellut, että alan ostamaan jo nyt vähitellen kaikkia tarvitsemiani tavaroita uuteen asuntoon, koska muuton jälkeen olen varmasti niin yksin ja masentunut, etten jaksa tehdä mitään moneen päivään tai viikkoon. Aidon valehdella vanhemmille, että eroamme sulassa sovussa ja kerron vasta muuton jälkeen totuuden, jos silloinkaan. Muuttoajankohdan järjestän silloin, kun avomies ei ole paikalla, jottei hän voi uhkailla tai viedä avaimiani jne.
Onhan pakosuunnitelmani törkeä avomiestäni kohtaan, mutta en voi ottaa riskiä, että suunnitelma menisi pieleen. Avomieheni veisi rakkaan kissanikin varmasti kostoksi, eikä hän osaa kohdella sitäkään oikein. Nyt alan ostamaan astioita ja kaikkea muuta mitä tulen tarvitsemaan yksineläessä.
Kokemusten kuuleminen kiinnostaisi!
Olen elänyt viimeiset viime vuotta erittäin väkivaltaisessa suhteessa. Väkivaltaan ei liittynyt edes alkoholia, välillä väkivalta on ollut päivittäistä. Avomieheni on uhannut myös tappaa minut muutamaan otteeseen.
Minulla on rikkonainen perhetausta, äitini on henkisesti erittäin sairas ja työkyvytön, samoin isäni. Heiltä en ole saanut koskaan turvallista lapsuutta ja siksi olin aikaisemmin vain onnellinen, että pääsin pois helvetistä tavattuani poikaystäväni. Vanhempieni välillä on myös ollut aina alistamista (isä alistanut äitiä), josta olemme veljeni kanssa kärsineet paljon.
Minulla ei ole ystäviä, ainut ystäväni asuu satojen kilometrien päässä. Tunnen olevani täysin yksin, vihaan ja pelkään yksinäisyyttä. Välillä olen halunnut myös tappaa itseni, sillä yksinäisyys tuntuu olevan jopa pahempi kohtalo kuin väkivaltaisessa suhteessa eläminen.
Taas viime päivät ovat olleet väkivaltaisia ja olen alkanut suunnittelemaan pakosuunnitelmaa. Kukaan ei tiedä väkivaltaisesta suhteestamme. Vanhemmilleni en voi kertoa.
Olen päättänyt etsiä edullisen yksiön ja muuttaa sinne, kun joulun alla minulla on koulusta kaksi viikkoa vapaana. Olen ajatellut, että alan ostamaan jo nyt vähitellen kaikkia tarvitsemiani tavaroita uuteen asuntoon, koska muuton jälkeen olen varmasti niin yksin ja masentunut, etten jaksa tehdä mitään moneen päivään tai viikkoon. Aidon valehdella vanhemmille, että eroamme sulassa sovussa ja kerron vasta muuton jälkeen totuuden, jos silloinkaan. Muuttoajankohdan järjestän silloin, kun avomies ei ole paikalla, jottei hän voi uhkailla tai viedä avaimiani jne.
Onhan pakosuunnitelmani törkeä avomiestäni kohtaan, mutta en voi ottaa riskiä, että suunnitelma menisi pieleen. Avomieheni veisi rakkaan kissanikin varmasti kostoksi, eikä hän osaa kohdella sitäkään oikein. Nyt alan ostamaan astioita ja kaikkea muuta mitä tulen tarvitsemaan yksineläessä.
Kokemusten kuuleminen kiinnostaisi!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Apua löytyy hetkessä, et millään voi tuhota elämääsi noin!! Anteeksi nyt vaan, mut viis kissasta. Kumman elämä on tärkeämpi ja pidempi, sinun vai kissasi?
Hakeudu lähimpään turvakotiin jos tunnet itsesi uhatuksi.
KISSA ON TÄRKEÄ! minä en ainakaan lähtisi mihinkään ilman pikku kisuani
kun mies huomaa, että ostat itsellesi tavaraa ja käsittää, että olet aikeissa lähteä?
Ja huomaahan se.
Olisko kuitenkin parempi lähteä vain mahdollisimman nopeasti vaikka turvakodin kautta. Voit siellä asuessasi alkaa tehdä hankintoja omaa elämääsi varten. Nyt sinulla on liian iso riski jäädä kiinni ja päästä hengestäsi kun mies suuttuu.
Kissaa ei kai voi ottaa turvakotiin, mutta eikö sillekin jostain löydy paikka siihen saakka, että saat oman asunnon. Ymmärrän kyllä hyvin eläinrakkaana ihmisenä, että murehdit myös kissaasi.
Sitä sinun ei tarvitse miettiä, että pakosi on törkeää avomiestäsi kohtaan. Eipä ole miehenkään käytös sinua kohtaan ollut kehuttavaa.
Älä jää odottamaan joululomaa, vaan soita nopeasti turvakotiin ja lähde pian pois.
ole oikeasti varovainen ettei miehesi äkkää mitä olet suunnitellut. Itse olin vuosi takaperin suunnitellut kaiken valmiiksi samantapaista "pakoa" varten, mutta pieleen meni ja turpaan tuli oikein huolella. Takertuvista väkivaltaisista miehistä on hankala päästä eroon. voimia myös sinulle.
Olen elänyt samanlaisessa tilanteessa ja tuli vaan mieleen että kannattais salata uusi osotteesi. Muuten mies voi tulla järjestää kohtauksii uuteen paikkaan. Parempi nuolla haavojaan rauhas kuin jatkuvasti varuillaan. Äläkä tavarasta huoli niitä kerkee hankkii myöhemminki...kannattaa olla vaan ihan hissukseen ja salas tehä kaikki järjestelyt,henkiriepu on tärkeempi...turvakoti hyvä vaihtoehto jos tilanne kaoottinen. Voimia irti repäisyyn!!!
Yksinäisyys on hirveää mutta luulen että jos lähdet tosta helvetistä missä asut nyt niin alat aukeutumaan toisille paremmin ja tutustumaan kunnon ihmisiin, ethän ole voinut varmaan tuoda ketään kotiisi koska aina ollut hankala ilmapiiri? Ympärilläsi on varmaan hirveesti yksinäisiä jotka olisivat kiitollisia yhteenotosta. Älä ostele kamoja ennen kuin saat asunnon ettei se mies huomaa tekojasi ja yritä estää, lähe yllättäen ja salaisesti ja vaikka yritä löytää joku joka olisi kanssasi muuttamassa. Hae apua vaikka poliisilta, kirkosta, koulusta, opettajilta (kysy jos saat nähdä tunnin jälkeen 5 minsaa ja sit vaan kerro kaikki), muilta oppilailta tai vaikka naapurilta. Älä anna periksi vaikka heti et saisi apua yritä uudestaan. Puhu ihmeessä vanhemmilles vaikka kuinka olisivat henkisesti kipeitä, sinun pitää avautua ihmisille, älä pidä tuota tuskaa itselläsi, kaikilla on ongelmia et ole ainoa. Olisi paras jos kerrot tästä tilanteesta jollekkin joka tietää varmuuden vuoksi jos jotain sattuu. Paljon tsemppiä sulle!!!!
Menet heti turvakotiin! He auttavat sinua jatkossa ja siellä olet turvassa. Kenellekään ei ole oikeutta käyttää väkivaltaa toiseen ihmiseen. Syy ei ole sinussa. Olemme Suomessa ja jokaisen on saatava elää vapaana ja rauhassa. LÄHDE HETI, sillä rakkautta ei ole, jos toista vahingoittaa tai alistaa.
Hyvä, että edes harkitset lähtemistä, se on oikein. Muista silloinkin kun lähdet, että yksin on helpompaa. Itse muutin mieleni monesti, mutta lopullinen nöyryytys oli hakata minut ystäviemme eteen ja yrittää viedä minut joukossa. Totuus valkeni silloin kaikille ja hyvä niin.
Erosta on nyt 9 kk ja olen onnellinen, vaikkakin murehdin entisen perään yhä. Miksi minä? Miksen osannut auttaa? Entinen on rappiolla: kännissä joka päivä, käyttää huumeita ja pumppasi jonkun naisen paksuksi. Sääli ettei se toinen tyttö tiedä mitä on vastassa joka päivä.
Onnea ja voimia. Teit oikean ratkaisun.. Haluaisitko antaa vaikka mesesi tai sähköpostiosotteesi, jos sellainen löytyy? Haluaisin olla ystäväsi, koska tiedän miltä se tuntuu..
Itse lähdin 15v sitten suhteesta juuri tuolla tavalla, että minulla oli pakosuunnitelma. Minulla oli vielä 2 lasta (ei hänen kanssaan) ja jouduin miettimään tosi tarkkaan kaiken, kun lapset olivat mukana.
Siltä mieheltä ei mitkään turvakodit suojannu. Soitin muutaman kerran poliisillekin, jos vain puhelimeen pääsin. Veivät miehen putkaan, mutta seuraavana päivänä se teki elämämme monin verroin hankalammaksi.
Me emme edes asuneet samassa osoitteessa, enkä viitsi luetella kaikkia niitä uskomattomia juttuja, joilla mies pääsi kotiimme. Hän oli nero, niinkuin psykopaatit usein on...
Tein pakosuunnitelman ja toteutin sen. Se vei muutaman kuukauden, mutta kannatti.
Olet mielestäni fiksusti ajatellut ja laskenut voimavarasi niin, että tiedät masennuksen tulevan muuttosi jälkeen tosi voimakkaana. Hyvä, että teet valmisteluja nyt, kun sinulla on siihen voimia. Suunnitelmasi on hyvä.
Ja vaikka ihmisiä ja eläimiä ei voikaan rinnastaa (minulla ne lapset), ymmärrän sinun pelkosi kissa-asiassa. Tunne siitä, että jotain sydämelle tärkeää vahingoitetaan, on vaikea. Ja senhän tuo väkivaltainen mies juuri tietää. Tuo kissa lohduttaa sinua varmasti muuton jälkeen. Se on sinulle tärkeä ja rakas ja kenenkään ei pitäisi täällä väheksyä olentoa, joka varmasti on myös kiintynyt sinuun kuin sinäkin siihen. Jos lapsuuden olot ovat olleet vaikeat, niin kukapa muukaan toisi sinulle lohtua yksinäisyyteesi...
Ole vahva ja pidä kiinni suunnitelmastasi ja juuri niin, ettei mies vain aavista mitään. Kyllä sinä selviät siitä. Sun asennehan on nyt itseäsi suojeleva, eikä itsetuhoinen. Ole ylpeä siitä, että niin on. Voimia suunnitelman toteutukseen. :)